Lue keskustelun säännöt.
Hyvä itsetunto ei synny tyhjistä kehuista vaan onnistumisen tunteista
18.07.2025 |
Tätä olen pohtinut paljon viime aikoina vauvan äitinä. Haluan tietysti tukea ja kannustaa lastani, mutta aion myös opettaa hänelle erilaisia taitoja pienestä pitäen, jotta saa onnistumisen tunteita ja sitä kautta luottamusta itseensä. Nykyään mielestäni keskitytään liikaa kehumaan lapsia sen sijaan, että oikeasti vaadittaisiin jotain milloin lapsi ei aidosti koe pärjäävänsä omassa elämässään ja kokee epäonnistuneensa. Uskon, että tämä on myös yksi syistä nuorten ahdistukseen ja mielenterveysongelmiin. Tietysti on myös paljon heitä keiltä on vaadittu ihan liikoja ja lopputulos on sama kuin edellä. Toisin sanoen haluan itse äitinä myös vaatia ja odottaa lapseltani tiettyjä asioita, vaikka helpommallakin varmasti pääsisi.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä onnistumisia tarvita. Luulen että hyvän itsetunnon avaimet Luojan käsissä. Myös se seikka, jotta kunnioittaisi kaikkia ja pitäisi tasa-arvoisina voi olla tärkeää. Ketään ei saisi loukata ja olla ilkeä. Elä ja anna elää.
Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on se kokemus lapsuudesta että vaikka pärjäsin hyvin ja osasin paljon ja olin monin tavoin taitava, koskaan en vanhemmiltani mitään kehuja saanut. Päinvastoin. Jos joku ulkopuolinen sanoi jotain positiivista, äitini saattoi sanoa että ei saa kehua ettei ylpisty. En tiedä onko tämä osasyy vai onko se lopulta vain mun luonteenpiirre että mikään mitä ikinä teen ei kelpaa mulle itselleni. Aina voisin kuitenkin olla vähän parempi tai tehdä vähän paremmin. Ja se itsetunto? Heikko.
Hyvä itsetunto ja sen kehittyminen on vähän monimutkaisempi asia. Itseluottamusta onnistumisilla kyllä saa.
Jos olet vauvan äiti niin hyvin paljon on vielä opittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on se kokemus lapsuudesta että vaikka pärjäsin hyvin ja osasin paljon ja olin monin tavoin taitava, koskaan en vanhemmiltani mitään kehuja saanut. Päinvastoin. Jos joku ulkopuolinen sanoi jotain positiivista, äitini saattoi sanoa että ei saa kehua ettei ylpisty. En tiedä onko tämä osasyy vai onko se lopulta vain mun luonteenpiirre että mikään mitä ikinä teen ei kelpaa mulle itselleni. Aina voisin kuitenkin olla vähän parempi tai tehdä vähän paremmin. Ja se itsetunto? Heikko.
Äitisi oli totuuden lähteillä. Kehut voi aiheuttaa tuota ylpistymistä, mikä ei oo hauska juttu. Pitäisi aina tietty nöyryys pysyä ihmisessä ja muistaa se, jotta olemme Luojan luotuja jokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta vaadittiin liikaa enkä sen vuoksi pysty asettamaan lapsiani minkään (ensin pettymystä tuottavien) vaatimusten tai asioiden eteen.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on se kokemus lapsuudesta että vaikka pärjäsin hyvin ja osasin paljon ja olin monin tavoin taitava, koskaan en vanhemmiltani mitään kehuja saanut. Päinvastoin. Jos joku ulkopuolinen sanoi jotain positiivista, äitini saattoi sanoa että ei saa kehua ettei ylpisty. En tiedä onko tämä osasyy vai onko se lopulta vain mun luonteenpiirre että mikään mitä ikinä teen ei kelpaa mulle itselleni. Aina voisin kuitenkin olla vähän parempi tai tehdä vähän paremmin. Ja se itsetunto? Heikko.
Tietysti lasta pitää kehua ja rohkaista tarpeen vaatiessa. Tarkoitin sitä, että mielestäni on vaarallista rakentaa lapsen itsetunto ulkopuolisilta saaduille kehuille sen sijaan, että itsetunto rakentuisi omasta kyvykkyydestä toimia omassa elämässään. Tällöin ihmisen egosta kasvaa rauhas ja hänen itsetuntonsa on jatkossakin muiden kehujen varassa mikä tekee hänestä alttiin hyväksikäytölle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetunto kehittyy lapsuudessa ympäristön ja vanhempien vuorovaikutuksessa. Häpeä on huonon itsetunnon juurisyy. Se, millaiseksi kokee itsetuntonsa, ei korreloi suoraan henkilön onnistumisiin tai kykyihin. Se kehittyy sen kautta miten meihin on oltu pieninä lapsina vuorovaikutuksessa.
Aikuisena itsetuntoa voi muuttaa ja kehittää- mutta se alhaisen itsetunnon korjaaminen ei ole helppo työ (vaikka siis täysin mahdollista)
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vauvan äiti niin hyvin paljon on vielä opittavaa.
Tietysti on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on se kokemus lapsuudesta että vaikka pärjäsin hyvin ja osasin paljon ja olin monin tavoin taitava, koskaan en vanhemmiltani mitään kehuja saanut. Päinvastoin. Jos joku ulkopuolinen sanoi jotain positiivista, äitini saattoi sanoa että ei saa kehua ettei ylpisty. En tiedä onko tämä osasyy vai onko se lopulta vain mun luonteenpiirre että mikään mitä ikinä teen ei kelpaa mulle itselleni. Aina voisin kuitenkin olla vähän parempi tai tehdä vähän paremmin. Ja se itsetunto? Heikko.
Juu se kultainen keskitie. Lapsi tarvitsee kehuja ja tarvittaessa myös nuhjeita muuten on suhteellisen haastavaa kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi. Tuli vain mieleen yksi skenaario kun lapsi oli keinumassa ja hyppi siinä samalla pituutta, vanhemmat joka kerta sanoivat, että wau kuinka hyvä tosi hyvä. Lapsi itse tunnisti, että eihän tämä nyt näin voi mennä, 4 viimeisintä hyppyä olivat huonompia kuin 4 hyppyä ennen niitä ja tokaisee vanhemmilleen, olkaa nyt hiljaa, ei kaikki voi olla hyviä.
Jänniä olentoja nuo jotkut muksut kun tietämättään kasvattavat jopa omia vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on se kokemus lapsuudesta että vaikka pärjäsin hyvin ja osasin paljon ja olin monin tavoin taitava, koskaan en vanhemmiltani mitään kehuja saanut. Päinvastoin. Jos joku ulkopuolinen sanoi jotain positiivista, äitini saattoi sanoa että ei saa kehua ettei ylpisty. En tiedä onko tämä osasyy vai onko se lopulta vain mun luonteenpiirre että mikään mitä ikinä teen ei kelpaa mulle itselleni. Aina voisin kuitenkin olla vähän parempi tai tehdä vähän paremmin. Ja se itsetunto? Heikko.
Äitisi oli totuuden lähteillä. Kehut voi aiheuttaa tuota ylpistymistä, mikä ei oo hauska juttu. Pitäisi aina tietty nöyryys pysyä ihmisessä ja muistaa se, jotta olemme Luojan luotuja jokainen.
Kyllä sen kuuluukin aiheuttaa ylpeyttä, jos on jossain hyvin pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta vaadittiin liikaa enkä sen vuoksi pysty asettamaan lapsiani minkään (ensin pettymystä tuottavien) vaatimusten tai asioiden eteen.
Vaatiminen sai aikaan fyysisen ja psyykkisen ylikuormittumisen, joka näkyy edelleen aikuisuudessa. Mitään hyötyä niistä ponnisteluista ei ole elämälleni ollut. Sain mm. 4 laudaturia ja luin pitkän saksan, mihinkään et silloin noilla papereilla sisään suoraan päässyt. Siis yliopistolla. Törkeää, miten Suomella on ollut varaa menettää FIKSUJA aivoja tasapäistämisen alttarilla, jossa KÖYHILLEKIN piti taata opiskelupaikat, eikä älykkäimmille.
Hyvän itsetunnon kehittymiseen vaaditaan erityisesti epäonnistumisia ja sitä, että lasta opastetaan yrittämään uudelleen. Ihminen jolla on aito itsetunto, ei vaadi jatkuvia onnistumisia. Nykyihmisen ongelmia ovat nimenomaan vaikeus hyväksyä vaikeudet, ja sinnikkyyden puute. Oppiminen on loukkaus egoa kohtaan, hyvä itsetunto suojaa siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta vaadittiin liikaa enkä sen vuoksi pysty asettamaan lapsiani minkään (ensin pettymystä tuottavien) vaatimusten tai asioiden eteen.
Vaatiminen sai aikaan fyysisen ja psyykkisen ylikuormittumisen, joka näkyy edelleen aikuisuudessa. Mitään hyötyä niistä ponnisteluista ei ole elämälleni ollut. Sain mm. 4 laudaturia ja luin pitkän saksan, mihinkään et silloin noilla papereilla sisään suoraan päässyt. Siis yliopistolla. Törkeää, miten Suomella on ollut varaa menettää FIKSUJA aivoja tasapäistämisen alttarilla, jossa KÖYHILLEKIN piti taata opiskelupaikat, eikä älykkäimmille.
Väitätkö ihan tosissasi, että korkeakouluihin pääsee köyhät älykkäiden ohi? Niihin nimenomaan pääsee älykkäät riippumatta siitä, ovatko köyhiä vai rikkaita. Et taida olla kovin älykäs jos luulet, että joku köyhä vei paikkasi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvän itsetunnon kehittymiseen vaaditaan erityisesti epäonnistumisia ja sitä, että lasta opastetaan yrittämään uudelleen. Ihminen jolla on aito itsetunto, ei vaadi jatkuvia onnistumisia. Nykyihmisen ongelmia ovat nimenomaan vaikeus hyväksyä vaikeudet, ja sinnikkyyden puute. Oppiminen on loukkaus egoa kohtaan, hyvä itsetunto suojaa siltä.
Hienosti muotoiltu! Tätä juuri yritän ajaa takaa. Aion vaatia lapseltani asioita, vaikka ne eivät olisikaan helppoja (eivät onnistu heti ensimmäisellä yrittämällä) ja vaatisivat vaivannäköä. Onnistumisista, sinnikkyydestä ja myös yrittämisestä voi tietysti kehua ja kannustaa pitää paljon. Joka päivä ei myöskään tarvitse olla paras versio itsestään ja joskus on lupa myös vaan olla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on se kokemus lapsuudesta että vaikka pärjäsin hyvin ja osasin paljon ja olin monin tavoin taitava, koskaan en vanhemmiltani mitään kehuja saanut. Päinvastoin. Jos joku ulkopuolinen sanoi jotain positiivista, äitini saattoi sanoa että ei saa kehua ettei ylpisty. En tiedä onko tämä osasyy vai onko se lopulta vain mun luonteenpiirre että mikään mitä ikinä teen ei kelpaa mulle itselleni. Aina voisin kuitenkin olla vähän parempi tai tehdä vähän paremmin. Ja se itsetunto? Heikko.
En saanut minäkään kehuja kotona ja hyvä niin. Sain kyllä niin paljon kehuja aikanaan koulussa ja lukiossa, että se rupesi jo ihan suoraan sanottuna häiritsemään. Naisopettajat kehuivat muiden kuulleen estoitta ja miesopettajat sanoivat, että olen liian hyvä. Syy tähän johtuu valokuvamuististani, ts. muistin sanatarkasti kaiken lukemani. Mielestäni, jos itsetunto on kohdallaan, niin ei juuri edes kehuja toisilta tarvitse. Ja tietenkin pitää kehua itseään, jos on saanut omasta mielestä jotain merkityksellistä elämässään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta vaadittiin liikaa enkä sen vuoksi pysty asettamaan lapsiani minkään (ensin pettymystä tuottavien) vaatimusten tai asioiden eteen.
Vaatiminen sai aikaan fyysisen ja psyykkisen ylikuormittumisen, joka näkyy edelleen aikuisuudessa. Mitään hyötyä niistä ponnisteluista ei ole elämälleni ollut. Sain mm. 4 laudaturia ja luin pitkän saksan, mihinkään et silloin noilla papereilla sisään suoraan päässyt. Siis yliopistolla. Törkeää, miten Suomella on ollut varaa menettää FIKSUJA aivoja tasapäistämisen alttarilla, jossa KÖYHILLEKIN piti taata opiskelupaikat, eikä älykkäimmille.
En nyt kyllä ymmärtänyt puoliakaan tästä :D
Ponnistelit, tuli burnout joka näkyy vieläkin, mitään hyötyä ei ollut ja köyhät pääsivät yliopistoon vaikka sinä olet älykäs.
Mitä kehveliä
Mun ei taas koskaan annettu tehdä mitään eikä rohkaistu kokeilemaan mitään. Peloteltiin että menee kuitenkin pieleen. Jäi kokematta onnistumisen ja epäonnistumisen kokemukset. Hyvän itseluottamuksen rakentumiseen tarvitaan molempia, onnistumisia ja epäonnistumisia. Ja itseluottamus on todella huono, vieläkin.
Väitätkö ihan tosissasi, että korkeakouluihin pääsee köyhät älykkäiden ohi? Niihin nimenomaan pääsee älykkäät riippumatta siitä, ovatko köyhiä vai rikkaita. Et taida olla kovin älykäs jos luulet, että joku köyhä vei paikkasi.
No kyllä pääsee. Rikas voi olla älykäs mutta ei jaksa lukea pääsykokeisiin. Joku tyhmempi köyhä jaksaa istua ja lukea ja menee ohitse, vaikka koulumenestys ois ollut huonompaa = on tyhmempi.
Ei niitä onnistumisia tarvita. Luulen että hyvän itsetunnon avaimet Luojan käsissä. Myös se seikka, jotta kunnioittaisi kaikkia ja pitäisi tasa-arvoisina voi olla tärkeää. Ketään ei saisi loukata ja olla ilkeä. Elä ja anna elää.