Lue keskustelun säännöt.
Mies ei haluakaan ehkä koskaan lasta/lapsia :(
02.09.2009 |
Olemme olleet mieheni kanssa 8v yhdessä, hän on ensirakkauteni ja muita minulla ei ole ollut. Miehenä ihana ja on monesti aiemmin puhuttu lasten hankkimisesta, omasta talosta jne. sitten kun aika on oikea. Nyt kun tämä alkaisi kaikin puolin olla ajankohtaista, niin mies totesikin, ettei tiedä haluaako nyt tai yleensäkään koskaan lapsia.
Ajatukset on ihan sekaisin, mitä pitäisi tehdä.Minä haluaisin ainakin yhden lapsen, en välttämättä nyt, mutta en haluaisi jättää sitä ihan viime tippaankaan. Entä sitten, jos mies ei myöhemminkään halua lasta, kadunko että jäin suhteeseen.
Kommentit (38)
että jos oikeasti rakastaa niin ei vaadi toiselta vanhemmuuttaa vastoin tmän tahtoa.
ei estäisi ap:tä tulemasta äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää molemmilla pian 30v, yhdessä 7 vuotta. Annoin nyt miehelle hiukan aikaa pohdiskella mitä haluaa. Minut ja lapsen/lapsia (tai siis edes yritystä) vai elää ilman minua. Uskon että valitsee minut, mutta varma en tietenkään voi olla.
Sinä olet vielä nuori, miehesi mielei voi myös muuttua.
mieli voi muuttua. Ei kaikki miehet ole valmiita isäksi esim. ennen 30 v ikää.
Ja toisekseen, onko sekään oikein jos toisen mieliksi on mukana vauvajutussa, mutta todellisuudessa ei ole halukas siihen.
Tiedän tämmöisiäkin tapauksia, ja säälin niitä viattomia lapsia, joiden isät on painostettu vängän väkisin isäksi.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ja sen muuttumiseen.
Mutta ennen kuin mitään suuria yhteisiä suunnitelmia teette, niin lapsiasia olisi hyvä puhua halki. Pelottaako miestä kenties? mikä? Ja vaikka mennä jonkun parisuhdeterapeutin juttusille. Voisit antaa miehelle esim 2 vuoden määräajan.
Me aloimme seurustella kun oli 16, reilut 20-kymppisinä ostimme ekan oman asunnon, mutta ei se ollut tarpeeksi iso lapsille. Miehellä oli kyllä tiedossa että haluan ehdottomasti 2-3 lasta ja myötäili vaan, joo sitten kun.. No piti saada omakotitalo, mutta ei sittenkään ollut vielä oikea aika lapsille. Tilaa oli vaikka komppanialle, mutta vuodet kului. Kun oma kello alkoi uhkaavasti tikittää, ilmoitin miehelle että olen lopettanut ehkäisyn, tekee ihan mitä tykkää. Näin jälkeenpäin harmittaa että en antanut aiemmin miehelle aikarajaa tehdä päätöstä. Lapset siis sain, mutta melkoisen iäkkäänä. Mies on ihan hyvä isä ja rakastaa lapsiaan. Mutta olisi ehkä kuitenkin pitänyt lähteä 25-vuotiaana etsimään miestä, jolla on samat unelmat kuin itsellä. Uhrasin oman työurani miehen jahkaillessa. Nyt kun olisin parhaassa uraputkessa, en voi sitoutua vaativampiin töihin, koska on pieniä lapsia. Mutta jos lasten teko olisi aloitettu 10 v aiemmin, niin nyt ehtisi vielä luoda töissä ihan urankin. Olen hieman katkera, en ehkä saanut kuitenkaan kaikkea mitä elämältä olen halunnut.
vaatimassa mieheltään vanhemmuutta ilman tämän tahtoa. Ihmettelee vain, kun miehen mieli muuttui.
Tässä meidän tarina, älä ap vielä luovuta, varsinkaan kun olet vielä noin nuori.
Me aloimme seurustella kun olin 17v, yhteen muutettiin ollessani 20v, vuokralle tuolloin. Oma talo (5h+keittiö+sauna ym.) ostettiin ollessani 24v ja mies 28v. Tästä meni vuosi ja kysyin mieheltä joko olisi lasten aika ja kauhukseni mies sanoi, ettei hän halua vieläkään lapsia. Aiemmin oli sanonut, että haluaa lapsia, muttei vielä. Olin pettynyt, mietin miksi yhtäkkiä muutti mieltään ym. Annoin ajan kulua ja kun tunteeni eivät olleet niin pinnassa niin keskustelimme siitä miksi mies ei lapsia haluaisi. Selvisi, että pelkäsi meidänkin suhteen hajoavan lasten myötä kun kahdelle ystäväperheellemme kävi näin. Sanoi, että on mieluummin ilman lapsia kun ilman minua. Näillä ystäväperheillämme oli muitakin ongelmia suhteissaan, mm. toisessa nainen jätti miehen tietämättä ehkäisyn pois, koska mies oli sanonut, ettei vielä halua lapsia. Keskustelimme tuosta pitkään ja sain miehen vakuuttuneeksi, ettei lapset hajota liittoamme ellemme itse anna niin käydä. Nyt tuosta on aikaa 13v ja meillä on 5lasta.
Keskustele ap miehesi kanssa, kysy onko hänellä syytä miksi muutti mieltään lasten hankkimisen suhteen. Älä syyllistä kuitenkaan.
että jos oikeasti rakastaa niin ei vaadi toiselta vanhemmuuttaa vastoin tmän tahtoa.
ei estäisi ap:tä tulemasta äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alunperin kun aloimme seurustella ja vielä naimisiin mennessämmekin mies sanoin että haluaisi kanssani lapsen. Mutta sitten kun aloin tosissani puhua asiasta ja ehkäisyn jättämisestä niin hän ilmoittikin ettei haluakaan lapseia enempää (hänellä aiemmasta liitosta 2)
Pahoitin tottakai mieleni, koska vaikka perheen jo olemassa olevat lapset on minullekin tärkeitä niin tottakai toivoin meille vielä yhteistäkin lasta ja äitiyttä.
No en antanut suoraan periksi, vaikka mies ei oikeastaan halunnut sen enempää selittää sanoi vaan ettei tiedä miksi mutta ei halua. Käytännössä "pakotin" hänet puhumaan, sanoin etten anna periksi, vaan haluan tietää miksi.
En siis sanonut että lapsi on pakko tehdä vaan sanoin että puhun asiasta vaikka joka päivä kunnes hän suostuu puhumaan oikeasti asiasta, kertomaan miksi ei halua. Sen verran on minulle velkaa että tiedän ainakin syyn.
No loppujen lopuksi sai sitten itsekin asiasta puhuttua ja tuli ilmi että pelkäsi nimenomaan liittomme puolesta. Karu kokemus edellisistä liitosta ja ystäväpiiristä samanlaisia.
Mutta sitten keskustelimme asiasta ja hänkin ymmärsi ett' minä en ole sama ihminen kuin hänen EX, en todellakaan ja meidän liittomme on ihan erilainen. Ja kun olimme puhuneet asiasta kunnolla ja käsitelleet nämä pelot niin sitten muutamien viikkojen jälkeen(en enää puhunut asiasta) hän sanoin että ehkäisyn voi hänen puolestaan lopettaa : )
Nyt sitten vauva saa tulla jos tulee : )
jokaisella naisella on oikeus lapsiin, tai oikeus haluta tai olla haluamatta lapsia. jos miehesi rakastaa sinua hän haluaa lapsen kanssasi jos ei niin hänellä on kenties jokin trauma? yleensä normaali ihminen hyvässä parisuhteessa haluaa jossain vaiheessa jatkaa sukuaan. lapsen saaminen on senverran rankkaa että miehen pitää olla siinä 100% mukana, koska parisuhde joutuu aina koetukselle ja muuttuu lapsen tulon myötä. Tunnen naisen joka luopui oikeudestaan saada lapsia koska mies ei halunnut. Kun nainen oli jo veihdevuosissa mies löysi nuoremman ja hankki uuden naisensa kanssa 2 lasta. Mieti sitä. Sinulla on biologinen tarve ja halua, mutta rajallinen aika. Minusta se ettei suo rakkaalleen sitä mitä tämä eniten haluaa on suunnatonta itsekkyyttä. Tämä on minusta sellainen asia että ero tulee jos ette pääse yhteisymmärrykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin hän aivan hyvin voisi jättää miehen ja lähteä elämään yksin.
23-vuotiaan ei ole vielä pakko hampaat irvessä tapella biologista kelloa vastaan, vaan voi elää yksin, tapailla miehiä ja kerätä elämänkokemusta. On erittäin todennäköistä, että jossakin vaiheessa ap tapaa kivan miehen, joka jo valmiiksi tietää haluavansa lapsia.
23-vuotias on liian nuori jäämään epätyydyttävään suhteeseen, varsinkin jos noin iso asia kuin lapset ovat erimielisyyden aihe. Missään tapauksessa nyt ei ole oikea hetki mummoutua ja jäädä kotiin kykkimään itku silmässä, varautuneena lapsettomaan tulevaisuuteen.
28-vuotias mies on mielestäni niin aikuinen, että hänellä pitäisi olla kyky tehdä elämässään päätöksiä, eli sanoa haluaako lapsia vai ei. Jos on vielä tuon ikäisenä semmoinen "en minä tiedä" jahkaaja, niin turha kenenkään naisen on semmoiseen jäädä roikkumaan.
samaa mieltä 28 kanssa. Siis moni pariskunta on noissa lapsijutuissa niin erimieltä että koko suhde kärsii vaan. ei kannata 23-vuotiaana jäädä itsesääliin. varmasti voit löytää paremman miehen oikealla asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... että mies ei käsitä naisen biologista kelloa. Se on sisäänrakennettu juttu vaikka yrittäisit sen järjellä selittää ja mies sen järjellä ymmärtää mutta emotionaalisesti mies ei sitä ymmärrä. Siksi naisen pitää itse tehdä kipeä ratkaisu (haluaako´yrittää hankkia lapsia vai) ennen noin neljänkympin ikää ja suhteuttaa elämänsä muut ratkaisut sen mukaan. Miehellä ei tälläistä aikarajaa ole, hän voi haluta lapsetomta elämää ja simsalabim, muuttaa mielensä vaikka kuusikymppisenä.
Tämä on fundamentaalinen ero.
Tiedän, että olen nuori ja voisin lähteä tästä suhteesta ja etsiä miehen, joka tietää haluavansa lapsia. Mutta asia ei ole minusta kuitenkaan ihan noin yksinkertainen, vaikka kyseessä onkin ensirakkauteni eikä ole muista miehistä kokemuksia niin tiedän, että samanlaista miestä mitä tämä nykyiseni on niin ei tule joka päivä vastaan. Tästä on ollut joskus kavereiden kanssa puhetta, siis kun olen kertonut mitä mieheni on millonkin tehnyt jne. niin moni on sanonut, ettei paljon parempaa miestä voisi saada. Toisaalta hekin kyllä ovat hiukan ihmetelleet kun mies yhtäkkiä sanoikin, ettei ehkä haluakaan lapsia. Tottakai on oikeus muuttaa mieltään, mutta haluaisin tietää, että miksi se mieli muuttui, miksei halua lapsia.
Eikä meidän suhde siis ole aina ollut tämän 8v aikana mitään ruusuilla tanssimista. Vastoinkäymisiä on ollut, mutta niistä ollaan selvitty yhdessä ja tuntuu, että niiden jälkeen suhteemme on vaan syventynyt/vahvistunut.
Olikohan numerot 25 ja 26, jotka kerroitte oman tarinanne ja siitä, että teidän miehet pelkäsivät mm. että suhde päättyisi, jos tulee lapsi. Tuo voisi ehkä kyllä olla minunkin miehelläni syynä. Hällä on kauniisti sanottuna takanaan vaikea lapsuus, josta hälle on jäänyt pelot, joista on kertonut. Lisäksi ennen kun mies sanoi, ettei haluakaan lapsia niin miehen sisko synnytti kaksoset, joista toinen syntyi kuolleena ja miehen parhaan kaverin vaimo synnytti heidän nuorimman kuolleena. Lisäksi lähipiiristä löytyy muutama pariskunta, jotka ovat eronneet pikkulapsiaikana ja osin juuri lasten takia. Täytyy vielä keskustella miehen kanssa, että onko tuohon mielenmuutokseen joku syy.
Minä olisin valmis jättämään ehkäisyn pois vaikka heti, mutta niin kauan kun mies on sitä mieltä, ettei lapsia halua niin ehkäisy pysyy. Tiedän, ettei mies ikinä tule hyväksymään suurperhettä (minusta suurperheeseen kuuluu 5-6lasta vähintään), mutta aiemmin kun on puhuttu niin 2-3lasta ois miehen mielestä sellanen, joka hänelle sopisi enkä kyllä väkisin halua enempää. En tosin tiedä onko mies enää tuostakaan samaa mieltä. Noh, jos keskustelu hiukan valaisisi asioita.
Kauhean myöhäseen en kuitenkaan ole valmis odottamaan miehen päätöstä haluaako lapsia, sillä tiedän, että äitini ei ole tullut helposti raskaaksi. Yrittivät raskautta vuosikaudet ja vihdoin se sitten onnistui ja minä synnyin. Olen siis ainoa lapsi. En tiedä onko tuo periytyvää, ettei tule helpolla raskaaksi, mutta mieluiten ennen 30v ikää haluaisin ainakin alkaa yrittää vauvaa, aika näyttää tulenko raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehet on sellaisia että haluvat itse "hoksata" asioita ja heillä alkaa vastustus siinä vaiheessa kun nainen ehottelee jotain. Haluavat olla niitä jotka "keksii" asian ensin. Tämä pätee kosintaan, talon, auton yms suurien asioiden hankintaan myös.
HEI ja en yleistä. Poikkeuksiakin varmasti on ja onkin.;D Ettei kukaa vaa ny vejä hernettä kovin syvälle...
vuosia vuosia sitten.
Olimme olleet pitkään yhdessä, ja mies oli sanonut, että haluaa kanssani lapsia, mutta ei vielä.
Odotin monta pitkää ja piinaavaa vuotta.
Olimme pariin otteeseen erillämmekin tovin, pääosin tämän vauva-asian takia, mutta palasimme aina yhteen.
Mietin vauva-asiaa paljonkin, ja puntaroin suhdettamme, hyvät vastaan huonot asiat.
Tiedän, että olisin voinut mennä hedelmäisinä hetkinäni baariin, pokata miehen, ja kenties saada raskauden alulle, mutta kun en halunnut vauvaa kenen tahansa miehen kanssa.
Olin vihainen ja onneton, mutta puhuin aina välillä miehelle mitä tahdon, vaikkakin se aina päättyi riitaan ja mun itkuun.
Annoin aikaa, lakkasin vouhottamasta asiasta, ja kappas...mies sanoi, että on miettinyt asiaa, ja tullut siihen tulokseen, että haluaa lapsia kanssani =)
Lapsia meille on siunaantunut 3, ja hyvin onnellisia olemme yhdessä.
Tätä hyvää kannatti odottaa =)
Tänään viimeksi vauvaamme sylitellessäni tulin miettineeksi niitä piinaavia vuosia, ja tunsin suurta iloa ja kiitollisuutta siitä, että jaksoin odottaa.
Tiedän, että asia on vaikea, kun ei oo kompromissia, mutta älä luovuta, jos todella tunnet, että mies on se jonka kanssa niitä lapsia toivot.
Meillä mies on mitä ihanin ja rakastavin isä, vaikka silloin kuumeillessani ajattelin, että tuleeko sitä päivää koskaan.
Tsemppiä!
jokaisella naisella on oikeus lapsiin, tai oikeus haluta tai olla haluamatta lapsia. jos miehesi rakastaa sinua hän haluaa lapsen kanssasi jos ei niin hänellä on kenties jokin trauma?
Eikös miehillä ole ihan samat oikeudet?
Jos rakastaa, niin haluaa lapsen? On paljon ihmisiä, myös naisia, jotka ei halua lapsia. Ei siihen mitään traumoja tarvita. Me ollaan kaikki erilaisia ja halutaan eri asioita. Mies ja nainen voivat ihan hyvin rakastaa toisiaan - ja olla haluamatta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää olla aina itse tehty lapsi? Jos haluat lapsen, voit myös esim. adoptoida .
Itselleni (ex)avovaimoni pudotti samanlaisen pommin 10-vuotispäivän jälkeen. Erohan siitä tuli koska itse halusin ja aikakin alkoi olla oikea.
Nyt suhteessa kumppanin kanssa kuka haluaa lapsia ja alkaisi olemaan jo aika (itse olen 35) ja hän on aina sanonut haluavansa lapsia mutta nyt toppuuttelee jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla aina itse tehty lapsi? Jos haluat lapsen, voit myös esim. adoptoida .
Suurin osa itse asiassa ei voi, koska adoption seula on niin tiukka. Suurin osa ei täytä kriteereitä, ja niistäkin, jotka täyttävät, vain osa lopulta saa lapsen. Adoptiossahan ei etsitä vanhemmille lasta, vaan lapselle sopivimpia vanhempia. Ja toisaalta jos toinen kumppaneista ei halua lasta, niin sehän tarkoittaa, ettei halua adoptiolastakaan. Sellaisessa tapauksessa naiselle "helpoin" tapa saada lapsi on hakeutua yksin hedelmöityshoitoihin. Käytännössä tarkoittaa usein parisuhteen päättymistä myös.
on minusta ainakin ihan luontevaa, että mieli muuttuu. Jokaisella on varmasti asioita, joista mieli on muuttunut vuosien varrella. Epäilys siitä, että jos mielipide lapsiasiasta muuttuu, niin voi muuttua mielipide vaikka uskollisuudesta, on naurettava.
Tuolla logiikalla sinun pitäisi aina ja ikuisesti olla kaikesta samaa mieltä. Jos muutat mieltäsi ensin pikkuasiassa, niin varmasti muutat myöhemmin isommassakin.