Mies ei haluakaan ehkä koskaan lasta/lapsia :(

Mieheni oli myös koko ajan puhunut/sanonut, että haluaa lapsia sitten kun on sen aika. No, minusta se aika sitten oli ja ehdotin, että jos jätettäis ehkäisy pois. Mies alkoi empiä ja sanoi, ettei hän ehkä haluakaan lapsia. Olin tuolloin 27v. Olihan se pettymys kun mies tyrmäsi ajatuksen, mutten miestä heti heivannut vaan annoin hänelle miettimisaikaa, sanoin, että hänen on päätettävä haluaako minut ja lapsia (tai ainakin suostuu yrittämään vauvaa) vai jonkun toisen joka ei lapsia halua. Muutaman kuukauden jälkeen mies kertoi romanttisen illallisen yhteydessä, että hänen puolestaan voi ehkäisyn jättää pois. Raskaus antoi odotuttaa itseään, mutta nyt meille on tulossa kolmoset.

nykyinen olisi miten ihana. En jaksaisi tuollaista jahkaamista, että ensin haluaa ja sitten ei. Ja kun sinä ap olet vielä nuori etkä voi tietää muista miehistä kun miehesi ensirakkautesi. Niitä oikeita on meille täällä useampia...

haluaako lapsia vai ei. Annoin hänelle aikaa miettiä ja lopulta sanoi, että ei halua. Myöhemmin minulle kuitenkin paljastui, että hällä oli ollut suhde toiseen jo meidän seurustelun aikana.



Olin pari vuotta yksinäni meidän suhteen päätyttyä, sitten puoliks sattumalta tapasin erään miehen, josta tuli aviomieheni. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä molemmin puolin. Saimme elää yhdessä 15v ja tuona aikana saimme 6lasta. Viimeiset 2vuotta olivat raskaimmat, miehelläni todettiin syöpä, ensimmäisestä leikkauksesta selvisi ja kasvain saatiin pois. Meni kuitenkin jonkin aikaa ja kasvaimen todettiin uusineen ja se vei mieheni.



En kuitenkaan kadu sitä, että lähdin edellisestä suhteesta.



Ap, sinun kannattaa keskustella miehesi kanssa ja tee päätöksesi sen pohjalta

Jos yli 25 niin häivy ja etsi itsellesi sellainen mies joka lapsia haluaa, jos kerran sinä haluat lapsia.

Lopulta tultiin siihen pisteeseen että joko valitsee minut ja lapsen/lapsia tai lapsettoman elämän ilman minua. Mies valitsi ensimmäisen, nyt meillä 2 lasta.

Täällä aika pitkälti sama tilanne. Yhdessä oltu 8v ja molemmat olemme jo 29v. Mies ei tiedä, haluaako lapsia. Eroa on tullut mietittyä. Vaan vieläkö tämän ikäisenä ehtii löytää sen uuden miehen, kenen kanssa niitä lapsia saada..

miehen ei auta muu kuin valita.

Hänellä täytyy saada olla oikeus hankimatta lapsia.

Sinulla taas täytyy olla oikeus hankkia lapsia.

Katuisitko sitä, että päästit ihanan miehen menemään vai olisitko onnellinen, että teit kaikkesi saadaksesi lapsia ja eläisit ehkä ei niin ihanan miehen kanssa?

vuosia vuosia sitten.

Olimme olleet pitkään yhdessä, ja mies oli sanonut, että haluaa kanssani lapsia, mutta ei vielä.

Odotin monta pitkää ja piinaavaa vuotta.

Olimme pariin otteeseen erillämmekin tovin, pääosin tämän vauva-asian takia, mutta palasimme aina yhteen.

Mietin vauva-asiaa paljonkin, ja puntaroin suhdettamme, hyvät vastaan huonot asiat.

Tiedän, että olisin voinut mennä hedelmäisinä hetkinäni baariin, pokata miehen, ja kenties saada raskauden alulle, mutta kun en halunnut vauvaa kenen tahansa miehen kanssa.

Olin vihainen ja onneton, mutta puhuin aina välillä miehelle mitä tahdon, vaikkakin se aina päättyi riitaan ja mun itkuun.

Annoin aikaa, lakkasin vouhottamasta asiasta, ja kappas...mies sanoi, että on miettinyt asiaa, ja tullut siihen tulokseen, että haluaa lapsia kanssani =)

Lapsia meille on siunaantunut 3, ja hyvin onnellisia olemme yhdessä.

Tätä hyvää kannatti odottaa =)

Tänään viimeksi vauvaamme sylitellessäni tulin miettineeksi niitä piinaavia vuosia, ja tunsin suurta iloa ja kiitollisuutta siitä, että jaksoin odottaa.

Tiedän, että asia on vaikea, kun ei oo kompromissia, mutta älä luovuta, jos todella tunnet, että mies on se jonka kanssa niitä lapsia toivot.

Meillä mies on mitä ihanin ja rakastavin isä, vaikka silloin kuumeillessani ajattelin, että tuleeko sitä päivää koskaan.

Tsemppiä!

Katuisitko sitä, että päästit ihanan miehen menemään vai olisitko onnellinen, että teit kaikkesi saadaksesi lapsia ja eläisit ehkä ei niin ihanan miehen kanssa?

...pahempaa on se ettei ole edes yrittänyt saada unelmaansa toteen (eli tässä tapauksessa lapsia) kuin se että se "unelmien" mies lähti.

Ps. itse olen kärsinyt lapsettomuudesta 5v ja näytti hyvin pitkään siltä että en saa lapsia

Jos olette jo päälle kolmekymppisiä niin sinun pitää valita: ollako tämän miehen kanssa ja ilman lapsia vaiko jättää hänet ja koittaa löytää uusi jonka kanssa voit lähteä perheenperustamiseen.



Jos olette selkeästi alle kolmekymppisiä niin sitten on aikaa vielä miettiä.

Ps. itse olen kärsinyt lapsettomuudesta 5v ja näytti hyvin pitkään siltä että en saa lapsia

Ja olen hyvin onnellinen siitä, että en missään vaiheessa (vaikka sitä joskus heikkona hetkenä harkitsinkin) halunnut miehestäni luopua ja vaihtaa toiseen. Alunperinhän valitsin mieheni, niin myötä- kuin vastamäkeen ja häntä rakastan yli kaiken. Olemme onnellisia kaksin.

Ps. itse olen kärsinyt lapsettomuudesta 5v ja näytti hyvin pitkään siltä että en saa lapsia

Minä ja mieheni taas kärsitty lapsettomuudesta 9 vuotta ja hoidotkin jo lopetettu. Ja olen hyvin onnellinen siitä, että en missään vaiheessa (vaikka sitä joskus heikkona hetkenä harkitsinkin) halunnut miehestäni luopua ja vaihtaa toiseen. Alunperinhän valitsin mieheni, niin myötä- kuin vastamäkeen ja häntä rakastan yli kaiken. Olemme onnellisia kaksin.

Mutta ap:n tilanne on erilainen. Hän ei edes pysty yrittämään haaveensa toteutusta koska miehensä ei halua lapsia.

Tottahan minäkin olisin ollut aivan onnellinen loppujan lopuksi mieheni kanssa kaksin jos emme olisi lasta saaneet hoitojenkaan avulla mutta jos en olisi saanut edes yrittää lapsensaantia hoitojen avulla olisin ollut luultavasti katkera koko loppuelämäni.

Tilanteesi on siis mielestäni aivan täysin erilainen kuin ap:lla on. Ymmärrät sen varmaan itsekin?

ja olla rakastamasi miehen kanssa, miehen joka sopii sinulle ja jonka kanssa suhde toimii. Vai halautko lapsia. Haluatko riskeerata hyvän suhteen ja kenties jäädä kokonaan ilman perhettä tai miestä, tai saada lapsia huonon miehen kanssa.



Mietipä sitä

on valittava kahdesta pahasta pienempi.



Eli sinun on itse mietittävä kumpi on pienempi paha; elämä ilman miestä vai elämä ilman lapsia ja sitten pyrittävä siihen suuntaan.

Ja olen hyvin onnellinen siitä, että en missään vaiheessa (vaikka sitä joskus heikkona hetkenä harkitsinkin) halunnut miehestäni luopua ja vaihtaa toiseen. Alunperinhän valitsin mieheni, niin myötä- kuin vastamäkeen ja häntä rakastan yli kaiken. Olemme onnellisia kaksin.

kuin ap:lla, kun olette kuitenkin yrittäneet saada lapsia. En minäkään olisi miehestäni eronnut, jos emme olisi voineet saada lapsia yhdessä (me tosin olisimme siinä tapauksessa adoptoineet lapsen/lapsia), mutta kyllä olisi, jos mies ei olisi halunnut lapsia ollenkaan. En tosin olisi hänen kanssaan mennyt naimisiin ollenkaan, jos hän ei olisi halunnut lapsia.

Ap:lle neuvoisin, että jos haluat lapsen, niin älä luovu siitä unelmasta miehen takia. Kuten joku jo sanoikin, sinulla on oikeus haluta lasta ja miehelläsi on oikeus olla haluamatta. Voitko lopulta olla onnellinen suhteessa, jossa joudut luopumaan jostain noin suuresta unelmasta?

ei estäisi ap:tä tulemasta äidiksi.

Olen miettinyt asiaa noinkin päin, että jättäisin tämän miehen, joka tuntuu siltä ainoalta oikealta ja jonka kanssa lapsen haluaisin ja löytäisin toisen miehen ja kävisikin niin, etten saisi kuitenkaan lapsia. En kyllä voi sanoa, että olisin onnellinen tuossa tapauksessa vaan katuisin. Tämän perusteella, voisin ehkä elää jopa ilman lapsia, vaikka pienestä asti olenkin suurperhettä toivonut.



Tiedän myös sen, että miehellä on oikeus olla haluamatta lapsia eikä siihen voi toista pakottaa. Tuli vaan yllätyksenä kun tästä on aiemmin oltu yhtä mieltä. Tai siis mies sanoi, ettei halua nyt lapsia eikä ehkä myöhemminkään, mutta täysin suoraa eitä ei sanonut.



En tiedä voiko siitä jotain päätellä, kun tämän jälkeen kun mies kertoi, ettei lapsia ehkä halua niin olemme käyneet vielä taloja katsomassa ja mies oli sitä mieltä, että 4huonetta on parempi ostaa kun kaksio. Elättelenköhän tästä turhia toiveita tai kuvittelenkohan vaan, että ehkä vielä haluaisi lapsia.



Ehkäpä vielä katson muutaman vuoden, sillä miehessäni on oikeastaan kaikkea mitä mieheltä toivon tai ainakin lähes ja muutenkin suhteemme on kaikin puolin hyvä, lapsiasiasta emme vaan enää ole samaa mieltä.



ap

joka ensin "lupaa" perheen ja lapsia ja sitten 8 vuoden (!!!) jälkeen ilmoittaakin että lupaukset olivat vain sanahelinää? Mistä muusta mies tulevaisuudessa muuttaa mielensä? Uskollisuudesta? Yhdessä kunnes kuolema erottaa?



Ei kuulosta kovin luotettavalta tyypiltä minusta... Itse valitsisin tuossa tilanteessa ehdottomasti edes pienen mahdollisuuden saada lapsia.



Ja jos mietitään niitä kaikkein huonoimpia mahdollisuuksia niin aivan yhtä hyvin ap:n mies voi 15 vuoden päästä tajuta tahtovansa suurperheen ja vaihtaa vaimon nuorempaan. Siinä on ap sitten iloisena että seurasi elämänsä rakkautta. Ikinä ei pidä omaa onneaan rakentaa toisen varaan! Lapsihaaveista pitäisi luopua vain jos itsestä siltä tuntuu, ei koskaan kenenkään toisen takia.

ratkaisuja ei tarvitse tehdä. Itse kuitenkin alkaisin katsella muitakin miehiä vähän sillä silmällä, että miltähän tuntuisi elää jonkun toisen kanssa perheenä. Katselisin varmaan enemmän omanikäisiäni.



Suvun jatkaminen on melkoisen perustavaa laatua oleva tarve useimmilla ihmisillä. Sitä ei kannata tukahduttaa sen takia, että puoliso ei halua lapsia, ellei sitten halua olla katkera myöhemmin.