Lue keskustelun säännöt.
Kohta 2 v huutaa ja raivoaa, mitä teen?
18.06.2021 |
Kohta 2-vuotias huutaa, itkee ja raivoaa melkein päivittäin pitkiäkin aikoja. Syö hiukan huonosti ruokaa, mikä ehkä lisää kiukkua. Syyt ovat monesti arvoituksellisia, eikä lapsi puhu vielä.
Muutama syy:
- Laitan vaipan TAI pikkarit
- Tulee vahinko lattialle
- Yritän auttaa
- Ei saa katsoa toivomansa piirrettyä (ei mahdollista)
- Vaipan vaihto
- Vaatteiden pukeminen
- Haluaa kävellä eikä se ole mahdollista (vilkas liikenne ym.)
Itkee ja huutaa puolikin tuntia ja tönii kauemmas huutaen kovempaa, jos yritän ottaa syliin tai tulla lähelle. Mököttää piilossa ja ryömii kokoajan uudestaan sängyn alle tai vastaavaa En tiedä mitä tekisin. Kaupasta kannan pois, koska repii itsensä irti rattaista vaikka valjaat on . Mutta kuulostaako normaalilta? Mikään katso koira! Puhalletaan kuplia tai otatko namin ei yleensä toimi. Kertokaa pliis siis, mestariniksinne näihin tai joudun kohta totaaliyhna laataamoon.
Kommentit (30)
Ei kuulosta tutulta. Oletko varmistanut, ettei ole ruoka-aineallergioita? Esim. mahakipu saattaa kiukuttaa pientä. Varmista, ettei ole nälkäinen ennen kuin menette kauppaan. Ovatko vaatteet sopivan kokoisia, ei purista tai hierrä? Saako lapsi unta tarpeeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen "otatko namin"? Palkitsetko huonosta käytöksestä? Palkitse hyvästä käytöksestä ja kotona voit jättää huonon käytöksen huomioimatta. Ymmärtääkö hän puhetta kun asiat ovat hyvin?
Lasta voi lohduttaa vähän ja joskus puhua kivalla äänellä hetken (vaikkei koske lapseen), ei liian kova ääni. Kuulostella mikä voisi olla. Onko pehmolelua tai voiko huomion kiinnittää johonkin kivaan asiaan. Vaipanvaihdon ajaksi voi antaa leluja käteen ja jutella, onko se liian kova alusta. Voiko vaatteita pukea varovasti, ettei ole liian väärä ote vahingossa. Entä jos ei vie lasta paikkoihin usein, joissa ei voi kävellä. Ei tule kauppaan mukaan, vaan aina toinen vanhempi tuo ruokia. Onko joskus juomaa pullosta tai joku välipala, jos verensokeri laskee. Tai jos lapsi välillä väsynyt, onko ympäristö hälyisä, piipittääkö puhelin koko ajan. Onko lapsella ruoka-allergiaa tai koliikkia, kipuja, korvatulehdusta, muuta. Keskeytyykö lapsen leikki tai ajatus silloin kun pitää tehdä jotain, pitääkö siirtymät tehdä varovaisemmin. Älä vastaa tähän, oli vaan pohdintaa. Ja miten toinen vanhempi käsittelee lasta?
Jätät kiukkukohtaukset niin paljon kuin mahdollista huomiotta.
Älä nyt ainakaan palkitse.
Huomiota kun rauhoittuu ja palkitset hyvästä käytöksestä.
Ihan normaalilta kuulostaa, ja todennäköisesti helpottaa vähän kunhan lapsi oppii puhumaan. Lukekaa paljon yhdessä, jos lapsi tykkää kuunnella, siitä se sanavarasto lähtee pikkuhiljaa kehittymään. Pitäkää kiinni rutiineista, ja varmista varsinkin, että lapsi saa oikeaan aikaan ruokaa ja unta, sillä vältetään monet kiukut.
Lapsi myös selvästi luottaa sinuun ja rakkauteesi, kun uskaltaa kiukutella. Pikkulapset säännönmukaisesti kiukuttelevat eniten sille rakkaimmalle aikuiselle. Sitä voi yrittää miettiä, kun taapero vetää itkupotkuraivaria koska sukka on väärin päin…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätät kiukkukohtaukset niin paljon kuin mahdollista huomiotta.
Älä nyt ainakaan palkitse.
Huomiota kun rauhoittuu ja palkitset hyvästä käytöksestä.
Ei pientä lasta voi jättää yksin huutamaan. Lasta pitää osata lohduttaa ja katsoa onko joku vialla. Vaikkei ylihyysää, että lapsi saa omaakin rauhaa.
Toinen vanhemmista ei juuri näe lasta.Tapaa harvoin ja hänen seurassaan lapsi on mukautuvainen tai mököttää pari minuuttia kulmat kurtussa jos ei ole tyytyväinen. Ehkä 1-2 vrk kuukaudessa on isällään.
Olen ounastellutkin olevani liian lempeä, mutta oma lapsuus oli karu ja joskus lapsen raivotessa sormet syyhyävät niin pahasti, että on pakko hetkeksi poistua sivummalle
Osan päivästä lapsi on aurinkoinen, joten en usko korvatulehdukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein lapsi oppii pelaamaan ikäänkuin peliä noilla kiukutteluillaan. Aikuinen antaa huomiota ja lopuksi ehkä saa jopa tahtonsa periksi.
Sellainen kierre kannattaa lopettaa.
Ennakointi tilanteissa missä niitä voi tulla.
Jämäkkyys ja selkeät rutiinit.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta tutulta. Oletko varmistanut, ettei ole ruoka-aineallergioita? Esim. mahakipu saattaa kiukuttaa pientä. Varmista, ettei ole nälkäinen ennen kuin menette kauppaan. Ovatko vaatteet sopivan kokoisia, ei purista tai hierrä? Saako lapsi unta tarpeeksi?
Tässä oli paljon hyviä vinkkejä. aistiyliherkät on tosi tarkkoja vaatteista jotkut joutuu pukemaan vaatteet nurinpäin päälle kun saumat sattuu. Ruoka-aineallergiakin on mahdollinen. Tarkkaile missä vaiheessa kiukkuaminen alkaa? Heti heräämisen jälkeen? Aamupalan jälkeen vai päivällisen jälkeen? Sitten mietit mitä söitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätät kiukkukohtaukset niin paljon kuin mahdollista huomiotta.
Älä nyt ainakaan palkitse.
Huomiota kun rauhoittuu ja palkitset hyvästä käytöksestä.Ei pientä lasta voi jättää yksin huutamaan. Lasta pitää osata lohduttaa ja katsoa onko joku vialla. Vaikkei ylihyysää, että lapsi saa omaakin rauhaa.
Lohduttamalla kiukkuavaa lasta opetat lapsen kiukkuamaan lisää. Lohdutus kiukun laannuttua.
Lapsella on kurja olo, hän vaikuttaa olevan voimakkaasti tunteensa näyttävä ja jäävän jumiin tunteeseen. Jos kurja olo johtuu aikaisempien kommentoijien mainitsemista allergiasta, aistiyliherkkyksistä tms, niin kyseisen ongelman poisto auttaa. Kurja olo voi johtua myös tahtoiästä. Jos hän ei juuri puhu, niin hän voi turhautua myös, jos hän ei koe tullensa ymmärretyksi. Tähän ongelmaan auttaa tunteiden sanoittaminen ja turvallinen aikuinen. "Tulipa kova harmitus, onpa tosi kurja juttu." Jos lapsi ei halua syliin, niin anna olla rauhassa, mutta ole läsnä ja koita pysyä tyynenä. Kun lapsi rauhoittuu, niin tilanne kannattaa käydä läpi. "Sinua taisi harmittaa, kun et saanut kävellä. Täällä et voi kävellä, vaan pitää olla rattaissa, kun autot ajavat läheltä. Mutta nyt harmitus meni ohi, tosi hienoa. Nyt varmaan tuntuu mukavammalta. " Sanoittaminen oman kokemuksen mukaan toimii, toki aluksi tuntuu seinille puhumiselta, mutta se antaa lapselle työkaluja tunteen purkuun. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähän tuommoista se on usein meilläkin. Jos tosissaan komennan niin tulee kauhea kiukkukohtaus. Monesti joutuu hämäämään jollain, että saa vaatteet päälle tms.
Semmoinen usein auttaa kun lapsi saa itse jotenkin osallistua tai auttaa. Saa esim viedä likaiset vaatteet pyykkiin tai vaipan roskikseen. Ei tietenkään voi kaikkeen soveltaa tätä.
Voihan lapsella tietysti olla jokin yliherkkyys tms.
Mutta kyllä suurin osa tälläistä käytöksestä on normaalia lapsen uhmaa joka aikuisen olisi osattava laittaa oikeisiin raameihin.
Lapsi etsii rajojaan ja odottaa aikuisen asettavan niitä.
Ellei aikuinen niitä aseta lapsi on turvaton ja etsii niitä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan perus uhmaa. Kertomasi perusteella häntä harmittaa, kun ei saa / osaa tehdä itse ja se kuuluu tuohon ikään. Omalla tytöllä on tätä paljon. Yritän välttää kiukkuja antamalla tehdä itse mahdollisimman paljon pukemisissa ym. ja autan vain pyydettäessä.
Kun se kiukku yllättää, usein vaan sanoitan tilanteen ”sinua nyt kiukuttaa, mutta meidän pitää tehdä näin, koska..”. Teen myös sanallisesti selväksi, että aikuinen päättää. Enkä anna periksi! Voi tuntua kurjalta, mutta oikeasti lapsi saa siitä turvaa, että aikuinen asettaa rajat. Jos kiukku ei meinaa millään laantua, niin vien sylissä ulos haukkaamaan happea. Siellä jotenkin pääsee sieltä kiukkusyövereistä pinnalle.
Säännöllinen vuorokausirytmi (ajoissa nukkumaan viimeistään klo 20), terveellinen ruokavalio (mehut, limut, karkit ym. sokerit pois), televisio kiinni.
Rauhallista, positiivista ja kaikinpuolin hyvätunnelmaista lastenohjelmaa maksimissaan tunti päivässä, mieluummin vähemmän.
Tunnelmaltaan negatiivista tai jopa väkivaltaista lastenohjelmaa ei ollenkaan, esim. Pokemon ym.
Kaikki muu ruutuaika pois (pelit, puhelimet, tabletit jne.)
Tilalle mielekästä tekemistä, ulkona olemista, tarinoiden lukemista, yhdessä oloa jne.
Aikuisten television katsominen ja välienselvittelyt kannattaa kokonaisuudessaan hoitaa silloin kun lapsi on nukkumassa.
Kerro lapselle etukäteen mitä on tapahtumassa, esim. lähdetään kohta kauppaan, mennään kohta iltapesulle jne. Kun kohta (5 min) on kulunut niin sano lapselle että nyt mennään ja osallista lasta mahdollisimman paljon.
Esim. iltapesulle mennessä voit jutella kuinka ensin otetaan sukat pois jne. ja vaikka pyytää lasta itse näyttämään kuinka hienosti hän osaa ottaa sukat pois.
Kehu aina kun siihen tulee tilaisuus, pidä yllä positiivista ilmapiiriä. Negatiiviseen käyttäytymiseen puuttuminen kannattaa hoitaa rauhallisesti ohjaamalla oikeaan suuntaan.
Osa lapsen käyttäytmisestä saattaa juontaa juurensa turhautumisesta joka johtuu siitä ettei hän vielä puhu.
Hän jo ymmärtää puhetta ja aivot muodostavat sanoja, mutta kielen lihaksiston ohjaaminen on se viimeinen lenkki puheentuottamisessa jonka elimistö oppii.
Lapsi kokee sen turhauttavana että mielessä olisi jo valmis sana sanottavaksi mutta kieli ei vielä taivu sen sanomiseen.
Näitä neuvoja toteuttamalla voit odottaa näkeväsi ensimmäisiä muutoksia jo parissa päivässä.
Parin viikon jälkeen elämä on jo ihan erilaista.
Niin, ja kaupassa lapsen ei ole lupa koskea mihinkään eikä mitään osteta lapselle sen vuoksi että lapsi ilmaisee haluavansa tavaran kaupassa ollessaan. Tässä iässä et todellakaan halua antaa päätöksentekovaltaa lapsellesi. Jos pystyt järjestämään kaupassa käynnin niin ettei lasta tarvitse ottaa mukaan niin pääset paljon helpommalla. Kaupassakäynnin ehtii opettelemaan hiukan myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Säännöllinen vuorokausirytmi (ajoissa nukkumaan viimeistään klo 20), terveellinen ruokavalio (mehut, limut, karkit ym. sokerit pois), televisio kiinni.
Rauhallista, positiivista ja kaikinpuolin hyvätunnelmaista lastenohjelmaa maksimissaan tunti päivässä, mieluummin vähemmän.
Tunnelmaltaan negatiivista tai jopa väkivaltaista lastenohjelmaa ei ollenkaan, esim. Pokemon ym.
Kaikki muu ruutuaika pois (pelit, puhelimet, tabletit jne.)
Tilalle mielekästä tekemistä, ulkona olemista, tarinoiden lukemista, yhdessä oloa jne.
Aikuisten television katsominen ja välienselvittelyt kannattaa kokonaisuudessaan hoitaa silloin kun lapsi on nukkumassa.Kerro lapselle etukäteen mitä on tapahtumassa, esim. lähdetään kohta kauppaan, mennään kohta iltapesulle jne. Kun kohta (5 min) on kulunut niin sano lapselle että nyt mennään ja osallista lasta mahdollisimman paljon.
Esim. iltapesulle mennessä voit jutella kuinka ensin otetaan sukat pois jne. ja vaikka pyytää lasta itse näyttämään kuinka hienosti hän osaa ottaa sukat pois.
Kehu aina kun siihen tulee tilaisuus, pidä yllä positiivista ilmapiiriä. Negatiiviseen käyttäytymiseen puuttuminen kannattaa hoitaa rauhallisesti ohjaamalla oikeaan suuntaan.Osa lapsen käyttäytmisestä saattaa juontaa juurensa turhautumisesta joka johtuu siitä ettei hän vielä puhu.
Hän jo ymmärtää puhetta ja aivot muodostavat sanoja, mutta kielen lihaksiston ohjaaminen on se viimeinen lenkki puheentuottamisessa jonka elimistö oppii.
Lapsi kokee sen turhauttavana että mielessä olisi jo valmis sana sanottavaksi mutta kieli ei vielä taivu sen sanomiseen.Näitä neuvoja toteuttamalla voit odottaa näkeväsi ensimmäisiä muutoksia jo parissa päivässä.
Parin viikon jälkeen elämä on jo ihan erilaista.Niin, ja kaupassa lapsen ei ole lupa koskea mihinkään eikä mitään osteta lapselle sen vuoksi että lapsi ilmaisee haluavansa tavaran kaupassa ollessaan. Tässä iässä et todellakaan halua antaa päätöksentekovaltaa lapsellesi. Jos pystyt järjestämään kaupassa käynnin niin ettei lasta tarvitse ottaa mukaan niin pääset paljon helpommalla. Kaupassakäynnin ehtii opettelemaan hiukan myöhemminkin.
Tässä ihan hyvin neuvotaan perusasiat kuntoon. Mutta meillä ainakin kiukutellaan silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätät kiukkukohtaukset niin paljon kuin mahdollista huomiotta.
Älä nyt ainakaan palkitse.
Huomiota kun rauhoittuu ja palkitset hyvästä käytöksestä.Ei pientä lasta voi jättää yksin huutamaan. Lasta pitää osata lohduttaa ja katsoa onko joku vialla. Vaikkei ylihyysää, että lapsi saa omaakin rauhaa.
Meillä 2v lapsi huutaa 1,5h putkeen päivittäin. Siis yhtä mittaan. Ja sen lisäksi päivään mahtuu monia muita lyhytkestoisempia huutokohtauksia. Tänään huutanut yhteensä 5 tuntia, enkä tiedä mitä tehdä. Annan huomiota, ei auta, en anna huomiota, ei auta.
Mihin hävisi kommentti "Alkoiko raivoaminen MPR rokotten jälkeen".
Eikö asiaa saa edees kysyä?
Huuda takasin! Turha hyssytellä ellet halua tuon käytöksen jatkuvan.
Se vain kuuluu tuohon ikään. Uhmaikä ja on hankalaa, kun ei vielä osaa puhua. Jos tosiaan työntää pois ja suuttuu, kun lähestyt häntä, anna olla rauhassa, jos hän ei ole pahan teossa. Sitten, kun hän on valmis olemaan lähellä, voit ottaa syliin. Omalla lapsellanl, joka on paljon isompi, olen huomannut, että kiukku tulee helposti, jos on nälkä, väsyttää tai on muuten epämukava olo.