Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Täysin kädetön aikuinen, mitä tehdä?
09.06.2014 |
Tunnen henkilön joka on 35v täysin terve "normaali" aikuinen mutta silti täysin riippuvainen vanhemmistaan. Ihan mukava tyyppi ja hauskaa seuraa. Hän on asunut omassa asunnossaan jo kymmenisen vuotta ja käy töissä, paremmin tuntematta voisi luulla että hän hoitaa asiansa aivan normaalisti. Todellisuudessa hänen vanhempansa hoitaa mitä uskomattomampien syiden varjolla arjen pyörityksen: pesevät ikkunat koska hän ei itse uskalla (ikkunat aukeavat kaikki sisällepäin eikä tarvitse kurkotella), hoitavat kauppaostokset joskus koska kaupoissa olevat muut ihmiset ärsyttävät, pesevät ja mankeloivat lakanat koska niitä on vaikea ripustaa yksin, katsastavat ja huoltavat auton koska hän ei ymmärrä niistä mitään, soittavat huoltomiehelle/isännöitsijälle/sähköyhtiöön/nettifirmaan jne koska hän käy töissä eikä ehdi (klo 8-16). Jos siellä käy kylässä pitää todennäköisesti tuoda tullessaan jotain kaupasta "samalla" ja lähtiessä viedä roskat koska on noloa kulkea kaupassa yksin(koskee eläinkaupoista sisustusliikkeisiin kaikkea) tai pihalla useamman roskapussin kanssa. Tiettyjä tavaroita ei voi ostaa alennuksesta tai käyttää esim pirkkaa tai muuta kaupan omaa merkkiä koska muut saattavat luulla köyhäksi, samasta syystä hän ei palauta pulloja vaan antaa ne aina jonkun kyläilijän mukaan. Noloa on myös kulkea bussilla (koska muut luulevat että on köyhä tai ei ole kavereita) ja ostaa roskaruokaa (koska myyjä kuitenkin katsoo että ei sun enää kannattais syödä) jne. Palkka ei kuitenkaan ole päätä huimaava koska tarvitsee taloudellista tukea vanhemmiltaan. Tapauksia on lukemattomia ja juuri kun luulee ettei mikään enää yllätä niin kuitenkin tulee jotain uskomattomampaa. Jos hänen kanssaan lähtee esim shoppailemaan tai kylään yhteisen tutun luokse, pitää sinne mennä samaa matkaa vaikka tulisi aivan eri suunnista koska hän ei aja reittejä joita ei ole ennen ajanut (silsti käyttää navigaattoria?!) Luonnollisesti hän haluaa samaa kuin ystävillään ja sukulaisillaan, omakotitalon, koiran, perheen, hienon auton jne ottamatta huomioon lainkaan sitä että toiset tekevät kovasti töitä maksaakseen hankintansa. Tässä tapauksessa ne hankitaan, pienen harkinta-ajan jälkeen sentään, ja yllätys on aidosti suuri kun rahat ei riitä ja vanhemmat taas lainaavat vähistään mutta takaisinmaksu "unohtuu" kaikessa asunto- ja autolainaa pienemmässä. Lemmikit vanhemmat hoitaa myös aina kun on itse menossa baariin, kampaajalle, töihin tai lemmikeillä on karvanlähtö, lääkekuuri, ne ovat pentuja, riehuvat tai halutaan omaa aikaa. Tämän lisäksi vanhemmat tekevät pihanhoitotyöt, joista lähes kaikki ovat hänelle liian noloja, nurmikon leikkuu, aidan maalaaminen, klapien pinoaminen pihalle. Näistä en tiedä miksi, ehkä siksi että tekisi niitä yksin tai näyttää taas köyhältä kun ei palkkaa siihen ketään? Huikeimpana asiana vanhemmat tekevät myös remontin(!) ja kuuntelevat kiukuttelua miksi se ei ole jo valmis.
Olen saanut vaikutelman ettei hän tee tuota laiskuuttaan, osaksi varmaan kyllä helpon elämän takia, mutta siksi että on yksin. Hän aina korostaa ettei voi tehdä sitä tai tätä koska on yksin, kuten olisi aidosti fysiikaan lakien vastaista että ihminen menisi yksin esim elokuviin. Samaa on tulkittavissa vanhempien puheista, hänen ei voi olettaa pystyvän hoitamaan asioita koska on yksin. Vanhemmat muuten ovat mukavia mutta iäkkäitä ja hiukan jo huonokuntoisia eikä rahassakaan piehtaroida, sääliksi käy mutta toisaalta itse myös ylläpitävät tilannetta. Ehkä kävikin jo ilmi ettei kyseinen tuttava seurustele, kovasti kyllä odottaa että unelmien mies tulisi vastaan. En vain tiedä että missä voisi tavata ketään kun ei voi käydä missään ja itsekin ehkä kavahtaisin moista käytöstä tyttöystäväkandidaatilta.
Onko mitään mitä asialle voisi tehdä? Ymmärrän ettei tuo ole minun asiani mutta harmittaa hänen ja vanhempiensa puolesta, toisaalta vähän ärsyttääkin kun kaikki muut ympärillä ovat joutuneet ponnistelemaan pärjätäkseen elämässä. En usko että asia muuttuu ennen kuin vanhemmat menevät todella huonoon kuntoon (ehkä itsenäistyy) tai hän löytää miehen (mies alkaa hoitaa asioita). Täysin itsenäinen toiminta on ehkä liian suuri tavoite hänelle, vaikka aikuinen onkin, mutta edes jonkin verran.. Miten voisin auttaa häntä enemmän omatoimiseksi?
Kommentit (12)
Tiedän tapauksen jossa vanhemmat maksaa kaiken vaikka lapset aikuisia! En tiedä jatkuuko sama vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän 10v. vanhemman ihmisen, Joka vielä pahempi tapaus, vanhemmat tekevät kaiken puolesta ja maksavat kaiken. Tämä tapaus on vaan patalaiska.Nyt alkaa vaan olle se tilanne, ettei 80v. mamma oikein taivu sitä paskapyttyä kuuraamaan, joten joutuu ehkä 50v. aikuistumaan ja ottamaan vastuuta elämästään.Onhan näitä.
Olen itsekin epäillyt että olenko ns hyysäämisessä mukana ja taidan ikävikseni ollakin, jos en aktiivisesti tekemällä niin ainakin antamalla asian olla. Olen harkinnut suoraan sanomistakin, tosin en vielä tiedä pitäisikö todella sanoa vai ei ja mitä sitten sanoisin. Olen kyllä vihjaillut satunnnaisesti että ehkä voisi katsastaa autonsa itse tai käydä koirapuistossa, saattaisi samalla törmätä johonkin mukavaan mieheenkin. Tai maalaisi aidan itse niin tulisi vähän sellainen voittaja-fiilis, että itte tein! mutta tuntuu ettei niitä noteerata ollenkaan.
Hän on perheensä keskimmäinen lapsi. vanhin ja nuorin ovat ns tavallisia kansalaisia, käyvät töissä, harrastuksissa, hoitavat talojaan ja puuhastelevat mitä milloinkin. Kumpaakaan ei auteta juurikaan, kyläillään kyllä joskus.
Ystäväni kyllä pesee vessanpönttönsä itse mutta koiran pitää mennä vanhemmille siivouksien ajaksi.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 20:16"]
Tiedän tapauksen jossa vanhemmat maksaa kaiken vaikka lapset aikuisia! En tiedä jatkuuko sama vieläkin.
[/quote]
Kaiken maksaminen on eri asia kuin tuo, mistä ap puhui. Tässä vaiheessa voin toki kertoa, että minulle vanhempani maksavat aika paljon. Syynä on Suomen perintöverotus. Rahaa kannattaa hyödyntää etukäteen jälkipolville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tapauksessa rahat on tarkoitettu vain lainaksi ystävälleni koska vanhemmat ovat itse ottaneet lainaa tuota varten.
Anteeksi, mutta en jaksanut lukea koko avaustasi. Voisitko vielä tiivistää miksi asia sinua vaivaa ja miksi juuri sinun pitäisi siihen puuttua. Toisen ihmisen elämänvalintoihin puuttuminen ei ole mikään kertakommentti-asia, vaan pitää olla valmis kulkemaan rinnalla kun toinen muuttaa elämäänsä. Paljon vastuutakin siinä on.
Jos "henkilö" on ystäväsi, niin miltä tuntuisi kunnioittaa hänen elämäntapaansa, vaikka se onkin sinusta ärsyttävä ja muita kohtaan epäoikeudenmukainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasinkin että taisi tulla liian pitkä teksti, en tiedä mitä olisi jättänyt pois.
Ei ole juuri minun tehtäväni puuttua tuohon, onko kenenkään ja jos onkin niin kenen? En tiedä.. Ehkä se vaivaa koska huomaan vain ettei ystäväni ole tyytyväinen elämäntilanteeseensa, hänen elämänsä on junnannut paikoillaan omien sanojensa mukaan. Näin on ollut ainakin niin kauan kuin olemme tunteneet. Osittain vaivaa myös siksi ettei se ole reilua muille, se ei kuitenkaan ole syyni tehdä asialle jotain, mutta rehellisesti sanottuna. Olen seurannut tilannetta vierestä jo yli 10v tekemättä tilanteelle mitään, missä menee raja että olen piittaamaton kun en auta tai vain kunnioitan hänen valintaansa? Olisiko aika yrittää auttaa vai olla edelleen puuttumatta? Sitä minä juuri en tiedä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihmisiä joiden ympärillä hyysäävät kaikki niitä jotka oikeasti tarvitsisivat apua, mutta sitä eivät koskaan saa eivätkä ole lapsenakaan olleet tuettuja.
Sinä olet myös nyt hyysäämässä tätä ihmistä. Ehkä suoraan sanominen olisi hyvä juttu, sanoisit tälle ihmiselle suoraan miten hän elää suhteessa toisiin.
Voit puhua myös vanhemmille, että huomaavatko mitä ovat tekemässä.
Alue: Aihe vapaa
Tuli mieleen, että ehkä avain ystäväsi elämäntilanteeseen on avauksesi ensimmäisessä lauseessa: hän on vielä kiinni vanhemmissaan. En tiedä kenen "syy" se on, mutta uskallan väittää, että se on ystäväsi lapsuudenperheen sisäisen dynamiikan asia, johon kenenkään ulkopuolisen on liki mahdoton puuttua. Sillä on varmaan pitkät juuret ystäväsi lapsuuteen. Onko hän ainoa lapsi?
Ystäväsi kannalta tilanne on tietysti surullinen. Lapsen "työtä" on kapinoida ja irrottautua vanhemmistaan. Ellei hän sitä osaa, vanhempien tehtävä on potkaista poikanen pesästä, lepattamaan omilla siivillään.
En oikein tiedä mitä voisit tehdä. Se, mitä et voi tehdä, on asettua ystäväsi vanhempien paikalle, jolloin hän saisi tilaisuuden takertua sinuun. Se ei olisi ystävyyttä (joka on tasavertainen suhde).
2