Lue keskustelun säännöt.
Oletko kokenut radiohiljaisuutta ystävän suunnalta?
13.03.2026 |
Ystävä katoaa täysin ei laita viestiä, ei soita, ei ehdota tapaamista - ei mitään - pelkkää radiohiljaisuutta. Kuinka kauan sitä kesti ja mikä oli syy?
Kommentit (16)
Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki jotka eivät ymmärrä toista arvostavaa vastavuoroisuutta putoaa ystäväringistä. Vapaamatkustajiin kyllästymään jossain vaiheessa.
Yleensä syyt löytyvät omasta elämästä, rakastumisia, työkuormaa, arjen menoja, sairastumisia, synttäreitä, sukujuttuja, lapsi arkea. Tuntuu pinnalliselta heittää joku viesti, jos ei kerkeä vastaamaan/paneutumaan keskustelemaan rauhassa, tietää että toinen ehdottaa jotain eikö halua / pysty sopimaan nyt juuri mitään. Ystävä käy mielessä, mutta ei tule tehtyä mitään konkreettista sen eteen; saamattomuus. Toinen voi myös antaa tilaa, odottaa että toinen soittaa. Aina en muista vastata ellen vastaa heti.
Voihan se olla kuollut, puhelin kadonnut tms.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä syyt löytyvät omasta elämästä, rakastumisia, työkuormaa, arjen menoja, sairastumisia, synttäreitä, sukujuttuja, lapsi arkea. Tuntuu pinnalliselta heittää joku viesti, jos ei kerkeä vastaamaan/paneutumaan keskustelemaan rauhassa, tietää että toinen ehdottaa jotain eikö halua / pysty sopimaan nyt juuri mitään. Ystävä käy mielessä, mutta ei tule tehtyä mitään konkreettista sen eteen; saamattomuus. Toinen voi myös antaa tilaa, odottaa että toinen soittaa. Aina en muista vastata ellen vastaa heti.
Voihan se olla kuollut, puhelin kadonnut tms.
Pitkän listan tekosyitä rustasit.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.
Tuota kutsutaan ghoustaamiseksi. Jos olisit ollut rehellinen, niin olisit nostanut kissan pöydälle ja sanonut, että nyt riittää valitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.
Tuota kutsutaan ghoustaamiseksi. Jos olisit ollut rehellinen, niin olisit nostanut kissan pöydälle ja sanonut, että nyt riittää valitus.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.
Tuota kutsutaan ghoustaamiseksi. Jos olisit ollut rehellinen, niin olisit nostanut kissan pöydälle ja sanonut, että nyt riittää valitus.
Miksi pitäisi nostaa?
Mä tein noin kun huomasin että olin aina ns. hopeasijalla, varalla jos ei parempaa löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus paras vaihtoehto on radiohiljaisuus. Kun toinen ihminen ottaa enemmän kuin antaa, eikä muuten ymmärrä, jää vaihtoehdoksi etäisyyden ottaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä syyt löytyvät omasta elämästä, rakastumisia, työkuormaa, arjen menoja, sairastumisia, synttäreitä, sukujuttuja, lapsi arkea. Tuntuu pinnalliselta heittää joku viesti, jos ei kerkeä vastaamaan/paneutumaan keskustelemaan rauhassa, tietää että toinen ehdottaa jotain eikö halua / pysty sopimaan nyt juuri mitään. Ystävä käy mielessä, mutta ei tule tehtyä mitään konkreettista sen eteen; saamattomuus. Toinen voi myös antaa tilaa, odottaa että toinen soittaa. Aina en muista vastata ellen vastaa heti.
Voihan se olla kuollut, puhelin kadonnut tms.
Pitkän listan tekosyitä rustasit.
Mitkä sitten on oikeita syitä ja millä oikeudella sinä niitä arvioit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mutta Radiomäellä olen kokenut erilaisen ystävyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.
Tuota kutsutaan ghoustaamiseksi. Jos olisit ollut rehellinen, niin olisit nostanut kissan pöydälle ja sanonut, että nyt riittää valitus.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen se, joka hiljensi radion. Valittamisen sietokyky tuli täyteen.
Tuota kutsutaan ghoustaamiseksi. Jos olisit ollut rehellinen, niin olisit nostanut kissan pöydälle ja sanonut, että nyt riittää valitus.
Miksi pitäisi nostaa?
Rehellisyys ei taida kuulua arvoihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tein noin kun huomasin että olin aina ns. hopeasijalla, varalla jos ei parempaa löytynyt.
Mistä tiesit olevasi varasijalla?
Vierailija kirjoitti:
Joskus paras vaihtoehto on radiohiljaisuus. Kun toinen ihminen ottaa enemmän kuin antaa, eikä muuten ymmärrä, jää vaihtoehdoksi etäisyyden ottaminen.
Missä on aikuismainen rehellisyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut "radiohiljaisuutta", koska olen aikuinen ihminen ja ymmärrän, että joskus ystävyys/kaveruus vaan hiipuu pois. Yleensä sen takia, ettei ole enää sitä yhdistävää tekijää, kuten työpaikka tai asuinpaikkakunta.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä syyt löytyvät omasta elämästä, rakastumisia, työkuormaa, arjen menoja, sairastumisia, synttäreitä, sukujuttuja, lapsi arkea. Tuntuu pinnalliselta heittää joku viesti, jos ei kerkeä vastaamaan/paneutumaan keskustelemaan rauhassa, tietää että toinen ehdottaa jotain eikö halua / pysty sopimaan nyt juuri mitään. Ystävä käy mielessä, mutta ei tule tehtyä mitään konkreettista sen eteen; saamattomuus. Toinen voi myös antaa tilaa, odottaa että toinen soittaa. Aina en muista vastata ellen vastaa heti.
Voihan se olla kuollut, puhelin kadonnut tms.
Ihminen joka vastailee muille muttei sinulle ei ole kuollut vaan elossa. Pidät pinnallisena sitä, että laitat ystävälle lyhyen viestin, että nyt on ollut kiireistä, rankkaa ym.?
Se joka noin tekee ei ole mikään ystävä