Onko teidän mielestä penska tai kersa ok nimitys puolison lapsesta tai omasta lapsesta?
Yks harrastus kaveri puhuu aina näillä nimillä puolisonsa lapsesta. Itsellä jotenki särähtää korvaan vaikkei periaatteessa ole mikään ruma nimitys.
Kommentit (78)
Täällä etelä-pohjanmaalla lapsesta käytetään nimitystä kersa. "Kenenkäs kersoja te olette?" "Muistan kuinka itse kersana kävin aina papan kanssa ongella".
Ei todellakaan!!! Penska on haukkumasana lapsesta
Vierailija kirjoitti:
On, samoin ketale ja retkale.
😂
Ex-miesystäväni sanoi lapsiaan sikiöiksi. Olivat tuolloin teini-ikäisiä. Oli vitsi, mutta minua puistatti.
Ei oikein sopiva kenenkään mistään lapsesta.
Työkaverin kyydissä olin ja hän tuumas että pitää mennä ostaan maitoa penikalle. Hörähdin nauruun. Kuullosti siltä kuin olis menny ostaan maitoa koiranpennulle.
Murteissa noita käytetään ihan hyvässä tarkoituksessa. Mummini sanoi sikiöt alle kouluikäisistä.
Mieheni kutsuu kaikkia lapsi äpäröiksi, jopa omia.
sehän on selvästi tullut "kasvattajaansa".
vintiö,aina saamassa selkäänsä.
Kyllä nyt särähtää korvaan kaikki. Olette hulluja. Pitääkö kysyä miten saa puhua vai olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on ihan siitä kontekstista ja äänensävystä jne kiinni.
Itse nimitin omaani pienenä "apinalapseksi", koska hän kiipeili joka paikkaan koko ajan. Ja koko homma lähti alunperin siitä, että hän on kiinalaisessa horoskoopissa apina ja hänen horoskoopissaan luki, että hän on "fiksu pikkuapina".
Siskoni veti tästä ihan hirveät hepulit, vaikka kyse oli perheen sisäisestä hellittelynimestä. En tiedä suuttuiko hän enemmänkin siitä, että hänet "suljettiin" pois vitsistä.
Mitäs täällä muitten asioita kirjoittelet??!!
T. Siskosi
Meille lapset ovat hellantuuteleita. :-)
Kumpikin on halventavia nimityksiä lapsesta.
Penskaksi minua/meitä kutsuttiin koko lapsuuden. Ei jäänyt traumoja.
Ihminen on eläin, joten pentu-sana on ok.
Mun ihan omat biologiset lapset on apinoita. Jos tuntisitte ne, ymmärtäisitte miksi. Ei ole puuta, aitaa, kivikasaa tms jolle ei olisi kiivetty, kun jossain on liikneteessä oltu.
Penikat, pennut, kakarat, vahingot.
Makuasia. Itse käytin kumpaakin nimitystä omaan lapseeni, hyväntahtoisesti. Sanoin myös että mukula. Hellittelyä. Kavereita saatoin joskus myös komenraa että kuulkaas, penskat. Ei ne pahastuneet.