Miehelle iskee aina "pakkomielle" millon mistäkin..

Mä olen tuollainen, enkä ole koskaan pitänyt sitä mitenkään epänormaalina.

Innostun jostain, suhtaudun siihen äärimmäisen intohimoisesti, kyllästyn ja innostun taas jostain muusta.

Saattaa mennä rataa käyn kaksi yliopistokurssia keskiajan historiasta, koska pakko tietää siitä kaikki, sitten opettelen pelaamaan pokemonkorteilla, koska haluan yhtäkkiä osata pelata sitä, alan seurata cs-go pelaamista ja opettelen itse pelaamaan jonka jälkeen opettelen virkkaamaan amigurumeja.

Onko tää siis joku häiriö?:D olen aina itse ajatellut vaan niin, että tietäminen ja oppiminen on ihanaa ja on ihanaa uppoutua aina johonkin uuteen!

Täällä yksi nainen, joka on pakkomielteisen kiinnostunut bändeistä ja musiikista ylipäätänsä. Musiikkityyli ja bändit vain vaihtuvat. Näin on ollut niin kauan kun olen elänyt. Musiikki on ollut elämässäni ainut pysyvä asia ihmissuhteiden ohella.

Mulla on samaa vikaa, miehessä samoin. Onneksi molemmissa niin ymmärretään toisiamme ja pystytään keskustelemaan asioista. Järki on myös molemmilla päässä, eikä tiliä tyhjennetä turhuuksiin. Mulla on tällä hetkellä pakkomielteenä tuoksut, ihan sama onko se suihkugeeli, shampoo, vartalovoide, hajuvesi… nuuskuttelen ja haen aina vaan parempaa ja parempaa. Nyt on haussa joku ”tajunnan räjäyttävä” tuoksu, ja hajuvesipullokokoelmat kasvaa, shampoot ja suihkugeelit sentään kuluu aika nopsaan. Kun löytää jonkun ihanan, se ei sitten kuitenkaan kestä iholla. Sitten kun löytää kestävän, tuoksu on vain ihan ok… En tiedä, joku pakkomielle sellaisesta upeasta tuoksupilvestä joka ei hyökkää kanssaeläjien nenään ja jonka muka itse haistaisi koko ajan..

Tähän mennessä ne jotka haistaa itse koko ajan aiheuttaa migreeniä niin itselle kuin muille. Tyydynkin nyt suihkuttelemaan sellaisia kevyitä body-spray tyyppisiä tuoksuja pitkiin hiuksiini, ja toivon tuoksun löyhähtelevän niistä sopivasti.

Syksyyn minulla on tuoksu, joka on juuri sellainen mitä syksyyn kaipaan. Tuoksu on kevyt ja puhdas, siitä tulee lähinnä mieleen vastapestyt vaatteet ja lakanat, ja se välillä mukavasti löyhähtää nenään pitkin päivää. Kanssaihmisille se on myös miellyttävä, koska tuo tosiaan lähinnä vaikutelman puhtaista, raikkaista vaatteista. En vaan osaa käyttää kyseistä tuoksua kesällä, kesäisin kaipaan jotain hedelmäisempää.

Tuttu tunne aina joku pakkomielle, mihin heittäydytään täysillä, milloin pokemonit,milloin

sähköautot, sijottaminen, porno

Mun mies on samanlainen ja tuo piirre itsessään ei haittaa yhtään, mutta se että mies jauhaa loputtomasti näistä kiinnostuksenkohteistaan minulle, tekee mut hulluksi. En tajua, miten ihminen ei pysty juttelemaan normaalisti, meidän kahden välinen "keskustelu" on sitä että minä kuuntelen loputonta tajunnanvirtaa ja olen hiljaa kun en näistä miehen intohimoista ymmärrä.

Joo, tuttu ilmiö(onneksi ei ole tuollaisia seksipakkomielteitä), minulla se on joku harrastus/mielenkiinnonkohde, johon syvennyn niin, että se vie kohtuuttomasti aikaa/energiaa.

Nuorena vei rahaakin, mutta opin laittamaan rajat asialle.

2-3v kestää yleensä pakkomielteenomainen kausi, sitten vaihtuu aihe.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on samanlainen ja tuo piirre itsessään ei haittaa yhtään, mutta se että mies jauhaa loputtomasti näistä kiinnostuksenkohteistaan minulle, tekee mut hulluksi. En tajua, miten ihminen ei pysty juttelemaan normaalisti, meidän kahden välinen "keskustelu" on sitä että minä kuuntelen loputonta tajunnanvirtaa ja olen hiljaa kun en näistä miehen intohimoista ymmärrä.

Tapailin nuorena tuontyyppistä miestä ja erohan siitä tuli. En vain jaksanut sitä, että hän luennoi ja höpötti jatkuvasti omista mielenkiinnon kohteistaan mutta loukkaantui heti, jos olisin vastavuoroisesti halunnut jakaa hänen kanssaan omia kiinnostuksen kohteitani. Tällainen "toinen luennoi, toinen kuuntelee" -asetelma sopii koulujen oppitunnille mutta ei parisuhteeseen.

Minä olen myös helposti hurahtava ja tiedonjanoinen ihminen mutta pidän silti absurdina sitä, että nämä kiinnostuksen kohteet täyttäisivät koko elämäni niin, etten osaisi puhua mistään muusta kuin niistä. Ne tuovat kivaa ja stimuloivaa piristystä arkeeni mutta eivät ole koko elämänsisältö. Minusta on erittäin suotavaa, että puolisolla on omat intohimonsa mutta ne pitää osata pitää sellaisina: omina intohimoina. On todennäköistä, että uteliaana ihmisenä saattaisin itsekin kiinnostua jostain hänen mielenkiinnon kohteestaan. Paasaaminen, fanaattisuus, tuputtaminen ja toisen kiinnostuksen kohteiden väheksyntä ovat kuitenkin asioita, joita en enää puolisolta siedä.

Huh, onneksi en ole tuollainen. Tunnistan kyllä ilmiön, eräs (aiemmin) parhaista kavereistani on juuri tuollainen. Kiinnostuksen kohde vaihtelee, ja kestää aina joitakin vuosia kerrallaan.

Itse olen toisesta ääripäästä, eikä sekään ole helppoa: mikään ei kiinnosta. Mikään ei tunnu omalta jutulta, ei ole mitään sellaista, jota haluaisin elämässäni kovasti, ei mitään tärkeitä päämääriä tai oikein mitään tavoitteitakaan. Kunhan vain suoritan päivästä toiseen koti-työ-kotityö-nukkumaan -kaaviota. Hälyttävintä on, että en oikein edes kaipaa mitään omaa juttua, en minkäänlaista.

Jopa vaimokin patistelee minua välillä johonkin, että tekisin vapaa-ajalla muutakin kuin kotitöitä, kuulemma tulee huono omatunto kun vaan suoritan koko ajan kaikkea, enkä ota ns. omaa aikaa lainkaan.

Eroaako kokoajan miekka jotenkin ritarin tai viikingin miekasta?

Vierailija kirjoitti:

Eroaako kokoajan miekka jotenkin ritarin tai viikingin miekasta?

Kokoajan miekka=ruuviväännin?

Minulla on vähän tätä, liittynee ADHD vahvasti. Yleensä tosin kyseessä on ennemminkin se, että etsin itseäni kiinnostavasta aiheesta tietoa ja saatan hankkia aiheeseen liittyviä kirjoja, opettelen uuden taidon tms. Jossain vaiheessa koen tietäväni asiasta tarpeeksi ja aihe jää taka-alalle.

Tiukempi kuri vaan. Kyllä se mies muuttuu siitä.

Adhd hyperfokukselta kuulostaa.

No hei se kattelee netistä mekkoja eikä alastomia naisia. Vai oletko tarkistanut hakuhistorian? Onko miekkasivut auki vain kun olet paikalla, ja muut ajat pornosivuja?

Ainakaan miekan kanssa ei voi pettää, tai se tekisi hemmetin kipeää.

En itse näe mitään outoa tuossa, jatkuvastihan ihmiset hurathaa kuka mihinkin. Joku hurahtaa curly girliin, joku konmaritukseen, joku miekkoihin, joku meikkeihin, joku zumbaan, joku kasvissyöntiin jne. Huvinsa kullakin.

Vaikutat aika tympeältä ihmiseltä.

Minusta alkaa olla kummallista, että jos on hyvin kiinnostunut jostain, niin on asperger.

Lapseni tykkää paljon pyjamasankareista, pehmoleluista ja kissoista. Siis tosi kiinnostunut. Pyjamadankarin tyttö on hänen sankarinsa. Hänellä on pehmoleluja ja hän tykkää leikkiä kissaleikkejä ja piirtää kissoja. Pitääkö olla huolissaan?

Riittääkö intensiivinen kiinnostuksen kohde siihen, että todetaan "Aha-selvä-autisti."

Aika monen muunkin miehen autismi näkyy nyt, kun pakkomielesteisesti ensin katsoivat jääkiekkoa ja nyt jalkapalloa!

Vierailija kirjoitti:

Minusta alkaa olla kummallista, että jos on hyvin kiinnostunut jostain, niin on asperger.

Lapseni tykkää paljon pyjamasankareista, pehmoleluista ja kissoista. Siis tosi kiinnostunut. Pyjamadankarin tyttö on hänen sankarinsa. Hänellä on pehmoleluja ja hän tykkää leikkiä kissaleikkejä ja piirtää kissoja. Pitääkö olla huolissaan?

Riittääkö intensiivinen kiinnostuksen kohde siihen, että todetaan "Aha-selvä-autisti."

Aika monen muunkin miehen autismi näkyy nyt, kun pakkomielesteisesti ensin katsoivat jääkiekkoa ja nyt jalkapalloa!

Siinäpä se. Aikuisena kiinnostuksen kohteet valitaan hillitymmin ja niitä kutsutaan oikeiksi harrastuksiksi.

kerrotaanko pakkomiellenaikkosesta jolla tuuli turbuloi korvien välissä?

Kyllä se ero on paras ratkaisu. Et arvosta puolisoasi ollenkaan, ja latistat kaikki hänen innostumisensa eri asioista. Parempi kun etsit yhtä apaattista seuraa kuin itse olet, ja päästät puolisosi toteuttamaan itseään rauhassa.