Nainen, voisitko seurustella 33v miehen kanssa joka tienaa bruttona 1420/kk? Tuntuu että monet tapaamani ihmiset ihmettelevät palkkaani, ja olen sinkku vielä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksen voisi? Eihän se rahasta ole kiinni.

Huuraamissuuntautuneet ovat suhteessa vain itseään varakkaamman miehen kanssa.

Kerrot lähinnä itsestäsi sillä, että naismakusi on tuo :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvo ei toteudu.

Useinhan on niin että nainen tienaa vähän ja mies silti sietää tätä.

Naisille ei kelpaa pienituloinen ahkera ja aina väsynyt duunari.

Missä duunarihommissa tienaa noin vähän?

Esimerkiksi puutarha-alalla voi jäädä tuohon.

Voisin. Oot kyllä aika vanha mulle, mutta jos muuten täysin kelpo mies niin tuskin se olisi kynnyskysymys. Onhan toi tosi matala palkka, että ihan miehen hyvinvoinnin puolesta toivon että kyseessä on osa-aikatyö tms. En ole itsekään mikään kovatuloinen, vaikka palkka on toki mulle ja lapselle ihan riittävä 2500.

Tienaan itse pari sataa enemmän, joten helposti voisin. Meillä olisi ehkä rahantilanteesta johtuen suht samankaltaiset toiveet vapaa-ajalle. Mutta komppaan, että kommentointia minun rahankäytöstäni en sietäisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on naiselle ongelma, sen tarkotus on ollu alunperinkin hyötyä susta rahallisesti, joko lahjojen tai elättämisen toivossa.

Et siis toisin sanoen menetä mitään.

No höpsistä. Minä en etsi elättäjää, etsin miestä jonka kanssa rakentaa perhettä ja elämää ja joka pystyy kantamaan puolet taloudellisesta vastuusta. Toisen puolen kannan tietysti minä. Jollain vähän päälle tonnin nettotuloilla minä saisin elättää sekä miestä että yhteisiä lapsia. Ei kiitos.

Ei palkka ole minulle tärkeä sinällään, mutta jos on kovin saita niin se on huono. Samoin jos on fyysisesti epäsopiva seksissä. Minulle tärkeintä parisuhteessa on toimiva seksi.

Mistä edes maksetaan noin paskaa palkkaa? Kun minä ja mieheni tavattiin, tehtiin molemmat hanttihommia jotka eivät vaatineet erityistä koulutusta ja tienattiin kumpainenkin bruttona 1800-2200 e kuussa. Elämä tuntui suorastaan leveältä, kun nuori velaton ja lapseton pari yhdisti nuo varat.

Noi pieni palkka kertoo siitä, ettei ole kummoinen koulutus eikä kunnianhimoa yhtään. Toisaalta, jos työ on kutsumus, niin sitten eri asia, esim joku kehitysvammaisten ohjaaja. En kyllä tiedä, paljonko he tienaa.

Olen seurustellut miehen kanssa, joka ei tienannut yhtään. Yrittäjä, jonko sopparit loppu ja etsi uusia diilejä. 3 kuukaudessa oli käyttänyt säästönsä, kunnes rahat loppui. Hän teki mulle pienen rempan, josta maksoin. Lisäksi maksoin kaikki ruuat. Noh, sitten kun alkoi taas saada töitä, jätti minut...

Pienipalkkainen mies jakaa tofennäköisemmin vanhempainvapaat tasan eikä käytä tekosyynä isoa palkkaansa siihen, ettei voi hoitaa lapsia.

Voi viddu näitä tyhmiä jankutuksia. Miten te zaatana jaksatte?

Palkkasi ei haittaa mutta typeryytesi ja tyhmyytesi on ehdoton este.

Vierailija kirjoitti:

Noi pieni palkka kertoo siitä, ettei ole kummoinen koulutus eikä kunnianhimoa yhtään. Toisaalta, jos työ on kutsumus, niin sitten eri asia, esim joku kehitysvammaisten ohjaaja. En kyllä tiedä, paljonko he tienaa.

Saattaa olla, että kaipaisin tuolle palkalle jotain "syytä". Jos esim. opiskelee samalla ja pyrkii siten pääsemään eteenpäin, palkka ei olisi ongelma. Tai jos tosiaan on vahva kutsumus työhönsä, kuten vaikka tuo edellisen mainitsema. Tai sitten se, että sattuisi olemaan omaisuutta sen verran, että voi tehdä töitä vähemmän ja haluaa esim. harrastaa jotain, tai on vaikka start up -yrittäjä.

Ehkä se mitä hakisin olisi se, että ihmisellä on jotain tavoitteita elämässään, eikä olisi pieni paikkainen vain siksi, että on ajautunut siihen eikö koskaan aio edes yrittää siitä mihinkään suuntaan. Eikä se joku suunta tarvitse olla iso palkka.

Kun aloin seurustelemaan oman mieheni kanssa, hänellä oli todella pieni palkka, enkä sitä silloin ajatellut ja hän oli tosiaan lähinnä vain ajautunut tilanteeseen. Mutta hän oli kuitenkin innostunut työstään ja halusi kehittyä siinä lisää. Ei hän koskaan ole pyrkinyt eikä päässyt suurille palkoille, mutta kuitenkin vuosien mittaan hivuttautui keskipalkkaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En. Tienaan itse 4500 ja mieheni 5000 euroa. Palkkasi on Suomessa laiton.

Miten niin laiton? Jos ap ei tee kokopäiväistä työtä, niin ei palkassa mitään laitonta ole.

Todennäköisesti en. Ikävä kyllä Suomessa rahalla vaan saa parempaa ja minä ainakin halusin perhettä perustaessa olla varma siitä, että saadaan lapsille ns. priimaa.

Esim meidän hoitomaksut oli 750€ / kk, kun haluttiin yksityiseltä puolelta tietty hoitopaikka. Tuolla kuukausipalkalla ei varmaan paljon olisi valinnanvaraa.

Ja tiedän, että kuulostan pinnalliselta! Mutta tämä on se mitä omille lapsilleni halusin.

Mieheni oli tavatessamme tavallinen matalapalkkainen duunari, mutta vuosien mittaa opiskelikin sitten oikeustieteen maisteriksi ja tulot nyt aivan eri luokkaa. Eli ei se sen hetkinen koulutus aina kaikkea kerro. Kannattaa sitä ihmistä arvioida kokonaisuutena, eli millaisia elämänarvot, jne. Mutta itse kysymykseen vastatakseni, kyllä voisin.

Tuo ei riitä kolmion vuokraan. Eikös pienet eläkkeet ole tuota  luokkaa. Ei v asua pk-seudulla sitten kuin  yksi  huone  isommasta  kämpästä.  Ei siihen kukaan pariskunta lähde. Jos olisit  opiskelija  olisi toiveissa  parempi palkka. Minulla oli jo oma asunto  23-vuotiaana. En vapaaehtoisesti  halua laskea elintasoani. Kaksi lastakin on, Urheilevat  teinipojat syövät paljon. Enkä haluaisi  lapsia köyhyytee.  Eikö sinun kannattais elää  sos.tuilla, saisit muutkn rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli tavatessamme tavallinen matalapalkkainen duunari, mutta vuosien mittaa opiskelikin sitten oikeustieteen maisteriksi ja tulot nyt aivan eri luokkaa. Eli ei se sen hetkinen koulutus aina kaikkea kerro. Kannattaa sitä ihmistä arvioida kokonaisuutena, eli millaisia elämänarvot, jne. Mutta itse kysymykseen vastatakseni, kyllä voisin.

Lisään vielä, että hän ei siis tavatessamme näitä opiskeluja ollut vielä suunnitellut, vaan "elämä myöhemmin hänet vei siihen suuntaan".

Seurustella voisin, mutta minä halusin lapsia ja perheen isälle tuo palkka on liian pieni. Ei kykenisi perhettä elättämään.

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko treffeillä ensimmäisenä palkkasi? Itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta miehen varallisuus tai palkan suuruus. Persoona ja henkilökemia painaa eniten vaakakupissa. 

Hieman kyllä haittaisi jos mies on elämäntapatyötön tai pahasti velkaantunut ja luottotiedot menneet. 

N26

Useimmilla naisilla on tapana kysellä treffeillä tulojani, velkojani ja varallisuuttani kautta rantain. Siis epäsuorasti tai muuten "ohi mennen". Toiset utelevat eri tavalla kuin toiset, mutta samat asiat tulee silti aina ilmi jo ensi tapaamisella.

Minulla on asiat ihan hyvin, joten ei siinä mitään. Kyselijöiltä kysyn toki samat tiedot ja teen sivulauseissa selväksi vähän kautta rantain, että elintason naisellakin tulee olla tulojensa mukainen. Näin nainenkin voi tehdä päätelmänsä suhteeni menettämättä kasvojaan. Ei kemiaa-kortti siis, jos ei tulotasoni riitä tai elintason nosto onnistu kauttani.

Itselleni naisen tulotaso on merkityksetön niin kauan, kun ei yritetä elää toisen siivellä. Suhteissani rahasta ei ole tarvinnut riidellä.

-eri