Lue keskustelun säännöt.
Voi jessus! Tarviin kaiken mahdollisen tuen!!!!
22.08.2006 |
Ollaan menossa hormoni-/lapsettomuusklinikalle. Tarvii käydä neuvolan kautta otattamassa papa-kokeet, kun terveyskeskuksen kautta aika peruttiin ja nopeiten pääsen ehkäisyneuvolan kautta, joka sijaitsee samassa paikassa kun lastenneuvola!!!!! Siellä vastaanottoaulassa on taatusti sata vauvaa!!!
Minua itkettää jo valmiiksi sinne meno. En helkkari soikoon kestä yhtään ainutta vauvaääntä kuunnella tai vauvanaamaa kattella.
Noh, mikä ei tapa, karaisee!!!! :´(
Kommentit (44)
Herää jo, maailma ei ole yhtä kuin MINÄ. On paljon muitakin, muitten lapsia ja onnistuneita hedelmöityshoitoja. Etkö voi kääntää asiaa päässäs niin, että onpa ihanaa kun noi on onnistuneet hoidoissa??!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
saankos minä mennä arvon 5 kauppaan lapsieni kanssa??
jos vaikka saatat tulla vastaan??
Etkö ymmärrä, mikä ero on lapsettomuusklinikalla ja kaupalla?
5
Vierailija:
En missään nimessä kuvitellut, että lapsettomilla ei olisi muita murheita elämässään (kuten ei minullakaan ainoa vaikea asia ole tuo kertomani). Kerroin tuon oman vaikean asiani vain esimerkkinä.
Lapsettomuus on aivan varmasti hyvin kipeä asia, mutta en ymmärrä kateutta muiden lapsista. En ymmärrä sitä, että jos sinulle joku asia on kipeä, koko muun maailman pitäisi muuttaa tapojansa van sinun tähden, ette vaan loukkaisi tunteitasi?
Jos itse olisin kärsinyt lapsettomuudesta, olisin varmasti ollut pohjattoman surullinen. En silti voi ymmärtää, että toisten lapsista pitää tuntea sellaista kateutta.
16
niin en ikimaailmassa kuvittelisikaan meneväni vauvan kanssa lapsettomuusklinikalle.
5
Vierailija:
Vierailija:
Ei nää kirjottajat voi olla tosissaan? Jos joku on kirjoittanut tähän ketjuun ihna tosissaan, niin haloo! kyse ei kuitenkaan ole mistään kuolemaan johtavasta sairaudesta vaan asiasta jota voidaan hoitaa ja 90% hoito toimii!Pikkasen pitäis avartaa katsetta ja etsiä iloa elämään eikä kuolla jokasien vauvan näkemiseen!
Juuri niin! Se on kenkku juttu jos ei pysty saamaan lasta mutta mun mielestä se on jo sairasta jos alkaa kyyneleet tihkua pelkästään vauvan tai lapsen näkemisestä.
Voihan se olla, että vielä joskus minäkin kykenen katsomaan vauvamahoja ja vauvoja ilman, että itku tulee.
Tämä lapsettomuusasia on IHAN VARMASTI jokaiselle lapsettomalle ihmiselle erilainen kokemus. Toiset pystyvät olemaan ja elämään ihan normaalia elämää, mutta toiset eivät yksinkertaisesti kykene siihen.
Ihmismieli on niin arvaamaton, ettei sitä tiedä miten itse reagoi, ellei omalle kohdalle satu...
Vierailija:
Me olemme hoidossa julkisella Tampereella ja olemme menossa alkuraskauden ultraan huomenna. Meille on erittäin tärkeää, että pääsemme molemmat, sekä mies että minä, katsomaan, että onko sitä elämää vai ei.Koska menemme arkena ja aamusta, emme saa hoitajaa esikoiselle. Kysyin asiasta lääkäriltä joka sanoi, että tietenkin lapset saa ottaa mukaan lääkärikäynnille, heistä on vaan mukava nähdä näitä pikkuisia näin myöhemminkin, kun yleensä näkevät vain ultrakuvissa. Poikamme siis myös saman lääkärin alkuun auttama.
On kamalaa jos joku asian kanssa kipuileva sattuu sillä hetkellä olemaan odotushuoneessa kun poikamme kanssa tulemme. Mutta muutakaan emme nyt voi emmekä haluakaan. On hienoa, että lääkäri haluaa nähdä päivänsäteemme ja tietenkin mielellämme häntä lääkärille näytämme.
T: ex-lapseton äiti, jolla poika 1v9kk ja nyt rv6+6
Toimintoja on yhdistetty, joten lapsettomat ja lapsen saaneet pakostikin kohtaavat. Sen sijaan minä olen koko ajan puhunut VL:n lapsettomuusklinikasta. Siellä ei raskaudenaikaista seurantaa ole.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, hienovaraisuus on tärkeä taito. Mutta joskus käytännön sanelemana täytyy asioita laittaa eri järjestykseen. Esim. nro 29 viesti oli minusta hyvä esimerkki.
Jos kateudesta ei ole kysymys...miksi et pysty tuntemaan iloa toisen lapsettoman ilosta? Nro 29 oli juuri tällainen äiti, joka oli hoitojen avulla saanut lapsen. Upea asia, että hoidoista on apua! Eikö tämä perhe siellä odotushuoneessa voisi olla kannustava esimerkki sinulle : tuossa voit olla sinä muutaman vuoden kuluttua!
16
Vierailija:
Olen samaa mieltä, hienovaraisuus on tärkeä taito. Mutta joskus käytännön sanelemana täytyy asioita laittaa eri järjestykseen. Esim. nro 29 viesti oli minusta hyvä esimerkki.
Jos kateudesta ei ole kysymys...miksi et pysty tuntemaan iloa toisen lapsettoman ilosta? Nro 29 oli juuri tällainen äiti, joka oli hoitojen avulla saanut lapsen. Upea asia, että hoidoista on apua! Eikö tämä perhe siellä odotushuoneessa voisi olla kannustava esimerkki sinulle : tuossa voit olla sinä muutaman vuoden kuluttua!
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia nyt vain yksinkertaisesti on niin että kun lasta alkaa oikein yrittämään ja sitä tosissaan toivoo, niin se toistuva pettymys joka kuukausi on todella raastavaa.
Minä olen ennen kuulunut niihin jotka eivät voineet ymmärtää miten se tila ajaa mielen NIIN maihin. Olen ajatellut että lapsia tulee sitten kun on sen aika ja onhan niitä hoitoja jos ei lasta kuulu.
No, aloimme yrittämään ja vuosien yrittämisen jälkeen olin siinä kunnossa että en käynyt kaupassa muuta kuin aamuisin koska silloin siellä oli vähiten pieniä lapsukaisia. Niitä pieniä olisin vain katsellut ja sisälläni itkenyt sitä että tapaanko koskaan omaa lastani. Se kaipuu on kova. Sitä ei VOI ymmärtää kukaan muu kuin se joka on käynyt läpi saman.
Ne jotka räjähtelevät täällä lapsettomille eivät tiedä mistä puhutaan. He eivät ymmärrä. Jätetään niiden jutut pois mielestämme.
Meille syntyi lopulta ihan " luomuna" ihana lapsi, mutta vieläkin kun kuulen ettei ystävälläni ole tärpännyt hoitojenkaan jälkeen ne tunteet nousevat pintaan. Kurkkua kuristaa ja silmät kostuvat.
Voimia teille lasta kauan yrittävät. Älkää menettäkö toivettanne.
ja alkaisi sitten vasta lapsen tekoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä syystä että sattuu kuulumaan samaan sukuun, ja on onnistunut saamaan omat lapsensa ihan kotisängyssä alulle.
Mieheni serkulla on ollut lapsettomuusongelmia miehensä kanssa, meillä mieheni kanssa on kaksi lasta luomusti saatuna. Kun meidän poika oli 3 kk vanha, ja oli mieheni mummon synttärit, toki otimme vauvan mukaan kun mummo ei ollut sairastelun vuoksi häntä aiemin nähnyt. Tämä serkkutyttö haahuili ympäriinsä diapam-pöllyssä silmät itkusta punaisina, käänsi minulle selkänsä ja nakkeli niskojaan kun yritin tervehtiä ja onnittelumaljan jälkeen lähti ovet paukkuen menemään suureen ääneen itkien. Mieheni äiti oli valistanut meitä kyllä tästä ongelmasta, mutta koska meidät oli kuitenkin mummon toimesta kutsuttu paikalle oli siis pakko mennä.
Toisen lapsen raskausaikaan osuivat toisen serkun tyttären synttärit. Laskettuun aikaan oli kaksi viikkoa ja maha sen mukainen. Kysyin vielä etukäteen päivänsankarin äidiltä, että uskalletaanko me tulla jos tämä " Tiina-serkkukin" tulee (ovat päivänsankarin kummeja). Hän totesi että totta kai te tulette. No joo, olipa kivat juhlat... Tiina-serkku käänsi taas selkänsä, marssi vessaan ja pamautti oven kaikuen kiinni perässään ja ulvoi niin että koko asunto kaikui. Vietettiin siinä sitten tosi " kivoja" synttäreitä.
" Tiina-serkku" ei ole minulle sanonut edes hyvää päivää tähän mennessä. Saapa näkyä miten käy, kun hän nyt on raskaana...
Ei tuollainenkaan käytös ihan kivalta tunnu, eihän se minun vikani ole että heillä on lapsettomuusongelma (joka on vielä miehestä johtuva, hän siis voisi itse kyllä saadakin lapsia, ja nyt on siis vauva tulossa.)
Mutta kuvaa hyvin sitä tuskaa, mitä lapseton joutuu käymään läpi. Ei ole kyse vihasta sinua, miestäsi tai lastasi kohtaan, vaan tilanne on vain niin vaikea, että siitä ei tahdo päästä yli. Koita nyt hyvä ihminen asettua hänen asemaansa! Mitä kuvittelisit itse tuntevasi, jos sinulla ei olisikaan lapsiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minua nyt kaduttaa, että tein tänne tämän avauksen. Olisi saanut jättää tekemättä kun tämä niin paljon aiheutti pahaa mieltä! :(
Ai niin, eikö saa tulla raskaaksi jos on masentunut? Outoa!
Tietenkin sitä masentuu, kun kuukausi kuukaudelta on toivonut tärppiä turhaa.
-ap (jonka olo on kyllä nyt vielä pahempi)
Tuo on tosiaankin ihan ääritapaus. Mielelläni käyn katsomassa sukulaisten ja ystävien lapsia, mutta tuo vauvan tuonti lapsettomuusklinikalle oli minusta todella tunteetonta.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä maassa aleta sairaiden lisääntymistä sääntelemään. Hullu ajatus.
5
Vierailija:
Tämä serkkutyttö haahuili ympäriinsä diapam-pöllyssä silmät itkusta punaisina, käänsi minulle selkänsä ja nakkeli niskojaan kun yritin tervehtiä ja onnittelumaljan jälkeen lähti ovet paukkuen menemään suureen ääneen itkien.Toisen lapsen raskausaikaan osuivat toisen serkun tyttären synttärit. Laskettuun aikaan oli kaksi viikkoa ja maha sen mukainen. Kysyin vielä etukäteen päivänsankarin äidiltä, että uskalletaanko me tulla jos tämä " Tiina-serkkukin" tulee (ovat päivänsankarin kummeja). Hän totesi että totta kai te tulette. No joo, olipa kivat juhlat... Tiina-serkku käänsi taas selkänsä, marssi vessaan ja pamautti oven kaikuen kiinni perässään ja ulvoi niin että koko asunto kaikui. Vietettiin siinä sitten tosi " kivoja" synttäreitä.
Tuossa on pakostikin kyse jo jonkin sortin henkisestä epätasapainosta.
Ja se on todella ärsyttävää! Jos itse ei kestä lapsia, niin silloin pitää sulkeutua siihen omaan suruunsa ja antaa muiden elää omaa elämäänsä! Ei voi vaatia, että muut (ne joilla lapsia siis on) sulkeutuvat neljän seinän sisään, vaan niin pitää tehdä itse jos ei kykene elämään normaalia elämää!
uskon hyvin että olisin tullut hulluksi jos en omia lapsiani olisi saanut suht helposti. Mutta omaan myös käytöstavat, joihin kuluu toisen ihmisen tervehtiminen jne.
Toivoisin että itselläni olisi moisessa tilanteessa viisautta esimerkiksi sanoa suoraan, että " anteeksi, minulla on vähän paha mieli kun meillä itsellä ei oikein onnistu tämä lasten saaminen" .
Tai pyytänyt jotakuta muuta selittämään tilanteen.
Tai soittanut sille mummolle ja kysynyt, että sopiiko jos tulemme joskus toiste...
Tiedän kyllä, mitä on kun tuska tulvii yli äyräiden (ei lapsettomuuden, mutta muiden asioiden suhteen), mutta pitäisi pystyä sen verran kontrolloimaan käytöstään että viaton sivullinen ei joudu " uhriksi" .
Pyydän anteeksi, että ryhdyin keskusteluun kärkkäällä asenteella.
Mutta minusta on ihan hyvä, että teit aloituksen. Kyllä tällaisiakin on hyvä keskustella ja päästää höyryjä ulos. Ehkä puolin ja toisin tästä kuitenkin tarttuu jotakin haaviin ja ehkä opimme ymmärtämään erilaisia asioita paremmin.
Minullakin on samanlainen ystävä kuin tuo 41:n kertomuksen serkku. Ja tämä ystävä ei ollut ehtinyt edes hoitoihin asti, kun oli jo niiiin katkera jokaiselle, jolla lapsia on. Ehkä siitäkin johtuen minulla on hiukan negatiivinen kuva lapsettomuuden ilmenemisestä katkeruutena.
Todellakin toivon sinulle voimia ja onnea tulevaisuuteen!
16
Hän ei ole saanut lasta hoidoista huolimatta, mutta luulisi, että hän edes jotenkin kykenisi iloitsemaan vauvastamme... Ja tätä ihmistä pidin ystävänäni.
En missään nimessä kuvitellut, että lapsettomilla ei olisi muita murheita elämässään (kuten ei minullakaan ainoa vaikea asia ole tuo kertomani). Kerroin tuon oman vaikean asiani vain esimerkkinä.
Lapsettomuus on aivan varmasti hyvin kipeä asia, mutta en ymmärrä kateutta muiden lapsista. En ymmärrä sitä, että jos sinulle joku asia on kipeä, koko muun maailman pitäisi muuttaa tapojansa van sinun tähden, ette vaan loukkaisi tunteitasi?
Jos itse olisin kärsinyt lapsettomuudesta, olisin varmasti ollut pohjattoman surullinen. En silti voi ymmärtää, että toisten lapsista pitää tuntea sellaista kateutta.
16