Voi jessus! Tarviin kaiken mahdollisen tuen!!!!

kuvaama dramaqueen.

Oikeastaan tällaiset keskustelut avartavat myös, ainakin omalta kohdaltani, katsomaan myöskin toiselta kantilta asioita.

Uskomatonta, oloni helpotti jo nyt!

Hieman huvittaa oikeastaan, kun kuvittelen itseni ovia paukuttelemassa ja vessassa ulvomassa....



No tästä nyt kliseenomaisesti kai on suunta vain ylöspäin. On tämä netti kerrassaan hyvä keksintö kun täällä saa jopa terapeuttisia kokemuksia....

:D

-ap

vaan siitä, että jotkut ovat huomaavaisempia kuin toiset. Meitä on eri lähtöön. Ystävän lapsettomuutta voi huomioida tukemalla häntä ja hänen kanssaan voi keskustella suhtautumisesta juuri minun lapseeni ja muihin lapsiin. Ei kenenkään fiksun ihmisen tarvitse yhteydenpitoa lopettaa tällaisen asian takia!



Sairaaloissa ja jopa lapsettomuusklinikoilla on ihmisiä monissa eri elämäntilanteissa. Monet käyvät raskaudenajan seurannassakin ko. klinikalla. Joillakin on lapsia ennestään ja päiväsaikaan, kun käynnit ovat, ei hoitajaa aina saa, tietenkään. Tämä täytyy ymmärtää ja jokaisen lapsettoman sulattaa!



Niille, jotka vähättelevät lapsettomuuden aiheuttamaa kärsimystä, niin voisi sanoa, että mikään sairaus ei ole vaikutuksisltaan pelkästään fyysinen. Eli periaatetta " tappava tauti ei ole tauti eikä mikään" ei ole olemassakaan. Lapsettomuus muuttaa ihmisen koko loppuelämän suunnan, kun useimmilla ihmisillä perhe on kuitenkin tärkein asia elämässä. Jos siihen ei mahdollisuutta suoda, voi se tyhjä aukko olla aivan liian suuri ja synkkä kestettäväksi. Lapsettomuus vaatii AINA surutyötä.



Ja voin kertoa, että kun monen vuoden yrittämisen jälkeen päästiin alkuraskauden ultraan asti ja alkio sydämensykkeineen löytyi... Olin niin onnellinen, että menin aivan toimintakyvyttömäksi. Itkin onnesta niin kovasti, että tärisin ja vapisin, enkä löytänyt sanoja, en mitään sanoja. Jaksakaa yrittää ap. Rukoilen sen puolesta, että onnistutte.



Pelkosi ja mahdolliset reaktiosi ovat aivan ymmärrettäviä ja inhimillisiä. Hyväksy ne tunteet, äläkä patoa niitä sisälle. Keskustele miehesi ja ystävien kanssa. He haluavat varmasti elää kaiken kanssasi.



nykyinen " lapsellinen"

Tiedän, on hyvin vaika koettaa olla positiivinen, kun tuölee lunta tupaan ihan huolella. Mutta oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että kyllä se totta on. Vaikka kuinka pahasti tuntuu siltä, että elämässä ei ole MITÄÄN hyvää, ei MITÄÄN ihanaa, ei MITÄÄN odotettavaa ja hyvää juuri minulle....kannattaa ajatella toisin päin: ok, hyväksyn sen, että nyt asiat menevät päin peetä, mutta ONNEKSI asiani eivät ole VIELÄKIN huonommin!!



Tällainen ajattelu on hiukan auttanut minua vaikeuksien keskellä kun tuntuu, että maailma murjoo.





Jaksa ap (ja muut lapsettomuudesta kärsivät) kuitenkin ottaa elämä haltuunne ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä ongelmienne kanssakin. Murheissa kieriminen vain poraa syvemmälle sitä kuoppaa, jossa jo ennestäänkin tuskainen pyörii. Ja mitä syvemmälle kuoppa kaivautuu, sitä vaikeampaa sieltä on ylös päästä.





Joku kirjoitti, että lapsettomuuskin on myös henkinen, ei vain fyysinen ongelma. Tottakai se on niin! Ja että vain lapseton voi täysin ymmärtää sitä tuskaa. Luultavasti sekin on totta. Mutta ei kaikkien tarvitsekaan ymmärtää. Ihminen vaipuisi taakkansa alle, jos ymmärtäisi täysin kaikki maailman murheet, joita ihmiset kantavat.



Mutta uskon, että minulla on hyvä haju, millaista se olisi. En yhtää vähättele sitä tuskaa mitä lapsettomuus aiheuttaa! Mutta samalla sanon, että ei saisi vaipua siihen luuloon, että KAIKKI muut pääsevät helpommalla.





Ap, jaksa pitää toivoa yllä ja positiivinen mieli elämään!



16

okei, he voivat olla joskus herkkiä (ymmärrettävää), mutta monet helposti raskaaksi tulleet ihan tarkoituksella hehkuttavat naisporukoissa sitä, kuinka helposti tulivat raskaiksi tyyliin " riittää että pesi kalsarit miehen kanssa samassa heh heh" VAIKKA tietäisivät, että samassa pöydässä istuu joku, jolle aihepiiri on kipeä...



Monesti oikein tuntee häpeää jonkun mamman puolesta, kun tietää, ettei niin läpinäkyvässä hehkutuksessa ole enää kyse mistään ajattelemattomuudesta vaan tietoisesta valinnasta, josta tiedetään, että se loukkaa taatusti ryhmän lapsettomia. Toinen ärsyttävä piirre on se, että pienten naisporukan illanvietoissa äidit puhuvat aivan koko ajan lapsistaan siitä huolimatta, että pöydässä on tahattomasti lapsettomia tai niitä joilla asia ei ole ajankohtainen.



t. ei lapseton, mutta muiden tunteita tajuava