Kun joka lapsella ei ole omaa huonetta...kokemuksia ja mielipiteitä kaivataan!

Lapset eivät aina ole pieniä leikki-ikäisiä. Lapset asuvat kotona ainakin noin 18 vuotta. Kyllä oman rauhan puutteesta tässä ajassa ongelmia tulee.



Mihin laitetaan omat kaverit, jos niitä on kaikilla lapsilla yhtä aikaa kylässä? Tyttö- ja poikaystävät, joiden kanssa haluaisi olla kahdestaan? Kun toinen samassa huoneessa lukee kokeisiin ja toinen haluaa soittaa kitaraa?



Olen itse lapsena joutunut olemaan samassa huoneessa sisarusten kanssa ja se oli kouluikäisestä lähtien aivan kamalaa joka hetki. Me kaikki sisarukset haaveilimme omista huoneista, mutta emmepä siitä vanhemmille puhuneet, koska tiesimme, ettei tässä vaihtoehtoja ole. Omaa rauhaa ei ollut lainkaan. Kieltäydyin jo ihan nuorena lähtemästä sukulaisvierailuille jne. koska nautin niin kotona olemisesta, kun kerrankin muut olivat poissa.



Jos sitä tilaa ei voi järjsetää, niin sitten ei voi. Lapset sopeutuvat, mutta ei tilanne heistä silti hyvä ole.



Itse päätin jo kauan sitten, että kaikilla lapsillani tulee olemaan oma huone ja oma rauha. Ja näin nyt onkin.

meillä on just loppusuoralla. Joka muksulle tulee nyt oma huone, kauan olivatkin yhteisessä.

Jaoin pikkuveljeni (5 v nuorempi) kanssa ikkunallisen vaatehuoneen makuupaikkana, kunnes yläasteelle mennessä saimme veljeni kanssa yhteisen huoneen. Vanhemmat nukkuivat koko ajan olohuoneessa.



Me emme edes huomanneet tilojen pienuutta. Meillä kävi kavereitakin leikkimässä jne.



Lukioon mennessä sain ihan oman huoneen, kun muutimme uuteen kotiimme.



En ole kärsinyt pienistä tiloista tai yhteisestä huoneesta tms. Itse asiassa; omassa kaveriporukassa ei kaikilla todellakaan ollut omaa huonetta. Useat asuivat kerrostalossa, kolmiossa kolmen lapsen kanssa. Ihan normaaleja meistä on tullut kuitenkin. Ehkä paremmin erilaisuutta hyväksyviä, ihmisläheisiä ja toisistaan välittäviä. En koe sitä pahana. :)

6 lasta, pienillä ikäeroilla. Talokin oli suuri joten huoneita olisi kyllä riittänyt jokaiselle. silti sisarukset mieluiten jakoivat huoneensa toisen kanssa yhtä poikkeusta lukuunottamatta. itse olen ollut ainoa lapsi joten tuohon ärsyttääkö huoneen jakaminen en osaa sanoa yhtään mitään.

Meillä 4 lasta ja 2 makuuhuonetta, hyvin voi olla 2 samassa huoneessa, kaikkeen sopeutuu!

Ja mun sisko oli monena yönä yökylässä mun huoneessa, tai mä sen huoneessa joten meillekin yhteinen huone olisi varmaan ollut ihan hyvä

lasten käytössä ts. vain vanhimmalla oma huone ja muut joutuvat jakamaan huoneensa toisen kanssa. Ihan hyvin toimii, joten suotta murehdit. Nykyään tuntuu vaan olevan vallalla valtavat asunnot, tosin ei niissäkään näytä paljon makkareita olevan vaan " sissutettavaa edustustilaa" .

Minulla oli oma huone joskus alle 7v ja se oli toki hirmuisen tärkeä ja rakas. Kun 8v täytettyämme muutimme omakotitaloon ja perhekin lisääntyi, " jouduin" jakamaan huoneeni 4v nuoremman veljeni kanssa. Ihan hyvin sujui. Huone oli hiukan isompi, eikä meillä koskaan ollut mitään " sermejä" tm tilanjakajia. En muista että olisimme koskaan riidelleet huoneesta tai valittaneet siitä vanhemmille. Meillä oli omat soppemme ja kunnioitimme niitä. Itse jos olisin huonetta lapsille jakamassa, ostaisin varmasti Ikean expedit hyllyn tilanjakajaksi.



Oman huoneen sain sitten taas murkkuikäisenä, kun remontoimme siihen asti käyttämättömänä olleen ullakkotilan minulle.

joista yksi on vierashuoneena. Hassua sinänsä että meillä 9- ja 5-vuotiaat eivät halua yksin omaan huoneeseen, eikä nukkua yksin joten he ovat yhteisessä huoneessa. Pienin on vielä vauva joten hänen säkynsä on makuuhuoneessamme ja samoin ne lelut joita hänellä on. Aika näyttää milloin lapset sitten haluavat omat huoneet, mutta nyt ainakin sujuu näin.