Valitut lapset - ruotsalainen Steiner-koulu

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

On erikoista, miten Solvik-koulu on pystytty esittämään toisaalta vapauden filosofiaan perustuvana, liberaalina, avoimena ja ennakkoluulottomana koululaitoksena, ja toisaalta, kuten sarjan toisessa jaksossa kerrottiin, se on ollut poikkeuksellisen sääntökeskeinen, oppilaita lokeroiva, sulkeutunut sekä ennakkoluuloinen muuta maailmaa kohtaan.

Ikään kuin se, että vain sanoo jonkin filosofian edustavan vapautta, tekisi siitä oikeasti vapaan.

Puit sanoiksi minunkin ajatukseni. Katsoin juuri sarjan kaksi ensimmäistä osaa putkeen, säästän kolmosen huomiselle. Juuri se jäi päällimmäisenä mieleen, että miten koulun arki ja periaatteet olivatkin niin räikeästi ristiriidassa keskenään. Tosin esimerkiksi monissa taidekouluissa näkyy sama ristiriita: paperilla vapaa, luovuuteen rohkaiseva ja ennakkoluuloton, käytännössä hierarkkinen, lokeroiva ja toksinen.

Solviksskolan on näiden kahden ensimmäiset osan perusteella vaikuttanut ennemmin kultilta kuin koululta. Enkä menisi sanomaan Pär-ukkoa mitenkään karismaattiseksi. Omahyväisyys ei tee kenestäkään karismaattista ja tässä miehessä se konkretisoituu mainiosti. Hänellä on aivan kipeä ajatusmaailma mutta näyttää vilpittömästi uskovan siihen, että on lapsen puolella ja tietää, mikä on lapselle parasta. Pelottavaa.

Katsoin nyt kolmannenkin osan. Pär vaikutti lopussa muuttuneen häntä kohdanneen kriisin seurauksena mutta en ole lainkaan varma, onko muutos syvällinen vaiko sittenkin imagotemppu. Keskustelu poikansa kanssa jätti sellaisen fiiliksen, että hän tiedostaa järjen tasolla toimineensa väärin mutta ei ole tunnetasolla sisäistänyt aiheuttamaansa vahinkoa. Aivan kuin vuosikymmenien pahat teot voisi hänen mielestään vain kuitata sanomalla "tein väärin, nyt olen muuttunut".

Uusi koulunjohtaja vaikutti sinänsä fiksulta ja maltilliselta mutta ei uskaltanut kyseenalaistaa koulun opetusmetodeja oikein mitenkään. Veikkaan tämän johtuvan siitä, että hän ei halua suututtaa koulussa vielä työskenteleviä vanhan liiton opettajia. En yhtään ihmettelisi, jos opettajat saisivat päähänsä savustaa koulunjohtajan ulos ei-niin-mairittelevien kommenttien takia. Tuntuu olevan kiusaaminen pesiytynyt niin tiukasti tämän koulun kulttuuriin.

Dokumentintekijä Jasper oli rohkea, kun sanoi suoraan ex-lempiopettajalleen, että hän ei tällä hetkellä välitä koulun tulevaisuudesta lainkaan. Mielestäni oli kypsä teko häneltä lähteä kartoittamaan ja selvittämään koulutoveriensa ikäviä kokemuksia sekä kyseenalaistamaan koulun ideologiaa ja opetusmetodeja. Hän olisi yhtä hyvin voinut mitätöidä kuulemansa tarinat ihan vain sen perusteella, että hänellä itsellään on kyseisestä koulusta hyviä muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

On erikoista, miten Solvik-koulu on pystytty esittämään toisaalta vapauden filosofiaan perustuvana, liberaalina, avoimena ja ennakkoluulottomana koululaitoksena, ja toisaalta, kuten sarjan toisessa jaksossa kerrottiin, se on ollut poikkeuksellisen sääntökeskeinen, oppilaita lokeroiva, sulkeutunut sekä ennakkoluuloinen muuta maailmaa kohtaan.

Ikään kuin se, että vain sanoo jonkin filosofian edustavan vapautta, tekisi siitä oikeasti vapaan.

Puit sanoiksi minunkin ajatukseni. Katsoin juuri sarjan kaksi ensimmäistä osaa putkeen, säästän kolmosen huomiselle. Juuri se jäi päällimmäisenä mieleen, että miten koulun arki ja periaatteet olivatkin niin räikeästi ristiriidassa keskenään. Tosin esimerkiksi monissa taidekouluissa näkyy sama ristiriita: paperilla vapaa, luovuuteen rohkaiseva ja ennakkoluuloton, käytännössä hierarkkinen, lokeroiva ja toksinen.

Solviksskolan on näiden kahden ensimmäiset osan perusteella vaikuttanut ennemmin kultilta kuin koululta. Enkä menisi sanomaan Pär-ukkoa mitenkään karismaattiseksi. Omahyväisyys ei tee kenestäkään karismaattista ja tässä miehessä se konkretisoituu mainiosti. Hänellä on aivan kipeä ajatusmaailma mutta näyttää vilpittömästi uskovan siihen, että on lapsen puolella ja tietää, mikä on lapselle parasta. Pelottavaa.

Kyllä! Pär vaikuttaa sellaiselta omahyväiseltä taiteilijanerolta, joita löytyy joka taiteenalalta. Kuvaavaa onkin, että steinerpedagokiikkaa opettavan Snellman-korkeakoulun nettisivuilla puhutaankin opettajista kasvatustaiteilijoina. Kai näitä toksisia (yleensä mies)neroja täytyy olla niissäkin piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

On erikoista, miten Solvik-koulu on pystytty esittämään toisaalta vapauden filosofiaan perustuvana, liberaalina, avoimena ja ennakkoluulottomana koululaitoksena, ja toisaalta, kuten sarjan toisessa jaksossa kerrottiin, se on ollut poikkeuksellisen sääntökeskeinen, oppilaita lokeroiva, sulkeutunut sekä ennakkoluuloinen muuta maailmaa kohtaan.

Ikään kuin se, että vain sanoo jonkin filosofian edustavan vapautta, tekisi siitä oikeasti vapaan.

Puit sanoiksi minunkin ajatukseni. Katsoin juuri sarjan kaksi ensimmäistä osaa putkeen, säästän kolmosen huomiselle. Juuri se jäi päällimmäisenä mieleen, että miten koulun arki ja periaatteet olivatkin niin räikeästi ristiriidassa keskenään. Tosin esimerkiksi monissa taidekouluissa näkyy sama ristiriita: paperilla vapaa, luovuuteen rohkaiseva ja ennakkoluuloton, käytännössä hierarkkinen, lokeroiva ja toksinen.

Solviksskolan on näiden kahden ensimmäiset osan perusteella vaikuttanut ennemmin kultilta kuin koululta. Enkä menisi sanomaan Pär-ukkoa mitenkään karismaattiseksi. Omahyväisyys ei tee kenestäkään karismaattista ja tässä miehessä se konkretisoituu mainiosti. Hänellä on aivan kipeä ajatusmaailma mutta näyttää vilpittömästi uskovan siihen, että on lapsen puolella ja tietää, mikä on lapselle parasta. Pelottavaa.

Kertoo ihmisluonteesta kaiken. Olemme oikeasti eläimiä, "sivistys" on vain pintakerros. Jos jätämme ihmisryhmän ilman sääntöjä ja vain oletamme että kyllä se hyvä sieltä kumpuaa, niin väärin meni. Ihminen lajina pyrkii aina löytämään ryhmässä jonkin hierarkian. Jos sääntöjä ei näennäisesti ole, niin ne muotoutuvat sitten anarkian kautta. Vahvin voittaa ja perustaa asemansa alistamiseen, heikomman nöyryyttämiseen ja väkivaltaan. Näin se vain on, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin koko 3 osaa. Mielenkiintoinen dokumentti ja vastasi juuri siihen, kun ihmettelin, miten on mahdollista, että steinerkoulusta peruskouluun vaihtanut alakoululainen ei osaa vielä lukea, ei kykene toimimaan ohjeiden ja muun ryhmän aikataulussa, tarvitsee paljon tukea ja vieraan kielen opettaminen muuten kuin suullisesti mahdotonta, koska oppilas ei osaa lukea tai kirjoittaa edes suomeksi, joka ajatus on, että ”lukemaan oppimista ei kiirehditä, koska jokainen oppii oman rytminsä mukaisesti ja oppiminen tapahtuu joillain vasta kolmannella luokalla.”

Katsoin sitten vähän suomalaisesta steinerkoulusta videoita ja luin eri koulujen oppaita vanhemmille ja yllätykseni oli suuri: ”opettajat” valmistuvat snellman korkeakoulusta, joka antaa pätevyyden opettaa vain, yllätys-yllätys, steiner-kouluissa. Olin koko ajan kuvitellut, että kaikissa Suomen kouluissa opetus järjestetään pätevien opettajien toimesta (toki sijaisuudet yms eri asia) ja steinerkoulun opettajat vain järjestävät erilaista, vapaampaa, pedagogiikkaa.. Mutta ei… Noiden eri videoiden ja oppaiden pohjalta vaikuttaa ihan kotiopetukselta ja puuhastelulta, jossa luovuus pikemmin rajataan ja kehittyminen estetään huuhaa filosofian mukaan. Steiner-opettajaksi opiskelemaankin ilmeisesti myös taitaa päästä melkein kaikki, jotka haluaa maksaa siitä..

Ja lopulta, kun päästään lukiotasolle niin suomenkieliset steinerlukiot on siellä pohjajoukossa keskiarvoineen (Lahden Steiner korkeimmalla 3,76 arvosanallaan suomenkielisistä steinerlukioista (korkein arvosana suomen tavallisista lukioissa 6,12 (7 maximi), ylen lukiovertailu vuodelta 2019), mikä on yllättävää, koska yhdenkin steiner lukion sivuilla luki ”kolmas vuosi prepataan kirjoituksiin”. Nimenomaan prepataan yksi vuosi kirjoituksiin ja tulokset silti näin heikkoja.

Jokainen saa käydä sellaista opinahjoja kuin haluaa, mutta tässä on nyt kyse lapsista, jotka eivät kykene päättämään itse sitä, joten päätöksen tekee vanhempi lapsen puolesta.

Kärkilukiot maakunnittain keväällä 2021

Pirkanmaa

1. Svenska samskolan i Tammerfors, Tampere

2. Tampereen Rudolf Steiner -koulu, Tampere

3. F. E. Sillanpään lukio, Hämeenkyrö

4. Parkanon lukio, Parkano

5. Mäntän lukio, Mänttä-Vilppula

6. Pirkkalan yhteislukio, Pirkkala

7. Vammalan lukio, Sastamala

8. Oriveden lukio, Orivesi

9. Tampereen lyseon lukio, Tampere

10. Tampereen klassillinen lukio, Tampere

Päijät-Häme

1. Tiirismaan lukio, Lahti

2. Nastopolin lukio, Lahti

3. Erkko-lukio, Orimattila

4. Vääksyn Yhteiskoulu, Asikkala

5. Lahden Rudolf Steiner -koulu, Lahti

6. Iitin lukio, Iitti

7. Lahden yhteiskoulu, Lahti

8. Heinolan lukio, Heinola

9. Lahden lyseo, Lahti

10. Kannaksen lukio, Lahti

Onko nämä niitä kouluja, joissa on eniten nostettu keskiarvoa lukiossa? Jos ka. 9 tulet lukioon ja lähdet ka. 9 niin koulu ei ole listoilla.

Vierailija kirjoitti:

Joku toimittaja voisi tutkia Kruunupyyn kansalaisopistoa ja kaivella kokemuksia kys. paikan entisiltä oppilailta. Siellä oli käytössä vähän kyseenalaisia psykologisia keinoja. Ja jotkut oppilaat oli opettajien mielestä hyviä, ne reippaat ja pirteät ja sitten osa oppilaista oli "huonoja", joiden kiusaamisen myös opettajat osallistui. 

Kruunupyyn kansalaisopisto on eri asia kuin kansanopisto. Kansalaisopisto on samanlainen kuin työväen opistot, joissa käydään kursseja. Joten tarkoitat varmaankin nimenomaan Kruunupyyn kansanopistoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi on sattumoisin kulkenut koko taipaleensa steiner-päiväkodista steiner-lukioon asti ja pärjännyt aika hyvin, nyt yliopistossa suositussa tiedekunnassa. Nykyään kirjat ja opintosuunnitlemat on samoja kuin muissakin lukoissa ja enimmät steiner-hörhöykset on jääny taakse. Luulen että varsinkin lukioon tulee paljon perässävedettäviä alle kasin keskiarvolla, osa näistä laahaa perässä koko lukion ja kirjoittaa huonosti. Osa lukoissa kuitenkin sellaisiakin jotka menestyvät hyvin ja siitä huolimatta tulivat Steineriin. Yksi tärkeä syy on tuo kiusaamattomuus. Steiner-perinteessä elää kyllä vahvana sata vuotta sitten vallalla olleet ajatukset ja jotkut Steiner-vanhemmat muistavat vielä -70-luvun opettajissa olleen aika hardcore-steiner-hörhöjä. Mielestäni perinteitä on kyllä sovellettu aika valikoiden. Steiner oli antroposofi (100 vuotta sitten nosteessa ollut elämänkatsomus). Meillä oli tilaisuus perehtyä antroposofiseen ihmiskuvaan, mitään kauhean epäilyttävää siinä ei ollut, sain jopa ihan fiksun käsityksen nykyajan antroposofiasta, vaikken kiinnostunutkaan siitä enempää.

Mitä mieltä olet antroposofian karman käsitteestä?

Dokkarissa yhdelle kiusatulle, jota opettaja antoi toisen oppilaan lyödä luvalla, olis sanottu että hänen entisen elämänsä karma on tuonut tämän läksyn hänelle ja hänen pitää tässä elämässä oppia puolustamaan itseään. 

Johtaja selitti myös, miten spirituaalinen maailma on tärkeämpi kuin materiaalinen. "jos entisessä elämässäsi keskityit liikaa materiaaliseen, seuraavassa elämässä synnyt kehitysvammaisena". Kehitysvammaiset oli siis karman lain tuotosta. Karmivaa.

Tuon karmahomman kun kertoisi väärälle tyypille, niin sehän tappaisi ihmisen tai pari ja sanoi, että teidän karma nyt vaan toimi noin, olite paskoja entisessä elämässä ja nyt tuli kosto....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku toimittaja voisi tutkia Kruunupyyn kansalaisopistoa ja kaivella kokemuksia kys. paikan entisiltä oppilailta. Siellä oli käytössä vähän kyseenalaisia psykologisia keinoja. Ja jotkut oppilaat oli opettajien mielestä hyviä, ne reippaat ja pirteät ja sitten osa oppilaista oli "huonoja", joiden kiusaamisen myös opettajat osallistui. 

Kruunupyyn kansalaisopisto on eri asia kuin kansanopisto. Kansalaisopisto on samanlainen kuin työväen opistot, joissa käydään kursseja. Joten tarkoitat varmaankin nimenomaan Kruunupyyn kansanopistoa?

Joissain muissakin kansanopistoissa on ollut sangen epäilyttävää "kulttimeininkiä". Kruunupyyn lisäksi ainakin Voionmaan opiston entisiltä opiskelijoilta on tullut kyseenalaisia paljastuksia koulusta. Olisiko ollut peräti täällä jokin takavuosien ketju, josta siitä alunperin luin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

On erikoista, miten Solvik-koulu on pystytty esittämään toisaalta vapauden filosofiaan perustuvana, liberaalina, avoimena ja ennakkoluulottomana koululaitoksena, ja toisaalta, kuten sarjan toisessa jaksossa kerrottiin, se on ollut poikkeuksellisen sääntökeskeinen, oppilaita lokeroiva, sulkeutunut sekä ennakkoluuloinen muuta maailmaa kohtaan.

Ikään kuin se, että vain sanoo jonkin filosofian edustavan vapautta, tekisi siitä oikeasti vapaan.

Puit sanoiksi minunkin ajatukseni. Katsoin juuri sarjan kaksi ensimmäistä osaa putkeen, säästän kolmosen huomiselle. Juuri se jäi päällimmäisenä mieleen, että miten koulun arki ja periaatteet olivatkin niin räikeästi ristiriidassa keskenään. Tosin esimerkiksi monissa taidekouluissa näkyy sama ristiriita: paperilla vapaa, luovuuteen rohkaiseva ja ennakkoluuloton, käytännössä hierarkkinen, lokeroiva ja toksinen.

Solviksskolan on näiden kahden ensimmäiset osan perusteella vaikuttanut ennemmin kultilta kuin koululta. Enkä menisi sanomaan Pär-ukkoa mitenkään karismaattiseksi. Omahyväisyys ei tee kenestäkään karismaattista ja tässä miehessä se konkretisoituu mainiosti. Hänellä on aivan kipeä ajatusmaailma mutta näyttää vilpittömästi uskovan siihen, että on lapsen puolella ja tietää, mikä on lapselle parasta. Pelottavaa.

Kertoo ihmisluonteesta kaiken. Olemme oikeasti eläimiä, "sivistys" on vain pintakerros. Jos jätämme ihmisryhmän ilman sääntöjä ja vain oletamme että kyllä se hyvä sieltä kumpuaa, niin väärin meni. Ihminen lajina pyrkii aina löytämään ryhmässä jonkin hierarkian. Jos sääntöjä ei näennäisesti ole, niin ne muotoutuvat sitten anarkian kautta. Vahvin voittaa ja perustaa asemansa alistamiseen, heikomman nöyryyttämiseen ja väkivaltaan. Näin se vain on, valitettavasti.

Tämähän taitaa olla se vallitseva näkemys. Kannattaa lukea Rutger Bregmanin teos Hyvän historia. Siinä tuo näkökulma haastetaan tosielämän esimerkkejä käyttäen. Tosi hyvä kirja, suosittelen lämpimästi.

Todella toivon tuon dokumentin nähtyäni, että suomessa, jos useampi lapsi putoilee puusta murtaen luunsa niin että samaan kouluun kutsutaan ambulanssi, opettajaa vastaa nostetaan pahoinpitelysyyte ja oppilaita systemaattisesti kiusataan niin poliisi tai ainakin vanhemmat puuttuvat asiaan. Useampi noista lapsista leikki hengellään. Ruotsissa, kun tämä esitettiin nousi muuten esiin muistakin steinerkouluista samoja juttuja. Mitenhän suomessa?

Dokkari on palannut Areenaan katsottavaksi. Nosti ekalla kerrallakin ajatuksia ja katsoin uudelleen. Tätä antroposofista ajattelua on ollut myös lapsuudessani, vaikkei siitä nimellä puhuttu. Tuttua on tämä yhden kyseenalaitamattoman totuuden käsitys. Biodynaaminen viljely, askeettisuuden ihailu ja luonnetyyppien nimet samoin. Muistan yhden perhetutun, josta puhuttiin sangviinikkona ihaillen. Varmaan näitä oppeja oli opiskeltu. Vähän dokkari selitti sitä, miksi sain kotona päihini jatkuvasti, kun en ollut odotetunlainen lapsi. Minulle jäi kuva, että pääni sisältöä haluttiin hakata toisenlaiseksi, ja dokumentin katsottuani uskon näin todella olleen ("är du så jävla dum i huvudet!" - se ei ollut kysymys).  Kotonani oli luonnehäiriöinen diktaattori, jota tuskin voi ymmärtää. Sellaisen ihmisen kohdalla monet ideologiat tekevät rumaa jälkeä. "Toipuminen huonoista kokemuksista vie aikaa" (samaistun dokkarin haastatteluun).