Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi vanhemmat uupuvat, kun pitää olla lasten kanssa?
16.06.2021 |
Miksi tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei jakseta olla uupumatta?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi, kun PITÄÄ olla. Nykyvanhemmat ovattottuneet siihen, ettäyhteiskuntahuolehtii kaikesta. Jos sitten pitää itse tehdä jotakin, niin jojan alkaa uuvuttaa. Arvostan entistä enemmän esivanhempiamme, erityisesti suuren lapsikatraan lesliäitejä, jotka uupumatta ja valittamatta veivät perhettään eteenpäin elämässä, vaikka varmasti ei ollut aina helppoa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, minkä ikäinen olet ja millä vuosikymmenellä olet kasvattanut omat lapsesi?
Noi ennenvanhaiset kasvatusmetodit EIVÄT ole enää lainmukaisia nykypäivänä. Lastensuojelu on roimasti muuttunut noilta lypsyajoilta. Tervetuloa nykypäivän lastensuojelulakivaatimuksiin, vaatimuksiin ja vuoteen 2021!!!!!!!!!
Ennenvanhaankin on ollut pehmeitä ja ymmärtäväisiä vanhenpia. Kaikki eivät omaksuneet tiukan kurin ja vaatimusten mallia.
Oli niitä äitejä jotka antoivat vauvalle ruokaa silloin kun vauvalla oli nälkä. Vaikka ohje oli että vain 4 tunnin välein, ja että huutaminen vahvistaa vauvan keuhkoja. Kaikki eivät pystyneet siihen "keuhkojen vahvistamiseen".
Erityisesti minulle on jäänyt mieleen äitini kertomukset naapurin lukihäiriöisestä lapsesta. Siihen aikaan ei tietysti puhuttu lukihäiriöstä, vaan laiskuudesta ja tyhmyydestä. Lapselle lukeminen kuitenkin tuotti suuria vaikeuksia.
Tämän lapsen äiti luki ääneen lapselle kaikki läksyt ja tehtävät ja auttoi vastausten kirjoittamisessa, siitäkin huolimatta että teki raskasta työtä maatilalla. Varmasti oli raskasta ja uuvuttavaa. Sen ansiosta lapsi kuitenkin oppi hyvin, ja pärjäsi koulussa lukihäiriöstä huolimatta.
Joskus hyvä vanhemmuus vaan on uuvuttavaa. Mutta mitäpä vanhempi ei lapsensa hyväksi tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin uupunut jo ennen lastakin. Työuupumus, masennus, nukahtamisvaikeudet, jne olivat osa elämää eikä ne mihinkään katoa lapsen syntymän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Olin uupunut jo ennen lastakin. Työuupumus, masennus, nukahtamisvaikeudet, jne olivat osa elämää eikä ne mihinkään katoa lapsen syntymän myötä.
Miksi ihmeessä hankit lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Jos koittaa elää elämäänsä median ja asiantuntijoiden neuvoilla, niin ymmärrän hyvin uupumuksen. Teen töitä 8 tuntia tehokkaana, nukkua pitäisi 8 tuntia yössä, lapsilla tulisi olla 2-3 harrastusta oheisjuttuineen, aikuisilla olisi hyvä olla omat harrastuksensa sekä salillakäydä 2-3 kertaa viikossa, lapsia tulisi auttaa läksyissään, lapsien kanssa tulisi olla läsnä sekä aktiivinen, parisuhteelle pitäisi olla aikaa, kotia pyörittää tietyllä tavalla jne. jne. Ei äkkiä tunnit päivässä riitä.
Tässä tulee muuten heti ilmi yksi eroavuus meidän kasarilla-ysärillä syntyneiden, eli about nykyvanhempien ikäluokan, lapsuuteen. Nimittäin ei siihen aikaan ollut tuollaista painetta, että vanhempien pitäisi käydä useamman kerran viikossa salilla tai muuten liikkumassa. Liikuntaa harrastivat ne joita asia kiinnosti, jotkut varmaan aika innokkaastikin, mutta ei se ollut mikään ihmisyyden mitta ja yleinen normi. Muistan kyllä lapsuudestani sen ajan, kun äidillä oli kerran viikossa jumppa, ja se oli tosi kivaa koska silloin sai aina rakentaa isän kanssa Brio-meceistä kaikkea hienoa. Se oli siis kaikkien osapuolten kiva juttu, ei mitään hampaat irvessä suorittamista.
Onneks on isot lapset. Ei nuppi kestäis tätä nykyajan kyttäyskultturia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se niiden lasten kanssa oleminen rasita, vaan se kokonaisuus jossa on miljoona muutakin hommaa.
gffdgfdg kirjoitti:
Aloittajalla ei taida olla omia lapsia? Kyllä se vaan väsyttää kun kaksikin alle kouluikäistä juoksee, huutaa, sontii, sotkee ja pyörii jaloissa niin ettet saa tehtyä mitään omaa hommaa minuuttia kauempaa. Itseä ainakin jatkuva melu ja hälinä väsyttää.
Mutta silti en vaihtaisi päivääkään. Jokainen perhe on oma tarinansa ja jokainen lapsi on erilainen, raaka yleistys ei oikein auta. Totta se on että pikkulapsivuodet on raskaita, mutta normaali ihminen niistä kyllä selviää.
En ole aloittaja ihan vaan lukija täällä, mutta ehkä itsekin vähän ihmettelen, kun tuntuu, että kaikki uupuvat oman lapsen kanssa olemisesta. Ja minulla on kolme jo aikuista lasta. Heidän lapsuutensa ja minun kotiäitinä sekä työäitinä oleminen oli maailman parasta aikaa ! Mutta aikansa kutakin, onneksi nautin siitä ajasta- nyt nautitaan mieheni kanssa kahdestaan, kun viimeinenkin lentää pesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ulkopuolelta tulee sellainen paine että kaiken pitää nykyään mennä lapsen ehdoilla. Kuka tahansa täysjärkinen aikuinen uupuu sellaiseen. Aiemmin lapset tuli mukaan vanhempien elämään "siinä sivussa", nykyään lapset on se kaiken keskipiste jonka ympärillä pitää höösätä 24/7.
Tämä on niin totta. Mutta miksei nää tämän päivän äidit voi vähän höllätä ? Onko se, että koska Instagram- kaiken pitää olla esillä ja sellasta kiiltokuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ulkopuolelta tulee sellainen paine että kaiken pitää nykyään mennä lapsen ehdoilla. Kuka tahansa täysjärkinen aikuinen uupuu sellaiseen. Aiemmin lapset tuli mukaan vanhempien elämään "siinä sivussa", nykyään lapset on se kaiken keskipiste jonka ympärillä pitää höösätä 24/7.
Tämä on niin totta. Mutta miksei nää tämän päivän äidit voi vähän höllätä ? Onko se, että koska Instagram- kaiken pitää olla esillä ja sellasta kiiltokuvaa.
Moneen kertaan kerrottu. Yhteiskunnan paineet on hirveät, samaan aikaan kun palvelut heikentyneet olemattomiksi.
Siihen päälle raaistunut työelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mua ne lapset uuvuta. Mua uuvuttaa ne kaikkialta tulevat paineet olla hyvä äiti, jolla on täydelliset lapset. Mua ahdistaa aivan sikana jos lapset vaikka puistossa sotkevat itsensä tai vaatteensa tai saavat naarmun ja joku näkee ja soittaa lastensuojeluun, joka vie mun lapset. Samasta syystä kodin pitää olla aina täysin puhdas ja siisti. Lelut kerätään heti, kun niillä ei enää leikitä ja lapset on aina edes kotipihalle lähdettäessä kammattuina ja hyvin puettuina. Nykyään soitetaan kaikesta lastensuojeluun ja lapset tunnutaan vievän mielivaltaisesti enkä tiedä mitä kyyliä mun naapurit on, joten on PAKKO olla koko ajan laitettuna. Itkettää koko ajan, koska ahdistaa ja uuvun siksi lasten seurassa olosta, koska koko ajan pitää olla se kulissi täydellisyydestä pystyssä.
Nyt sun kyllä kannattaisi rauhoittua ja voin sanoa, että olet tehnyt itsellesi ihme mörön näistä asioista. Kukaan täysijärkinen ei tee lastensuojeluilmoitusta siitä, että lapsi ei ole laitettuna ja nämä muut jutut ihan huttua ! Järki käteen ja rauhoitu ! Pitäisikö sun mennä juttelee jollekin, edes kaverille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ulkopuolelta tulee sellainen paine että kaiken pitää nykyään mennä lapsen ehdoilla. Kuka tahansa täysjärkinen aikuinen uupuu sellaiseen. Aiemmin lapset tuli mukaan vanhempien elämään "siinä sivussa", nykyään lapset on se kaiken keskipiste jonka ympärillä pitää höösätä 24/7.
Tämä on niin totta. Mutta miksei nää tämän päivän äidit voi vähän höllätä ? Onko se, että koska Instagram- kaiken pitää olla esillä ja sellasta kiiltokuvaa.
Moneen kertaan kerrottu. Yhteiskunnan paineet on hirveät, samaan aikaan kun palvelut heikentyneet olemattomiksi.
Siihen päälle raaistunut työelämä.
Mitkä yhteiskunnan paineet ? Komea sana, mutta erittele vähän. Mulla ei ole koskaan ollut mitään yhteiskunnanpaineita niin en tajua. Ja mikä raaka työelämä ? En näe sitäkään, koska täällä Suomessa on kuitenkin duunareiden asiat suht kohdillaan, kiitos liittojen. Olen tosin itse kaupungilla töissä ja missään en ole raakuutta nähnyt - olen ollut myös yksityisellä puolella ja yli 35 vuotta jo. Erittele !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ulkopuolelta tulee sellainen paine että kaiken pitää nykyään mennä lapsen ehdoilla. Kuka tahansa täysjärkinen aikuinen uupuu sellaiseen. Aiemmin lapset tuli mukaan vanhempien elämään "siinä sivussa", nykyään lapset on se kaiken keskipiste jonka ympärillä pitää höösätä 24/7.
No höpöhöpö taas ulkopuolen paineille! Sinä aiheutat itse paineesi, eivät ne muut. Olisit hetken ilman kännykkää ja keskittyisit olennaiseen, niin lapsesikin kiittäisivät.
Kyllä tämä paine vaan ulkopuolelta tulee: kouluterveydenhoito, koulu, neuvola, päiväkoti. Sosiaalihuolto.
Minä en ymmärrä tätä. Ei koulusta tule kun muutama yleinen viesti pari kertaa kuussa, opettajaa en ole ikinä nähnyt. Neuvolassa ei tarvitse asioida kun kerran vuodessa. Päiväkodista tulee tiedotteet, ei muuta.
Missäs tämmöstä on? Porvoossa?
Ja ihan kehä kolmosen ulkopuolella. Kiuka jaksaa stressata neuvolaa ? Päiväkotia ja tiedotteita ? Cmoon !
Hengittäkää vähän !
Voin sanoa suoraan etten ole uupunut, minulla on 3 erityislasta eikä tukiverkkoa. Minä olen kasvanut pärjäämään yksin (mies toki on) ja tiedän että elämä kantaa. Olen välillä tietysti väsynyt mutta minulla on keinoni purkaa stressiä. Monesti ne uupuu jotka odottaa muiden auttavan, mukavaahan se on tietysti että joku auttaa ja on tukena. Itse olen aina miettinyt että pärjätään kun on pakko ja hyvin on pärjätty. Tiedän että kuulostaa jopa kylmältä mutta näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että ei saa väsyä? Kyllä minua on moneen otteeseen väsyttänyt ja uuvuttanut kun olen lapsen kanssa kellon ympäri. Levätä saa usein vain nukkuessaan.
Lapsen hoidan silti, enkä ole nyt antamassa muiden hoitoon ellei jotain ihmeellistä pakottavaa tapahdu.
Ja kivaakin meillä on ja olen tyytyväinen, että lapsen kanssa saan olla. Jos nyt silti väsyttää niin selviän siitä kyllä eikä se muille kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ulkopuolelta tulee sellainen paine että kaiken pitää nykyään mennä lapsen ehdoilla. Kuka tahansa täysjärkinen aikuinen uupuu sellaiseen. Aiemmin lapset tuli mukaan vanhempien elämään "siinä sivussa", nykyään lapset on se kaiken keskipiste jonka ympärillä pitää höösätä 24/7.
Tämä on niin totta. Mutta miksei nää tämän päivän äidit voi vähän höllätä ? Onko se, että koska Instagram- kaiken pitää olla esillä ja sellasta kiiltokuvaa.
Moneen kertaan kerrottu. Yhteiskunnan paineet on hirveät, samaan aikaan kun palvelut heikentyneet olemattomiksi.
Siihen päälle raaistunut työelämä.
Mitkä yhteiskunnan paineet ? Komea sana, mutta erittele vähän. Mulla ei ole koskaan ollut mitään yhteiskunnanpaineita niin en tajua. Ja mikä raaka työelämä ? En näe sitäkään, koska täällä Suomessa on kuitenkin duunareiden asiat suht kohdillaan, kiitos liittojen. Olen tosin itse kaupungilla töissä ja missään en ole raakuutta nähnyt - olen ollut myös yksityisellä puolella ja yli 35 vuotta jo. Erittele !
Noei kai sitä suojatyöläinen mitään tajuakaan.
Vierailija kirjoitti:
No itse en ainakaan lasta "tehdessäni" tiennyt, että jäisin jo raskausaikana leskeksi ja hyvin pian tuon jälkeen tärkein tukipilarini äitini sairastuisi vakavasti, muuttuisi täysin ja sitten menettäisin hänet.
Kun elämässä on isoja huolia ja suruja , saattaa arki lapsen kanssa olla hyvin uuvuttavaa.
Monet myös ottavat ulkoa tulevat odotukset kovina paineina ja uupuvat siksi, kun huomaavat ettei vanhempimyytti toteudukaan.
Myös tämä yksin pärjäämisen kulttuuri on Suomessa viety ihan äärimmilleen. Ei sellaista juuri muualla ole.
Tämä ketju ei käsittele sinun menetyksiäsi ja uhriutumistasi niistä, vaan ihan tavallista uupumista, mitä vanhemmat kokevat lasten kanssa.
Pitäisi palata se aika mikä oli -60- 70 luvulla. Äiti kotona, useimmiten. Ei kännyjä. Ei tietokonemaailmaa. Lapset leikki keskenään, harvoin lapsi edes sanoi, minulla ei ole mitään tekemistä, äitiiiii!
No nyt on kaikenmaailman vempaimet, ja ongelmat vaan lisääntyy.
Ajankuva vaan.
Mulla on 3v ja 6v lapset ja kyllä olen uupunut.
Tämä ei ehkä liitu lapsiin, vaan siihen, että työelämä on viety siihen pisteeseen, että ihmiset ovat uupumispisteessä alasta riippumatta.
Minulla on myös monia lapsettomia ystäviä ja he sanovat myös olevansa töiden jälkeen aivan poikki.
Ehkä se yhdistelmä on vaan liikaa. Sen ihan kamalan hektisen työpäivän (olen opettaja) pitäisi vielä olla läsnä omille lapsille, tehdä ruokaa, siivota jne. Eipä ole hetken vapaa-aikaa itselle, niin kyllä siinä vaan väsyy.
Äitini näki opettajan työn muutoksen 70-luvulta vuoteen 2020 ja homma on totaalisen muuttunut. Kaikki oli paljon yksinkertaisempaa ja lapset rauhallisempia aiemmin, päivät olivat lyhyitä jne.. me lapsetkin oltiin keskenämme pihalla iltakaudet jo 5-vuotiaina (minun asuinalueella ja nykyaikana se ei ole mahdollista), vaan kun lapset on ulkona, olen minäkin.
Miksi hänkin lapsia? No koska pidän lapsista. Omiani rakastan, niin paljon ettei sanoja ole. Olisi kurjaa, että olisi jättänyt hankkimatta ne vain sen takia, että jaksaa työssä raataa lähes kuolemaansa saakka vähän paremmin.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän tapauksen, jossa päiväkoti otti yhden äidin silmätikuksi. Hänellä on erityistä tukea tarvitseva lapsi, mikä ilmeisesti ärsytti hoitajia. Nämä yrittivät koko ajan löytää syytä lapsen ongelmille äidistä. Tekivät lastensuojeluilmoituksiakin.
Äidille valitettiin ihan kaikesta. Vaate on liian pieni / liian suuri / likainen / vääränlainen. Kaikesta löytyi valittamista vaikka lapsen vaatetus oli ihan samanlaista kuin muillakin lapsilla. Hoitajat katsoivat koko perhettä negatiivisten lasien läpi, ja kohtelu oli sen mukaista. Kaikki mitä äiti sanoi tai teki oli jollakin tavalla väärin ja huonosti. Tämä äiti oli hirveän stressaantunut ja peloissaankin päiväkodin toiminnan takia.
Onneksi he saivat paikan lapselle toisesta päiväkodista, ja nykyään saavat asiallista kohtelua. Lapsellakin on ongelmat vähentyneet kun hän saa päiväkodissa tarvitsemaansa tukea, sellaista tukea jota tarvitsee nimenomaan siellä päiväkodissa.
Sieltä edellisestä päiväkodista antoivat uudelle päiväkodille erikoisia lausuntoja, joita hoitajat ihmettelevät äidille. Onneksi hoitajat ymmärsivät että niitä lausuntoja ei kannata ottaa vakavasti.