Miksi vanhemmat uupuvat, kun pitää olla lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt kauheasti, kun kehtaan uupua lasteni seurassa. Ehdottomasti olen valinnut tämän uupumisen enkä missään nimessä haluaisi olla yhtä jaksava ja ihana äiti kuin te muut...

Miksi kysymykseni herätti sinussa tarpeen pyytää anteeksi? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ulkopuolelta tulee sellainen paine että kaiken pitää nykyään mennä lapsen ehdoilla. Kuka tahansa täysjärkinen aikuinen uupuu sellaiseen. Aiemmin lapset tuli mukaan vanhempien elämään "siinä sivussa", nykyään lapset on se kaiken keskipiste jonka ympärillä pitää höösätä 24/7.

Lässyn lässyn. Tämä on sitä soneäitien keksimäö roskaa. Ihan itse nämä vaatimukset keksitte.

Tällainen vastaus on juuri hyvä esimerkki siitä, mitä huonoa tämä some tuo mukanaan. Ihmiset puhuvat toisilleen, kuin täysin kasvatuksetta jääneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Annoit asiallisesti esitetylle kysymykselleni negatiivisia merkityksiä, joita sillä ei ole. Miksi? Mistä tällainen merkitysten kaivelu kumpuaa? Ap

Varmaan siitä että tää on sun miljoonas vihamielinen provo samasta aiheesta. Veikkaisin.

Jotenkin sitä ajatteli, että perheessä olisi kaksi vanhempaa, jotka haluaisivat viettää aikaa niiden yhdessä tehtyjen lasten kanssa. No asia ei mennyt niin, hoidin kaiken kotona oman työn lisäksi ja eipä se eronkaan jälkeen sen helpompaa ole, kun nuorin on lähes koko ajan mulla. Tosin nyt ei ole enää se suurin lapsi tässä hoidettavana. Ja lasten isä on ihan ison pörssiyhtiön toimitusjohtaja, kykenevä olisi vaikka mihin, mutta kun ne omat harrastukset ja oma aika, oma väsymys... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Annoit asiallisesti esitetylle kysymykselleni negatiivisia merkityksiä, joita sillä ei ole. Miksi? Mistä tällainen merkitysten kaivelu kumpuaa? Ap

Varmaan siitä että tää on sun miljoonas vihamielinen provo samasta aiheesta. Veikkaisin.

Miksi veikkaat että olen puhunut aiheesta aiemmin? En tosin ole, mutta mikä saa sinut henkilöimään juuri minut tähän siheeseen? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Annoit asiallisesti esitetylle kysymykselleni negatiivisia merkityksiä, joita sillä ei ole. Miksi? Mistä tällainen merkitysten kaivelu kumpuaa? Ap

Varmaan siitä että tää on sun miljoonas vihamielinen provo samasta aiheesta. Veikkaisin.

Ja mitä vihamielistä merkitystä näet aloituksessa? Mitkä sanat siinä olivat ”vihamielisiä”? Ap

Olen introvertti ja tykkään haahuilla omissa ajatuksissani, lukea, soittaa instrumenttiäni, retkiluistella ja uida pitkiä matkoja. Ennen lapsia kuvittelin, että voin tehdä näitä asioita vähemmän mutta tarpeeksi usein lasten synnyttyä. No, olen nyt 10 vuoden aikana todennut, että en todellakaan saa olla tarpeeksi omissa oloissani. Vauva-ajan univaje siihen päälle niin kyllä on meinaan uuvuttanut! Olen yrittänyt paikata tätä siten, että koitan tehdä nauttimiani asioita lasten kanssa. Olen lukenut heille paljon kirjoja, joista itse nautin lapsena ja pidän yhä, esim. Ronja. Olen vienyt heitä retkeilemään metsään, opettanut soittamaan. Ei se ihan sama asia ole, mutta on tehnyt arjesta mukavampaa. Kaikesta huolimatta olen onnellinen valinnastani perustaa perhe. On tehnyt minulle ihan hyvää, että elämä ei pyöri vain oman napani ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Annoit asiallisesti esitetylle kysymykselleni negatiivisia merkityksiä, joita sillä ei ole. Miksi? Mistä tällainen merkitysten kaivelu kumpuaa? Ap

Varmaan siitä että tää on sun miljoonas vihamielinen provo samasta aiheesta. Veikkaisin.

Miksi veikkaat että olen puhunut aiheesta aiemmin? En tosin ole, mutta mikä saa sinut henkilöimään juuri minut tähän siheeseen? Ap

Siksi että käytät aina samoja fraaseja ja meuhkaat aina täällä. Luuletko ettei sinua jo tunnista?

Tuo jatkuvan läsnäolon vaatimus, jota ap:kin täällä levittää, on suuri syy uupumiselle. Heti jos vähän puhelinta vilkaiset, niin olet huono äiti, ja korppi kohta vie lapsen, ja ap kavereineen on kurkku suorana huutamassa, että puhelin pois. Entisaikoina oli täysin ok, että alle kouluikäisetkin lapset juoksivat päivät ulkona, kävivät sisällä vain syömässä, ja menivät taas. Vanhemmat taas puuhasivat omia juttujaan. Lähes jokaisessa perheessä oli kotiapulainen tai piikoja tai joku vanhempi sukulainen, joka katsoi vähän lasren perään, silloin kun katselua tarvittiin. Ei se ollut juurikaan vanhempien hommaa. Nykyään tutkitusti vanhemmat ovat lastensa kanssa enemmän kuin koskaan ennen, samalla kun läsnäolon vaatimus on noussut tosi painostavaksi. Ja nyt vanhemmat uupuvat. Laskekaapa yhteen yksi plus yksi. 

Erään bloggaajan vauva on kolmeviikkoinen, ja äiti valittaa instassa kun ei voi dokata ja haukkuu kitisevää vauvaa pyllypääksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Annoit asiallisesti esitetylle kysymykselleni negatiivisia merkityksiä, joita sillä ei ole. Miksi? Mistä tällainen merkitysten kaivelu kumpuaa? Ap

Varmaan siitä että tää on sun miljoonas vihamielinen provo samasta aiheesta. Veikkaisin.

Miksi veikkaat että olen puhunut aiheesta aiemmin? En tosin ole, mutta mikä saa sinut henkilöimään juuri minut tähän siheeseen? Ap

Siksi että käytät aina samoja fraaseja ja meuhkaat aina täällä. Luuletko ettei sinua jo tunnista?

Onko sinusta tervettä kuvitella keskustella aina saman ihmisen kanssa anonyymilla palstalla ja hyökätä henkilöön, kun kysytään asiakysymys? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Annoit asiallisesti esitetylle kysymykselleni negatiivisia merkityksiä, joita sillä ei ole. Miksi? Mistä tällainen merkitysten kaivelu kumpuaa? Ap

Varmaan siitä että tää on sun miljoonas vihamielinen provo samasta aiheesta. Veikkaisin.

Miksi veikkaat että olen puhunut aiheesta aiemmin? En tosin ole, mutta mikä saa sinut henkilöimään juuri minut tähän siheeseen? Ap

Siksi että käytät aina samoja fraaseja ja meuhkaat aina täällä. Luuletko ettei sinua jo tunnista?

Ja tässä nyt siis on meitä vastaajia useampia, minä annoin vain tuon ensimmäisen vastauksen.  Mutta voin antaa myös alkuperäiseen kysymykseesi vastauksen. Kun ihmiset haluavat perheen, eivät he tietenkään vielä voi tietää mitä kaikkea lapsi ja elämä tulee tuomaan. Joillekin se tuo uupumuksen myös. Toisille ei . Simppeliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Annoit asiallisesti esitetylle kysymykselleni negatiivisia merkityksiä, joita sillä ei ole. Miksi? Mistä tällainen merkitysten kaivelu kumpuaa? Ap

Varmaan siitä että tää on sun miljoonas vihamielinen provo samasta aiheesta. Veikkaisin.

Miksi veikkaat että olen puhunut aiheesta aiemmin? En tosin ole, mutta mikä saa sinut henkilöimään juuri minut tähän siheeseen? Ap

Siksi että käytät aina samoja fraaseja ja meuhkaat aina täällä. Luuletko ettei sinua jo tunnista?

Onko sinusta tervettä kuvitella keskustella aina saman ihmisen kanssa anonyymilla palstalla ja hyökätä henkilöön, kun kysytään asiakysymys? Ap

Älä viitsi. Sinä jauhat ja riehut täällä 24/7 tätä samaa soopaa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ulkopuolelta tulee sellainen paine että kaiken pitää nykyään mennä lapsen ehdoilla. Kuka tahansa täysjärkinen aikuinen uupuu sellaiseen. Aiemmin lapset tuli mukaan vanhempien elämään "siinä sivussa", nykyään lapset on se kaiken keskipiste jonka ympärillä pitää höösätä 24/7.

No höpöhöpö taas ulkopuolen paineille! Sinä aiheutat itse paineesi, eivät ne muut. Olisit hetken ilman kännykkää ja keskittyisit olennaiseen, niin lapsesikin kiittäisivät.

Ensin kiellät ulkopuolisen paineen ja samaan kommenttiin arvostelet ja kritisoit asioista, joista et edes kyseisen kommentoijan kohdalla tiedä mitään. Ja kyllä, nykyään saa kritiikkiä todella helposti. Ennen lapsia kuljetettiin ilman turvavöitä karkkipussi kourassa. Viimeksi sain kylmääviä katseita, kun annoin 3-vuotiaani syödä ravintolasta saaneen tikkarinsa.

Mutta itseäni ei edes nuo vanhemmuuden paineet uuvuta eniten, vaan se jatkuva häly ja meteli, jota lapset tuottavat. Varsinkin väsyneenä se tuntuu melkein kivulta. Kun joskus saa lapset hoitoon, saatan olla vain pimeässä, hiljaisessa huoneessa ja antaa aivojeni levätä. Ihmiset on erilaisia ja osa tarvitsee enemmän aikaa yksin.

Liioittelua. Ennen ei uuvuttu, koska ei välitetty lapsista, vaan ne sai kasvaa siinä sivussa. Saivat oppia pärjäämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Annoit asiallisesti esitetylle kysymykselleni negatiivisia merkityksiä, joita sillä ei ole. Miksi? Mistä tällainen merkitysten kaivelu kumpuaa? Ap

Varmaan siitä että tää on sun miljoonas vihamielinen provo samasta aiheesta. Veikkaisin.

Ja mitä vihamielistä merkitystä näet aloituksessa? Mitkä sanat siinä olivat ”vihamielisiä”? Ap

Aloitus on vihamielinen. Olisit nyt käyttänyt vähän enemmän aikaa aloituksen tekemiseen, nyt heitit vain yhden ylimielisen kysymyksen.

Mitä jos olisit saanut unelmiesi työpaikan, mutta joutuisit olemaan työnantajan saatavilla 24/7/365? Eikö tulisi koskaan mieleen, että voi kun voisi mennä saunaan ihan rauhassa ilman puhelimen kyttäämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Annoit asiallisesti esitetylle kysymykselleni negatiivisia merkityksiä, joita sillä ei ole. Miksi? Mistä tällainen merkitysten kaivelu kumpuaa? Ap

Varmaan siitä että tää on sun miljoonas vihamielinen provo samasta aiheesta. Veikkaisin.

Miksi veikkaat että olen puhunut aiheesta aiemmin? En tosin ole, mutta mikä saa sinut henkilöimään juuri minut tähän siheeseen? Ap

Siksi että käytät aina samoja fraaseja ja meuhkaat aina täällä. Luuletko ettei sinua jo tunnista?

Onko sinusta tervettä kuvitella keskustella aina saman ihmisen kanssa anonyymilla palstalla ja hyökätä henkilöön, kun kysytään asiakysymys? Ap

Älä viitsi. Sinä jauhat ja riehut täällä 24/7 tätä samaa soopaa.

Ohis

Sellaiset aamuharhat siellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ja tykkään haahuilla omissa ajatuksissani, lukea, soittaa instrumenttiäni, retkiluistella ja uida pitkiä matkoja. Ennen lapsia kuvittelin, että voin tehdä näitä asioita vähemmän mutta tarpeeksi usein lasten synnyttyä. No, olen nyt 10 vuoden aikana todennut, että en todellakaan saa olla tarpeeksi omissa oloissani. Vauva-ajan univaje siihen päälle niin kyllä on meinaan uuvuttanut! Olen yrittänyt paikata tätä siten, että koitan tehdä nauttimiani asioita lasten kanssa. Olen lukenut heille paljon kirjoja, joista itse nautin lapsena ja pidän yhä, esim. Ronja. Olen vienyt heitä retkeilemään metsään, opettanut soittamaan. Ei se ihan sama asia ole, mutta on tehnyt arjesta mukavampaa. Kaikesta huolimatta olen onnellinen valinnastani perustaa perhe. On tehnyt minulle ihan hyvää, että elämä ei pyöri vain oman napani ympärillä.

Tämä! Minullekin tuli yllätyksenä, miten paljon yksinoloaikaa oikeasti tarvitsen voidakseni hyvin. Minulle sattui vielä hyvin menevä lapsi, josta ei oikeasti voinut irrottaa silmiä sekunniksikaan, jos halusi että lapsi ei joudu johonkin vaasaan. Ja ongelmaa vaan pahensi oman äidin syyllistäminen asiasta, hän kun ei ollenkaan ymmärtänyt, miksi oma aika olisi ollut minun jaksamiselle niin tärkeää (ja ennen kuin joku tulee ihmettelemään, niin omalla ajalla tarkoitan vaikka pikku hetken yksinoloa kirjan tai puhelimen parissa). Onneksi lapsikin osoittautui introvertiksi, ja sen jälkeen kun hän oppi lukemaan, olemme viettäneet monia mukavia hetkiä yhdessä sohvalla makoillen ja omia kirjojamme lueskellen, akkuja ladaten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä ihmettelee kun näitä lukee, kuinka kyse itse on pärjännyt erityislapsen ja vanhemman lapsen kanssa, mies sai pahan sairaskohtauksen, joten vuosia on pitänyt jaksaa ja vielä järjettömän huonossa taloudellisessa tilanteessa. Ei kukaan ikinä ole kysynyt miten jaksan. Pakko se on, mitä vaihtoehtoja on?

Ootko Mikkonen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunnemaailman myllerrys ja vastuu on iso. Yhteiskunnassa ollaan kovin yksin lapsen kanssa vaikka palveluja on.

Suomessa monet tuomitsevat, jos et yksin jaksa. Vähän tuollainen kyräilykulttuyru, josta aapee on hyvä esimerkki. Vahingonilo oikein huokuu.

Olisi kiva, jos olisi sellainen kulttuuri, että kasvatetaan näitä meidän lapsia ja yhteiskuntamme tulevaisuutta yhdessä ja kannustaen, eikä pilkaten vähätellen ivaten tuomiten äimistellen ihmetellen..

Voi auttaa. Apuakin on toki osattava tarjota ja osata ottaa vastaan.

Kyllä tää kulttuuri on kumma. Vaaditaan töissä panosta ja vaaditaan kotona panosta ja vaaditaan miellyttämään sukulaisia ja kavereita, naapureita ja jotain random tyyppejä, jotka keksii marista milloin mistäkin.

Mutta aapee, sinähän voit olla mallikansalainen!

Millainen se on? Miten se laji elää elämäänsä?

Elämä on. Minusta tänne kuuluu monenlaista. Se vaan on niin.

Ja oikeesti, meiltä just loppui vessapaperi. Miten se käytännön asia tulikin juuri nyt mieleen tähän aloitukseen vastausta miettiessä .

Kysyin asiallisen kysymyksen. Mistä moinen aggressio kumpuaa? Ap

Ehkä siitä, että kysymyksestäsi paistaa empatiakyvyn puute. " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei osaakaan olla se pullantuoksuinen perhe, joksi kuvitteli tulevansa ". 

Annoit asiallisesti esitetylle kysymykselleni negatiivisia merkityksiä, joita sillä ei ole. Miksi? Mistä tällainen merkitysten kaivelu kumpuaa? Ap

Varmaan siitä että tää on sun miljoonas vihamielinen provo samasta aiheesta. Veikkaisin.

Miksi veikkaat että olen puhunut aiheesta aiemmin? En tosin ole, mutta mikä saa sinut henkilöimään juuri minut tähän siheeseen? Ap

Siksi että käytät aina samoja fraaseja ja meuhkaat aina täällä. Luuletko ettei sinua jo tunnista?

Onko sinusta tervettä kuvitella keskustella aina saman ihmisen kanssa anonyymilla palstalla ja hyökätä henkilöön, kun kysytään asiakysymys? Ap

Älä viitsi. Sinä jauhat ja riehut täällä 24/7 tätä samaa soopaa.

Ohis

Sellaiset aamuharhat siellä.

Sellaiset toistot siellä.