Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiista sukunimestä estää naimisiinmenomme ja lapsen yrittämisen
15.06.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja asuneet nyt 2 vuotta yhdessä. Meillä on pienet ongelmamme kuten kaikissa suhteissa, mutta kokonaisuudessaan suhteemme on hyvä ja rakastamme toisiamme. Meillä on paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, haluamme molemmat lapsia, ostaa/rakentaa tietynlaisen kodin, matkata jossain kohtaa pitemmäksi aikaan tiettyyn kohteeseen.
Meillä on kuitenkin yksi ihan järjetön ongelma. "Seuraava askel" meille olisi naimisiinmeno, mutta emme mitenkään pääse sopuun sukunimestä. Ongelma on siis se, että mies haluaa perheelle hänen sukunimensä. Minulle tämä olisi ok, jos miehen sukunimi olisi kiva, mutta kun se on IHAN HIRVEÄ. En halua tässä sanoa oikeita nimiämme, mutta jotta saatte jotain mielikuvaa, niin miehen sukunimi on tyyliä Plötkönen. Minun sukunimeni on neutraali ja yleinen, tyyliä Lahti tai Mäki.
Olemme käyneet kaikki vaihtoehdot läpi ja tässä lopputulokset:
Vaihtoehto 1. Minä ja mahdolliset tulevat lapset otamme miehen nimen: käy miehelle, ei käy minulle.
2. Mies ja lapset ottavat minun nimeni: käy minulle, ei käy miehelle.
3. Otamme jonkun muun sukunimen, esim. itse keksityn tai jomman kumman suvusta: käy minulle, ei käy miehelle.
4. Pidämme avioliitossa omat nimemme: käy molemmille , mutta ongelmaksi muodostuu lasten nimi. Miehelle käy ainoastaan oma nimensä lapsille, kun taas minä en mitenkään halua paiskata lapsiani niin rumalla nimellä, kun olisi mahdollista antaa neutraali/nättikin nimi.
Eli toisin sanoen miehelle ei käy mikään muu kuin se, että ainakin hän ja lapset ovat Plötjösiä, kun taas minulle kävisi kaikki muut vaihtoehdot paitsi se että lapset (ja minä) joutuisimme olemaan Plötjösiä.
Olemme puhuneet naimisiinmenosta jo vuoden ja aina keskustelu päättyy riitaan tästä nimiasiasta. En voi käsittää mikä ihmeen kunnia-asia miehelle on jatkaa Plötjösen sukua. Jos olisin itse tuon niminen, niin vaihtaisin riemusta kiljuen nimeäni naimisiin mennessä, enkä todellakaan haluaisi omille lapsille sitä. Tämä on aivan järjetön kompastuskivi meille, kaikesta muusta saamme sovittua ja molemmat osaamme joustaa ja tehdä kompromisseja, paitsi tässä asiassa.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Minusta tuntuu, että yhteinen elämämme on pysähdystilassa, emme pääse eteenpäin, emme naimisiin emmekä voi alkaa yrittää lasta, koska emme kertakaikkiaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta. Kumpikaan meistä ei ole valmis joustamaan. Tämä tuntuu niin turhamaiselta ongelmalta, mutta vaikka miten olen yrittänyt miettiä Plötjöstä ja että ei se nyt niin paha, niin se tuntuu vain niin hirveältä antaa omalle lapselle kannettavaksi tuollaista nimeä. Miehen oikea nimi on oikeasti ehkä vielä vähän rumempi kuin Plötjönen, kun nyt mietin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä, mitä te tekisitte?
Kommentit (461)
Näille jotka ehdottavat yhdistelmänimeä: en tiedä mitä mieltä muut ovat, mutta ainakin minusta Lahti-Plötjönen on ihan yhtä kauhea kuin pelkkä Plötjönen. Jonkin verran näkee näitä "ok nimi - järkky nimi" yhdistelmiä avioliittojen seurauksena. Tuollaisista nimistä tylee aina ensimmäisenä mieleen, että miksi ei voitu vaan pitää pelkkää Lahtea. Tulee heti mieleen, että yhdistelmänimen kantaja (yleensä nainen) on painostettu ottamaan miehen nimi, ja halunnut pitää sen omansa siinä mukana näyttääkseen että se oma oikea nimi ei ole niin järkyttävää luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet mitä teet niin älä taivu Plötjöseksi, äläkä anna sitä nimeä lapsillekaan.
Voisit sanoa miehelle että et aio ottaa hänen nimeään, ja jos teille tulee lapsia niin he saavat automaattisesti sinun nimesi koska niin se Suomen lain mukaan menee.
Eli jos mies haluaa yhteisen nimen sinun ja/tai lasten kanssa niin ottaa joko sinun nimesi, otatte jommankumman suvusta jonkun vanhan nimen tai sitten keksitte uuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.
Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.
Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.
Höpölöpö. Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta:
"1800-luvun loppupuolella suomalaisessa sukunimistössä tapahtui lyhyessä ajassa merkittävä murros. Tämä ilmeni muun muassa sukunimien käyttöönottona niillä, joilla sitä ei ennestään ollut. Suomalainen sukunimistö rikastui uusilla, tietoisesti sukunimiksi otetuilla nimityypeillä, ja ennestään horjuvasti käytetyt lisänimet vakiintuivat sukunimiksi. Kehitys johti lopulta sukunimilain säätämiseen vuonna 1920."
Ei ole siis mikään vanha perinne.
Isän nimi on vanha perinne. Vanhempi kuin tuo sukunimilaki. Ennen sukunimiä lapset olivat isän nimellä jos olivat aviolapsia. Eli tyyliin Anna Matintytär
Höpönlöpö, tuo on ollut perinne ehkä jotain vuosikymmeniä. Sitä ennen otettiin yleisesti talon nimi sukunimeksi. Jos mies meni isännäksi vaimon kotitalolle hän otti sukunimekseen vaimon sukunimen ja sama toki toisin päin.
Perustele sinun nimesi ottamista sillä, että sitten hän voisi olla samanniminen kuin teidän lapset. Mies ei nimittäin voi antaa lapsille omaa sukunimeään ilman sinun lupaasi, mutta sinä voit antaa heille sinun sukunimesi ilman miehen suostumusta.
Eikö ihmisillä täällä ole mitääm historiantuntemusta? Todellakaan ei miehen nimen ottaminen ole mikään ikiaikainen perinne Suomessa. Sukunimi on tullut talon mukaan, jos mies on muuttanut ns. kotivävyksi, on hänen nimensä sitten ollut vaimon nimi.
Älä ap taivu. Mies käy väsytystaistelua, mutta sitä voi käydä kaksi. Meillä kanssa päällä nimitilanne, miehen nimi on tyyliin Virtanen ja minä olen tyyliin Tammilehto, ja lapsista on kuulemma pakko tulla Virtasia. Ei varmasti tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi tämä nimiasia on miehelle erittäin tärkeä asia. Ap:lle nimi ei ole niin tärkeä, kunhan nimi ei ole ruma.
En pidä oman mieheni sukunimestä, joten meillä tehtiin kompromissi. Minä sain pitää oman nimeni, josta pidän, ja lapset saavat miehen sukunimen. Molemmat joustavat, mies olisi halunnut myös minulle saman nimen, ja minä taas pidän omastani joka on myös harvinaisempi, ja mieluummin olisin jatkanut sitä omillekin lapsilleni. Mutta nyt meni näin. En ikinä antaisi tämän olla este suhteelle.
Lue se aloitus. Miehen nimi nimenomaan ON ruma.
Lue itse tuo kommentti uudestaan. Kyllä, ymmärsin että nimi on ruma. Mutta miehelle sillä omalla sukunimellä on selkeästi tärkeä merkitys, eikä hän halua siitä luopua kirveelläkään. Ap:lle on ihan sama mikä nimi on, keksitty, suvusta, omansa tai mikä vaan, kunhan se ei kuulosta rumalle. Se on ap:n ainut perustelu, miksi se miehen ruma sukunimi ei kelpaa.
Joten ehkä ap voisi päästä yli siitä, että nimi on mielestään ruma, kun se ei oikeasti ole niin iso asia, että sen vuoksi pitäisi erota. Ap voi pitää oman nätin sukunimensä ja mies saa pitää itsellään ja lapsilla oman sukunimensä, kun se hänelle on niin tärkeää
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisillä täällä ole mitääm historiantuntemusta? Todellakaan ei miehen nimen ottaminen ole mikään ikiaikainen perinne Suomessa. Sukunimi on tullut talon mukaan, jos mies on muuttanut ns. kotivävyksi, on hänen nimensä sitten ollut vaimon nimi.
Älä ap taivu. Mies käy väsytystaistelua, mutta sitä voi käydä kaksi. Meillä kanssa päällä nimitilanne, miehen nimi on tyyliin Virtanen ja minä olen tyyliin Tammilehto, ja lapsista on kuulemma pakko tulla Virtasia. Ei varmasti tule.
Aplodit sulle! Pidä pääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisillä täällä ole mitääm historiantuntemusta? Todellakaan ei miehen nimen ottaminen ole mikään ikiaikainen perinne Suomessa. Sukunimi on tullut talon mukaan, jos mies on muuttanut ns. kotivävyksi, on hänen nimensä sitten ollut vaimon nimi.
Älä ap taivu. Mies käy väsytystaistelua, mutta sitä voi käydä kaksi. Meillä kanssa päällä nimitilanne, miehen nimi on tyyliin Virtanen ja minä olen tyyliin Tammilehto, ja lapsista on kuulemma pakko tulla Virtasia. Ei varmasti tule.
Olet väärässä koska ei kaikilla edes ollut mitään taloa ja Anna Matintytär oli tavallisin muoto.
Tiedän kun olen tutkinut sukuani lähemmäs 1600-lukua.
Molemmilla on oikeus valita oma sukunimensä, mutta kummalla on oikeus valita lapsen sukunimi, jos ollaan eri mieltä? Ehkä teidän pitäisi arpoa nopalla, kumman nimen lapsi saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaiset nimet ovat täydellinen nou nou?
Sikiö? Sikanen? Suuripää? Junttila? Tampio? Alkio? Ala(s)pää? Lihavainen? Romu? Kärpänen? Paksu? Pöhö? Karjula? Kaljula? Viinanen? Saastamoinen?
Eli, mikä olisi täydellinen nou-nou... ja onko sillä mitään väliä loppuviimeksi, mikä se sukunimi on?
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä lailla ap:kin on jääräpää kun ei suostu miehen sukunimeen.
Ihmiset on kyllä todella pihalla. Tämän tason ongelma kertoo kyllä hyvästä elämästä kun tälläisesta on mahdollisuus tehdä ongelma.
AP on antanut miehelle monta vaihtoehtoa. Mies APlle vain yhden vaihtoehdon. Kumpi heistä on jääräpää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset nimet ovat täydellinen nou nou?
Sikiö? Sikanen? Suuripää? Junttila? Tampio? Alkio? Ala(s)pää? Lihavainen? Romu? Kärpänen? Paksu? Pöhö? Karjula? Kaljula? Viinanen? Saastamoinen?
Eli, mikä olisi täydellinen nou-nou... ja onko sillä mitään väliä loppuviimeksi, mikä se sukunimi on?
Aika kattava lista tuossa jo olikin.
Sikala
Nännimäinen
Suoyrjö
Mursu
Lötjönen
Misukka
Kiimajärvi
Veripää
Paksujalka
Siannahka
Mähönen
Pölhö
Juntti
Kakkinen
Pöhö
Mällinen
Raasu
Mörskä
Pälli
Sinänsä kertovat hauskasti Suomen ja sen kielen historiasta, mutta ei mahda mitään, että nykypäivänä herättävät vähän epämiellyttäviä mielikuvia.
Vierailija kirjoitti:
Molemmilla on oikeus valita oma sukunimensä, mutta kummalla on oikeus valita lapsen sukunimi, jos ollaan eri mieltä? Ehkä teidän pitäisi arpoa nopalla, kumman nimen lapsi saa.
Minä olen sitä mieltä, että jos sukunimestä on riita, niin naimisiin mennessä kumpikin päättää itse omasta nimestään (eli todennäköisesti kumpikin pitää omansa). Sitten jos tulee lapsia, niin pitäisi miettiä lapsen etua. Kauniimpi ja miellyttävämpi nimi lapselle. Jos vaihtoehdot ovat Virtanen ja Korhonen, niin voi varmaan heittää noppaa, mutta jos vaihtoehdot ovat Tammilehto ja Sikanen, niin pitäisi olla aika selkeä valinta.
Omalla isälläni oli aivan hirveä sukunimi, juurikin tyyliä Sikanen tai Lerssi, ja äidilläni taas todella kaunis tyttönimi, tyyliä Lumijärvi. Kun menivät naimisiin, niin äitini otti isäni nimen (ajan henki) ja se tuli tietysti meille lapsillekin. Kärsin nimestäni koko lapsuuden ja nuoruude , inhosin ja häpesin sitä, minua nimiteltiin koulussa jne. Heti täysi-ikäistyttyä otin äitini tyttönimen, ja kun vanhempani erosivat, äitinikin otti tyttönimensä takaisin. Anelen kaikkia nimikiistassa olevia: vanhempien kunniasta viis, antakaa lapselle se nätimpi nimi! Please!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää mikä se nimi on. Jos olisi tasoa plötjönen, olisi vain äänteellisesti ruma, minusta ei niin paha. Kaikesta nyt saa jotain väännettyä, jos sellaista pelkää.
Tutussa suvussa oli kriisi, kun ensimmäiset lapsenlapset menivät äitinsä nimelle. Oli siis kriisi isän suvussa. No sitten meni toinen poika naimisiin ja tämä vaimo otti suvun sukunimen, huh! Lisää lapsenlapsia odotettiin, vaan niitäpä ei tullutkaan..
Vierailija kirjoitti:
Antakaa lapsille yhdistelmäsukunimi. He voivat sitten itse aikanaan tiputtaa Plötjösen pois....
Miksi tiputtaisivat? Jos äiti ei ole hirviö, lapsilla ei ole ongelmaa isän sukunimen kanssa, kuten ei ole ollut isälläkään. Päinvastoin, isä on hyvin tyytyväinen nimeensä. Lapset ovat myös, ellei äiti pienestä pitäen anna heidän ymmärtää, että heillä on kauhea nimi. Nimi on osa identiteettiä, ja äiti sitten tyhmyyksissään ihan vaan oman subjektiivisen tykkäyksensä perusteella jankuttaa lapsille, että heidän nimessään siis heissä on jotakin kauhean rumaa, hävettävää, äiti ei tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmilla on oikeus valita oma sukunimensä, mutta kummalla on oikeus valita lapsen sukunimi, jos ollaan eri mieltä? Ehkä teidän pitäisi arpoa nopalla, kumman nimen lapsi saa.
Minä olen sitä mieltä, että jos sukunimestä on riita, niin naimisiin mennessä kumpikin päättää itse omasta nimestään (eli todennäköisesti kumpikin pitää omansa). Sitten jos tulee lapsia, niin pitäisi miettiä lapsen etua. Kauniimpi ja miellyttävämpi nimi lapselle. Jos vaihtoehdot ovat Virtanen ja Korhonen, niin voi varmaan heittää noppaa, mutta jos vaihtoehdot ovat Tammilehto ja Sikanen, niin pitäisi olla aika selkeä valinta.
Omalla isälläni oli aivan hirveä sukunimi, juurikin tyyliä Sikanen tai Lerssi, ja äidilläni taas todella kaunis tyttönimi, tyyliä Lumijärvi. Kun menivät naimisiin, niin äitini otti isäni nimen (ajan henki) ja se tuli tietysti meille lapsillekin. Kärsin nimestäni koko lapsuuden ja nuoruude , inhosin ja häpesin sitä, minua nimiteltiin koulussa jne. Heti täysi-ikäistyttyä otin äitini tyttönimen, ja kun vanhempani erosivat, äitinikin otti tyttönimensä takaisin. Anelen kaikkia nimikiistassa olevia: vanhempien kunniasta viis, antakaa lapselle se nätimpi nimi! Please!
Mistä sen sitten satavarmasti tietää, kumpi nimi on lapsen mielestä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset nimet ovat täydellinen nou nou?
Sikiö? Sikanen? Suuripää? Junttila? Tampio? Alkio? Ala(s)pää? Lihavainen? Romu? Kärpänen? Paksu? Pöhö? Karjula? Kaljula? Viinanen? Saastamoinen?
Eli, mikä olisi täydellinen nou-nou... ja onko sillä mitään väliä loppuviimeksi, mikä se sukunimi on?
Aika kattava lista tuossa jo olikin.
Sikala
Nännimäinen
Suoyrjö
Mursu
Lötjönen
Misukka
Kiimajärvi
Veripää
Paksujalka
Siannahka
Mähönen
Pölhö
Juntti
Kakkinen
Pöhö
Mällinen
Raasu
Mörskä
PälliSinänsä kertovat hauskasti Suomen ja sen kielen historiasta, mutta ei mahda mitään, että nykypäivänä herättävät vähän epämiellyttäviä mielikuvia.
Ihan hyviä nimiä. Monilla vielä hienoa historiaakin takana. - Kasva aikuiseksi. Vai aiotko olla koko ikäsi räkänokka koulukiusaaja/työpaikkakiusaaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmilla on oikeus valita oma sukunimensä, mutta kummalla on oikeus valita lapsen sukunimi, jos ollaan eri mieltä? Ehkä teidän pitäisi arpoa nopalla, kumman nimen lapsi saa.
Minä olen sitä mieltä, että jos sukunimestä on riita, niin naimisiin mennessä kumpikin päättää itse omasta nimestään (eli todennäköisesti kumpikin pitää omansa). Sitten jos tulee lapsia, niin pitäisi miettiä lapsen etua. Kauniimpi ja miellyttävämpi nimi lapselle. Jos vaihtoehdot ovat Virtanen ja Korhonen, niin voi varmaan heittää noppaa, mutta jos vaihtoehdot ovat Tammilehto ja Sikanen, niin pitäisi olla aika selkeä valinta.
Omalla isälläni oli aivan hirveä sukunimi, juurikin tyyliä Sikanen tai Lerssi, ja äidilläni taas todella kaunis tyttönimi, tyyliä Lumijärvi. Kun menivät naimisiin, niin äitini otti isäni nimen (ajan henki) ja se tuli tietysti meille lapsillekin. Kärsin nimestäni koko lapsuuden ja nuoruude , inhosin ja häpesin sitä, minua nimiteltiin koulussa jne. Heti täysi-ikäistyttyä otin äitini tyttönimen, ja kun vanhempani erosivat, äitinikin otti tyttönimensä takaisin. Anelen kaikkia nimikiistassa olevia: vanhempien kunniasta viis, antakaa lapselle se nätimpi nimi! Please!
Mistä sen sitten satavarmasti tietää, kumpi nimi on lapsen mielestä parempi.
Ai Lumijärvi vai Lerssi?
Tai Lahti vai Plötjönen?
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin vähän sama 8ongelma. Miehen nimi on omasta mielestäni ei-niin-ihana mutta kuitenkin aika yleinen. Ja oma sukunimeni on vain 30 henkilöllä koko Suomessa. Eli saman nimistä kuin minä ei ole toista. Nimenvaihdon jälkeen olisin tyyliin Anna Mäkinen. Molemmille nimi on osa identiteettiä, erityisesti miehelle.
Voisin pitää ihan hyvin oman nimeni naimisiin mennessä MUTTA kumpikaan ei halua että mahdolliset lapset olisivat eri sukunimellä kuin itse on. Noh, onneks ei ole kiire naimisiin tai lastentekoon.Sukunimi kuitenkin on iso osa elämää, eikä siitä päättäminen ole helppoa ja kompromisseja on vaikea tehdä.
Sama tilanne oli minullakin. Pidin oman nimeni ja mies piti omansa, lapsemme sai minun nimeni. Mies yritti pitkään kärttää, että nimettäisiin lapsi "virtaseksi" kuten hänkin, mutta en suostunut. Perustelin sillä, että hänen nimellään lapsella olisi paljon nimikaimoja, sellaisia, joille ei ole mitään sukua edes. Minun sukunimelläni samaa ongelmaa ei ole, sillä on harvinainen, eikä lisää saman nimisiä enää tule, ellei lapsemme saa lapsia sukunimelläni.
Mies ymmärsi jonkin aikaa asiaa mietittyään ja on nykyään tyytyväinen lapsemme nimivalintaan.
Alue: Aihe vapaa
Minun mielestäni miehen pitäisi joustaa, sinähän olet jo joustanut tarjoamalla muitakin vaihtoehtoja kuin sinun nimesi ottamisen.