Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kiista sukunimestä estää naimisiinmenomme ja lapsen yrittämisen
15.06.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja asuneet nyt 2 vuotta yhdessä. Meillä on pienet ongelmamme kuten kaikissa suhteissa, mutta kokonaisuudessaan suhteemme on hyvä ja rakastamme toisiamme. Meillä on paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, haluamme molemmat lapsia, ostaa/rakentaa tietynlaisen kodin, matkata jossain kohtaa pitemmäksi aikaan tiettyyn kohteeseen.
Meillä on kuitenkin yksi ihan järjetön ongelma. "Seuraava askel" meille olisi naimisiinmeno, mutta emme mitenkään pääse sopuun sukunimestä. Ongelma on siis se, että mies haluaa perheelle hänen sukunimensä. Minulle tämä olisi ok, jos miehen sukunimi olisi kiva, mutta kun se on IHAN HIRVEÄ. En halua tässä sanoa oikeita nimiämme, mutta jotta saatte jotain mielikuvaa, niin miehen sukunimi on tyyliä Plötkönen. Minun sukunimeni on neutraali ja yleinen, tyyliä Lahti tai Mäki.
Olemme käyneet kaikki vaihtoehdot läpi ja tässä lopputulokset:
Vaihtoehto 1. Minä ja mahdolliset tulevat lapset otamme miehen nimen: käy miehelle, ei käy minulle.
2. Mies ja lapset ottavat minun nimeni: käy minulle, ei käy miehelle.
3. Otamme jonkun muun sukunimen, esim. itse keksityn tai jomman kumman suvusta: käy minulle, ei käy miehelle.
4. Pidämme avioliitossa omat nimemme: käy molemmille , mutta ongelmaksi muodostuu lasten nimi. Miehelle käy ainoastaan oma nimensä lapsille, kun taas minä en mitenkään halua paiskata lapsiani niin rumalla nimellä, kun olisi mahdollista antaa neutraali/nättikin nimi.
Eli toisin sanoen miehelle ei käy mikään muu kuin se, että ainakin hän ja lapset ovat Plötjösiä, kun taas minulle kävisi kaikki muut vaihtoehdot paitsi se että lapset (ja minä) joutuisimme olemaan Plötjösiä.
Olemme puhuneet naimisiinmenosta jo vuoden ja aina keskustelu päättyy riitaan tästä nimiasiasta. En voi käsittää mikä ihmeen kunnia-asia miehelle on jatkaa Plötjösen sukua. Jos olisin itse tuon niminen, niin vaihtaisin riemusta kiljuen nimeäni naimisiin mennessä, enkä todellakaan haluaisi omille lapsille sitä. Tämä on aivan järjetön kompastuskivi meille, kaikesta muusta saamme sovittua ja molemmat osaamme joustaa ja tehdä kompromisseja, paitsi tässä asiassa.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Minusta tuntuu, että yhteinen elämämme on pysähdystilassa, emme pääse eteenpäin, emme naimisiin emmekä voi alkaa yrittää lasta, koska emme kertakaikkiaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta. Kumpikaan meistä ei ole valmis joustamaan. Tämä tuntuu niin turhamaiselta ongelmalta, mutta vaikka miten olen yrittänyt miettiä Plötjöstä ja että ei se nyt niin paha, niin se tuntuu vain niin hirveältä antaa omalle lapselle kannettavaksi tuollaista nimeä. Miehen oikea nimi on oikeasti ehkä vielä vähän rumempi kuin Plötjönen, kun nyt mietin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä, mitä te tekisitte?
Kommentit (461)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.
Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.
Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.
Miksi? Se joka tekee lapsen myös nimeää tekeleensä. Isähän voi olla kuka tahansa.
No sinä sen sanoit. Isä voi olla kuka tahansa jos ei lasta isän mukaan nimetä. Mitä itseään kunnioittava mies tekee sellaisessa perheessä, jossa edes lapset ei ole hänen nimellään?
Mitähän Plötjönen itse siihen sanoo kun kerrotaan, että toki lapsi saa isänsä sukunimen ja se on Raappana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua sitä, että nainen tekee aina suurimman työn lasten eteen ja sitten jostain syystä pidetään oikeutettuna että tottakai lapsille tulee miehen sukunimi.
Ap:n mies kuulostaa sovinistilta, joka tulee sälyttämään myös kaiken lastenhoidon ap:n niskaan, koska on MIES.Juuri tämä kokemus. Mies melkein itki, että pojan täytyy olla hänen nimellä. Isänsä säesti
Oli juuri niin sovinisti sitten käytännössä.Olitko kynnysmatto ja annoit periksi?
Tottakai se oli.
Lapsella pitäisi aina olla äidin sukunimi, nainen kun lapsen kantaa ja synnyttää sekä kärsii yksin raskauden vaivat. Useimmiten suurin osa töistäkin kaatuu naisen harteille.
Mitäkö tekisin, lopettaisin näitten saatanan tyhmien provojen rustaamisen.
Jos ap:lle tulee ero niin hänen ovessaan lukee vuosia "Lahti, Plötjönen" jos lapset ovat onnettomuudekseen Plötjösiä ja teillä yhteishuoltajuus. Minusta yhteinen uusi sukunimi olisi hyvä ratkaisu. Jos miehellä ei ole joustoa tässä asiassa ollenkaan vaan haluaa että oma tahto toteutuu niin en jatkaisi yhteiseloa. Jos kerran joustat ap niin saat joustaa ikuisesti miehesi tahdon mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on väärä jääräpäinen eikä kunnioita ap:ta kun ei suostu että lapsille annetaan joku muu sukunimi kuin hänen.
Nainen pitää vain puolensa kun ei suostu miehen nimeen.
Ihanaa kaksinaismoraalia!
Miestä tarvitaan muutama kymmenen sekuntia lapsen tekoon. Loput 10 kk on sen äidin varassa. Ei ole mitään kaksinaismoraalia siinä, että lainkin mukaan lapsi saa äitinsä sukunimen. Näin se asia järjestyy automaattisesti.
Voi Herranen aika! Kai se isä muutakin tekee kun siittää lapsensa. Eipä oo ihme miksi suomalaisten liitot ei kestä kun naisten asenne miehiä kohtaan on tuollainen ja ajatus on lähtökohtaisesti se että isällä ei ole merkitystä lapselle muuta kuin siittäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Kiitos vastauksista! Koitan kommentoida tässä muutamaa asiaa joita moni on tuonut esille:
- Moni sanonut, että mies on sovinisti tai liian jääräpää, kamnattaako edes jatkaa suhdetta. Tai sitten että minä olen liian joustamaton tai turhamainen. Näihin kommenttina, että tämän nimiasian ulkopuolella suhteemme on tasa-arvoinen, keskusteleva ja molemmat joustavat yhteisissä asioissa. Esimerkiksi raha-asiat, kotityöt, asuinmuodon ja -paikan, auton käytön jne. olemme keskustelemalla sopineet niin että on tasapuolista molemmille ja molemmat tyytyväisiä. Siksi tämä nimiongelma tuntuukin niin absurdilta, koska on oikeasti AINOA riidanaiheemme josta emme pääse yli emmekä ympäri.
- Miksi mies haluaa nimensä lapsille: jonkinlainen suvunjatkamisen kunnia tässä on. Sanoo, että tuntuu vaan ikävältä muuttaa nimeään ja haluaa ehdottomasti lasten olevan samaa nimeä kanssaan. Sanoo, että muu nimi ei tuntuisi omalta. Ymmärrän häntä ihan hyvin tässä, mutta perkule kun sen hänen nimensä täytyy olla niin kauhea....
- Olenko kertonut miehelle, että ongelma on hänen nimensä rumuus: olen kertonut. Mies toteaa itsekin nimensä olevan ruma, mutta on juuri tuota mieltä että "ei nimi miestä pahenna". Olen myös sanonut, että mahdollisia lapsiamme oikeasti voitaisiin kiusata nimen takia (näen sen ihan mahdollisena koska nimi on oikeasti niin ruma), mutta ei usko tätä koska häntä ei ole kiusattu (vaikkakin hänellekin luokkakaverit lapsena antoivat sukunimestä väännetyn aivan järkyttävän lempinimen, jota voisi melkein tulkita pilkkaamiseksi, mutta mies ei koe näin).
- Ottakaa joku muu sukunimi jommankumman suvusta: Tämä kävisi minulle, ja minulle kävisi ihan hyvin että nimi tulisi miehen suvusta, mutta mies ei halua. Ei vaan halua luopua Plötjösestä.
- Kuinka hirveä riita mahtaakaan tulla lasten etunimistä: Niistä ei varmasti tule riitaa. Olemme puhuneetkin etunimistä ja löytäneet yhteisiä suosikkeja. Etunimen valinta molempia miellyttävästi on aika paljon helpompaa, kun vaihtoehtoja on loputtomiin eikä vain kaksi.
- Miten olisi "Anna Matintytär Lahti " jolloin lapsi saisi sekä isän nimen että minun sukunimeni: Hauska ehdotus, aion ehdottaa tätä miehelle! En tosin usko että tuo toinen nimi hänelle korvaisi sitä, että sukunimi ei ole hänen. Ja jos saamme useamman lapsen, niin tulisiko kaikille sitten tuo sama toinen nimi. No , mutta ehdotan kyllä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on väärä jääräpäinen eikä kunnioita ap:ta kun ei suostu että lapsille annetaan joku muu sukunimi kuin hänen.
Nainen pitää vain puolensa kun ei suostu miehen nimeen.
Ihanaa kaksinaismoraalia!
Miestä tarvitaan muutama kymmenen sekuntia lapsen tekoon. Loput 10 kk on sen äidin varassa. Ei ole mitään kaksinaismoraalia siinä, että lainkin mukaan lapsi saa äitinsä sukunimen. Näin se asia järjestyy automaattisesti.
Voi Herranen aika! Kai se isä muutakin tekee kun siittää lapsensa. Eipä oo ihme miksi suomalaisten liitot ei kestä kun naisten asenne miehiä kohtaan on tuollainen ja ajatus on lähtökohtaisesti se että isällä ei ole merkitystä lapselle muuta kuin siittäjänä.
Tämä! Meillä miehelle oli tärkeä asia että lapsilla on hönen sukunimensä, minulle se oli ihan sama.
Moni ihmetteli asiaa että miksi piti isän sukunimi antaa, kun minä ne lapset hoidan, voi niitä kauhistuneita ilmeitä kun sanoin että hoidamme lapset puoliksi.
Sen jälkeen olikin huono äiti kun menin takaisin töihin ja mies jäi vuorostaan kotiin hoitamaan lapsia.
Edelleen olen ylpeä siitä että olemme molemmat kasvattaneet ja hoitaneet lapsemme yhdessä, ja säälien kuuntelen muiden marttyyrikertomuksia kuinka mies ei tee mitään. No omphan ainakin äidin sukunimi, sehän se oli tärkein asia päättää kun lasta suunniteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee sellainen olo, että teillä ei ole oikeita ongelmia. Ohjeeni on, että tehnää kompromissi, jos oikeasti välitätte toisistanne. Jos oikeasti haluaa olla toisen kanssa, etsii kompromissia.
Pitäkää omat nimenne ja antakaa lapsille yhdistelmänimi (se on sallittua nykyään).
Isompana lapset voivat sitten päättää että haluavat jättää sen Plötjönimen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksäni ei suostu luopumaan omasta sukunimestäni, joka on aatelinen. Nyt aikoo keinosiementää itsensä ja lapsille antaa saman nimen. Itse se on suvultaan juuri tuollainen lötjönen.
Mitäköhän mietin kun menin naimisiin nuoruuden huumassa.
Uuden nimen ottaminen olisi kaikista reiluinta jos muuten ei päästä yhteisymmärrykseen. Mies ei oikein osoita diplomaattisuutta ja neuvottelutaitoja jos vain miehen edustama vaihtoehto kelpaa. Tuollaisen asenteen luulisi heijastuvan muillekin osa-alueille tulevaisuudessa.
Oma sukunimeni on ruma ja sillä on valitettava, ikävä merkityskin. Olen kuullut koko lapsuuden sukunimestäni ja aikuisenakin selkäpiitä karmii kun joku työpaikalla sanoo sukunimeni.
Aion vaihtaa naimisiin mennessäni nimen käytännössä mihin vain. :D Esimerkiksi Virtanen käy mainiosti. Myös oma veljeni otti vaimonsa sukunimen avioituessaan.
Jos miehelle on tärkeää jatkaa sukua nimen kautta, niin miksette ota yhteiseksi nimeksi jotain vanhaa nimeä miehen suvusta? Niitä saa ottaa kai viisi sukupolvea taakse päin.
Jos oikeasti käytte läpi äidin, mummojen, isomummojen, isoisomummojen ja isoisoisomummojen tyttönimet, niin kai sieltä nyt jotain siedettävää löytyy.
No minä taivuin miehen tahtoon ja otin hänen sukunimensä, kun se sukunimi tuntui olevan hänelle niin tärkeä asia. Miehen sukunimi ei kuitenkaan ollut ihan hirveä, mutta pidin silti omastani enemmän.
Kyllä siihen nimeen on tottunut ja ihan tasa-arvoinen avioliitto meillä muuten on, vaikka nyt kerran annoinkin periksi :D
Jonkunhan tässä on nyt joustettava, miehen tai sinun.
Vierailija kirjoitti:
Eksäni ei suostu luopumaan omasta sukunimestäni, joka on aatelinen. Nyt aikoo keinosiementää itsensä ja lapsille antaa saman nimen. Itse se on suvultaan juuri tuollainen lötjönen.
Mitäköhän mietin kun menin naimisiin nuoruuden huumassa.
Voit lohduttautua sillä, että jos ex menee uusiin naimisiin niin uusi mies ei voi ottaa sitä aatelisnimeä.
Mieheni otti minun sukunimen omasta tahdostaan.
Mutta teidän tilanteessa ymmärrän miehesi joustamattomuuden. Miten niin nimi on ruma? Mitä jos googlaisit nimen etymologian? Jospa kyseessä on todella perinteinen nimi, jolla kiehtova historia.
En esimerkistäsi ymmärtänyt, miten miehesi nimi on ruma. Miksi esim. plötjönen olis ruma sana?
Olet demonisoinut miehesi nimen niin pahasti, etten ihmettele, ettei hän halua joustaa.
Alue: Aihe vapaa
Miestä tarvitaan muutama kymmenen sekuntia lapsen tekoon. Loput 10 kk on sen äidin varassa. Ei ole mitään kaksinaismoraalia siinä, että lainkin mukaan lapsi saa äitinsä sukunimen. Näin se asia järjestyy automaattisesti.