Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiista sukunimestä estää naimisiinmenomme ja lapsen yrittämisen
15.06.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta. Olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja asuneet nyt 2 vuotta yhdessä. Meillä on pienet ongelmamme kuten kaikissa suhteissa, mutta kokonaisuudessaan suhteemme on hyvä ja rakastamme toisiamme. Meillä on paljon yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, haluamme molemmat lapsia, ostaa/rakentaa tietynlaisen kodin, matkata jossain kohtaa pitemmäksi aikaan tiettyyn kohteeseen.
Meillä on kuitenkin yksi ihan järjetön ongelma. "Seuraava askel" meille olisi naimisiinmeno, mutta emme mitenkään pääse sopuun sukunimestä. Ongelma on siis se, että mies haluaa perheelle hänen sukunimensä. Minulle tämä olisi ok, jos miehen sukunimi olisi kiva, mutta kun se on IHAN HIRVEÄ. En halua tässä sanoa oikeita nimiämme, mutta jotta saatte jotain mielikuvaa, niin miehen sukunimi on tyyliä Plötkönen. Minun sukunimeni on neutraali ja yleinen, tyyliä Lahti tai Mäki.
Olemme käyneet kaikki vaihtoehdot läpi ja tässä lopputulokset:
Vaihtoehto 1. Minä ja mahdolliset tulevat lapset otamme miehen nimen: käy miehelle, ei käy minulle.
2. Mies ja lapset ottavat minun nimeni: käy minulle, ei käy miehelle.
3. Otamme jonkun muun sukunimen, esim. itse keksityn tai jomman kumman suvusta: käy minulle, ei käy miehelle.
4. Pidämme avioliitossa omat nimemme: käy molemmille , mutta ongelmaksi muodostuu lasten nimi. Miehelle käy ainoastaan oma nimensä lapsille, kun taas minä en mitenkään halua paiskata lapsiani niin rumalla nimellä, kun olisi mahdollista antaa neutraali/nättikin nimi.
Eli toisin sanoen miehelle ei käy mikään muu kuin se, että ainakin hän ja lapset ovat Plötjösiä, kun taas minulle kävisi kaikki muut vaihtoehdot paitsi se että lapset (ja minä) joutuisimme olemaan Plötjösiä.
Olemme puhuneet naimisiinmenosta jo vuoden ja aina keskustelu päättyy riitaan tästä nimiasiasta. En voi käsittää mikä ihmeen kunnia-asia miehelle on jatkaa Plötjösen sukua. Jos olisin itse tuon niminen, niin vaihtaisin riemusta kiljuen nimeäni naimisiin mennessä, enkä todellakaan haluaisi omille lapsille sitä. Tämä on aivan järjetön kompastuskivi meille, kaikesta muusta saamme sovittua ja molemmat osaamme joustaa ja tehdä kompromisseja, paitsi tässä asiassa.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Minusta tuntuu, että yhteinen elämämme on pysähdystilassa, emme pääse eteenpäin, emme naimisiin emmekä voi alkaa yrittää lasta, koska emme kertakaikkiaan pääse yhteisymmärrykseen tästä asiasta. Kumpikaan meistä ei ole valmis joustamaan. Tämä tuntuu niin turhamaiselta ongelmalta, mutta vaikka miten olen yrittänyt miettiä Plötjöstä ja että ei se nyt niin paha, niin se tuntuu vain niin hirveältä antaa omalle lapselle kannettavaksi tuollaista nimeä. Miehen oikea nimi on oikeasti ehkä vielä vähän rumempi kuin Plötjönen, kun nyt mietin.
Mitä ihmettä tässä voi tehdä, mitä te tekisitte?
Kommentit (461)
Vierailija kirjoitti:
Aiheeseen liittyen olen itse ihmetellyt fitness-bloggaaja Susanna Mustajärveä, joka meni naimisiin ja otti miehen nimen. On nykyään Susanna Juntunen. Juntunen ei ole kaikkein rumimmasta päästä, mutta ei nyt kyllä mikään miellyttäväkään sukunimi. Mustajärvi sen sijaan on kiva ja paljon harvinaisempi. He ovat saaneet sittemmin lapsenkin joka on nyt sitten Juntunen. En olisi itse ikinä muuttanut noin, mutta oma asiansa tottakai.
Ja puhun siksi ihan oikean ihmisen oikeilla nimillä, koska hän on julkisuudessa omalla nimellään esiintyvä bloggaaja/somettaja, joten nimellä puhuminen lienee sallittua.
Seurasin tämän naisen blogia jokunen vuosi sitten ja hän vaikutti ainakin silloin suunnilleen palvovan miestään, joten on varmaan niitä naisia, joka ottaisi miehen nimen vaikka se olisi Veripää-Lerssi. Kirjoitti tosi paljon miehestään ja aina ylistävään sävyyn. Muistan lukeneeni esim. synnytyskertomustaan, jossa vähän väliä toisti miten hienosti mies tuki, mitä kaikkea mies teki, en olisi ikinä selvinnyt ilman miestäni, miehen läsnäolo teki tapahtumasta ainutlaatuisen, mies sitä mies tätä. Jäi mieleen mm. lause "Tässä kohtaa mieheni kanssa päätimme, että otan epiduraalin". Myöhemmissä julkaisuissa hän piti päiväkirjaa arjesta vastasyntyneen kanssa ja kirjoitti kuinka eniten vastasyntyneen kanssa on yllättänyt kuinka riippuvaiseksi kokee itsensä miehestään ja kuinka suurin pelkonsa vauvan syntymän jälkeen on ollut, että menettäisi miehensä ja jäisi vauvan kanssa yksin. Antoi sellaisen vaikutelman, että mies on aika korkealla jalustalla joten varmaan avioliitossakin automaattinen valinta oli miehen nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysyisi ko suhteessa ollenkaan.
"No mies oli muuten kyllä täydellinen, mutta emme päässeet sukunimestä yhteisymmärrykseen. Otin siis eron ja toivon, että löydän joskus vielä yhtä hyvän miehen, mutta kivemmalla sukunimellä."
Nykyisin lapsille voi antaa kaksi sukunimeä. Nimilaki muuttui pari vuotta sitten. Omallani on sekä minun että isänsä sukunimi.
Älä anna periksi ap, jos miehen sukunimi on hirveä. Oma sukunimeni oli kaamea ja sain kärsiä siitä kymmenvuotiaasta aina siihen asti kunnes menin naimisiin. Otin riemusta kiljuen miehen nimen silloin ja sen olen myös pitänyt avioeron jälkeen.
Ihmiset ovat raakoja ja satavarmasti lasta kiusataan onnettoman sukunimen takia. Yhtään ei auta vanhempien hokemat, Ei nimi miestä pahenna jne. vaan kyllä se koulukavereiden riekkuminen menee ihon alle.
Traumatisoiduin niin pahasti, että olen aktiivisesti pyrkinyt unohtamaan vanhan nimeni. En koskaan puhu tyttönimestäni enkä koskaan missään yhteydessä sano sitä ääneen.
Koska te naislapset ymmärrätte, että ei ole merkitystä onko miehen nimi von Gyllenberg vai Ala-Möttönen. Hirveä kalabaliikki yhden nimen takia. Jos koulussa kiusataan, niin minä ainakin opetan suoran palleaan, ja kun vastustaja koukistuu, koukku nenukkiin. Siihen loppuu kiusaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... meillä on suvussa vaihdettu Plötjönen-tyyppinen nimi pois. Tai no, pari sukulaista jäi se nimiseksi, mutta nykyään he ovat jo edesmenneet.
Yleensä nämä lerssi-tyyppiset sukunimet ovat pulma miniöille. Niin äidillenikin. Olen kyllä iloinen hienosta sukunimestämme, jonka vanhempani keksivät ottaa nimekseen. Mutta olisin ehkä voinut ylpeästi kantaa myös sen lerssi-tyyppisen nimen. Lapsi kun syntyy siihen sukuun ja kasvaa sen nimiseksi. Naimisiinmeno ja puolison nimen ottaminen on eri tilanne.
Mutta nämä ovat herkkiä asioita. Löysin puolisoksi miehen, jonka sukunimi on hyvin yleinen seudulla, jolla asumme. Sama sukunimi, vaikka ihmiset eivät ole sukua keskenään. Suomenkin mittakaavassa hyvin yleinen nimi. Mies ei innostunut minun nimestäni. Päädyimme ottamaan miehen äidin tyttönimen, joka sekin on erittäin kaunis nimi.
Mies on ollut 20 vuotta tyytyväinen nimeensä enkä usko, että vaihtaisi takaisin, vaikka eroaisimme.
Mutta asian herkkyyttä kuvaa se, että mies miettii, ettei hänellä lapsuudessa ollut nimi jatku lapsillamme, vaikka meillä on kolme poikaa. Laittaa toivonsa miespuolisisiin serkkuihin, jos joku heistä vanhoilla päivillään tulisi isäksi. Myös miehen suvussa nimivalintamme saattoi aiheuttaa hieman närästystä. Mutta me olimme nuoria ja vaikka yltiöpäisiä, jos niin haluaa nähdä.
Löytyisikö miehen suvusta edeltävistä sukupolvilta nättejä sukunimiä? Tai sinun suvustasi?
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.
Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.
Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.
Ei pidä paikkaansa tuo boldattu kohta, Suomessa voimassa vain vuosina 1930-1984. Todella lyhyen ajan on naisen ollut pakko ottaa avioituessaan miehen sukunimi. Onneksi tilanne ollut ko vuosikausia toinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eräs tuttava teki näin: Kekäläinen ja Salminen oli lähtökohta. He yhdistivät nimensä naimisiin mennessään: Kekäsalmi. Eikö olekin aika kiva nimi?
Teidän nimestä voisi siis tulla esim. Plötjömäki. On mielestäni paaljon parempi kuin Plötjönen.
Oot ap oikeessa, hirveää sukunimeä ei oikeasti halua ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sukunimijuttu on asia, jossa miehen ei tarvitse joustaa. Lapset laitetaan isän nimelle. Niin on Suomessakin toimittu satoja vuosia. Eli, se on todella vanha perinne ja tapa.
Nykyään on hyvä, että nainen sen sijaan voi valita minkä sukunimen itselleen ottaa. Silloin kun itse avioiduin vain yhdistelmänimi oli mahdollinen tai miehen sukunimi.
Ap voisi tehdä kompromissin ja pitää oman tyttönimensä mutta laittaa lapset miehen nimelle. Jos nyt ylipäätään haluaa tämän miehen kanssa naimisiin.
Höpölöpö. Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta:
"1800-luvun loppupuolella suomalaisessa sukunimistössä tapahtui lyhyessä ajassa merkittävä murros. Tämä ilmeni muun muassa sukunimien käyttöönottona niillä, joilla sitä ei ennestään ollut. Suomalainen sukunimistö rikastui uusilla, tietoisesti sukunimiksi otetuilla nimityypeillä, ja ennestään horjuvasti käytetyt lisänimet vakiintuivat sukunimiksi. Kehitys johti lopulta sukunimilain säätämiseen vuonna 1920."
Ei ole siis mikään vanha perinne.
Isän nimi on vanha perinne. Vanhempi kuin tuo sukunimilaki. Ennen sukunimiä lapset olivat isän nimellä jos olivat aviolapsia. Eli tyyliin Anna Matintytär
Höpönlöpö, tuo on ollut perinne ehkä jotain vuosikymmeniä. Sitä ennen otettiin yleisesti talon nimi sukunimeksi. Jos mies meni isännäksi vaimon kotitalolle hän otti sukunimekseen vaimon sukunimen ja sama toki toisin päin.
Talon nimi oli käytössä sukunimenä Länsi-Suomessa. Itä-Suomessa käytettiin ihan varsinaisia sukunimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääliksi käy nykyajan nuoria miehiä.
Ei tähän voi muuta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että "kumpikaan ei ole valmis joustamaan", ja se ei kyllä ole totta. Sinähän olet jo valmis kompromissiin, sinulle kävisi mikä vain normaali neutraali nimi, ja mies saisi pitää omansa halutessaan. Mies on tässä se, joka ei jousta. Älä anna periksi asiassa, joka on sinulle tärkeä ja jossa olet jo valmis todella laajasti keskustelemaan ja kuuntelemaan miehenkin mielipidettä.
Kuvittele tilanne, että sinulla on 50 mielekästä ehdotusta lapsen nimeksi, mutta miehelle käy vain Erkki-Eetvartti ja tytölle Kristaliisaesteri. Jos toiselle kelpaa vain yksi vaihtoehto eikä mikään muu, on aivan selvää, kuka tässä keskustelussa on väärässä.
Meillä on tilanne, jossa mies ei tykkää minun nimestäni, ja itse en halua miehen ääkkösnimeä, joka on mielestäni ulkomailla hankala. Otamme todennäköisesti yhdessä uuden, josta molemmat pitävät. Jos sinun miehesi ajattelisi asian loppuun asti, tuskin hänkään haluaisi, että sinulla on huono fiilis lapsesi nimestä. Nimi on tärkeä, ja juuri siksi pitäisi mennä sellaisella, mikä on molemmille edes ihan ok, vaikkei olisikaan yhteistä suosikkia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tulee ymmärtää jääräpäisyytesi ja laittaa sinut vaihtoon.
En katsoisi päivääkään tuollaista käytöstä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset nimet ovat täydellinen nou nou?
Sikiö? Sikanen? Suuripää? Junttila? Tampio? Alkio? Ala(s)pää? Lihavainen? Romu? Kärpänen? Paksu? Pöhö? Karjula? Kaljula? Viinanen? Saastamoinen?
Eli, mikä olisi täydellinen nou-nou... ja onko sillä mitään väliä loppuviimeksi, mikä se sukunimi on?
Aika kattava lista tuossa jo olikin.
Sikala
Nännimäinen
Suoyrjö
Mursu
Lötjönen
Misukka
Kiimajärvi
Veripää
Paksujalka
Siannahka
Mähönen
Pölhö
Juntti
Kakkinen
Pöhö
Mällinen
Raasu
Mörskä
PälliSinänsä kertovat hauskasti Suomen ja sen kielen historiasta, mutta ei mahda mitään, että nykypäivänä herättävät vähän epämiellyttäviä mielikuvia.
Ihan hyviä nimiä. Monilla vielä hienoa historiaakin takana. - Kasva aikuiseksi. Vai aiotko olla koko ikäsi räkänokka koulukiusaaja/työpaikkakiusaaja?
En minä ole mikään kiusaaja saati räkänokka. Mutta en mahda sille mitään, että nuo nimet ovat useammastakin kielitieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuina vähemmän kauniita. Nimen kantajan persoona ja ulkonäkö eivät liity tähän mitenkään.
155
En kyllä tajua, mitä vikaa on vaikkapa sukunimessä Mähönen. Ihan normaali nimi. Kyllä täytyy olla herkkähipiäinen jos järkyttää.
Tavaapa tuo nimi ulkomailla. Miten kirjoitat nimen, oletko Mahonen vai Maehoenen?
Tirsk! Tässä maassa on kyllä paljon muitakin, yleisempiä sukunimiä, joissa on ääkköset. Ja etunimiäkin. Kirjoittaisin ulkomailla ääkköset ilman pisteitä jos näppäimistössä ei olisi ääkkösiä. Mikä on ongelma?
Ehkä joillekin on ongelma, jos ei ole ulkomailla matkustellut. Tällaisten ihmisten on varmaan mahdotonta tajuta, miten vaikka Kimi Räikkönen, Teemu Selänne jne. pärjää ulkomailla. Kyllä täytyy olla elämä vaikeaa.
Olen matkustellut ja siksi tätä kysynkin. Omissa lentolipuissa on ööt ja äät merkitty oe ja ae, onko sitten sama sukunimi, jos kirjoitan o ja a? Lippuvaraukset ja muut laitettiin aina lasten nimen mukaan, kun omaa nimeäni olisin saanut tavata useaan otteeseen. Varmaan minä vaan olen sitten laiska, mutta onneksi lasten nimeä miettiessä oli valinnanvaraa.
Olisi Kimi Räikkösenkin selvästi pitänyt vaihtaa nimensä. Miten se pääsee reissaamaan maasta toiseen?
Tämä ei edelleenkään ollut vastaus kysymykseen, mikä nimessä Mähönen on kamalaa? Jos syy on ä ja ö, niitä löytyy vaikka kuinka monesta yleisestä sukunimestä kuten Hämäläinen jne. En ole ikinä kuullut, että olisivat jääneet lennolta.
Ei olla jääty lennoilta ei, mutta sukunimi on kyllä tuottanut hämmästyttävän paljon ylimääräistä päänvaivaa esim. ulkomailla asuessa. Milloin virallisissa lomakkeissa ei ole tarpeeksi tilaa nimen kansainvälisen muodon kirjoittamiseen tai se ei mahdu paikallisen maksukortin kylkeen, saati kaikki ne monen monituiset kerrat, kun nimen joutuu sanelemaan kirjain kerrallaan puhelimessa ja silti vastaanottaja kirjoittaa sen väärin, ja sitten väärä nimi päätyy parhaimmillaan virallisiin papereihin, mistä puolestaan seuraa lisää päänvaivaa, kun esim. postipaketit ei löydä perille.
t. Haemaelaeinen
Ihan turhaan täällä vaahtoat. Ei teille mitään lapsia kuitenkaan tulisi.
Ap, oletko selvittänyt onko miehesi tuhkamuna?
Ei ihan sama tilanne, mutta jonkinlainen vaihtoehto asiasta sopimiseen kuitenkin:
Isälläni on todella yleinen sukunimi ja äidilläni kaunis harvinaisempi sukunimi. Äiti ja isä menivät naimisiin ja äitini piti oman sukunimensä.
Vanhempani sopivat, että jos esikoisesta tulee tyttö, saavat lapset äitini sukunimen ja jos poika, lapsille tulee isäni sukunimi.
Tyttö minusta tuli ja minä ja siskoni saimme äitini sukunimen. Isäni piti oman sukunimensä.
Vanhempani menivät naimisiin 80-luvun loppupuolella, jolloin naisen ei ollut pakko enää ottaa miehen sukunimeä itselleen.
Mulla oli aikanaan mies, joka myös halusi ehdottomasti sekä pitää itse oman kamalan sukunimensä että myös pakottaa minut ottamaan sen ja tietenkin paiskata sillä myös lapsiamme. Naimisiin emme onneksi koskaan menneet emmekä lapsia tehneet ja koko ukon olen laittanut kiertoon jo aikaa sitten.
Tähän nimiasiaan ei suhde kariutunut, mutta miehen asenne sukunimeen heijasteli hyvin miehen asennetta muihinkin asioihin. Mies oli perheen pää ja minä olin pikkusievä kotirouva, joka ei olis saanut olla liian äänekäs, nauraa liikaa, itkeä liikaa, puhua liikaa tai vääristä asioista, omata mitään historiaa, haluta mitään mitä hän ei halunnut.. Lopulta olis pitäny jo pettämistäkin hyväksyä sun muuta.
Nyt mulla on mies, jonka kanssa kaikista asioista päästään sopuun. Se on mulle täysin uutta ja ihmeellistä. Kumpikin saa sanoa sanottavansa ja jos asioista ei olla samaa mieltä, niistä keskustellaan ja etsitään molempia tyydyttävä ratkaisu.
Eli jos se on miehen kanssa sukunimen takia tuollaista, niin yleensä pinnan alla on muutakin ongelmaa, joka ei ole ehkä tullut vielä esille. Voi eskaloitua ikävä kyllä esim. sitten, kun pulla on jo uunissa. Vaihtamalla paranee.
Alue: Aihe vapaa
Mutta mieshän ei luvannut mennä naimisiin jos lapsi ei saa hänen nimeään. Eikös se niin ollut?