Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto pelottaa
03.03.2026 |
Minulla on kaksi pitkää suhdetta takana, jotka kariutuivat. Yhdessä asuminen oli kamalaa. Suhteissa oli henkistä väkivaltaa ja olin myös vastuussa suurimmasta osasta kotitöitä yms.
Nyt olen ollut 3 vuotta uudessa suhteessa, joka kuitenkin etäsuhde. Olemme jo pitkään puhuneet yhteenmuutosta. Se on kuitenkin venynyt koska mies ei ole ollut niin nopea.
Nyt kun asia on ollut 1,5vuotta vähän kesken ja viime syksyllä sovittu muutto peruuntui miehen aloitteesta, niin mun mieli laittoi jarrut pohjaan. Nyt se muutto oikeasti lähestyy ja on sovittu myös muuttopäivä mutta minua ahdistaa ja pelottaa.
Pelkään, että jotain tapahtuu, huomaan vaikka miehessä uusia puolia ja eläminen on taas yhtä tuskaa. Me ollaan tähän asti oltu tosi hyvä Match, ei riidelläkään juuri koskaan ja kun riidellään niin keskustelemalla kaikki on selvinnyt. Mutta onko tässä vanhat arvet aktivoituneet?
Onko mahdollista, että kun muutamme yhteen, huomaan ettei ollut mitään pelättävää ja muutto tuntuukin hyvältä?
Kommentit (20)
Varmasti. En vaan uskonut ikinä, että musta olisi siihen. Oon aina ajatellut, että tahdon vielä asua yhdessä jonkun kanssa ja jakaa arjen. Mieskin totesi, että tavoite hänelläkin yhdessä asuminen ja suhde helposti kuihtuu kasaan jos ei koskaan edetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Vaikeahan noita on erottaa eli milloin kyse on turhasta hälytyksestä ja milloin oikeasta varoituksesta. Oliko noissa aiemmissa suhteissasi asioita havaittavissa jo ennen yhteenmuuttoa? Olisiko sinulla varasuunnitelmaa, esim. tarpeeksi rahaa hommata oma asunto ja rohkeutta siihen jos ei sujukaan?
Raportoipa tänne kuinka homma etenee, seuraamme jännityksellä uusia käänteitä.
Aina sieltä pois pääsee, jos tulisikin jotain. Et voi tietää, ellet kokeile. Voithan myös yllättyä positiivisesti! Mikä muka olis pahinta mitä voisi tapahtua - tiedät jo, milloin on syytä puhaltaa peli poikki, kun olet kokenut vastaavia tilanteita aiemmin. Ehkä kaikki meneekin nyt hyvin :)
Miksi muutatte yhteen? Ei kai se nyt ole mikään parisuhteen edellytys, että asutaan saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt hemmetti mene muuttamaan hänen kanssa yhteen, samalainen sika se on kuin edellisetkin. Hänellä on selvästi jokin ketunhäntä kainalossa, teillä etäsuhde jo nyt. Lopeta heti kättelyssä !
Älä muuta miesten kanssa yhteen. Ja tuntematta. Lähemmäs mies voi muuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua hyvin. Tuo olisi itselleni mahdoton ajatus. Olen elänyt kahden juovan kanssa. Kolmatta huonoa suhdetta ei enää tule.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Vaikeahan noita on erottaa eli milloin kyse on turhasta hälytyksestä ja milloin oikeasta varoituksesta. Oliko noissa aiemmissa suhteissasi asioita havaittavissa jo ennen yhteenmuuttoa? Olisiko sinulla varasuunnitelmaa, esim. tarpeeksi rahaa hommata oma asunto ja rohkeutta siihen jos ei sujukaan?
Miehen on tarkoitus muuttaa tähän minun asuntoon, että sinällään minulle helppoa 😅
Sanottakoon vielä, että olemme sitten uusperhe eli sekin jännittää miten asiat sujuu. Lapseni toki jo isoja.
Edellinen uusperhekuvio oli kyllä aivan kamalaa..
Ensimmäisessä pitkässä liitossani oli merkkejä mutta olin silloin liian nuori tajuamaan. Toisessa oli myös mutta en vieläkään osannut toimia fiksusti. Nyt uskon, että osaan jo olla itsenäisempi ja pitää puoleni mutta tietyissä asioissa musta on tullut varautuneempi. Helposti tartun siihen jos koen epäreiluutta.
Tuntuu myös, että meillä on ollut vähän eri näkemykset kulujen jakamisessa. Ollaan keskusteltu ja päästy lopputulokseen mutta jotenkin sekin tuntui musta raskaalta. Vaikka toisaalta pelkään, että etsin vain nyt asioita joilla voin sabotoida tilannetta kun asia kerta pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon on vaikea kenenkään antaa oikeaa vastausta. Mulle tuli aloituksesta mieleen, että tuhoon tuomittua. Tietysti tämä johtuu mun omista kokemuksista, vaikka jotain samaa niissä onkin. Riippuu siitä, minkä ikäisiä olette, ja etenkin siitä, minkä riskin olet valmis ottamaan. Itse en tuohon lähtisi, en tiedä, olisinko edes jäänyt enää odottelemaan, jos mies olisi jo ainakin kerran jarruttanut selvän suunnitelman edessä. Tuskin ja tokkopa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Tuo olisi itselleni mahdoton ajatus. Olen elänyt kahden juovan kanssa. Kolmatta huonoa suhdetta ei enää tule.
Tämä on niin hämmentävää. Kun tunnen olevani viimeiseen asti avoliitto ihminen ja joskus haluaisin naimisiinkin mutta mistä tämä ahdistus nyt yhtäkkiä nousi sitten. Heti kun olisi saamassa sen mitä toivonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kodin vastuunjaoista voi puhua etukäteen, jotta varmasti näette teillä olevan realistinen kuva mitä yhdessä asuminen on? Yhdessä asuminen ei ole pakollista, jopa jotkut avioparit pitävät kotinsa erillä toisistaan. Jos haluat vielä harkita ja odottaa, ei suhteen pidä kaatua siihen.
Onko mitään mieltä asua yhdessä ensin kuukausi tai kaksi jomman kumman nykyisessä kodissa?
Oletko muuttamassa kauas perheestäsi ja ystävistäsi? On tärkeää että on luotettavia ihmisiä tavoitettavissa, jos mitä tahansa isompia vastoinkäymisiä elämä eteen heittää.
Yhteenmuutto voi olla jännittävää sellaisellekin, kenellä ei ole kokemusta lähisuhdeväkivallasta. Kun sinulla on, on hyvä olla miehelle asiasta rehellinen ja sanoa että vanha pelko nousee pintaan vaikka itsekin toivot teille hyvää tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Vaikeahan noita on erottaa eli milloin kyse on turhasta hälytyksestä ja milloin oikeasta varoituksesta. Oliko noissa aiemmissa suhteissasi asioita havaittavissa jo ennen yhteenmuuttoa? Olisiko sinulla varasuunnitelmaa, esim. tarpeeksi rahaa hommata oma asunto ja rohkeutta siihen jos ei sujukaan?
Miehen on tarkoitus muuttaa tähän minun asuntoon, että sinällään minulle helppoa 😅
Sanottakoon vielä, että olemme sitten uusperhe eli sekin jännittää miten asiat sujuu. Lapseni toki jo isoja.
Edellinen uusperhekuvio oli kyllä aivan kamalaa..
Ensimmäisessä pitkässä liitossani oli merkkejä mutta olin silloin liian nuori tajuamaan. Toisessa oli myös mutta en vieläkään osannut toimia fiksusti. Nyt uskon, että osaan jo olla itsenäisempi ja pitää puoleni mutta tietyissä asioissa musta on tullut varautuneempi. Helposti
En tajua tuota nauruhymiötä varsinkaan, jos lapsesi vielä asuvat kotona. Lastesi lapsuus menee siinä, että kotona majailee ties mitä äijiä. Itse juuri mainitsit, että edellinen uusperhekuvio oli kamala. Lastesi mielestä se oli kamala potenssiin sata. Irrota vihdoin se katse omasta navasta ja tee ainoa oikea päätös: peru yhteenmuutto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon on vaikea kenenkään antaa oikeaa vastausta. Mulle tuli aloituksesta mieleen, että tuhoon tuomittua. Tietysti tämä johtuu mun omista kokemuksista, vaikka jotain samaa niissä onkin. Riippuu siitä, minkä ikäisiä olette, ja etenkin siitä, minkä riskin olet valmis ottamaan. Itse en tuohon lähtisi, en tiedä, olisinko edes jäänyt enää odottelemaan, jos mies olisi jo ainakin kerran jarruttanut selvän suunnitelman edessä. Tuskin ja tokkopa.
Tämä oli kyllä iso pettymys ja toi fiiliksen siitä tahtooko hän tarpeeksi. Nyt taas kun olen puhunut omista peloista ja siitä miten vaikeaa tämmönen odottaminen on ollut, tuntuu että hän alkoi tehdä asioita sen eteen että muutto tapahtuu. Tuntui, että aiemmin mikään ei edennyt mutta nyt eteni. Ja nyt mun mieli sitten alkoi haraamaan vastaan..
Mutta tää ihminen on mulle kaikki kaikessa, ja selkeästi hän tahtoo edetä ja haaveissa joskus mennä naimisiin joten en tiedä miten voisi onnistua sekään että itse totean ettei muutetakaan.
Terveessä ja hyvin toimivassa suhteessa ennen yhteenmuuttoa jutellaan ihan ne peruasiat läpi, eli millainen siisteystaso kummallakin on, mitkä kotihommat kummatkin hoitaa, miten yhteiselämä oletetaan sujuvan ja niin edespäin.
Kuulostaa siltä, että olet kolmatta kertaa toistamassa saman virheen, eli muutat yhteen ilman, että keskustelet asiasta ensiksi
Vierailija kirjoitti: Terveessä ja hyvin toimivassa suhteessa ennen yhteenmuuttoa jutellaan ihan ne peruasiat läpi, eli millainen siisteystaso kummallakin on, mitkä kotihommat kummatkin hoitaa, miten yhteiselämä oletetaan sujuvan ja niin edespäin. Kuulostaa siltä, että olet kolmatta kertaa toistamassa saman virheen, eli muutat yhteen ilman, että keskustelet asiasta ensiksi
Sen verran korjaan, että edellisessä suhteessa asiasta puhuttiin mutta mies valehteli suut ja silmät täyteen. Kaikki muuttui sinä hetkenä, kun yhdessä asuttiin.
Se on totta, että voitaisiin vielä tarkemmin puhua näistä vastuunjaoista ja miten kaikki toimii. Pitää ottaa se puheeksi heti seuraavalla näkemisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Tuo olisi itselleni mahdoton ajatus. Olen elänyt kahden juovan kanssa. Kolmatta huonoa suhdetta ei enää tule.
Tämä on niin hämmentävää. Kun tunnen olevani viimeiseen asti avoliitto ihminen ja joskus haluaisin naimisiinkin mutta mistä tämä ahdistus nyt yhtäkkiä nousi sitten. Heti kun olisi saamassa sen mitä toivonut.
Viimeiseen asti avolittoihminen? Ootko vafma, ettet edelleenkin ole läheisriippuvsinen? Itselle riitti yksi väkivaltainen avioliitto.
Alue: Aihe vapaa
Luota vaistoosi. On mahdollista seurustella myös erillään asuen.