ELOKUISTEN 2006 VIIKKO 34
Kommentit (52)
Kuulostaapa pahalta tuo tilanne sinulla :(
Oletko kokeillut niitä ikäviä rintakumeja? Vaikka nyt ei varmaan mikään oikein auta.
Tsemppiä kuitenkin kovasti.
Meidän vauva on tänään ollut koko aamun sen jälkeen kun annoin muutaman d-tipan ja muutaman relatipan niin ihan känkkäränkkä eli vatsaa vissiin vääntänyt. Huomenna kokeillaan sitten pelkkää yhtä d-tippaa vaikka.
Ja tänään pitäisi taas lähteä mun mummia tervehtimään, toivottavasti nyt olisi tilanne rauhoittunut tai tulee ihan pikavisiitti muuten.
Mukavasti se kesä tuntuu vaan jatkuvan kun ihan helteistä vieläkin on :) ja meidän vauva on ainakin kovin hikinen aina eli ei mitään vällyjä ole vielä tullut puettua ollenkaan.
Pia ja Elisa 2,5 viikkoa
Me menemme seuraavan kerran neuvolaan vasta, kun neiti on 6-viikkoinen, joten osallistun tähän 1kk mittakeskusteluun tiedoilla, jotka neidistä on otettu 3-viikkoisena:
Eli tyttönen oli tasan kolmen viikon ikäisnenä 4300 g (synt.paino 3918) ja pituutta oli 54 cm (syntymäpituus 51 cm).
Minä tosiaan olen pitänyt tytön syönti- ja uniajoista kirjanpitoa ihan ensimmäisestä päivästä lähtien. Tänään tyttö on tasan 1 kk ja ajattelin, että ehkäpä tällä kertaa lopetan kirjanpidon. Vaikka hauskaa puuhaa se on kyllä ollutkin.
Pari viime yötä on meillä menty vain kahdella syötöllä (joskus pahimmillaan on neiti syönyt yöllä kahden tunnin välein)!! Neiti on nukkunut ensin noin klo 21.00 - 1.45, syönyt välissä vartin ja nukkunut jälleen noin klo 2.00 - 4.30, sitten taas syönyt ja nukkunut puoli seitsemään. Siihen aikaan meillä muukin perhe heräilee, joten neiti on jo nyt " omaksunut" perheen aamurytmit :).
Eipä tällä kertaa muuta. Ihana rauha kotona, kun molemmat lapset ovat jälleen samaan aikaan päiväunilla.
Pepper ja tyttö tasan 1 kk
PIA74: meillä d-vitamiini aivan selvästi aiheuttaa vatsanväänteitä, joten olen nyt jättänyt toistaiseksi kokonaan d-vitamiinit antamatta. Ajattelin parin viikon kuluttua kokeilla taas uudelleen, mutta antaa nyt masun rauhoittua.
pia74:
Meidän vauva on tänään ollut koko aamun sen jälkeen kun annoin muutaman d-tipan ja muutaman relatipan niin ihan känkkäränkkä eli vatsaa vissiin vääntänyt. Huomenna kokeillaan sitten pelkkää yhtä d-tippaa vaikka.
Miten teillä, jotka olette jättäneet D-tippojen antamisen hetkeksi väliin/viivästyttäneet alkua, neuvolatäti on asiaan suhtautunut?
Meillä tuo aloitus on kohta ajankohtainen, mutta ajattelin itse edetä hissun kissun. Muistaakseni vatsavaivaisen kakkosen kohdalla tuo jääkaapissa säilytettävä Jekovit oli parempi, jos tuottaa vatsavaivoja, kuin Devitol.
Meillä Unelma on kyllä hyvin rauhallinen, mutta enpä halua tuota rauhaa edes ruveta rikkomaan. Esikoinen tosin oli tosi rauhallinen eikä Devitol tehnyt hänelle juuri mitään. Mutta aion itse aloitella Jekovitilla.
Mukavia vauvahetkiä!
Pikkuodessa kera Unelman
minä en ole (vielä) asiasta edes jutellut neuvolan terkkarin kanssa. Tiedän useamman todella pahasti vatsavaivaisen lapsen vanhemman, jotka ovat jättäneet aluksi d-tipat kokonaan pois ja ihan terveitä lapsia heistäkin on kasvanut. Olen ajatellut, että nyt on valoisa vuodenaika, joten tuskin siitä kovin pahaa haittaa on, jos jokusen viikon myöhemmin otan tipat käyttöön.
Eli tyttö syntyi maanantaina 21.8.
Sunnuntaina aamuyöstä puoli neljän jälkeen heräsin supistuksiin. Niitä oli ollut jo enemmän ja vähemmän sunnuntaipäivänä. En kuitenkaan ajatellut että olisivat juuri niitä kun eivät tuntuneet selässä ollenkaan niinkuin esikoisen kohdalla. Alavatsassa kyllä vahvasti. Tulivat kuitenkin kymmenen minuutin välein ja kuuden jälkeen aloin jo miettimään sairaalan lähtöä vaikka väli ei ollut tihentynyt.
Mies heitti minut sairaalalle ja lähti viemään tyttöämme mummolaan (matkaa 5km). Vähän vajaa seitsemän siis kävelin synnärille sisään ja samantien vastaanottotarkastuksesta synnytyssaliin puudutusta ottamaan. Hämmästyin että niin pitkällä synnytys oli jo käynnissä, eli olin jo viisi senttiä auki vaikka supistuksia sen tiheämmin tullut... Sain spinaalipuudutuksen ja vähän hermostuneena miestä odottelin. Oli sitten jäänyt juomaan pari kupillista aamukahvia kaikessa rauhassa kun esikoisen hakureissu venähti seuraavaan päivään niin ajatteli että eihän sitä kiirettä ole... No tuli kahdeksan aikaan saliin seuraksi ja siinä tunti meni vielä ja tyttö syntyi 9:03 muutamalla ponnistuksella!
Olo oli (on vieläkin) aika ihmeissään tuon nopeudessa kun esiksen hakureissussa meni niin pitkään ja vielä jouduttiin imukupilla auttamaan maailmaan ja tämänkertainen kun tuli niiin nopeasti ja kivuttomasti. Ja oli aika uskomaton tunne kun itse sain tytön ponnistettua =)
Painoa tytöllä 3160g ja pituutta 48,5cm ( vain hiukan esikoista pienenmpi, esikoinen: 3350g, 39cm)
Nyt olokin on ihan erilainen. Tuntui tosiaan että sairaalassa käväistiin vain vauva hakemassa, ei synnytämässä... Kiva että sain toisen näin positiivisen synnytyskokemuksen.
Nyt kun saisi tuon imetyksen toimimaan. Esikoisella ei todellakaan toiminut, pari kuukautta pumppailin pulloon ja sitten kasvoikin Tuttelin voimalla. Nyt kyllä imetys hyvissä merkeissä käyntiin on lähtenyt. En vaan aivan varma ole oman maidon riittämisestä, tosin noussut kunnolla vasta viime yön ja tämän päivän aikana. Ja tyttö kun on semmoinen että nukkuisi varmaan vaikka kuinka pitkään eli olen häntä suunnilleen neljän tunnin välein herätellyt ja aika hitaasti tissille käynnistyy ja siinä sitten roikkuisi useamman tunnin. Olen silti yrittänyt imettää, mutta muutamat lisämaidot olen kyllä antanut. Osa pumpattua maitoa (vähän tuossa tyhjensin tissejä kun tyttö unilla) ja osa vastiketta. En tiedä teenkö oikein turvautuessa lisämaitoonkin, mutta tuntuu että muuten vaan istuisin vauva tissillä, hänen välillä torkkuen välillä vähän imien. Mielipiteitä? Ajattelin nyt kyllä sitkeästi tuota imetystä saada toimimaan ilman mitään pullojuttuja kun maitokin tuntuu nyt kunnolla nousseen. Olishan se mukavampaa niin.... Tekee vaan hemmetin kipeää nuo vauvan imuttelut, mutta se ilmeisesti normaalia? Otinkin käyttöön tuossa rintakumit kun toinen rinta melkein rikki ja toinenkaan ei ihan parhaimmaltaan näyttänyt. Ainakin vähentää sitä kipua. En tiedä onko pikkuisella hieman väärä imuote vai onko muuten vaan oudokseltaan niin rankka paikka rinnanpäälle?
Jeps, mutta tämmöistä. Innolla odotan vauva-arjen kunnolla käyntiin saamista niin tuon esikoisenkin kanssa pääsis puistoon vauva vaunuissa jne.
Mietin tässä muuten että raaskiiko sitä vauvan kanssa lähteä maanantaina (vauva 1vk) siskon tytön synttäreille... Asuvat kyllä ihan tuossa lähellä ja kyllähän vauvan kanssa ulkoillakin voi... tosin autollahan sinne tulis mentyä ja silleen...
Mutta siis paljon mielipiteitä kyselen (eri asiahan on sitten mitä itse teen, heh...) mutta siis uskon että meillä eloisilla asialliset keskustelut on vaikka mielipiteet eroaisi... Heh, voishan sitä testiksi laittaa tuonne yleiseksi aiheeksi: " vauva 1vk, mennäkö kyläilemään..."
oho tuli pitkä viesti ja tietty esikoinen ei ollut syntyessään 39cm vaan 49cm! olis aika pätkä.... ei kai olis ees mahdollista!
t.Smynni ja on tainnut 4 vauvapäivää pään pehmentää....
Onnittelut kaikille vauvan saaneille!!
En ole ehtinyt kovin kirjoittelemaan enkä lueskelemaan. Mies kun ei jäänytkään isyyslomalle vauvan syntymän jälkeen vaikka piti, joten tämä arjen pyörittäminen on vienyt ajan tässä ekalla viikolla. Mulla tietty on helppoa verrattuna moniin muihin, kun nuo isommat ovat jo 4- ja 9-vuotiaita, eivätkä vaadi enää jatkuvaa perushoivaa. 4-v kyllä on selvän mustasukkainen. Imettäminen on sille kauhistus. Se oli luullut, että vauvat syö pullosta kun sen pph oli sille niin sanonut (en kyllä tiedä että miksi).
Meidän pikkuneiti syntyi siis viime perjantaina, 18.8. Huomenna onpi hän viikon ikäinen :) Just ajattelin, että viime torstaina katselin teho-osastoa ja mietin, että onkohan nää supparit niitä ;)
KIPEISTÄ RINNOISTA: Joku jo ehdotti sitä eri asennoissa syöttämistä. Eli vauva jalat kainalossa joko makuullaan tai istualtaan voi imettää tai sitten vauvan voi ottaa " hajareisin" jalan päälle istumaan niin, että hän syö tavallaan pystyasennossa ja vauvan pää nojaa sitten saman puolen käsivarteen (mä tartten siihen asentoon ohuen tyynyn käden ja vauvan pään väliin). Jotkut imettävät jopa selällään. Asennon vaihdolla saa sen paineen tulemaan nänniin eri suunnalta. Mutta joo, itsellä sama juttu, nännit rikki. Tälläkin meidän tytöllä hieman huono imuote, yläleuka kyllä on koko nännipihan päällä mutta alaleuka tahtoo suipistua ihan suoraan nänniin kiinni. Lisäksi tyttö tykkää pureksiä nänniä kun alkaa olla kylläinen, eikä meinaa millään päästää irti. Se vastaa juilii kipiää!
VOITEISTA ja ihottumista: Mä itse tykkään bepanthenista enemmän kuin siitä lansinohista. Ja bepantheniahan ei tarvitse pestä pois. Vaippaihottumia on meillä hoidettu lähinnä ilmakylvyillä. Hyvä keino on puhaltaa hiustenkuivaajalla ilmaa kohti peppua (tietty tarpeeksi kaukaa ja muutenkin varoen), jolloin lyhytkin vaipatta olo helpottaa.
Oliko tarkoitus kirjoittaa johonkin SYNNYTYSKERTOMUKSIA? Mulla on ollut jotenkin tarve käydä läpi synnytystä kun laitoksella ei kätilöillä oikein ollut aikaa. Tai kun mä olisin tarvinut aikaa ensin itse käydä sitä tapahtumaa lävitse. Mulla täysi luomusynnytys ja synnytyksen nopeus oli rankka mutta toisaalta jälkeen päin miellyttäväkin kokemus. Ensimmäistä kertaa mm. tunsin kätilön venyttelevän/lämmittelevän välilihaa kun vauvan pää oli tulossa... Ja monia muita juttuja on mielessä, jotka vaatisivat läpikäymistä. Öisin jään niitä miettimään vaikka pitäisi nukkua ;)
Oletteko muut sellaisessa EUFORISESSA tilassa? Musta tuntuu, että olen ihan liian onnellinen. Tuo pieni ihminen on ihan mielettömän ihana, aivan täydellinen olento. Mä en muistanut, että noita rakastaa jotenkin näin täysivaltaisesti ja ehdoitta (joo, pian alkaa yöhuudot ja koliikki, sitten voinkin vetäistä sanat takaisin).
NIMISTÄ: Kaikki mietityt nimet ovat tuolle pikkuiselle sopimattomia. Iskee paniikki. Mikään nimi ei tunnu tarpeeksi hyvältä hänelle. APUA!
Jassoo, vauva kutsuu. Jaksamista kaikille ja tsemppiä mahakkaille, jos käytte tällä puolen kurkkimassa.
Jamssa + tyttö 6vrk
Jamssa kyseli fiiliksistä niin mulla oli ainakin tuossa vauvan ollessa alle 2 viikkoinen niin pikkasen down fiiliksiä eli itkeskelin jopa neuvolassa kun vauva oli alle viikon. Nyt täti kyseleekin sitten joka kerta, että olenko voinut hyvin :) Mutta nyt tuntuu olevan mieli positiivinen varsinkin kun muistaa nähdä tarpeeksi ihmisiä ettei jää vaan yksin vauvan kanssa kotia.
Euforista oloa ei kuitenkaan ole ;)
Kertokaa te kokeneemmat...
Eli tyttö 4 päivää vanha ja tässä imetystä opetellaan (esikoisen kanssa kun ei onnistunut ollenkaan...)
Eli onko ihan normaalia että vauva olis tunteja vaan tissillä. Tyyli on se että joutuu unilta herättelemään ja tissillä vauva jotenkin torkuskelee. välillä imee ja välillä pidempiäkin taukoja. Kun ottaa irti tissistä ja esim laittaa omaan sänkyyn nukkumaan niin alkaa kitinä. Ja jotenkin tuntuu että olisko imuotteessa jotain häikkää... oon nyt rintakumin kanssa imettänyt kun tuntuu ettei rinnat kestä ilman. Oon sitten antanut pullosta lisämaitoa että on tyytyväiseksi tullut (tuttelia tai omaa pumpattua). Eli kannattaisko vaan imettää ja imettää ja luottaa siihen että tisseistä tarpeeksi saa? Vai miten tuon lisämaidon kanssa tekisi? Kannattaako pulloa antaa? Kannattaako pumpata tissejä tyhjäksi? En tiedä onko tissit kipeenä tuosta vauvan " tissillä roikkumisesta" vai siitä että ovat vaan niin täys maitoa...
Onko tää vaan tää alkuvaihe tämmöistä että myöhemmin vauva hoitelis syömiset nopeammin?
SMYNNI, aivna normaalia alussa tuo jatkuva tissillä asuminen. Sanotaan, että vauva tilaa maitoa. Eli mitä enemmän annat olla tissillä, sitä paremmin maitoa tulee. LUOTA ITSEESI! MAitosi riittää ihan varmasti. Ja tissillä ollessaan vauva ei vain syö, vaan myös hakee turvaa, läheisyyttä, lohtua jne. Eli kuten Kättärilä sanotaan, vauva itse tietää, miksi hän rintaa tarvitsee ja kuinka pitkään. Eli kun vauvasi heti alkaa sängyssä kitistä, on varmaan kyseessä myös läheisyydentarve. Alkuvaiheessa vauva haluaa olla lähellä äitiä, kuunnella äidin sydämenjumputusta (tuttu ääni kohtuajoilta) ja opetella tuntemaan äidin hajun. ANNA VAIN ½ TUNTIA YHTÄ RINTAA ja vaihda sitten puolta, vaikka vauva olisi 3 tuntia rinnalla ;-) Näin nänni ei pääse hautumaan vauvan suussa ihan pehmeäksi, silloin tulee helposti haavoja. Tosin haavat ja kivut ovat ihan normaaleja alussa, kuten ehkä olet tästäkin pinosta lukenut. Tämän kolmanne vauvan kohdalla meni viikko, ennenkuin pystyin imettämään kivuitta.
Ja vielä tuohon maidon riittämiseen. Monet ajattelevat, että kun rinta tuntuu tyhjältä eikä ole pinkeä maidosta, se on automaattisesti tyhjä. Ei ole, vaan päinvastoin rasvainen takamaito, joka myös pitää paremmin nälän pois, on vielä jäljellä.
Oho, menipä " oppitunniksi" . Olen vain itse saanut kokemuksen kautta oppia todella paljon imetyksestä, aluksi minullakin on ollut useita harhaluuloja imetyksen suhteen. Kuten tämä, että minun pienillä rinnoilla ei voi imettää jne. Ja nyt kun kysyttiin niin jaoinpa tässä oppimaani. Tuo omakätilön antama vinkki vain ½h rinta suussa kerrallaan on ollut erinomainen, vaikka maraton imetysten aikana puolta on joutunutkin vaihtamaan monta kertaa.
JAMSSA: Ihana, kun sinäkin olet nyt täällä vauva-puolella! Mulla on välillä tuollainen euforinen olo. Vauva on mielettömän suloinen, ne kaikki äänet ja inahdukset. Samaa euforiaa tunnen myös isompia poikia kohtaan, tällaisen poikatrion aikaansaamisesta voi olla onnelline ja ylpeä! Vauva vain tuntuu kasvavan aivan liian nopeaan. Toisaalta välillä olen kyllä niin väsynyt kuin olla voi ja nuo ihanat pojanpallerot ovat kaikkea muuta kuin ihania (niin, uhmaa pukkaa aina silloin tällöin ;-) Väsyneenä olen todella itkuherkkä ja saatan pamahtaa miehellekin, jos tämä vielä jotain palvelusta " kehtaa" pyytää, vaikka olen jo koko päivän palvellut poikatrion ja koirien tarpeita.
Eeli oli tänään ekna kerran mummulassa. Ilmeisesti reissu oli rankka, sillä hereilläoloa on tänään ollut ehkä 1h koko päivänä...tuntuu, että poika vain nukkuu, mitä nyt välillä vetäisee kunnon safkat ja pöräyttää kakat. Kunhan nyt vaan nukkuis yönkin, kuten tähänkin asti on nukkunut yöt valvottamatta.
Nyt menen katsomaan, josko pikkumiehen saisi iltapesulle ja vaihdettua yöppärin päälle. Voisi sitten käydä yöpuulle.
Kirjoitelkaahan!!!
Pumpuli ja Eeli 2vkoa 1pvä
että tuo synnytyksesi kuulosti aivan kakkoseni syntymältä: kovaa mentiin ilman puudutteita. Ja juuri sama jälkifiilis, tavallaan hyvä mutta oli siinä läpikäymistä, koska niin paljon jäi multa " tajuamatta" tuon vauhdin sokeuttamana. Kerrohan tänne se tarinasi niin jutellaan lisää!
Kiitos pumpuli27 kannustavasta viestistä ja infosta. Tuossa taas tuli vauvan kanssa tissiteltyä. Annoin kuitenkin taas vähän pullosta maitoa kun täytyy esikoisellekin saada päivä käyntiin siis aamupala jne. Oliskin helpompaa jos vois keskittyä vaan vauvaan ja antaa sen olla tuossa tissillä. Mieskin menee ensi yöksi taas töihin niin ei kerkeä auttelemaan kun pitää nukkua.
No jos sitä sitten illan tuossa imetyshommissa antais vaan mennä...
Huh huh, ihan älyttömän kiirettä tuntuu pitävän joka päivä ja pinoutumaan en ole ehtinyt aikoihin. Nyt on sopivan rauhallinen hetki, joten ei muuta kuin äkkiä pomps pinoon ja omia kuulumisia kertomaan ja sitten heti selailemaan mitä muiden elokuisten elämään kuuluu!
Meidän pikkumies onkin jo 1kk 1vk vanha ja elämä on saanut jo jonkinlaista rutiinia. Aika rankkaa on välillä unen puutteen kanssa, sillä herra heräilee öisin tankkaamaan 3-4 kertaa ja ähisee välissä masuaan. Päivällä taas on oikein tyytyväinen ja nukkuu hyvin, mutta esikoisneiti pian 3v ei enää nuku päikkäreitä, joten päivälepoa ei tälle mammalle ole tarjolla. Onneksi vauva on kuitenkin tosi tyytyväinen ja rauhallinen ja vain öisin on noita puhinoita ja ähinöitä.
Ristiäisiä vietetään meillä sunnuntaina, mutta nimi on edelleen päättämättä!! Meillä on kaksi vaihtoehtoa etunimeksi, mutta emme millään osaa valita kumpi nimi olisi kivempi vaikka niitä on tässä puntaroitu jo monta päivää. Taitaa mennä arpomiseksi koko touhu... Nimi tulee olemaan yllätys kaikille muille paitsi minun äidilleni (jonkun kanssa on pakko puhua myös nimiasioista), joten muilta on turha edes ruveta kyselemään mielipiteitä. No kerron sitten mihin lopputulokseen tulimme ja jouduimmeko vetämään pitkää tikkua:)
Jahas, nyt tämä rauhallinen hetki sitten loppui, toinen kaipaa videoita päälle ja toinen kaipaa rinnalle. Palataan myöhemmin ja oikein paljon onnea kaikille ihanista nyyteistä ja tsemppiä vauva-arkeen!
Pantoufle ja pikku-ukko
P.s. Täällä oli ilmeisesti jo suunniteltu tapaamista, mahtava juttu! Varsinkin kun jäi itsellä silloin mahakkaiden tapaaminen väliin.
vauva on täällä ulkomaailmassa:)
Nyt vaaveli nukkuu rintarepussa ja mies lähti tytön kanssa aamupalan jälkeen ajelemaan miehen vanhemmille reilu 400 km:n päähän- ovat siellä sunnuntaihin tai maanantaihin. Eli me saamme vauvan kanssa viettää luxus-viikonlopun kahdestaan!! Murrosikäinen poikanikin menee tänään koulun jälkeen viikonlopuksi isälleen, joten todellakin, saan nukkua vaikka päivällä aina kun vauvakin, voin levätä ja tehdä jotain omiakin juttuja=) Aion ottaa tästä kaikki irti, koska ensi viikon jälkeen se arki pamahtaa meikäläiselle eteen, kun mies menee taas töihin ja jään lasten kanssa kotiin. Nyt nautitaan muutama päivä ja tutustutaan kunnolla uuteen perheenjäseneen. Kova ikävä kyllä tuli miestä ja tyttöä heti kun ovesta ulos astuivat...
Maitoa tuntuu riittävän vaikka kolmenkin lapsen ruokintaan - Välillä tulee niin vauhdilla, että poitsu joutuu hotkimaan ja sitten oksentaa ylimääräiset pois. Harvoin myöskään jaksaa syödä samalla ruokailulla kummastakin tissistä, ensimmäisestä saa jo mahan täyteen. Ruokailuvälit ovat parista tunnista kolmeen tuntiin, viime yönä jopa lähemmäs neljä tuntia oli väli. Yhden aikaan yleensä aina herää ja jonkun aikaa valvoo silmät kirkkaina ja kitisee, ehkä mahavaivoja.
jamssalle euforisesta olosta, täälä kanssa oli ensimmäinen viikko hyvinkin eurorista, tuntu että sitä liiteli jossain pilvien yläpuolella, mutta sekin on jo tasaantunut.' '
Tyttö (kohta 2v.) oli alkupäivinä TOdella mustasukkainen vauvasta, itki ja tappeli aina kun imetin vauvaa, mutta on jo helpottanut sekin. Nyt on kyllä isästään mustasukkaisempi, eli kun isänsä pitelee vauvaa, alkaa itkemään syliin ja tappelemaan eikä äidin syli kelpaa. Muuten on kovasti halukas vauvaa hoitamaan ja pussailemaan, tuo vaippaa ja rasvapurkkia kun vaihdetaan vaippaa. On kyllä koko ajan seurattava vauvan läheisyydessä, tyttö kun on vilkas ja liikkuvainen niin saattaa kolhia vauvaa vaikkei tarkottaisikaan. Eilen jo päät kolisi yhteen kun vaihdoin sängyssä vaippaa ja tyttö oli siinä vaavin vieressä... Onneksi vauva ei ollut moksiskaan, minä kyllä pelästyin ja ärjäisin tytölle, vaikka eihän se vielä ymmärrä varoa:(
Ristiäiset meillä on ensi kuun lopulla, kutsutaan lähisuku (miehen ja minun vanhemmat, sisarukset perheineen) ja kummit. Yhteensä vieraita tulee noin 25. Kirkossa on kastetilaisuus ja ihan siinä kirkon kulmalla on idyllinen kahvila/ruokapaikka, joka vuokrataan (siellä oli tytönkin ristiäiset) ja mistä tulee kahvitukset, kakut, voileipäkakut. Minun ei välttämättä tarvitsisi tehdä mitään leipomuksia, mutta ehkä vois pari kuivaa kakkua vääntää ja luultavasti anoppi haluaa tehdä karjalanpiirakat ja minun äitini leipoa pullaa. Mutta tosiaan se on meistä paras ratkaisu, ei tarvitse ottaa stressiä tarjoiluista tai että kotona pitäs kaikki olla tiptop. Tätä puuhaa kun riittää nyt ihan normaalin arjenkin pyörityksessä=D
Mitäs muuta...
Nyt kun kerrankin on aikaa.
Keskiviikkona oli neuvolan kotikäynti, pojan paino oli hienosti kasvanut, oli reilu 4700g jo:) Sairaalasta kun lähdettiin, oli paino tippunut 4300 ja jotain. (syntymäpaino oli 4540g)
Silloin sairaalan kotiutuslääkärintarkastuksessa pojan sydämestä kuului sivuääni, ja ultrasivat sen ja ottivat jotain verenvirtauksia. Olin ihan itku kurkussa että mitäs tämä nyt on, onko pojalla joku hätänä:(Lääkäri sitten selvitti tosi hyvin tilanteen, piirsi sydämen ja selitti että ei ole mitään hätää, sivuääni johtui funduksen ollessa vähän vielä auki (se on kaikilla auki ennen syntymää ja joillakin se menee hitaammin kiinni kun toisilla)ja sen pitäisi mennä kiinni itsestään muutaman kuukauden aikana. Lokakuun alussa meillä on kontrollikäynti ja siellä ultrataan uudestaan ja katsovat mikä tilanne, ja tämä kuulemma todellakin ihan normaalia. Onko teillä muilla mitään kokemuksia moisesta? Ilmeisesti keskosilla on yleisempää tuo funduksen aukioleminen kun näillä täysiaikaisilla...
Mutta nyt taidan ottaa pikku unet kun poitsukin nukkuu, joten palaillaan!!
Emppusimppu ja simppu 11 pv
Et niiku mikä ihme sen paikan nimi on, mikä on siellä Jumbon lähellä, se lasten peuhupaikka?
Tarvis lähteä Taatelia hinaamaan tommoseen tutkimukseen Lastenklinikalle ja siellä menee miljoona tuntia, et tolle kaks vuotiaalle pitäs kehitellä siksi aikaa jottaa tekemistä.
Meillä ois ristiäiset kans ja sunnuntaina ja kaikki mitä oon saanu aikaseksi on pöytäliina! :O
No jospa se tästä...
menen taas tuonne----------->
e
terveisiä 1 kk neuvolasta! poju on kasvanut hienosti rintamaidolla - painoa on nyt 4280g (s. 3140g) ja pituutta on jo huimat 57 cm (s. 50 cm). poika meneekin painossa -13% käyrällä ja pituudessa +14% käyrällä - taitaapi tulla samanlainen pitkä laiheliini kuin äidistäkin.
mutta nyt kyllä lopetan ja palailen kunhan saan myös oikean käden käyttöön.
t. karmiini + poju (huomenna 1 kk)
IMETYSDEMENTIA: vaivaako muita? tuntuu, että kaikki on hukassa, tavarat, nimet, kellonajat ja päivämäärät...onhan tää tuttua jo aiempien synnytysten jälkeen, mutta joka kerran kun taas jotain etsin kotoa tai ajatusten syövereistä, tunnen itseni niin tyhmäksi :-( Eilen juttelin puhelimessa työkaverini kanssa ja unohdin aivan kokonaan hänen 5v tyttärensä nimen...ja kun vielä puhuimme ruotsia niin tuntui, että kaikki tututkin sanat olivat kadonneet muististani, saati sitten ne vähemmän käytetyt, kuten istukka, puudutus, itkuhälytin jne.
ERIA, sen paikan nimi on HopLop.
SMYNNIlle ja muille tsemit imetyksen alkuvaikeuksiin, ne ovat vielä täälläkin tuoreessa muistissa. Ja tuttua tuokin, että miten keskittyä imettämään, kun muutkin lapest vaativat omansa. Meillä on nämä 3 alle 3-vuotiasta, joten edes esikoinen ei vielä ole kovin omatoiminen. On raukka näillä helteillä siirtynyt käyttämään kumisaappaita, kun ne on ainoat kengät, jotka saa itse ongelmitta jalkaan. On kai huomannut, että jos äidin apua haluaa, joutuu odottamaan piiiitkään.
HUONO OMATUNTO vaivaa, etenkin nyt kun laitoin koirat vanhemmilleni hoitoon viikonlopuksi. Ei kerta kaikkiaan riittänyt paukkuja, vaikka toisaalta koirien kanssa lenkille lähtö on myös keino päästä hetkeksi täältä kotoa. Heti tuli huono omatunto,kun lähdin autolla pos vanhemmiltani, vaikka kyse on vain viikonlopusta. Ja tottakai isompien lasten (siis nämä 2v11kk ja 1v9kk) kohdalla riittää äidillä huonoja hetkiä, kun koko ajan kuulen sanovani " ihan kohta, oota vähän jne." Aivan kuin odottamisen oppiminen olisi haitaksi. Esikoinen pyytää usein katsomaan valmista palapeliään tai rakennelmaansa ja tuleehan äiti, kunhan saa jommalta kummalta pikkuveljeltä vaipan vaihdettua tai ruoan pois uunista tai pyykkikoneen ladattua päälle...kyllähän äiti tulee, ihan kohta...Iltaisin onkin ihana, kun mies on kotona niin jompikumpi pystyy HETI reagoimaan näihin pyyntöihin. Ja esikoisella on myös ihan oma hetkensä meidän kanssa, kun pikkuveljet jo nukkuvat.
D-vitskuista. En ole minäkään nähnyt haittana jättää niitä antamatta, jos vaivoja tulee. Mulla on ollut jo 8 eri neuvolantätiä, joten kaikilla on vähän oma mielipiteensä niistä. Kun esikoinen syntyi, apteekeista oli Jekovit, se paremmin siedetty vesipohjainen, loppu. Devitolin poika oksensi. Joten lopetimme sen ja odotimme, että jekovittiä taas tuli (oli joku outo toimtuskatkos, vaikka kävimme monissa Helsigin apteekeissa kysymässä). Jekovit sopi hyvin. Kakkosella oli enemmän mahavaivoja, joten meillä meni todella pitkään, ennenkuin pääsimme ottamaan koko 5 tipan annoksen. Nyt tälle kolmoselle pitäisi jo tippaa antaa, mutta en ole vielä aloittanut. Huomenaamulla ajattelin ekan tipan antaa. Jos tekee hallaa niin jätän viikon kaksi tauolle ja yritän uudestaan.
Nyt menen itsekin lepäilemään. Onneksi on perjantai!
Pumpuli ja veljessarja
Ootteko yrittäneet imetellä eri asennoissa? Esim. vauvan vartalo kainalossa tai muita hieman erilaisia asentoja, miuta ne autto, kon tissit oli tulessa. Imupaine kohdistuu pikkasen eripaikkaan, kon norm. imetyksessä ja taas pystyy hetken aikaa imetteleen, ilman tuskia. Tai jottaa.
e