Lue keskustelun säännöt.
Menot ovat turhia, jos ei ole lapsia?
14.06.2021 |
Pyrimme opiskelukaverien kanssa näkemään toisiamme ainakin kerran kesässä. Satun kaveriporukasta olemaan myös ainoa, jolla ei ole lapsia. Muutimme kaikki opiskelujen päätyttyä aika kauas toisistamme, joten tapaaminen on usein varsin hankala järjestää. Yksittäen näemme toisiamme useammin kyllä, mutta joskus on toki mukavaa nähdä koko porukalla.
Perinteinen juttu meille on, että menemme syömään kaupunkiin, jonne matka on kaikilla kohtuullinen (alle 1h). Päivä, joka olisi sopinut muille, oli sellainen, jona eräs toinen ystäväni oli tulossa luokseni kylään toiselta puolelta Suomea. Tämä kyläily oli sovittu jo kauan sitten. Opiskelukaverini ehdottivat, että jätän ystäväni asuntooni odottelemaan tai sitten otan hänet mukaan reissuun mukaan. Kerroin heille, että meillä on suunnitelmia kyläilyn ajaksi. Olisi myös ystävälleni aika kurja kyläilyreissu, jos veisin hänet hengailemaan tuntemattomien ihmisten kanssa toiseen kaupunkiin.
Opiskelukaverini sitten ehdottivat, että perun ystäväni vierailun kokonaan. Ilmoitin, etten tee niin, mutta he voivat kyllä mennä syömään ilman minua. Kaverit eivät tähän oikein vastanneet sitten enää mitään. Päivää ei kuitenkaan vaihdettu.
Seurasin keskustelua tapaamisesta, vaikka en sinne enää ollutkaan menossa. Yksi opiskelukavereista sitten kertoikin, ettei tapaaminen tuona päivänä sovi hänelle sittenkään, koska hänen lapsensa on aloittamassa sinä päivänä liikuntakerhon ja hän haluaa viedä ja hakea lapsen ekalla kerhokerralla. Alunperin hänen miehensä oli tarkoitus olla heidän lastensa kanssa tuon päivän, eli kyyti kerhoon olisi kyllä ollut.
Tähän ilmoitukseen opiskelukaverien reaktio oli hyvin ymmärtäväinen. "Tottakai sinun on vietävä lapsi kerhoon." "Näitä sattuu. " "Ihanaa, että viet lapsen." "Tuo on niin tärkeää lapselle." Sovitaan jokin toinen päivä." jne.
Ymmärrän, ettei päivä sopinut opiskelukaverilleni, mutta tuo reaktoiden erilaisuus ärsyttää minua todella. Onko joillakin ollut samanlaisia kokemuksia? Mikä tällaisessa ajattelussa voi olla takana? Onko se todellakin ymmärtämättömyyttä vai olisiko tahallista kiusantekoa? Ei oikein huvita kyllä edes mennä koko tapaamiseen, vaikka löytyisikin sopiva päivä.
Kommentit (95)
Fiksu tajuaa, että sovitusta tapaamisesta kiinni pitäminen on kaverin ja hänen aikansa arvostusta. Toinen ihminen varaa sovitun ajan sinun tapaamiseen.
Tyhmät ja välinpitämättömät lupailee sitä ja tätä, eikä juuri koskaan pidä sovitusta kiinni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa ettei kukaan teistä oikein enää halua tavata toisiaan. Aina löytyy muille jotain tärkeämpää. Sinulle kaverisi, toiselle lapsi ja lopuille tekosyy miksi perua kokonaan.
Homma taitaa olla sitten vähän niinkuin taputeltu.Et varmaan ole koskaan järjestänyt tapaamista ison kaveriporukan kanssa aikuisella iällä? Kyllä siinä aina joutuu miettimään päiviä uudestaan, kunnes löytyy kaikille sopiva. Meidän porukassa vain ei v_ttuilla, jos jollakulla on meno, vaan katsotaan toinen päivä.
Monta kertaa olen yrittänyt, mutta vaikeaa se on, kun aina jollain on jotain tärkeämpää juuri silloin. Totuus on, että se mikä ihmisille on tärkeämpää voittaa aina. Kun kyse on yhdestä ihmisestä häneen kohdallaan pyritään saada hänet muuttamaan mielensä sen toisen asian suhteen. Koska uuden ajan kohdalla saattaa taas toistua tuo ettei yhdelle sovi.
Kun alkaa tulla jo toinen tai kolmas peruaja on selvää, että silloin on parempi tosiaan miettiä uutta ajankohtaa varsinkin kun jäljelle jää n. puolet porukasta. Jolloin ihmiset jotka ovat toivoneet, että sinä olisit mukana saaattavat jopa kannustaa sitä yhtä perumaan ja saadaan syy miksi vaihtaa päivämäärä, jotta sinulle aukeaa mahdollisuus tulla. He ehdottivat kyllä kaikenlaisia vaihtoehtoja sinulle (ap?), mutta sinulle ei ne sopineet.
Ehkäpä juuri sinun porukkasi ei ole kovin läheinen keskenään...
Ehkei, mutta ihmiset ovat samanlaisia olivat he sitten läheisiä tai kaukaisempia. Mutta jos ap tuntee olonsa paremmaksi, niin voinhan tietenkin sanoa, että kaverit ovat ilkeitä narsisteja ja vihaavat häntä ja ovat kateellisia ja vihaavat lapsettomia ja etsivät mitä tahansa tekosyitä tuodakseen sen esille. No niin, tuntuuko paremmalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.
Luuletko, että joustoa ei löytyisi, jos lapseton sanoo, että hänen on vietävä äiti sairaalaan? Kun puhumme siitä, että on vastuussa muista ihmisistä järkevät ihmiset ymmärtävät, että nämä menevät ylitöiden edelle. Huomenna on uusi päivä ja sellaista työtä ei ole etteikö sitä voisi huomenna tehdä. Ja jos sellaisia töitä on mitä ei huomenna voi tehdä siihen pitää palkata toisella tapaa työntekijöitä. Vaikka sitten urakaksi.
Lapsen hakeminen hoidosta EI ole sama asia kuin äidin vieminen sairaalaan. Lasten hakeminen hoidosta on jokapäiväinen täysin arkinen asia, joka täytyy vain sovittaa töiden aikatauluihin tai sitten etsiä toinen työ.
Niin. Mutta jos aikataulu on sovittu, niin miksi työnantaja ei pidä siitä kiinni. Päiväkotiin ilmoitetaan hoitoajat 2 viikkoa ennen, jotta päiväkoti pystyy suunnittelemaan työvuoronsa ja toimintansa. Meillä mies on päivittäin työvuorossa pidempään kuin päiväkoti on auki. Joten mies ei pääse lapsia töistä hakemaan. Monilla on vielä niin pitkät työmatkatkin, ettei aikataulullisiin pikamuutoksiin pysty millään vastaamaan, vaikka haluaisikin.
Voi olla muitakin sovittuja menoja kuin lasten haku tarhasta. Vaikka se mammojen ainoa meno on
Meillä töissä on aika paljon ilta- ja viikonlopputöitä, joita yhdessä sovitellaan kaikkien kalentereihin. Paljon enemmän kyllä lapsettomilla on menoja, kun lapsiperheille. Näiden menot kun ovat lasten menoja, joihin voi se isäkin viedä. Harvoin näillä lasten äideillä mitään omia menoja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.
Luuletko, että joustoa ei löytyisi, jos lapseton sanoo, että hänen on vietävä äiti sairaalaan? Kun puhumme siitä, että on vastuussa muista ihmisistä järkevät ihmiset ymmärtävät, että nämä menevät ylitöiden edelle. Huomenna on uusi päivä ja sellaista työtä ei ole etteikö sitä voisi huomenna tehdä. Ja jos sellaisia töitä on mitä ei huomenna voi tehdä siihen pitää palkata toisella tapaa työntekijöitä. Vaikka sitten urakaksi.
Lapsen hakeminen hoidosta EI ole sama asia kuin äidin vieminen sairaalaan. Lasten hakeminen hoidosta on jokapäiväinen täysin arkinen asia, joka täytyy vain sovittaa töiden aikatauluihin tai sitten etsiä toinen työ.
Niin. Mutta jos aikataulu on sovittu, niin miksi työnantaja ei pidä siitä kiinni. Päiväkotiin ilmoitetaan hoitoajat 2 viikkoa ennen, jotta päiväkoti pystyy suunnittelemaan työvuoronsa ja toimintansa. Meillä mies on päivittäin työvuorossa pidempään kuin päiväkoti on auki. Joten mies ei pääse lapsia töistä hakemaan. Monilla on vielä niin pitkät työmatkatkin, ettei aikataulullisiin pikamuutoksiin pysty millään vastaamaan, vaikka haluaisikin.
Voi olla muitakin sovittuja menoja kuin lasten haku tarhasta. Vaikka se mammojen ainoa meno on
Tietenkin voi olla. Ei kenenkään ole pakko ylitöihin jäädä.
Mutta ymmärrät varmaan, että lapset on myös pakko hakea päiväkodista. Ei niitä sinne voi jättää. Hoitajilta loppuu työvuoro. Eivät he sinne jää koko iltaa odottamaan, vaan soittavat lastensuojeluun, jos ei lapsia hae. Hoitoajat ilmoitetaan 2 viikkoa ennen ja sen jälkeen niitä ei pysty muuttamaan, muuta kuin päiväkodin johtajan kanssa erikseen sopimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Ovatko kaikki työkaverisi yksinhuoltajia? Lapsi toki on ihan oikeasti pakko hakea hoidosta ajoissa, mutta jännä juttu jos yhdenkään työkaverisi puoliso ei ikinä voi hakea lasta. Ja joo, joillakin ei sitä puolisoa ole tai puoliso voi olla vaikkapa reissutyössä eikä voi lyhyellä varoitusajalla auttaa, mutta kuulostaa vähän erikoiselta, jos yksikään perheellisistä ei ikinä voi jäädä ylitöihin.
Firmassa on työvoimapula, jos työntekijöiden on jäätävä joka päivä ylitöihin.
Koiranpentu? Sitten sinullakin olisi se teko/syy heipata ja huollettava, jota ei voi jättää kotiin yksikseen liian pitkäksi aikaa, ei edes täysi-ikäisenä. Kyllä perheellisetkin käyttävät lapsia ihan häikäilemättä myös pelkkinä tekosyinäkin kieltäytyä ylitöistä ja lomajärjestelyistä vaikka lapsenhoito olisikin jo järjestettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Ovatko kaikki työkaverisi yksinhuoltajia? Lapsi toki on ihan oikeasti pakko hakea hoidosta ajoissa, mutta jännä juttu jos yhdenkään työkaverisi puoliso ei ikinä voi hakea lasta. Ja joo, joillakin ei sitä puolisoa ole tai puoliso voi olla vaikkapa reissutyössä eikä voi lyhyellä varoitusajalla auttaa, mutta kuulostaa vähän erikoiselta, jos yksikään perheellisistä ei ikinä voi jäädä ylitöihin.
Firmassa on työvoimapula, jos työntekijöiden on jäätävä joka päivä ylitöihin.
Koiranpentu? Sitten sinullakin olisi se teko/syy heipata ja huollettava, jota ei voi jättää kotiin yksikseen liian pitkäksi aikaa, ei edes täysi-ikäisenä. Kyllä perheellisetkin käyttävät lapsia ihan häikäilemättä myös pelkkinä tekosyinäkin kieltäytyä ylitöistä ja lomajärjestelyistä vaikka lapsenhoito olisikin jo järjestettynä.
Aika lapsellista juttua. Tiesitkö, että ei ne lasten haut ole mitään tekosyitä. Perheellisellä ne arvot vaan ovat niin, että perhe on tärkeämpi kuin työpaikka ja todellakin tärkeämpi kuin työpaikan ylityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Ovatko kaikki työkaverisi yksinhuoltajia? Lapsi toki on ihan oikeasti pakko hakea hoidosta ajoissa, mutta jännä juttu jos yhdenkään työkaverisi puoliso ei ikinä voi hakea lasta. Ja joo, joillakin ei sitä puolisoa ole tai puoliso voi olla vaikkapa reissutyössä eikä voi lyhyellä varoitusajalla auttaa, mutta kuulostaa vähän erikoiselta, jos yksikään perheellisistä ei ikinä voi jäädä ylitöihin.
Firmassa on työvoimapula, jos työntekijöiden on jäätävä joka päivä ylitöihin.
Koiranpentu? Sitten sinullakin olisi se teko/syy heipata ja huollettava, jota ei voi jättää kotiin yksikseen liian pitkäksi aikaa, ei edes täysi-ikäisenä. Kyllä perheellisetkin käyttävät lapsia ihan häikäilemättä myös pelkkinä tekosyinäkin kieltäytyä ylitöistä ja lomajärjestelyistä vaikka lapsenhoito olisikin jo järjestettynä.
Aika lapsellista juttua. Tiesitkö, että ei ne lasten haut ole mitään tekosyitä. Perheellisellä ne arvot vaan ovat niin, että perhe on tärkeämpi kuin työpaikka ja todellakin tärkeämpi kuin työpaikan ylityöt.
Jonkunhan ne ylityötkin pitää tehdä, jos tahvo työnantaja ei ole palkannut tarpeeksi väkeä. Miksi sen pitää aina olla lapseton? Luuletteko, että lapsettomalle se työpaikka ja ylityö on ihan hirveen tärkeetä, ja muuta elämäähän hänellä ei tietenkään voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Ovatko kaikki työkaverisi yksinhuoltajia? Lapsi toki on ihan oikeasti pakko hakea hoidosta ajoissa, mutta jännä juttu jos yhdenkään työkaverisi puoliso ei ikinä voi hakea lasta. Ja joo, joillakin ei sitä puolisoa ole tai puoliso voi olla vaikkapa reissutyössä eikä voi lyhyellä varoitusajalla auttaa, mutta kuulostaa vähän erikoiselta, jos yksikään perheellisistä ei ikinä voi jäädä ylitöihin.
Firmassa on työvoimapula, jos työntekijöiden on jäätävä joka päivä ylitöihin.
Koiranpentu? Sitten sinullakin olisi se teko/syy heipata ja huollettava, jota ei voi jättää kotiin yksikseen liian pitkäksi aikaa, ei edes täysi-ikäisenä. Kyllä perheellisetkin käyttävät lapsia ihan häikäilemättä myös pelkkinä tekosyinäkin kieltäytyä ylitöistä ja lomajärjestelyistä vaikka lapsenhoito olisikin jo järjestettynä.
Aika lapsellista juttua. Tiesitkö, että ei ne lasten haut ole mitään tekosyitä. Perheellisellä ne arvot vaan ovat niin, että perhe on tärkeämpi kuin työpaikka ja todellakin tärkeämpi kuin työpaikan ylityöt.
Jonkunhan ne ylityötkin pitää tehdä, jos tahvo työnantaja ei ole palkannut tarpeeksi väkeä. Miksi sen pitää aina olla lapseton? Luuletteko, että lapsettomalle se työpaikka ja ylityö on ihan hirveen tärkeetä, ja muuta elämäähän hänellä ei tietenkään voi olla?
Kukaan ei pakota sitä lapsetonta. En minä lapsettomanakaan jäänyt ylitöihin, kuin silloin kun se oikeasti sopi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut nyt lukea kaikkia kommentteja, mutta mikä tässä olikaan se pointti? Siis kaveriporukasta yksi perui, kannusti kuitenkin muita menemään, ja sitten kun joku toinen perui, se ei ollutkaan enää ok?
Ehkä te olette keskenänne kiva porukka, mutta yksitellen tai osalla porukasta kukaan ei haluakaan tavata. Itselläni on esim. kuuden hengen kaveriporukka, jonka kanssa tapaamme harvakseltaan yhdessä. Meillä on aina tosi mukavaa. Kuitenkin tässä porukassa on kolme sellaista, että jos muut jättäisivät tulematta, en itsekään haluaisi lähteä vain tällä porukalla tapaamiseen. Vaikka tulemme hyvin toimeen, ja pidämme toisistamme, meillä ei enää vuosien jälkeen ole sellaista yhteistä säveltä, olemme niin kovin erilaisia, että tapaisimme vain keskenämme, ei kiitos, se vaatii ihan koko porukan tapaamiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Ovatko kaikki työkaverisi yksinhuoltajia? Lapsi toki on ihan oikeasti pakko hakea hoidosta ajoissa, mutta jännä juttu jos yhdenkään työkaverisi puoliso ei ikinä voi hakea lasta. Ja joo, joillakin ei sitä puolisoa ole tai puoliso voi olla vaikkapa reissutyössä eikä voi lyhyellä varoitusajalla auttaa, mutta kuulostaa vähän erikoiselta, jos yksikään perheellisistä ei ikinä voi jäädä ylitöihin.
Firmassa on työvoimapula, jos työntekijöiden on jäätävä joka päivä ylitöihin.
Koiranpentu? Sitten sinullakin olisi se teko/syy heipata ja huollettava, jota ei voi jättää kotiin yksikseen liian pitkäksi aikaa, ei edes täysi-ikäisenä. Kyllä perheellisetkin käyttävät lapsia ihan häikäilemättä myös pelkkinä tekosyinäkin kieltäytyä ylitöistä ja lomajärjestelyistä vaikka lapsenhoito olisikin jo järjestettynä.
Aika lapsellista juttua. Tiesitkö, että ei ne lasten haut ole mitään tekosyitä. Perheellisellä ne arvot vaan ovat niin, että perhe on tärkeämpi kuin työpaikka ja todellakin tärkeämpi kuin työpaikan ylityöt.
Juu, kyllä tiedän että perheellisillä on niitä ihan oikeitakin lapsenhakujuttuja, siksi myös pelkkinä tekosyinäkin. Monesti on ihan aitoja lapseen liityviä menoja, mutta välillä käytetään niitä omia lapsiakin verukkena heipata ja häipätä kun ei vaan nappaa töissä.
Tiesitkö sinä puolestaan, että sinkullakin ne arvot voivat olla niin, että se oma perhe on työjuttuja tärkeämpi, vaikka se oma perhe ei käsittäisikään omia lapsia ja puolisoa, vaan esim. omat vanhemmat, sisarukset, kummilapset, sedät, tädit, isovanhemmat tai sisarusten lapset. Särähtää aika pahasti tämän perheellisen korvaan, että sinä tunnut olettavan, että perhekeskeisyys on arvo, jonka vain ydinperheelliset jakavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sitä erilleen kasvamista. Mulla jäi vähitellen kuvioista pois kaverit, jotka synnytettyään hävisivät äitikuplaan. Muutama lapsellinen kaveri pysyi päästään normaaleina ja heidän kanssaan yhteydet ovat pysyneet vuosikymmeniä. Ystäviä tulee ja menee ja tosiystävät pysyy. Jos sinua ja menojasi pidetään toisarvoisina, kannattaa yhteydenpito vähin äänin lopettaa..
Se vaihe, kun osalla ystävistä on perhe ja pieniä lapsia, ja osalla ei, on hankala. Joku ystäväporukasta voi olla lapseton, osalla voi olla jo isompia lapsia, jotka ei niin tarvitse vanhempiaan joka sekunti, vaan haluavat jo olla omien kaveriensa kanssa tai itsekseen. Kun elämäntilanne on kovin erilainen, ja jos kaveri on kovasti elämäntilanteensa myötä muuttunut, voi yhteisen sävelen löytäminen olla vaikeaa. Osa ei muutu eikä ns. höyrähdä äitiyteen, vaan pystyy puhumaan muistakin aiheista, ja haluaakin nähdä lapsettomia ystäviään, mutta ne, jotka on jumiutuneet äitikuplaan, ovat ja pysyvät siellä - ikävä kyllä.
Tuossa ap:n tapaamistarinassa on minusta oleellista se, että ap on sopinut sen pitkänmatkalaisystävänsä kanssa jo reilusti aiemmin, siksi sen tapaamisen tärkeys on ykkösenä. En ymmärrä, miksi ap:n pitäisi mennä muuttamaan tuota tapaamisajankohtaa. Se, miksi muut sitten alkavat hymistelemään muiden kaverien näennäistärkeille menoille (lapsen kerhoon vieminen, kun isäkin voi viedä) on omituista. Ehkä hekin haluavat joko nähdä koko porukalla tai ei ollenkaan.
Olen itse lapsellinen nainen. Minulla on mies, joka on täysivaltainen huoltaja meidän yhteiselle lapselle. Meidän lasta on vienyt leirille tai uimakouluun isä, isoisä, mummo ja joskus joku muukin sukulainen. Lapsen ekana koulupäivänä en ollut läsnä, mutta lapsen isä oli. Olen mennyt töihin lapsen ollessa kipeä, sen sijaan isä on jäänyt kotiin. Syynä kaikkeen tähän on se, että minulla on läsnäoloa vaativa, työaikaan sidottu työ, kun taas mieheni tekee etähommia. On itsestään selvää, että hänen on helpompi irrottautua töistään viedäkseen lasta vaikka hammaslääkäriin kesken päivän.
Kun lapset on isompia, ei päde enää nuo tarhastahakemisetkaan. Koululaiset pärjää kyllä. Lapsiinsa vetoava ylitöistä kieltäytyjä on tottunut siihen, että lapset kelpaavat syyksi olla joustamatta. Isojen koululaisten äidin on harvemmin pakko olla tiettyyn aikaan kotona. Ihan jokaisella lapsella ei myöskään ole niitä jalkapalloturnauksia tai voimistelukisoja joka viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Ovatko kaikki työkaverisi yksinhuoltajia? Lapsi toki on ihan oikeasti pakko hakea hoidosta ajoissa, mutta jännä juttu jos yhdenkään työkaverisi puoliso ei ikinä voi hakea lasta. Ja joo, joillakin ei sitä puolisoa ole tai puoliso voi olla vaikkapa reissutyössä eikä voi lyhyellä varoitusajalla auttaa, mutta kuulostaa vähän erikoiselta, jos yksikään perheellisistä ei ikinä voi jäädä ylitöihin.
Firmassa on työvoimapula, jos työntekijöiden on jäätävä joka päivä ylitöihin.
Koiranpentu? Sitten sinullakin olisi se teko/syy heipata ja huollettava, jota ei voi jättää kotiin yksikseen liian pitkäksi aikaa, ei edes täysi-ikäisenä. Kyllä perheellisetkin käyttävät lapsia ihan häikäilemättä myös pelkkinä tekosyinäkin kieltäytyä ylitöistä ja lomajärjestelyistä vaikka lapsenhoito olisikin jo järjestettynä.
Aika lapsellista juttua. Tiesitkö, että ei ne lasten haut ole mitään tekosyitä. Perheellisellä ne arvot vaan ovat niin, että perhe on tärkeämpi kuin työpaikka ja todellakin tärkeämpi kuin työpaikan ylityöt.
Jonkunhan ne ylityötkin pitää tehdä, jos tahvo työnantaja ei ole palkannut tarpeeksi väkeä. Miksi sen pitää aina olla lapseton? Luuletteko, että lapsettomalle se työpaikka ja ylityö on ihan hirveen tärkeetä, ja muuta elämäähän hänellä ei tietenkään voi olla?
Kaikenlaisia tärkeysjärjestyksiä sitä on nähty. On ollut mökille menijöitä, pitkään matkaan sukulaisiin viikonlopuksi lähteviä ja jos jonkinlaista syytä olla olematta esim. perjantaina työvuorossa pisimpään. Joskus joku kehtasi ehdottaa jehovantodistajatyökaverille, että eikö tämä voisi olla aina kaikki pyhien aatot myöhään töissä, kun ei vietä uskontonsa takia niitä juhlia kuitenkaan. Mitään muuta elämäähän hänellä ei voinut olla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut nyt lukea kaikkia kommentteja, mutta mikä tässä olikaan se pointti? Siis kaveriporukasta yksi perui, kannusti kuitenkin muita menemään, ja sitten kun joku toinen perui, se ei ollutkaan enää ok?
Ehkä te olette keskenänne kiva porukka, mutta yksitellen tai osalla porukasta kukaan ei haluakaan tavata. Itselläni on esim. kuuden hengen kaveriporukka, jonka kanssa tapaamme harvakseltaan yhdessä. Meillä on aina tosi mukavaa. Kuitenkin tässä porukassa on kolme sellaista, että jos muut jättäisivät tulematta, en itsekään haluaisi lähteä vain tällä porukalla tapaamiseen. Vaikka tulemme hyvin toimeen, ja pidämme toisistamme, meillä ei enää vuosien jälkeen ole sellaista yhteistä säveltä, olemme niin kovin erilaisia, että tapaisimme vain keskenämme, ei kiitos, se vaatii ihan koko porukan tapaamiseen
Miksi sitten vastaat, jos et jaksa lukea, että mikä on pointti?
-eri
Firmassa on säännöllinen työaika, jonka lopussa / ulkopuolella saattaa tulla asiakkaalta tukipyyntö johon pyritään vastaamaan sen mukaan onko asia kuinka kiireellinen.
Kiva, että viestini sai aikaan keskustelua. Minun ei kuitenkaan ollut tarkoitus saada aikaan sinkut vastaan perheelliset -asetelmaa. Pidän kaikista työkavereistani ja minulla ei ole mitään intressejä hankaloittaa heidän työajan ulkopuolisia menojaan. Ongelma lienee enemmän työnantajan suhtaumisessa ja työjärjestelyissä. Tämä on vain oma kokemukseni siitä kuinka perheettömän vapaa-aikaa pidetään "turhempana".
Ehkä olen liian huono pitämään puoliani tuossa asiassa. Muuten kyllä huippu työpaikka kyseessä.