Lue keskustelun säännöt.
Menot ovat turhia, jos ei ole lapsia?
14.06.2021 |
Pyrimme opiskelukaverien kanssa näkemään toisiamme ainakin kerran kesässä. Satun kaveriporukasta olemaan myös ainoa, jolla ei ole lapsia. Muutimme kaikki opiskelujen päätyttyä aika kauas toisistamme, joten tapaaminen on usein varsin hankala järjestää. Yksittäen näemme toisiamme useammin kyllä, mutta joskus on toki mukavaa nähdä koko porukalla.
Perinteinen juttu meille on, että menemme syömään kaupunkiin, jonne matka on kaikilla kohtuullinen (alle 1h). Päivä, joka olisi sopinut muille, oli sellainen, jona eräs toinen ystäväni oli tulossa luokseni kylään toiselta puolelta Suomea. Tämä kyläily oli sovittu jo kauan sitten. Opiskelukaverini ehdottivat, että jätän ystäväni asuntooni odottelemaan tai sitten otan hänet mukaan reissuun mukaan. Kerroin heille, että meillä on suunnitelmia kyläilyn ajaksi. Olisi myös ystävälleni aika kurja kyläilyreissu, jos veisin hänet hengailemaan tuntemattomien ihmisten kanssa toiseen kaupunkiin.
Opiskelukaverini sitten ehdottivat, että perun ystäväni vierailun kokonaan. Ilmoitin, etten tee niin, mutta he voivat kyllä mennä syömään ilman minua. Kaverit eivät tähän oikein vastanneet sitten enää mitään. Päivää ei kuitenkaan vaihdettu.
Seurasin keskustelua tapaamisesta, vaikka en sinne enää ollutkaan menossa. Yksi opiskelukavereista sitten kertoikin, ettei tapaaminen tuona päivänä sovi hänelle sittenkään, koska hänen lapsensa on aloittamassa sinä päivänä liikuntakerhon ja hän haluaa viedä ja hakea lapsen ekalla kerhokerralla. Alunperin hänen miehensä oli tarkoitus olla heidän lastensa kanssa tuon päivän, eli kyyti kerhoon olisi kyllä ollut.
Tähän ilmoitukseen opiskelukaverien reaktio oli hyvin ymmärtäväinen. "Tottakai sinun on vietävä lapsi kerhoon." "Näitä sattuu. " "Ihanaa, että viet lapsen." "Tuo on niin tärkeää lapselle." Sovitaan jokin toinen päivä." jne.
Ymmärrän, ettei päivä sopinut opiskelukaverilleni, mutta tuo reaktoiden erilaisuus ärsyttää minua todella. Onko joillakin ollut samanlaisia kokemuksia? Mikä tällaisessa ajattelussa voi olla takana? Onko se todellakin ymmärtämättömyyttä vai olisiko tahallista kiusantekoa? Ei oikein huvita kyllä edes mennä koko tapaamiseen, vaikka löytyisikin sopiva päivä.
Kommentit (95)
Lapsi on usein alaikäinen, ja tarvitsee vanhempaasi. Yleensä aikuiset ystävät pärjäävä ruokailun ajan yksin. Kysyitkö edes ystävältäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on usein alaikäinen, ja tarvitsee vanhempaasi. Yleensä aikuiset ystävät pärjäävä ruokailun ajan yksin. Kysyitkö edes ystävältäsi?
Eli siis mielestäsi on ihan ok, että jos sinulla on vieras tulossa toiselta puolelta maata, niin hänen saapuessaan ilmoitat, että menet nyt tapaamaan muita ystäviä, oleskele sillä välin täällä asunnossa? En tosiaankaan kysynyt.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on usein alaikäinen, ja tarvitsee vanhempaasi. Yleensä aikuiset ystävät pärjäävä ruokailun ajan yksin. Kysyitkö edes ystävältäsi?
Ruokalu toisessa kaupungissa tunnin matkan päässä kestää varmasti koko päivän. Itse en vierasta jättäisi yksin edes tunniksi, jos on kerran sovittu kyläily.
Eli ensin pilasit koko jutun sotkemalla omat varauksesi ja suostumatta selvittää tuplabuukkausta. Sitten kiukuttelet, kun toisiakaan ei enää kiinnostanut niin paljon ja alettiin jo sopia muuta samalle päivälle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on usein alaikäinen, ja tarvitsee vanhempaasi. Yleensä aikuiset ystävät pärjäävä ruokailun ajan yksin. Kysyitkö edes ystävältäsi?
Aloituksessa kerrottiin, että lapsen isän piti huolehtia lapsesta tapaamisen ajan. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempiaan ihan kokoaikaa. Lapsen isä tuskin oli alaikäinen, jotan luulisin pärjäävän lasten kanssa muuteman tunnin ilman lapsen äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita. Tollaset tyypit on niitä samoja muusinuijia jotka vinkuvat kaikille että ei voi olla väsynyt jos ei ole lapsia.
Itse heivaan tuollaiset mammat elämästäni ihan kylmästi. Hetken vinkuvat perään mutta ymmärtävät kyllä luovuttaa. Moista vähättelyä ei kukaan kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Eli ensin pilasit koko jutun sotkemalla omat varauksesi ja suostumatta selvittää tuplabuukkausta. Sitten kiukuttelet, kun toisiakaan ei enää kiinnostanut niin paljon ja alettiin jo sopia muuta samalle päivälle.
Anteeksi vain, mutta kuinka minä pilasin koko jutun??? Minulla oli ehdottuna päivänä kuukausia sitten sovittu meno. Eikö oikea tapa toimia olisi ollut sanoa ok ja katsoa jokin toinen päivä opiskeluporukkamme tapaamiselle? Miksi minun olisi pitänyt perua vierailu, ja tuottaa pettymys toiselle ystävälleni? Koska minulle ei ole lapsia? Ei mene ihan minun oikeellisuuden tajuun.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva että et alkanut perumaan sovittuja menoja tai muuttamaan niitä! Nimittäin tällaisiakin on koettu, kun kaverin kaveri haluaakin nähdä niin suunnitelmat mun kanssa muutetaan. Ei kauhean kivaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Siis voihan toki olla, että lapsi on vaikka tosi ujo jne. ja tarvitsee äidin tukea ekalla kerhokerralla.
Varmaa joo. (Vaikka on lapsella toki isäkin). Minulle oli ok, että tapaamista siirrettiin. Minua ei suututtanut se, että tälle opiskelukaverille ei päivä sopinutkaan. Minua suututti ystävien reaktioiden erilaisuus. Hänelle voimahaleja ja pusuhymiöitä, minulle rähistiin ja mökötettiin. Ja minä vielä ilmoitin menostani heti, kun päivää ehdotettiin. Ihan hyvin oltaisiin voitu katsoa jokin toinen päivä. Toinen sopiva päivä löytyi sitten heti, kun tämä kaveri kertoi, ettei pääse.....
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko he muuten olleet sinua kohtaan reiluja ja hyviä kavereita? Mietin vaan mistä tuo johtuu että käyttäytyivät noin. Että oletko b luokan kaveri porukassa, vai ovatko he läheisempiä keskenään vai onko se tuo että lapsiperheen menot on muka tärkeämpiä. Mikään näistä ei ole ok mutta mietin että onko tässä taustalla mitään muuta
Vierailija kirjoitti:
Kiva että et alkanut perumaan sovittuja menoja tai muuttamaan niitä! Nimittäin tällaisiakin on koettu, kun kaverin kaveri haluaakin nähdä niin suunnitelmat mun kanssa muutetaan. Ei kauhean kivaa käytöstä.
Pyrin, etten koskaan tee näin. Itselleni on peruttu suunnitelmat hyvin pienistä syistä tai paremman seuran takia liian useasti. Se on inhottavaa, kun olet odottanut menoa, varannut sille aikaa ja ehkä jopa hankkinut uusia vaatteita jne. menoa varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on usein alaikäinen, ja tarvitsee vanhempaasi. Yleensä aikuiset ystävät pärjäävä ruokailun ajan yksin. Kysyitkö edes ystävältäsi?
Aloituksessa kerrottiin, että lapsen isän piti huolehtia lapsesta tapaamisen ajan. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempiaan ihan kokoaikaa. Lapsen isä tuskin oli alaikäinen, jotan luulisin pärjäävän lasten kanssa muuteman tunnin ilman lapsen äitiä.
Äiti ehkä haluaa olla itse paikan päällä, kun on tuollainen erilainen tapahtuma lapselle kyseessä (liikuntakerho). Nähdä keitä aikuisia siellä on ohjaamassa jne. Tai ehkä lapsi itse haluaa mieluummin äidin sinne. Ihan normaalia, että lasten asiat menee aikuisten menojen edelle.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko he muuten olleet sinua kohtaan reiluja ja hyviä kavereita? Mietin vaan mistä tuo johtuu että käyttäytyivät noin. Että oletko b luokan kaveri porukassa, vai ovatko he läheisempiä keskenään vai onko se tuo että lapsiperheen menot on muka tärkeämpiä. Mikään näistä ei ole ok mutta mietin että onko tässä taustalla mitään muuta
Muuten heidän käytöksensä minua kohtaan ei koskaan ole ilkeää. Enkä ole tuntenut oloa ulkopuoliseksi jne. Olen läheisempi joidenkin kanssa kuin toisten, mutta näemme toisiamme säännöllisesti myös erikseen, kun aina ei saa koko porukkaa kasaan. Meitä on siis 5. Olemme 26-30 ikähaitarilla.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on usein alaikäinen, ja tarvitsee vanhempaasi. Yleensä aikuiset ystävät pärjäävä ruokailun ajan yksin. Kysyitkö edes ystävältäsi?
Aloituksessa kerrottiin, että lapsen isän piti huolehtia lapsesta tapaamisen ajan. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempiaan ihan kokoaikaa. Lapsen isä tuskin oli alaikäinen, jotan luulisin pärjäävän lasten kanssa muuteman tunnin ilman lapsen äitiä.
Äiti ehkä haluaa olla itse paikan päällä, kun on tuollainen erilainen tapahtuma lapselle kyseessä (liikuntakerho). Nähdä keitä aikuisia siellä on ohjaamassa jne. Tai ehkä lapsi itse haluaa mieluummin äidin sinne. Ihan normaalia, että lasten asiat menee aikuisten menojen edelle.
Pointti meni sinulta selvästi ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on usein alaikäinen, ja tarvitsee vanhempaasi. Yleensä aikuiset ystävät pärjäävä ruokailun ajan yksin. Kysyitkö edes ystävältäsi?
Aloituksessa kerrottiin, että lapsen isän piti huolehtia lapsesta tapaamisen ajan. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempiaan ihan kokoaikaa. Lapsen isä tuskin oli alaikäinen, jotan luulisin pärjäävän lasten kanssa muuteman tunnin ilman lapsen äitiä.
Äiti ehkä haluaa olla itse paikan päällä, kun on tuollainen erilainen tapahtuma lapselle kyseessä (liikuntakerho). Nähdä keitä aikuisia siellä on ohjaamassa jne. Tai ehkä lapsi itse haluaa mieluummin äidin sinne. Ihan normaalia, että lasten asiat menee aikuisten menojen edelle.
Liikuntakerhon ohjaajat näkee seuraavallakin kerralla, jos lapsi ei kerran jälkeen lopeta harrastustaan. Lapselle on ihan hyvä opettaa, ettei kaikki mene aina hänen tahtonsa mukaan. Toki uuniikkien lumihiutaleiden kasvattajien on mahdoton käsittää, ettei lapsi mene rikki vaikkei tahtoaan aina saa läpi
Voishan sen kaverin ottaa mukaan? The more the merrier.
Valitettavasti kertoo juuri siitä että monella äidillä ei riitä ymmärrystä sille että lapsettomallakin voi olla jotain elämää. Olen törmännyt ihan samanlaiseen ilmiöön monta kertaa. Onneksi lähimmät kaverini eivät sentään sorru tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on usein alaikäinen, ja tarvitsee vanhempaasi. Yleensä aikuiset ystävät pärjäävä ruokailun ajan yksin. Kysyitkö edes ystävältäsi?
Aloituksessa kerrottiin, että lapsen isän piti huolehtia lapsesta tapaamisen ajan. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempiaan ihan kokoaikaa. Lapsen isä tuskin oli alaikäinen, jotan luulisin pärjäävän lasten kanssa muuteman tunnin ilman lapsen äitiä.
Äiti ehkä haluaa olla itse paikan päällä, kun on tuollainen erilainen tapahtuma lapselle kyseessä (liikuntakerho). Nähdä keitä aikuisia siellä on ohjaamassa jne. Tai ehkä lapsi itse haluaa mieluummin äidin sinne. Ihan normaalia, että lasten asiat menee aikuisten menojen edelle.
Pointti meni sinulta selvästi ohi.
Ei mennyt, vaikka olenkin eri. Kyllä omalla kohdallani lapsen jännittäminen uuden tilanteen edessä menee ohi jostain kaveritapaamisista. Kaikki muutkin olivat äitejä ja ymmärsivät asian samoin. Yksi ei, koska hänellä ei ole lapsia ja olisi ollut halukas säätämään kaikien muiden lapsiperheiden tiukkoja kalentereita jonkun pelkän kaverinsa vuoksi.
Tuo on sitä erilleen kasvamista. Mulla jäi vähitellen kuvioista pois kaverit, jotka synnytettyään hävisivät äitikuplaan. Muutama lapsellinen kaveri pysyi päästään normaaleina ja heidän kanssaan yhteydet ovat pysyneet vuosikymmeniä. Ystäviä tulee ja menee ja tosiystävät pysyy. Jos sinua ja menojasi pidetään toisarvoisina, kannattaa yhteydenpito vähin äänin lopettaa..
Siis voihan toki olla, että lapsi on vaikka tosi ujo jne. ja tarvitsee äidin tukea ekalla kerhokerralla.