Lue keskustelun säännöt.
Menot ovat turhia, jos ei ole lapsia?
14.06.2021 |
Pyrimme opiskelukaverien kanssa näkemään toisiamme ainakin kerran kesässä. Satun kaveriporukasta olemaan myös ainoa, jolla ei ole lapsia. Muutimme kaikki opiskelujen päätyttyä aika kauas toisistamme, joten tapaaminen on usein varsin hankala järjestää. Yksittäen näemme toisiamme useammin kyllä, mutta joskus on toki mukavaa nähdä koko porukalla.
Perinteinen juttu meille on, että menemme syömään kaupunkiin, jonne matka on kaikilla kohtuullinen (alle 1h). Päivä, joka olisi sopinut muille, oli sellainen, jona eräs toinen ystäväni oli tulossa luokseni kylään toiselta puolelta Suomea. Tämä kyläily oli sovittu jo kauan sitten. Opiskelukaverini ehdottivat, että jätän ystäväni asuntooni odottelemaan tai sitten otan hänet mukaan reissuun mukaan. Kerroin heille, että meillä on suunnitelmia kyläilyn ajaksi. Olisi myös ystävälleni aika kurja kyläilyreissu, jos veisin hänet hengailemaan tuntemattomien ihmisten kanssa toiseen kaupunkiin.
Opiskelukaverini sitten ehdottivat, että perun ystäväni vierailun kokonaan. Ilmoitin, etten tee niin, mutta he voivat kyllä mennä syömään ilman minua. Kaverit eivät tähän oikein vastanneet sitten enää mitään. Päivää ei kuitenkaan vaihdettu.
Seurasin keskustelua tapaamisesta, vaikka en sinne enää ollutkaan menossa. Yksi opiskelukavereista sitten kertoikin, ettei tapaaminen tuona päivänä sovi hänelle sittenkään, koska hänen lapsensa on aloittamassa sinä päivänä liikuntakerhon ja hän haluaa viedä ja hakea lapsen ekalla kerhokerralla. Alunperin hänen miehensä oli tarkoitus olla heidän lastensa kanssa tuon päivän, eli kyyti kerhoon olisi kyllä ollut.
Tähän ilmoitukseen opiskelukaverien reaktio oli hyvin ymmärtäväinen. "Tottakai sinun on vietävä lapsi kerhoon." "Näitä sattuu. " "Ihanaa, että viet lapsen." "Tuo on niin tärkeää lapselle." Sovitaan jokin toinen päivä." jne.
Ymmärrän, ettei päivä sopinut opiskelukaverilleni, mutta tuo reaktoiden erilaisuus ärsyttää minua todella. Onko joillakin ollut samanlaisia kokemuksia? Mikä tällaisessa ajattelussa voi olla takana? Onko se todellakin ymmärtämättömyyttä vai olisiko tahallista kiusantekoa? Ei oikein huvita kyllä edes mennä koko tapaamiseen, vaikka löytyisikin sopiva päivä.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Tuskin ne kaikki sun työkaverit on yksinhuoltajia, joten ensi kerralla sanot, että et voi jäädä tällä kertaa. Ei sun tarvi mitään selitellä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on usein alaikäinen, ja tarvitsee vanhempaasi. Yleensä aikuiset ystävät pärjäävä ruokailun ajan yksin. Kysyitkö edes ystävältäsi?
Aloituksessa kerrottiin, että lapsen isän piti huolehtia lapsesta tapaamisen ajan. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempiaan ihan kokoaikaa. Lapsen isä tuskin oli alaikäinen, jotan luulisin pärjäävän lasten kanssa muuteman tunnin ilman lapsen äitiä.
Äiti ehkä haluaa olla itse paikan päällä, kun on tuollainen erilainen tapahtuma lapselle kyseessä (liikuntakerho). Nähdä keitä aikuisia siellä on ohjaamassa jne. Tai ehkä lapsi itse haluaa mieluummin äidin sinne. Ihan normaalia, että lasten asiat menee aikuisten menojen edelle.
Pointti meni sinulta selvästi ohi.
Ei mennyt, vaikka olenkin eri. Kyllä omalla kohdallani lapsen jännittäminen uuden tilanteen edessä menee ohi jostain kaveritapaamisista. Kaikki muutkin olivat äitejä ja ymmärsivät asian samoin. Yksi ei, koska hänellä ei ole lapsia ja olisi ollut halukas säätämään kaikien muiden lapsiperheiden tiukkoja kalentereita jonkun pelkän kaverinsa vuoksi.
Ensinnäkin, kyllä, pointti meni sinultä TÄYSIN ohi. Tästä jatkokommentista sen näkee selvemmin. Toiseksi, miten niin jättää lapsen yksin? Eikö isä mielestäsi ole yhtä tärkeä kuin äiti? Isä ei ole kykenevä viemään lasta johonkin hemmentin kerhoon? Tarvitaan molemmat vanhemmat? Ihan kuin olisi kyse jostain lapsen ensimmäisestä syöpähoidosta. ....
Voihan se isä viedä, mutta sinä et ymmärrä sitä, että sille äidille on tärkeämpää viedä se oma lapsi sinne kerhoon kuin tavata kavereita, etenkään lapsettomia kavereita.
Tässä tapauksessa sille isälle ilmeisesti tuli este, alunperinhän äidin ei ollut tarkoitus viedä lasta.
Mutta ap:n pointti oli se, ettei hänen sovittu menonsa ollut kavereiden mielestä tärkeä, koska hän on lapseton. Muille oli ok, ettei hän ole paikalla tapaamisessa.
Lapsiperheen isän suunnitelmien muuttuminen taas oli pätevä syy siirtää naisten tapaamispäivää.
Olisin ap:n tilanteessa kyllä aika loukkaantunut ja harkitsisin osallistumistani jatkossa.
isä on kyllä siis paikalla. Hän olisi voinut viedä lapsen, mutta äiti halusi. Suunnitelmien muutos tuli siinä, että äiti ei ollut tarkastanut kalenterista minä päivänä kerho alkaa ja halusi ehdottomasti viedä lapsen itse. Asia olisi ollut tosiaan minulle ok, mutta epäkohtelias käytös minua kohtaan suututti. Harkitsen kyllä tosiaan osallistunko ollenkaan.
-Ap
Puhut hyvin ilkeästi kaveristasi, joka priorisoi oman lapsensa sinun edellesi. Sinähän et myöskään ole oikeutettu komentelemaan tämän kaverisi miestä millään tavoin.
Voisitko osoittaa, mikä sanomastani oli ilkeää? Toistin vain täsmälleen, mitä kaverini itse kertoi. Mies olisi ehtinyt viedä lapsen, mutta kaverini halusi viedä hänet ehdottomasta. Hän luuli, että kerho alkaa vasta seuraavalla viikolla, koska ei ollut tarkastanut asiaa kalenterista.
Jos hän olisi ollut ensimmäinen sanomaan, että vaihdetaan päivämäärä, ehkä hänellekin olisi sanottu, että eikö isä voi viedä jne. Ehkä jopa sinä itse olisit ehdottanut sitä. Ja jos sinä olisit ollut toisena ja sanonut, että kaverisi tulee silloin muut olisivat saattaneet sanoa, että ei se mitään, mennään joku toinen viikonloppu.
Olen sitä mieltä, että yhden kohdalla yritetään vielä pelastaa alkuperäinen ajankohta, mutta toisen kohdalla siihen aletaan jo kannustamaan, koska silloin päästään taas ihme, että kaikki voivat tulla paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Hahah, voispa koittaa. Voi olla, seuraavana päivänä ei tarvitse mennä töihin kun istuu säilössä.
Itse sanoisin, että varatulla rakastajallani on tänään yhteinen harratusvuoro.
-N
Tämän voisin oikeasti tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa ettei kukaan teistä oikein enää halua tavata toisiaan. Aina löytyy muille jotain tärkeämpää. Sinulle kaverisi, toiselle lapsi ja lopuille tekosyy miksi perua kokonaan.
Homma taitaa olla sitten vähän niinkuin taputeltu.Et varmaan ole koskaan järjestänyt tapaamista ison kaveriporukan kanssa aikuisella iällä? Kyllä siinä aina joutuu miettimään päiviä uudestaan, kunnes löytyy kaikille sopiva. Meidän porukassa vain ei v_ttuilla, jos jollakulla on meno, vaan katsotaan toinen päivä.
Monta kertaa olen yrittänyt, mutta vaikeaa se on, kun aina jollain on jotain tärkeämpää juuri silloin. Totuus on, että se mikä ihmisille on tärkeämpää voittaa aina. Kun kyse on yhdestä ihmisestä häneen kohdallaan pyritään saada hänet muuttamaan mielensä sen toisen asian suhteen. Koska uuden ajan kohdalla saattaa taas toistua tuo ettei yhdelle sovi.
Kun alkaa tulla jo toinen tai kolmas peruaja on selvää, että silloin on parempi tosiaan miettiä uutta ajankohtaa varsinkin kun jäljelle jää n. puolet porukasta. Jolloin ihmiset jotka ovat toivoneet, että sinä olisit mukana saaattavat jopa kannustaa sitä yhtä perumaan ja saadaan syy miksi vaihtaa päivämäärä, jotta sinulle aukeaa mahdollisuus tulla. He ehdottivat kyllä kaikenlaisia vaihtoehtoja sinulle (ap?), mutta sinulle ei ne sopineet.
Ehkäpä juuri sinun porukkasi ei ole kovin läheinen keskenään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Tuskin ne kaikki sun työkaverit on yksinhuoltajia, joten ensi kerralla sanot, että et voi jäädä tällä kertaa. Ei sun tarvi mitään selitellä miksi.
Ja siis vaikka olisivatkin yksinhuoltajia, niin sehän ei ole sun ongelma järjestää näiden lasten hoitoasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Ovatko kaikki työkaverisi yksinhuoltajia? Lapsi toki on ihan oikeasti pakko hakea hoidosta ajoissa, mutta jännä juttu jos yhdenkään työkaverisi puoliso ei ikinä voi hakea lasta. Ja joo, joillakin ei sitä puolisoa ole tai puoliso voi olla vaikkapa reissutyössä eikä voi lyhyellä varoitusajalla auttaa, mutta kuulostaa vähän erikoiselta, jos yksikään perheellisistä ei ikinä voi jäädä ylitöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.
Lapset ovat päiväkoti-ikäisiä muutaman hassun vuoden. Se on aika vähän, kun tavallisella palkansaajalla kertyy työvuosia helposti 40 vuotta. Se nyt vain on niin, että kun päiväkoti menee kiinni, niin lapset on haettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.
Luuletko, että joustoa ei löytyisi, jos lapseton sanoo, että hänen on vietävä äiti sairaalaan? Kun puhumme siitä, että on vastuussa muista ihmisistä järkevät ihmiset ymmärtävät, että nämä menevät ylitöiden edelle. Huomenna on uusi päivä ja sellaista työtä ei ole etteikö sitä voisi huomenna tehdä. Ja jos sellaisia töitä on mitä ei huomenna voi tehdä siihen pitää palkata toisella tapaa työntekijöitä. Vaikka sitten urakaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on usein alaikäinen, ja tarvitsee vanhempaasi. Yleensä aikuiset ystävät pärjäävä ruokailun ajan yksin. Kysyitkö edes ystävältäsi?
Aloituksessa kerrottiin, että lapsen isän piti huolehtia lapsesta tapaamisen ajan. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempiaan ihan kokoaikaa. Lapsen isä tuskin oli alaikäinen, jotan luulisin pärjäävän lasten kanssa muuteman tunnin ilman lapsen äitiä.
Äiti ehkä haluaa olla itse paikan päällä, kun on tuollainen erilainen tapahtuma lapselle kyseessä (liikuntakerho). Nähdä keitä aikuisia siellä on ohjaamassa jne. Tai ehkä lapsi itse haluaa mieluummin äidin sinne. Ihan normaalia, että lasten asiat menee aikuisten menojen edelle.
Pointti meni sinulta selvästi ohi.
Ei mennyt, vaikka olenkin eri. Kyllä omalla kohdallani lapsen jännittäminen uuden tilanteen edessä menee ohi jostain kaveritapaamisista. Kaikki muutkin olivat äitejä ja ymmärsivät asian samoin. Yksi ei, koska hänellä ei ole lapsia ja olisi ollut halukas säätämään kaikien muiden lapsiperheiden tiukkoja kalentereita jonkun pelkän kaverinsa vuoksi.
Ensinnäkin, kyllä, pointti meni sinultä TÄYSIN ohi. Tästä jatkokommentista sen näkee selvemmin. Toiseksi, miten niin jättää lapsen yksin? Eikö isä mielestäsi ole yhtä tärkeä kuin äiti? Isä ei ole kykenevä viemään lasta johonkin hemmentin kerhoon? Tarvitaan molemmat vanhemmat? Ihan kuin olisi kyse jostain lapsen ensimmäisestä syöpähoidosta. ....
Voihan se isä viedä, mutta sinä et ymmärrä sitä, että sille äidille on tärkeämpää viedä se oma lapsi sinne kerhoon kuin tavata kavereita, etenkään lapsettomia kavereita.
Tässä tapauksessa sille isälle ilmeisesti tuli este, alunperinhän äidin ei ollut tarkoitus viedä lasta.
Mutta ap:n pointti oli se, ettei hänen sovittu menonsa ollut kavereiden mielestä tärkeä, koska hän on lapseton. Muille oli ok, ettei hän ole paikalla tapaamisessa.
Lapsiperheen isän suunnitelmien muuttuminen taas oli pätevä syy siirtää naisten tapaamispäivää.
Olisin ap:n tilanteessa kyllä aika loukkaantunut ja harkitsisin osallistumistani jatkossa.
isä on kyllä siis paikalla. Hän olisi voinut viedä lapsen, mutta äiti halusi. Suunnitelmien muutos tuli siinä, että äiti ei ollut tarkastanut kalenterista minä päivänä kerho alkaa ja halusi ehdottomasti viedä lapsen itse. Asia olisi ollut tosiaan minulle ok, mutta epäkohtelias käytös minua kohtaan suututti. Harkitsen kyllä tosiaan osallistunko ollenkaan.
-Ap
Puhut hyvin ilkeästi kaveristasi, joka priorisoi oman lapsensa sinun edellesi. Sinähän et myöskään ole oikeutettu komentelemaan tämän kaverisi miestä millään tavoin.
Voisitko osoittaa, mikä sanomastani oli ilkeää? Toistin vain täsmälleen, mitä kaverini itse kertoi. Mies olisi ehtinyt viedä lapsen, mutta kaverini halusi viedä hänet ehdottomasta. Hän luuli, että kerho alkaa vasta seuraavalla viikolla, koska ei ollut tarkastanut asiaa kalenterista.
Jos hän olisi ollut ensimmäinen sanomaan, että vaihdetaan päivämäärä, ehkä hänellekin olisi sanottu, että eikö isä voi viedä jne. Ehkä jopa sinä itse olisit ehdottanut sitä. Ja jos sinä olisit ollut toisena ja sanonut, että kaverisi tulee silloin muut olisivat saattaneet sanoa, että ei se mitään, mennään joku toinen viikonloppu.
Olen sitä mieltä, että yhden kohdalla yritetään vielä pelastaa alkuperäinen ajankohta, mutta toisen kohdalla siihen aletaan jo kannustamaan, koska silloin päästään taas ihme, että kaikki voivat tulla paikalle.
Minkä takia yritään pelastaa alkuperäinen ajankohta, kun se ei edes ollut mikään lukkoon löyty päivä. AP:han sanoi, että se oli ensimmäinen ehdotettu päivä ja hänellä oli siinä meno. Selvästi ei kuitenkaan ollut minkäänlaista ongelmaa löytää uutta päivää, kun toinen kaveri viime tipassa perui tulonsa?
Ei tämä kyllä ole mitään muuta kuin ilkeilyä, luultavasti kumpuaa kateudesta. Ehkä Ap viettää sellaista elämää, jota ystävät toivoisivat viettävänsä? Olivat ehkä kateellisia myös Ap:n ja tämän toisen ystävän kivoista suunnitelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Ovatko kaikki työkaverisi yksinhuoltajia? Lapsi toki on ihan oikeasti pakko hakea hoidosta ajoissa, mutta jännä juttu jos yhdenkään työkaverisi puoliso ei ikinä voi hakea lasta. Ja joo, joillakin ei sitä puolisoa ole tai puoliso voi olla vaikkapa reissutyössä eikä voi lyhyellä varoitusajalla auttaa, mutta kuulostaa vähän erikoiselta, jos yksikään perheellisistä ei ikinä voi jäädä ylitöihin.
Firmassa on työvoimapula, jos työntekijöiden on jäätävä joka päivä ylitöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Ovatko kaikki työkaverisi yksinhuoltajia? Lapsi toki on ihan oikeasti pakko hakea hoidosta ajoissa, mutta jännä juttu jos yhdenkään työkaverisi puoliso ei ikinä voi hakea lasta. Ja joo, joillakin ei sitä puolisoa ole tai puoliso voi olla vaikkapa reissutyössä eikä voi lyhyellä varoitusajalla auttaa, mutta kuulostaa vähän erikoiselta, jos yksikään perheellisistä ei ikinä voi jäädä ylitöihin.
Minä en ainakaan jäisi ylitöihin, vaikka voisinkin. Eivät ne ole pakollisia. Minä hoidan säännöllisen työaikani sisällä hommani ja loppuaika on perheelle. t: perheellinen, ja on sillä lapsella toinenkin vanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.
Luuletko, että joustoa ei löytyisi, jos lapseton sanoo, että hänen on vietävä äiti sairaalaan? Kun puhumme siitä, että on vastuussa muista ihmisistä järkevät ihmiset ymmärtävät, että nämä menevät ylitöiden edelle. Huomenna on uusi päivä ja sellaista työtä ei ole etteikö sitä voisi huomenna tehdä. Ja jos sellaisia töitä on mitä ei huomenna voi tehdä siihen pitää palkata toisella tapaa työntekijöitä. Vaikka sitten urakaksi.
Lapsen hakeminen hoidosta EI ole sama asia kuin äidin vieminen sairaalaan. Lasten hakeminen hoidosta on jokapäiväinen täysin arkinen asia, joka täytyy vain sovittaa töiden aikatauluihin tai sitten etsiä toinen työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.
Luuletko, että joustoa ei löytyisi, jos lapseton sanoo, että hänen on vietävä äiti sairaalaan? Kun puhumme siitä, että on vastuussa muista ihmisistä järkevät ihmiset ymmärtävät, että nämä menevät ylitöiden edelle. Huomenna on uusi päivä ja sellaista työtä ei ole etteikö sitä voisi huomenna tehdä. Ja jos sellaisia töitä on mitä ei huomenna voi tehdä siihen pitää palkata toisella tapaa työntekijöitä. Vaikka sitten urakaksi.
Kyllä se lapsellisten työkavereiden jousto loppuisi lyhyeen jos se äiti pitäisi kiikuttaa sinne sairaalaan joka ikinen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.
Luuletko, että joustoa ei löytyisi, jos lapseton sanoo, että hänen on vietävä äiti sairaalaan? Kun puhumme siitä, että on vastuussa muista ihmisistä järkevät ihmiset ymmärtävät, että nämä menevät ylitöiden edelle. Huomenna on uusi päivä ja sellaista työtä ei ole etteikö sitä voisi huomenna tehdä. Ja jos sellaisia töitä on mitä ei huomenna voi tehdä siihen pitää palkata toisella tapaa työntekijöitä. Vaikka sitten urakaksi.
Lapsen hakeminen hoidosta EI ole sama asia kuin äidin vieminen sairaalaan. Lasten hakeminen hoidosta on jokapäiväinen täysin arkinen asia, joka täytyy vain sovittaa töiden aikatauluihin tai sitten etsiä toinen työ.
Niinhän ihmiset tekevätkin. Jos lapsi on päiväkodissa, hankitaan esim. 8-16 päivätyö. Ylityöt on asia erikseen ja niitä ei ole kenekään pakko tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.
Lapset ovat päiväkoti-ikäisiä muutaman hassun vuoden. Se on aika vähän, kun tavallisella palkansaajalla kertyy työvuosia helposti 40 vuotta. Se nyt vain on niin, että kun päiväkoti menee kiinni, niin lapset on haettava.
Sitten on hankittava työ, jossa työpäivä loppuu tarpeeksi ajoissa. Ei se ole lapsettoman työkaverin vastuulla hoitaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.
Luuletko, että joustoa ei löytyisi, jos lapseton sanoo, että hänen on vietävä äiti sairaalaan? Kun puhumme siitä, että on vastuussa muista ihmisistä järkevät ihmiset ymmärtävät, että nämä menevät ylitöiden edelle. Huomenna on uusi päivä ja sellaista työtä ei ole etteikö sitä voisi huomenna tehdä. Ja jos sellaisia töitä on mitä ei huomenna voi tehdä siihen pitää palkata toisella tapaa työntekijöitä. Vaikka sitten urakaksi.
Lapsen hakeminen hoidosta EI ole sama asia kuin äidin vieminen sairaalaan. Lasten hakeminen hoidosta on jokapäiväinen täysin arkinen asia, joka täytyy vain sovittaa töiden aikatauluihin tai sitten etsiä toinen työ.
Niinhän ihmiset tekevätkin. Jos lapsi on päiväkodissa, hankitaan esim. 8-16 päivätyö. Ylityöt on asia erikseen ja niitä ei ole kenekään pakko tehdä.
Tässä keskustelussa käy kuitenkin ilmi, ettei näin usein ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on usein alaikäinen, ja tarvitsee vanhempaasi. Yleensä aikuiset ystävät pärjäävä ruokailun ajan yksin. Kysyitkö edes ystävältäsi?
Aloituksessa kerrottiin, että lapsen isän piti huolehtia lapsesta tapaamisen ajan. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempiaan ihan kokoaikaa. Lapsen isä tuskin oli alaikäinen, jotan luulisin pärjäävän lasten kanssa muuteman tunnin ilman lapsen äitiä.
Äiti ehkä haluaa olla itse paikan päällä, kun on tuollainen erilainen tapahtuma lapselle kyseessä (liikuntakerho). Nähdä keitä aikuisia siellä on ohjaamassa jne. Tai ehkä lapsi itse haluaa mieluummin äidin sinne. Ihan normaalia, että lasten asiat menee aikuisten menojen edelle.
Pointti meni sinulta selvästi ohi.
Ei mennyt, vaikka olenkin eri. Kyllä omalla kohdallani lapsen jännittäminen uuden tilanteen edessä menee ohi jostain kaveritapaamisista. Kaikki muutkin olivat äitejä ja ymmärsivät asian samoin. Yksi ei, koska hänellä ei ole lapsia ja olisi ollut halukas säätämään kaikien muiden lapsiperheiden tiukkoja kalentereita jonkun pelkän kaverinsa vuoksi.
Ensinnäkin, kyllä, pointti meni sinultä TÄYSIN ohi. Tästä jatkokommentista sen näkee selvemmin. Toiseksi, miten niin jättää lapsen yksin? Eikö isä mielestäsi ole yhtä tärkeä kuin äiti? Isä ei ole kykenevä viemään lasta johonkin hemmentin kerhoon? Tarvitaan molemmat vanhemmat? Ihan kuin olisi kyse jostain lapsen ensimmäisestä syöpähoidosta. ....
Voihan se isä viedä, mutta sinä et ymmärrä sitä, että sille äidille on tärkeämpää viedä se oma lapsi sinne kerhoon kuin tavata kavereita, etenkään lapsettomia kavereita.
Tässä tapauksessa sille isälle ilmeisesti tuli este, alunperinhän äidin ei ollut tarkoitus viedä lasta.
Mutta ap:n pointti oli se, ettei hänen sovittu menonsa ollut kavereiden mielestä tärkeä, koska hän on lapseton. Muille oli ok, ettei hän ole paikalla tapaamisessa.
Lapsiperheen isän suunnitelmien muuttuminen taas oli pätevä syy siirtää naisten tapaamispäivää.
Olisin ap:n tilanteessa kyllä aika loukkaantunut ja harkitsisin osallistumistani jatkossa.
isä on kyllä siis paikalla. Hän olisi voinut viedä lapsen, mutta äiti halusi. Suunnitelmien muutos tuli siinä, että äiti ei ollut tarkastanut kalenterista minä päivänä kerho alkaa ja halusi ehdottomasti viedä lapsen itse. Asia olisi ollut tosiaan minulle ok, mutta epäkohtelias käytös minua kohtaan suututti. Harkitsen kyllä tosiaan osallistunko ollenkaan.
-Ap
Puhut hyvin ilkeästi kaveristasi, joka priorisoi oman lapsensa sinun edellesi. Sinähän et myöskään ole oikeutettu komentelemaan tämän kaverisi miestä millään tavoin.
Voisitko osoittaa, mikä sanomastani oli ilkeää? Toistin vain täsmälleen, mitä kaverini itse kertoi. Mies olisi ehtinyt viedä lapsen, mutta kaverini halusi viedä hänet ehdottomasta. Hän luuli, että kerho alkaa vasta seuraavalla viikolla, koska ei ollut tarkastanut asiaa kalenterista.
Jos hän olisi ollut ensimmäinen sanomaan, että vaihdetaan päivämäärä, ehkä hänellekin olisi sanottu, että eikö isä voi viedä jne. Ehkä jopa sinä itse olisit ehdottanut sitä. Ja jos sinä olisit ollut toisena ja sanonut, että kaverisi tulee silloin muut olisivat saattaneet sanoa, että ei se mitään, mennään joku toinen viikonloppu.
Olen sitä mieltä, että yhden kohdalla yritetään vielä pelastaa alkuperäinen ajankohta, mutta toisen kohdalla siihen aletaan jo kannustamaan, koska silloin päästään taas ihme, että kaikki voivat tulla paikalle.Minkä takia yritään pelastaa alkuperäinen ajankohta, kun se ei edes ollut mikään lukkoon löyty päivä. AP:han sanoi, että se oli ensimmäinen ehdotettu päivä ja hänellä oli siinä meno. Selvästi ei kuitenkaan ollut minkäänlaista ongelmaa löytää uutta päivää, kun toinen kaveri viime tipassa perui tulonsa?
Ei tämä kyllä ole mitään muuta kuin ilkeilyä, luultavasti kumpuaa kateudesta. Ehkä Ap viettää sellaista elämää, jota ystävät toivoisivat viettävänsä? Olivat ehkä kateellisia myös Ap:n ja tämän toisen ystävän kivoista suunnitelmista.
En tiedä. Ehkä seuraavina viikonloppuina joku halusi mennä mökille tai miehellä oli lomaa tms. Heistä se olis vissiin hyvä viikonloppu ja loppuun asti siitä yritettiin pitää kiinni. Mutta siinä vaiheessa kun paikalle olisi saapunut enää 3, se muuttui huonoksi vaihtoehdoksi ja silloin jopa se uusi vaikutti hyvältä idealta. Miten ikinä. Kun alkaa kokemaan ystävät ilkeinä eikä enää halua mennä ym. homma on vaan ohi. Valitettavasti.
Eli jos haluaa antaa vielä mahiksen näille kavereille kannattaa ajatella minuntyyppisesti ettei kyseessä ollut pahantahtoisuus vaan asian nyt toimii monesti noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.
Luuletko, että joustoa ei löytyisi, jos lapseton sanoo, että hänen on vietävä äiti sairaalaan? Kun puhumme siitä, että on vastuussa muista ihmisistä järkevät ihmiset ymmärtävät, että nämä menevät ylitöiden edelle. Huomenna on uusi päivä ja sellaista työtä ei ole etteikö sitä voisi huomenna tehdä. Ja jos sellaisia töitä on mitä ei huomenna voi tehdä siihen pitää palkata toisella tapaa työntekijöitä. Vaikka sitten urakaksi.
Lapsen hakeminen hoidosta EI ole sama asia kuin äidin vieminen sairaalaan. Lasten hakeminen hoidosta on jokapäiväinen täysin arkinen asia, joka täytyy vain sovittaa töiden aikatauluihin tai sitten etsiä toinen työ.
Niin. Mutta jos aikataulu on sovittu, niin miksi työnantaja ei pidä siitä kiinni. Päiväkotiin ilmoitetaan hoitoajat 2 viikkoa ennen, jotta päiväkoti pystyy suunnittelemaan työvuoronsa ja toimintansa. Meillä mies on päivittäin työvuorossa pidempään kuin päiväkoti on auki. Joten mies ei pääse lapsia töistä hakemaan. Monilla on vielä niin pitkät työmatkatkin, ettei aikataulullisiin pikamuutoksiin pysty millään vastaamaan, vaikka haluaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla sattuu joskus tilanne, että jonkun pitäisi jäädä ylitöihin etätueksi. Kaikki työkaverini ovat perheellisiä ja ilmoittavat heti, että lapset pitää hakea hoidosta (ihan ymmärrettävää). Minä olen aina se joka jää sitten hommiin.
Oliskohan pitänyt valehdella heti alusta asti, että minulla on lapsia? Hyvänä kesäpäivänä olisi muutakin tekemistä kuin istua toimistolla. Tuntuu, että minun extrapanostani ei arvosteta, koska "eihän sulla ois muutakaan tekemistä sinkkuna".
-M30
Mitä jos seuraavalla kerralla ehdotat, että sinä haet ne lapset ja muut voivat jäädä sinne töihin? Ihan win-win. Toiset tienaavat sillä aikaa kun sinä haet lapsia ja sitten sen jälkeen voitte kaikki mennä puistoon istumaan.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.
Luuletko, että joustoa ei löytyisi, jos lapseton sanoo, että hänen on vietävä äiti sairaalaan? Kun puhumme siitä, että on vastuussa muista ihmisistä järkevät ihmiset ymmärtävät, että nämä menevät ylitöiden edelle. Huomenna on uusi päivä ja sellaista työtä ei ole etteikö sitä voisi huomenna tehdä. Ja jos sellaisia töitä on mitä ei huomenna voi tehdä siihen pitää palkata toisella tapaa työntekijöitä. Vaikka sitten urakaksi.
Lapsen hakeminen hoidosta EI ole sama asia kuin äidin vieminen sairaalaan. Lasten hakeminen hoidosta on jokapäiväinen täysin arkinen asia, joka täytyy vain sovittaa töiden aikatauluihin tai sitten etsiä toinen työ.
Niinhän ihmiset tekevätkin. Jos lapsi on päiväkodissa, hankitaan esim. 8-16 päivätyö. Ylityöt on asia erikseen ja niitä ei ole kenekään pakko tehdä.
Tässä keskustelussa käy kuitenkin ilmi, ettei näin usein ole.
Sitten pitää vaihtaa työpaikkaa, jos ei kestä sitä, että osa tekee vain sen työpäivän, mistä oli työsopimuksessa sovittu eikä ylimääräisiä.
Ei lasten hoitaminen ole mikään yhteisvastuu. Lasten hankkiminen on valintakysymys ja lapsia hankkiessa on myös otettava huomioon, että työt täytyy silti hoitaa. Tai sitten on hankittava töitä, joiden aikataulu sopii perheen arkeen.
Ei se niin mene, että lapsettomat hoitavat automaattisesti lapsellisten työt. Työanatajalle ei lasten hakeminen hoidosta saisi olla yhtään painavampi syy ylitöiden välttämiseen kuin vaikka sählyharrastus. Molemmat ovat työntekijän vapaa-ajan juttuja ja molemmat valintakysymys. Ainoa reilu ratkaisu on vuorottelu. Kaikki joutuvat tekemään saman verran ikäviäkin hommia, oli lapsia tai ei.