Lue keskustelun säännöt.
Onko teille tullut joskus elämässänne "kriisejä", jolloin ns. muokkaatte kaverilistaanne?
13.06.2021 |
En tarkoita Facebookin kaverilistaa, vaan että elämässänne on vuosia "roikkunut" ihmisiä, joita olette pitäneet ystävinänne ja yrittäneet pitää ystävyyssuhteita yllä näihin, mutta jossain vaiheessa olette päättäneet jättää nämä ystävyyssuhteet taaksenne, kun ystävyys on tuntunut pitkään yksipuoliselta tai jostakin muusta syystä.
Minulla on tällainen kausi elämässäni menossa. On muutama vanha ystävä, joita olen vuosia pitänyt elämässäni mukana, vaihdellut säännöllisesti kuulumisia, ohittanut tietyt ikävät tapahtumat ja sanat sillä perusteella, että kyseessä on tärkeä ystävä ja kukaan ei ole täydellinen. Nyt olen jotenkin kyllästynyt näihin ystävyyssuhteisiin ilman suurempaa riitaa tai muuta draamaa, ja haluaisin keskittyä elämässäni muihin tärkeämpiin ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpito on molemminpuolista ja jotenkin enemmän aitoa.
Tuleeko tällaisia kriisejä kaikille joskus? Meneekö tämä tunne ohi vai onkohan enemmänkin niin, että nämä ystävyyssuhteet on todella aika jättää taaksensa?
Kommentit (38)
Juu, olen juuri sellaisen puhdistuksen jälkimainingeissa. Yhtään entistä ystävää ei ole jäljellä ja aion harkita tarkkaan, haluanko edes tutustua kehenkään lähemmin enää. Olisi paras pitää ihmiset etäisyyden päässä koska aina ennen on käynyt niin, että ihmiset ovat puskeneet rajojeni yli ja alkaneet kontrolloida ja määräillä. En tarvitse sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy itseltäsi kysymyksiä. 1. Meneekö kaverin listoilla sinun edelle kumminkaimakin. Ja olet 52. sijalla? 2. Kestääkö kaverilla jokainen vastaus 2 viikkoa ja jättää vastaamatta seuraavaan viestiisi. Mikä syynä, onko se hyvä syy vai huono syy. 3. Auttaako kaveri hädässä todella, voitko soittaa hänelle silloin vai onko pakoileva, joka ei tiedä mitä sanoa (ikä huomioiden yms). 4. Arvosteleeko tai nimitteleekö kaveri sinua. Vai onko aidosti kiva. 5. Juoruaako seläntakana vai reilu. 6. Onko kaveri manipuloiva vai aidosti kannustava, sinun ehdoilla auttava. Kuten sinäkin auttaisit kaveria hänen ehdoilla, ei mitään joka tekee huonoa. 7. Näitkö kaverisi viimeksi 20 vuotta sitten vai 2 vuotta sitten. Johtuuko se todella välimatkasta vai päättikö hän muutenkin häipyä.
Voi on, viimeisin karsinta oli aika kovalla kädellä. Itse muutuin ihmisenä kriisin seurauksena niin paljon, että tajusin kenen kanssa ei ole enää mitään yhteistä. Olivat ehkä enemmän sellaisia juhlinta/after work kavereita, ja siis hullua että osasta en edes tykännyt ihmisinä, oltiin vaan osa samaa yhteisöä ja porukkaa. En kaipaa enää tällaista elämään ja koko elämäni on mullistunut hyvällä tavalla. Nämä on osa ihmisiä, mitkä ei osaisi iloita toisen puolesta, sen valitettavasti tiedän..mutta siis nyt puhutaan ns.kevytystävistä/kavereista, oikean ystävän taakse jättäminen tekisi eri tavalla kipeää.
Ne parhaat, aidoimmat ja vanhimmat ystävät jää ja pysyy. Toivottavasti aina.
Ei oikeastaan mitään erityisiä kausia tai kriisejä ole tullut, joskus vain pälkähtää päähän ajatus, että voisi käydä läpi yhteistietoluettelon ja heivata ihmiset, joille ei ole enää aikoihin ollut mitään asiaa ja joista ei mitään ole kuulunut. En silloin koe edes päättäväni mitään suhdetta, lähinnä vain pyyhin merkkejä itsekseen hiipuneesta suhteesta.
Minäkin yleensä yritän pitää yllä hiipuvia suhteita varsin kauan, nykyään yritän päästä tavasta eroon. Säilymisen arvoiset suhteet kestävät kyllä ilman että erikseen taistelee.
Kyllä. Korona-aika oli yksi tälläinen vedenjakaja. En nähnyt moniakaan ystäviä paljoakaan livenä ja tajusin kenen kanssa en oikeastaan ole pitkään aikaan enää viihtynyt. Yksi nuoruudenystävä oli alkanut puuttua asioihini ja neuvoa ja tivata niin että voin hänen seurassaan huonosti. Tämä lisättynä vaativuuteen ja hyväksikäyttöön- päätös lopettaa ystävyys oli helppo ja olo helpottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä nuita ystäviä oikeastaan enää ole, joten en oikein tiedä miten heitä voisi dumpata. Tänään olin aika synkissä vesissä, sekasin koko puhelinluettelon läpi, eikä ollut ketään kelle soittaa, joten totean vaan, että tämmöinen kavereiden dumppaus ja siirtely on etuoikeus niille joilla on ihmisiä ympärillään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, siinä kolmenkympin tienoilla. Olin varmaan erkaantunut kavereistani jo mutta yritin pitää yhteyksiä. Sitten vaan jotenkin napsahti. Oli alkanut tuntua yksipuoliselta eli että vain minä panostan ja välitän enää, joten annoin olla. Joidenkin kanssa välit kuihtui neutraalisti kun en enää ottanut yhteyttä mutta yhden kaverin kohdalla oli jonkinlainen negatiivinen jännite tapaamisissa ja tuntui ettei hän antanut minun kasvaa. En kestä sellaista kohtelua enää mitä nuorempana kestin liikaakin. Asiat ovat muuttuneet. Minua ei ole enää ok haukkua.
Iän myötä varmaan vaan tulee monille sellainen havahtuminen että haluaa vain hyviä ihmissuhteita elämään, ja haluaa tehdä vaan sellaisia asioita mistä itse tykkää. Ja omanarvontunto nousee. Ei enää näe mitään järkeä ihmissuhteissa jotka on pinnallisia tai joissa lytätään toista. Itseä myös kiinnosti erilainen elämäntapa mitä aiemmin. Biletys alkoi väsyttää. Ja osa kavereista ei pysy muutoksen mukana. Osa ei pidä siitä muutoksesta vaan naljailee. Ja samaan aikaa toinen ei enää siedä naljailua kuten nuorempana. Nuorena on pelokas, epävarmempi ja menee helpommin massan mukana. Ajattelee että pitää olla joukko kavereita jotta on normaali. Vanhempana ei vaan välitä, yleensä juuri jonkun kriisin seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun huomaan yhteydenpidon olevan täysin yksipuolista, lopetan sen. Ihmissuhdetta ei ole oikeasti olemassakaan jos se on vain toisen osapuolen varassa. Silloin on parasta antaa olla, koska itsetunto vain kärsii näistä tapauksista missä itse on ainoa joka kaipaa toisen seuraa tai kommunikaatiota. Ei tupata jos ei tykätä.
Vierailija kirjoitti:
Kun huomaan yhteydenpidon olevan täysin yksipuolista, lopetan sen. Ihmissuhdetta ei ole oikeasti olemassakaan jos se on vain toisen osapuolen varassa. Silloin on parasta antaa olla, koska itsetunto vain kärsii näistä tapauksista missä itse on ainoa joka kaipaa toisen seuraa tai kommunikaatiota. Ei tupata jos ei tykätä.
Hyvä kun annat olla. Minussa on roikuttu vaikka olen vastannut laiskasti tai en ollenkaan. Lopulta piti laittaa estoon ja tuli ihmettelyä "mitä olen tehnyt väärin". Ei ollut huomannut, etten ollut yli vuoteen kertonut omista asioistani mitään. Kertoi kyllä mielellään omia ongelmiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut mitään kriisiä, mutta itse lopetin yhteydenpidon kahteen kaveriini heti ylioppilaaksi päästyäni. Olin tuota jo jonkin aikaa suunnitellut ja rehellisesti sanottuna kaveerasin heidän kanssaan loppuaikoina ihan vaan seuran vuoksi, kun suht pienellä paikkakunnalla ei ollut hirveästi vaihtoehtoja, mutta ei meillä enää mitään yhteistä ollut. Oltiin oltu kavereita ala-asteelta asti ja muututtu kaikki siinä aikojen saatossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun huomaan yhteydenpidon olevan täysin yksipuolista, lopetan sen. Ihmissuhdetta ei ole oikeasti olemassakaan jos se on vain toisen osapuolen varassa. Silloin on parasta antaa olla, koska itsetunto vain kärsii näistä tapauksista missä itse on ainoa joka kaipaa toisen seuraa tai kommunikaatiota. Ei tupata jos ei tykätä.
Hyvä kun annat olla. Minussa on roikuttu vaikka olen vastannut laiskasti tai en ollenkaan. Lopulta piti laittaa estoon ja tuli ihmettelyä "mitä olen tehnyt väärin". Ei ollut huomannut, etten ollut yli vuoteen kertonut omista asioistani mitään. Kertoi kyllä mielellään omia ongelmiaan.
No ei tämäkään ole ok. Olisit voinut olla paljon selkeämpi ja suoraselkäisempi, ainakin jos on pitkästä ystävyydestä kyse. Tuollainen että vastaa laiskasti ei ole mikään selkeä viesti. Moni ajattelee että ehkä ystäväni on nyt kiireinen, väsynyt, stressaantunut ja kohta tilanne entisöityy. Onhan se vaikea vastata tapaamisehdotukseen että "en oikeastaan halua tavata enää syystä x", kuin väistellä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota en varsinkaan tajua että joku joka yrittää ghostata suuttuu kun vihjeitä ei ymmärretä. Hei haloo.. Se kenen on oikeutettua suuttua moisesta on kyllä se kaveri jolle ei sanota suoraan. Taitaa vaan oma saamattomuus ärsyttää, ja sen projisoi noin.
Kannattaa myös miettiä muutakin kuin omaa hetkellistä epämukavuutta. Se sattuu paljon vähemmän kohdetta jos ilmaisee selkeästi halunsa, kuin että vuoden jopa väistelee viestejä ja vastuuta. Mutta eihän näitä ghostaajia kiinnosta se että miltä toisesta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
On tullut. Kun tajusin, että aika on arvokkainta, mitä minulla on, lopetin ajan tuhlaamiseen ei-mielekkäisiin, vältettävissä oleviin tilanteisiin.
Kannattaisi poistua sitten myös netistä kokonaan... Tämä vie sinulta varmasti enemmän aikaa kuin ystävyyssuhteesi ja on vain vahingollista. Tästäkin viestistä suutahdat hieman.
Uskomatonta, että pitkäaikaisia kavereita ”ghostataan” sen sijaan, että sanottaisiin suoraan, että
Tuntuu ettei meillä ole enää yhteistä tms... ei voi käsittää! Uskomatonta avuttomuutta ihmissuhteissa.
On ollut,huomasin ikäviä piirteitä.Omat arvot asenteet ei kohdannut ..en tykkää ylimielisyyd estä,epärehellisyydestä.