Perheen sisällä tapahtuva kiusaaminen, kohtalontovereita?

Vierailija kirjoitti:

Oi kyllä. Samanlaista koin isosiskoni toimesta. 16-vuotiaaksi saakka sain jatkuvasti kuulla olevani läski, lehmä, vammainen, idiootti ja kaikkea muuta mukavaa. Tämä riippumatta siitä, ketä oli paikalla; siskon mielipuuhaa oli nöyryyttää minua kavereidensa tai minun kavereiden edessä. Jokaisen mahdollisuuden härnätä ja kiusata hyödynsi.

Kerran luuli minun rikkoneen hänen tavaransa, joten meni huoneeseeni ja hajotti sieltä kaiken minkä irti sai ja sotki loput.

Äiti tai isä eivät koskaan puuttuneet asiaan. Eikun hei, puuttuivat: "noni, lopetas nyt". Oli todella tehokas...

Kun muutin pois, aloin vasta kasvaa omaksi itsekseni, koska viimein minulla oli tilaa. Ihmisiin en kovin luota, vaan olen tottunut siihen, että kukaan ei pidä minun puoliani. Jostain kumman syystä päädyin lopulta hyvään parisuhteeseen, jossa olen turvassa ja rakastettu. Nuoruuden suhteissa oli aineksia pahempaan.

Nyt aikuisena sisko leikkii maailmanparantajaa, jatkuvasti somessa mainostaa kuinka on hyvä ihminen, rauhassa, yhteydessä maailmankaikkeuteen sun muuta. Ei ole koskaan puhunut menneestä, ei koskaan pyytänyt anteeksi minulta.

Kuulostaa todella kamalalta. Samalla hyvin tutulta, mieleen muistuu yllättäin hyvin monia 80-luvulla ja vielä 90-luvulla muissa perheissä todistamiani episodeja. Alan myös muistaa, miksi en lapsena ollut kateellinen muille heidän sisaruksistaan. Hämmästelin joskus aikuisena, miten olen lapsena ja nuorena ollut ihan tyytyväinen ainoa lapsi - kun aikuisena olen harmitellut tätä asiaa. Ehkä tuo on ollut syynä, kun on nähnyt muiden lapsiperheiden sisarusten elämää ja sitä, että epäoikeudenmukaisuus on jyllännyt kun vanhemmat eivät ole tehneet mitään. Että olisin siis pienenäkin lapsena tajunnut, että sisarusten olemassa olo ei välttämättä ole kadehdittava asia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa on niin paljon ihmisiä, joiden mielestä on luonnollista ja normaalia, että sisarukset on ilkeitä toisilleen? Niin kuin omat sisarukset olisivat joku poikkeus muihin ihmisiin verrattuna, että kiusaaminen ja ilkeily on ihan ok ja kuuluu asiaan, eikä siitä pidä välittää? Ei kyllä meidän perheessä ole, jos sanoo pahasti pitää aina pyytää anteeksi ja jos tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä, niin siitä seuraa aina keskustelu. 

kukaan ei sanonut että se on OK, ja KUULUU asiaan, vaan että sitä ON. Lähes joka perheessä. Koulussa jne. Kukaan ei sanonut että se on oikein, eikä saa valittaa. MUTTA, on myös erityisherkkiä lapsia. He varmasti tarvitsisi myös jotain tukea lapsuudessaan, terapiaa, että pärjäisivät heitä kovemmassa maailmassa, jossa toiset ui, toiset uppoaa. Googleta erityisherkkä lapsi. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kun-lapsi-on-erityisherkka-kovistel…

Eihän tuo ap:kaan nyt ihan normaali ole, väität sinä mitä tahansa. Vielä aikuisenakin (oletan) muistelee että kamalaa kun häntä pyydettiin menemään toiseen huoneeseen kun vanhemmat yritti suojella häntä lapsena kuulemasta  aikuisteemoja omissa keskusteluissaan. Tai piti istua joulupukin polvella. Joillekin ei mikään riitä. Kaikki on pahaa, teit niin tai näin. Valitusta olisi samoin jos Joulupukki ei ikinä olisi käynyt, voi sitä HUUTOA! Tai äiti sanoi kirosanan...jne.Veli hermostui kun ei nainen osannut autosta ITSE jotain öljyäasiaa jne. Miksi härnätä sitä kiusaajaveljeään, miksi ei itse opettele/soita korjaamoon jne? Hermot menee varmasti. "Ostoksiani arvostellaan". No nyt on kamalaa! Entäpä jos näkisikin sen positiivisena asiana, että edes joku VÄLITTÄÄ hänestä sen verran että yrittää auttaa häntä jatkossa ajattelemaan kulutuskäyttäytymistään, säästää rahaa, ostaa kestävämpää jne. Tollontöiden hymistelyäkö hän oikeasti haluaa? Siitä vasta huuto alkaisi, usko pois. Hakemalla haettua uhriutumista eikä mitään muuta.

No mutta anteeksi, hän ja muut taatusti pahoitti mielensä tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa on niin paljon ihmisiä, joiden mielestä on luonnollista ja normaalia, että sisarukset on ilkeitä toisilleen? Niin kuin omat sisarukset olisivat joku poikkeus muihin ihmisiin verrattuna, että kiusaaminen ja ilkeily on ihan ok ja kuuluu asiaan, eikä siitä pidä välittää? Ei kyllä meidän perheessä ole, jos sanoo pahasti pitää aina pyytää anteeksi ja jos tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä, niin siitä seuraa aina keskustelu. 

kukaan ei sanonut että se on OK, ja KUULUU asiaan, vaan että sitä ON. Lähes joka perheessä. Koulussa jne. Kukaan ei sanonut että se on oikein, eikä saa valittaa. MUTTA, on myös erityisherkkiä lapsia. He varmasti tarvitsisi myös jotain tukea lapsuudessaan, terapiaa, että pärjäisivät heitä kovemmassa maailmassa, jossa toiset ui, toiset uppoaa. Googleta erityisherkkä lapsi. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kun-lapsi-on-erityisherkka-kovistel…

Eihän tuo ap:kaan nyt ihan normaali ole, väität sinä mitä tahansa. Vielä aikuisenakin (oletan) muistelee että kamalaa kun häntä pyydettiin menemään toiseen huoneeseen kun vanhemmat yritti suojella häntä lapsena kuulemasta  aikuisteemoja omissa keskusteluissaan. Tai piti istua joulupukin polvella. Joillekin ei mikään riitä. Kaikki on pahaa, teit niin tai näin. Valitusta olisi samoin jos Joulupukki ei ikinä olisi käynyt, voi sitä HUUTOA! Tai äiti sanoi kirosanan...jne.Veli hermostui kun ei nainen osannut autosta ITSE jotain öljyäasiaa jne. Miksi härnätä sitä kiusaajaveljeään, miksi ei itse opettele/soita korjaamoon jne? Hermot menee varmasti. "Ostoksiani arvostellaan". No nyt on kamalaa! Entäpä jos näkisikin sen positiivisena asiana, että edes joku VÄLITTÄÄ hänestä sen verran että yrittää auttaa häntä jatkossa ajattelemaan kulutuskäyttäytymistään, säästää rahaa, ostaa kestävämpää jne. Tollontöiden hymistelyäkö hän oikeasti haluaa? Siitä vasta huuto alkaisi, usko pois. Hakemalla haettua uhriutumista eikä mitään muuta.

No mutta anteeksi, hän ja muut taatusti pahoitti mielensä tästä.

Hyvä, että kommentoija on tietoinen, että ap:n kuvaamat asiat eivät ole ok eivätkä normaaleja. Ja että hän on tietoinen, että vaikka noin on, niin ei tulisi olla. Kiitos linkistä ja vinkistä, olen itse lukenut Elaine N. Aronin kirjan Highly Sensitive Person jo ennen kuin jutussa haastateltu suomalainen psykologi on asiaan tarttunut. On hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, että ap on HSP, mutta olen sitä mieltä, että se ei ole tässä tapauksessa se suurin ongelma. Tai ehkä se on ollut se suurin ongelma perheelle, joka ei sitä ole voinut sietää ja on siksi sallinut veljen aktiivisen kiusaamisen että harrastanut itse vähintään passiivista kiusaamista. On välittämistä, jossa ihmistä ohjataan itselleen ja muille hyvään suuntaan, mutta mikään ap:n tarinassa ei ole kertonut siitä, että perhe olisi tuntenut empatiaa ap:tä kohtaan.

Se, että ap on kertonut tarinansa yksityiskohtaisesti, ei kerro siitä, että hän välttämättä päivittäin pyörittelisi asiaa mielessään sen enempää kuin kukaan meistä pyörittelee lapsuuden ja nuoruuden muistoja päivittäin mielessään. Hän on kuitenkin selkeästi miettinyt asiaa ja koostanut oman ajattelunsa pohjalta selkeän kokonaisuuden, jonka avulla hän on jäsentänyt tapahtumia mielessään ja tuonut ne myös muiden tietoon ja keskusteltaviksi, mahdollisesti vertaistukea hakien. Mitä huonoa ja ikävää siinä on? Joulupukkitarina on nostettu esiin havainnollistamaan, miten häntä ja hänen mielipiteitään ei ole lapsuudenperheessä kuunneltu.

Kertoo enemmän lukijasta kuin ap:stä, jos tuon kaiken näkee uhritarinana ja uhriutumisyrityksenä. Se, että aihe on pysynyt ja uudelleen nostettu pinnalle täällä ja keskustelu jatkuu edelleen, kertoo siitä, että asia on tärkeä, monelle omasta kokemuksesta tuttu ja että tällaiselle monipuoliselle keskustelulle on tarvetta.

Lapsia oli vain kaksi ja kaksi vanhempaa. Ongelmia oli paljon. Jostain syystä jouduin sitten vanhimpana lapsena syytetyksi kaikesta ja olin se aina ensimmäisenä uhrattava. Helppohan se oli säästää kun yksi uhrattiin kylmästi ja muut eivät luopuneet oikeastaan mistään. En saanut aina edes välttämätöntä kun oli niin kallista ja se kaiken kalleus oli kuulemma omaa syytäni. Samaan aikaan sisarukseni sai sitten pitää kalliin harrastuksen. Parikin kylmää talvea jouduin kulkemaan rikkinäisestä ohuessa takissa kun en saanut uutta talvitakkia. Mustan ihan perustalvitakin olisin siis halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa on niin paljon ihmisiä, joiden mielestä on luonnollista ja normaalia, että sisarukset on ilkeitä toisilleen? Niin kuin omat sisarukset olisivat joku poikkeus muihin ihmisiin verrattuna, että kiusaaminen ja ilkeily on ihan ok ja kuuluu asiaan, eikä siitä pidä välittää? Ei kyllä meidän perheessä ole, jos sanoo pahasti pitää aina pyytää anteeksi ja jos tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä, niin siitä seuraa aina keskustelu. 

kukaan ei sanonut että se on OK, ja KUULUU asiaan, vaan että sitä ON. Lähes joka perheessä. Koulussa jne. Kukaan ei sanonut että se on oikein, eikä saa valittaa. MUTTA, on myös erityisherkkiä lapsia. He varmasti tarvitsisi myös jotain tukea lapsuudessaan, terapiaa, että pärjäisivät heitä kovemmassa maailmassa, jossa toiset ui, toiset uppoaa. Googleta erityisherkkä lapsi. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kun-lapsi-on-erityisherkka-kovistel…

Eihän tuo ap:kaan nyt ihan normaali ole, väität sinä mitä tahansa. Vielä aikuisenakin (oletan) muistelee että kamalaa kun häntä pyydettiin menemään toiseen huoneeseen kun vanhemmat yritti suojella häntä lapsena kuulemasta  aikuisteemoja omissa keskusteluissaan. Tai piti istua joulupukin polvella. Joillekin ei mikään riitä. Kaikki on pahaa, teit niin tai näin. Valitusta olisi samoin jos Joulupukki ei ikinä olisi käynyt, voi sitä HUUTOA! Tai äiti sanoi kirosanan...jne.Veli hermostui kun ei nainen osannut autosta ITSE jotain öljyäasiaa jne. Miksi härnätä sitä kiusaajaveljeään, miksi ei itse opettele/soita korjaamoon jne? Hermot menee varmasti. "Ostoksiani arvostellaan". No nyt on kamalaa! Entäpä jos näkisikin sen positiivisena asiana, että edes joku VÄLITTÄÄ hänestä sen verran että yrittää auttaa häntä jatkossa ajattelemaan kulutuskäyttäytymistään, säästää rahaa, ostaa kestävämpää jne. Tollontöiden hymistelyäkö hän oikeasti haluaa? Siitä vasta huuto alkaisi, usko pois. Hakemalla haettua uhriutumista eikä mitään muuta.

No mutta anteeksi, hän ja muut taatusti pahoitti mielensä tästä.

Jakamasi linkissä kerrotaan erityisherkkyydestä, sen merkityksesta ja sen huomioon ottamisesta aivan päinvastaisella tavalla, kuin sinä esität kommentissasi. Käytät erityisherkkyyttä jonkinlaisena argumenttina sille, että ongelma on ap:ssä eikä hänen perheenjäsenissään, mutta ikävä kyllä antamasi todistusaineisto (linkin asiantuntijapuheenvuoro) puhuu täysin sinun argumenttiasi vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Up

Mitä tämä up tarkoittaa keskustelussa? Minusta se on hieman typerä tapa ilmaista jotakin, joka jää useilta mysteeriksi.

En ymmärrä vanhempia, jotka sallivat tuollaisen.

Itse en ikinä voisi antaa kenenkään kiusata lastani, ja ylipäätään yhtään kenenkään kiusaaminen on kamalaa ja jotain mitä en siedä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up

Mitä tämä up tarkoittaa keskustelussa? Minusta se on hieman typerä tapa ilmaista jotakin, joka jää useilta mysteeriksi.

Tietämättä asiaa varmaksi, päättelen, että "Up"-sanan kirjoittamisen tarkoituksena on nostaa kyseistä ketjua enemmän esille ja samalla osoittaa, että ketju kiinnostaa ja siinä käytävän keskustelun toivoo jatkuvan. Eli että seuraa keskustelua, vaikka ei osallistukaan siihen. Sitä en tiedä, missä määrin yksittäiset uppaukset oikeasti nostavat ketjua suosituimpien listalle, siellä kun tuntuvat olevan aina täällä käydessäni kutakuinkin samat otsikot. Mikä on vähän harmi.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi ettei sinua ole puolustettu. Ihan kauheaa että perheen sisällä tapahtuu tuollaista, koska perheessä ihmisen koko minuus muotoutuu. Vanhempasi ovat laiminlyöneet sinua kun eivät ole puolustaneet ja laittaneet veljeäsi vastuuseen. Oletko puhunut tästä kellekkään, kavereille, muulle suvulle, ammatilaiselle?

Läheisimmille ystäville olen kertonut, sekä kävin muutamia kertoja psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemassa ja siellä kerroin mm. näistä asioista. Terapeutti on nyt etsinnässä, toivottavasti löytyy pian, niin pääsen käsittelemään näitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti veljesi jatkaa samaa kaavaa omien lastensa kanssa? Käytöshäiriöinen vanhempana, ja sellainen, joka laittaa rangaistusmielessä pakkaseen? Siitä pitää tehdä lasu.

Hänellä on vain yksi lapsi ja en tietenkään pidä hänen kasvatustapojaan oikeina enkä niitä puolustele, mutta en oikein voi puuttuakaan niihin, koska hänen vaimonsa työskentelee ongelmanuorten/lasten parissa, sosiaalityöntekijänä. Jos tekisin sen, saisin veljen ja hänen vaimonsa vihat niskaani ja vaimo osaisi todennäköisesti puhua itsensä ulos tilanteesta. Jos veljeni laittoi pojan ulko-oven taakse pakkaseen, poika oli siellä vain pari minuuttia, eli kovin pitkästä ajasta ei ole kyse, mutta tietenkin lyhytkin aika on traumatisoivaa. Poika on nykyään vanhempi eikä samanlaista kuritusta (minun tietääkseni) enää tapahdu. 

Mutta mitä olen huomannut, hän puhuu äidilleni (joka on kuin toinen äiti pojalle, viettää paljon aikaa mummolassa) samaan tapaan kuin veljeni on puhunut pojalleen, tiuskii ja pitää toisinaan mummiaan palvelijana, saattaa toisesta huoneesta huutaa että tuo sitä ja tätä. Eli johonkin tuo veljeni huutaminen on jo nyt vaikuttanut, saa nähdä mitä tuosta pojasta tulee teini-iässä...

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ap on uhri jos on lapsuutensa tullut veljensä kiusaamaksi. 

70-luvulla syntyneenä tuo kuulostaa ihan normaalilta sisaruus suhteelta.🤣 Ja tyypillisin lause vanhempien suusta oli mitä sä mulle kerrot. Käy ihan omat sotasi. Nyt on menty sinne toiseen ääripäähän. Tunteiden ylisanottamiseen. Ei mikään ihme, että nuoret voi huonosti. Ukrainassa käydään sotaa ja nyt minun pitäisi miettiä miten MINÄ selviän siitä henkisesti.

Ehkä sinulle se on ja monelle muullekin 70-luvulla eläneelle "normaalia sisaruussuhdetta" mutta ei se oikein silti ole. Miksi koulukiusaaminen tai parisuhdeväkivalta on väärin, mutta ei henkinen väkivalta perheessä? Miksi asiasta pitäisi vaieta ja antaa vain olla ja tulla toimeen asiasta koituneiden ongelmien kanssa koska jossain päin maailmaa asiat on vielä huonommin ja Ukrainassa käydään sotaa? Ennen vanhaan lasten fyysinen kurittaminenkin oli ok ja sitä tapahtui monessa perheessä, saatettiin antaa piiskaa tai jotain vielä pahempaa. Fyysisestikö veljen olisi pitänyt aina käydä käsiksi, että se ei olisi enää "normaalia"? 

-Ap

X