*~*~*ENSKATTARET Tiistaina 22.8.2006*~*~*

[color=FF00FF]Jep jep, nyt on sitten neuvolassa käyty ja kylällä humputtelemassa (lue:tuhlaamassa).



Neuvola tätini oli kanssa hieman ihmeissään tuosta oksentelustani, mutta yhteistuumin päätimme, että seurataan tilannetta ja jos ei ala helpottamaan, niin sitten lääkärin juttusille.



kerroin myös, että siellä ultrassa löytyi tuo osittain kohdun suun päällä oleva istukka ja sain sitten lähetteen jyväskylään äitipolille, joskus rv 28 on sitten kontrolli ultra. jes, pääsen kurkkimaan taas tiitin yksiöön!



rv 19+0

painon muutos:+0,081g/viikko

RR:100/62

Pissa:puhdas

Hb:120 eli laskusuunnassa on, saa nähdä, joudunko kohta rautakuurille:(

Syke:+



heh, nyt voin sanoa miehelle hyvillä mielin, että lopettaa sen ruokailuni kyttäämisen, kun neuvolan tätikin sanoi, että aikas vähän on paino noussut!



Tuli muuten hyvä mieli, kun neuvolan tätikin kehui minun pyöristynyttä massuani:)



En edes kysynyt, mutta neuvola täti sanoi, että ensi kerralla mitataan sf-mitta ja sitten saan ne kelanpaperit!! Hui, kun tämä aika juoksee kovaa vauhtia eteen päin.



Samalla reissulla kävin kangaskaupassa valitsemassa kankaat meidän kehtoon ja löysinkin mieleiset, jätin ne sinne ompeluun, koska siinä olisi jo liikaa haastetta niitä ommella:)

Sitten sisustus kaupoissa kävin tekemässä vähän hankintoja kotiin.. rakastan sisustamaista ja kodin laittoa yli kaiken<3



Sitten amyn galluppiin vastailen: Me tutustuimme mieheni kanssa hetki sen jälkeen, kun olin muuttanut paikkakunnalle, jolla edelleenkin asumme. Eräiden pippaloiden jälkeenhän se ensitapaaminen, tai oikeastaan törmääminen sitten tapahtui. Noh, eihän siinä mennyt kuin vuosi, kun vedimme kunnon eipäs juupas juttua.. yhden illan juttuja oli siis lähes joka viikonloppu, mutta ei mitenkään sovittuja tapaamisia. Molemmat kerkesi sen vuoden aikana seurustellakkin omilla tahoillaan, mutta sitten eräänä loppu kesän päivänä mieheni soitti minulle ja ehdotti ihan OIKEITA treffejä.. niillä ekoilla treffeillä sitten alkoi tämä yhteiselomme.. eli monen mutkan kautta ja pitkän pähkäilyn jälkeen olemma edelleen onnellisesti yhdessä!



Nyt sitten imuroimaan ja ruokaa tekemään:)

t.siru ja tiituli[/color]

että hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa ilmaantuu merkkejä synnytyksestä ja neuvolassa ollaan aivan varmoja (laskeutuminen, kiinnittyminen), että pian päästään tositoimiin, mutta sitten ei enää kuulukaan mitään? Toivottavasti Sippulla ja Pepsillä on parempi tuuri ja ennakoivat merkit todella johtavat synnytykseen... mikäli niin toivotte!



G: Verikokeen ottamisen kammo ja lintukammo. Kuitenkaan ne akvarakkulat ei jostain syystä hirvitä, mutta epiduraalin laitto tuntuu ajatuksenakin kauhealta.



Heidi valitteli potkujen tuntuvan kylkiluussa. Sama vika täällä aina välillä: tuntuu todella kipeltä kun jalka jatkuvasti painaa jotakin luuta tuossa ylhäällä. Auton penkki on pitänyt säätää erikoisasentoon, jotta pystyn istumaan siellä.



Tsemppiä vielä kaikille pahoinvoinnista ja ennenaikaisen synnytyksen oireista kärsiville. Toivottavasti ilma pian viilenisi (ja savu haihtuisi) oikein kunnolla, jotta olo senkin puolesta helpottaisi. Mitenkähän tämän vuosisadan kuivin (ja tuntuu myös että kuumin) kesä osuikin juuri tähän väliin, kun itse on viimeisillään?!



Tintarella

laskettu aika ylihuomenna

Äh, mie oon niiiin kyllästyny tähän oloon. Ei saa nukuttua ja kokoajan pinna kireällä. Toivois että vaavi syntyis jo, vaikka kait sillä vielä paras paikka on masussa.



Eilen oli neuvola.



rv 37+0

paino -2,6 (oli vissiin poistunu vähän turvotusta)

sf 34

tarjonta rt

RR 124/82

kaikki muukin ihan ok.



Terkka sano että pupuli on melkein kokonaan kiinnittynyt, pää heilui ihan vähän sivuttain. Laskeutunut ei vielä ole. Sais kyllä laskeutua on nääs tosi inha välillä tuo pylly miun keuhkoa vasten.



Masua kiristelee. Välillä on kovia kuukautiskipuja muistuttavia jomotuksia. Jospa nämä nyt vähän valmistelis paikkoja että ei ihan 42 viikolle asti jouduttais oottamaan.



Pepsiskin on kirjottanut ahkerasti, kiva kuulla sinusta.



Anteekisi TAAS tämä omanapaisuus, mutta ei todellakaan aivoit toimi.



T: Ull-Maij & Pikku-Pupu rv 37+1

Harmi, ettei Amyn ja miehuksen mökkireissu ollut sellainen kuin suunnittelitte =( Lepoa ja rauhaisaa oloa toivottelen Amyllekin, jospa ne masukivut pysyisi sillä kurissa?!



Heidille tsemppiä työpäivään! Toivottavasti kuumuus ja vauvan painaminen on jo vähän helpottaneet...



Aquarakkuloista oli ollut juttuja ja linkkikin. En ainakaan tuon linkin perusteella innostunut yhtään, hui!



Burde oli laitellut Pennarin vaatteita! Niitä on niin ihana laittaa valmiiksi odottamaan... Meillä alkaisi kyllä olla jo kaikki vaatteet, vaipat ja tuttipullot valmiina, jos tikru päättää pian tulla.



Pepsilläkin jännitys tiivistyy... Tuo synnytyksen käynnistyminen kun voi alkaa niin monella eri tavoin. Mutta sulla oli jo ainakin osittain paikat pehmentyneet, niin eiköhän nuo supparit jotain aikaan saa! Teillä alkaa olla villipyllyllä jo hienot viikot, vaikka päättäisi pian tullakin!



Sirulla oli hyvät neuvolakuulumiset! Ja tuo kehdon kangasjuttu kuulosti ihanalta! Milloinkas saat ne sitten kotiin?



Tintarella; onko sullekin sanottu jo ajoissa, että pieni syntynee kohta? Mä tosiaan jäin vähän ihmettelevälle mielelle, kun neuvolan täti tuntui niin varmalta, että kohta se tikru syntyy... Kuitenkin nää päivät kotona on aika pitkiä muutenkin, ilman että miettii joka päivä, että joko tänään. Mä olen muuten ollut kahta työpäivää lukuunottamatta kotona jo kohta kahdeksan viikkoa... Itse olen yrittänyt koko ajan ajatella, että tikru tulee sitten lasketun ajan tienoilla. Nyt tosiaan en oikein tiedä, mitä ajatella.



Ull-Majnkin neuvolakuulumiset oli hienot! Toivotaan, että pieni pian laskeutuu, niin on äidin helpompi hengittää!



Tietääkö muuten kukaan, miksi/ milloin/ miten paljon ennen syntymää vauvat laskeutuu? Niin ja sama kysymys tuosta kiinnittymisestä. Mä kun olin luullut, ettei vauvat aina laskeudu tai kiinnity ja sitten kulkevat pidemmän matkan syntyessään. Jos joku tietää aiheesta enemmän tai siihen liittyvät nettisivut, niin luen mielelläni lisää...



Nyt pitää luovuttaa kone miehelle =(



Sippu ja pikku-tikru edelleen 35+4

Ootte saanu taas sellaiset pinot aikaiseksi, että unohdin jo ainakin puolet mitä piti kommentoida.



Gallupit ensin:

Ollaan oltu yhdessä hieman yli 9 vuotta ja naimissakin jo 8,5 v. Eli mentiin aika nopsaa vihille, mut onneksi näytti käyvän hyvin :-)

Tavattiin ulkomailla ollessa yhteisten tuttujen kautta. Mies kyllä joutui juoksemaan kuukauden päivät mun perässä ennen kuin lähdin edes treffeille. Aattelin, et en mene mitään juttuja siellä kehittämään, kun olin kuitenkin tulossa aika pian takaisin Suomeen. Mikä lie heikko hetki tuli ja siitä lähtien ollaan pidetty yhtä.



Ammatilta oon rakennusinsinööri, työmaalle on kova hinku, mut toimistorottana tällä hetkellä. Katsotaan sitten äippäloman päätyttyä asiaa uudestaan.



Fobiat: enemmänkin kammoja... neulat ja kaikki sitä pientä punaista pisteen kokoista hämähäkkiä suuremmat ötökät.



Naukulla oli ollu joku hirveä juttu neulojen kanssa... Apua, en uskaltanu lukea kuin puolella silmällä. Toivottavasti ei mitään vakavampaa.



Poppis oli nähnyt kans sen Faith-koiran. Oi kun suloinen. Mäkin istuin tippa linssissä.



Kesis ainakin oli voinu todella pahoin ja käyny Kättiksellä... Mukavaaa kuitenkin et näit sen pikku pikku papusen ja sykkivän sydämen. Odotahan kun kuulet ne äänet (mulla kuului jo rv:lla 8+6, mikä on kuulemma harvinaista)... Itse olin ihan itkun partaalla. Mukava nähdä ne pieni sykkivä sydän, mut se kuuleminen on kyl kans tosi hienoa. Kohtahan sullakin on eka neuvola (?) ja varmaan pian sitten neuvola lääkärikin...

Muitakin pahoinvoivia oli (sori unohdin jo nimet). Itsellä oli aamupahoinvointia viikoilla 8 ja 9, sitten se muuttui iltaan ja nyt kun loma loppui, jatkuu iltapahoinvointina. Voi tosin johtua väsymyksestä. Oksentaa ei ole tarvinut, mut yökkäyttää välillä.



Kandilla oli ollu kurjat olot, tsemppiä.



Muistaakseni Viipuli kertoi, et mies pussailee mahaa ja juttelee sille :-) Meilläkin mies toivottaa mahalle hyvät yöt joka ilta ja aamulla huomenet ennen töihin lähtöä. Se on kyllä mennyt ihan sekasin.



Ikeasta oli kans ollu jotain juttua. Mä oon käyny vain yhden kerran Ikeassa ja sain hillittyä itseni. Olen hyvin ylpeä itsestäni. Tosin katsoin jo valmiiksi, et ostan sieltä sen Diktad hoitopöytä/lipaston.



Kämppäkoostakin oli juttua. On teillä valtavat lukaalit =-0 Tahtoo kans, mut toistaiseksi tyydyttävä 55 neliön kaksioon. Meneehän tässäkin vielä jonkin aikaa. Makkarista tehdään vauvan huone ja itse nukutaan olkkarissa.



Ootte hommannut myös tapaamista Tampereelle. Valitettavasti multa jää väliin :-( vaikka ois ollu mukava nähdä livenä.

Toivottavasti kaikki ei myöskään häivy mesettään, kun mulla ei sitä ole.



Akvat ja epiduraalit: hyvähän tässä vaiheessa vielä on sanoa, et haluaisin mahdollisimman luonnollisen synnytyksen, mut katsotaan sitten kun aika koittaa. Toisaalta pelkään ajatuksena tuota epiduraalia aivan hirveästi, akvat ei näyttäny niin kaamealta, mut neulakammoisena voi olla et vasta viimeisessä hädässä ottaisin. Sen olen päättänyt et haluan (jos vain mahdollista) synnyttää mahdollisimman pystyssä asennossa, jolloin maan vetovoima on apuna (ainakin toivottavasti) ja eikö lantiokin ole silloin avoimmillaan. Luonnottomimmalta tuntuu maata selällään, ainakin jos ajattelee eläinmaailmaakin. No onneksi nykyään saa jo itsekin vaikuttaa miten synnyttää.



Lopuksi ON: kävin tänään ekaa kertaa neuvolan lääkärissä. Lääkäri oli hirveä papupata. Tekstiä ja kommenttia sisuksistani tuli siihen malliin et mietin jo olenko jotenkin epänormaali. Täytyi jo kysyä onko kaikki normaalia :-) Kuunneltiin sydänääniä (toinen kerta) ja taas meinasin purskahtaa itkuun. Lääkäri ihmetteli, et miten on voinu kuulua jo ekalla neuvolakäynnillä (rv 8+6), mut tuli siihen tulokseen et vatsanpeite on sen verran ohut. Kohtukin kun on kuulemma hieman taakse kallistunut. Ainoa huono uutinen oli se, että kaupunki on jakanut neuvoloiden alueet uudelleen ja mulla vaihtuu neuvola ja siten myös täti :-( Mä niin pidin tästä mun tädistä. Harmittaa niin penteleesti.



Muksaa päivän jatkoa kaikille ja anteeksi romanin pituus :-)



Nektar + Rusina rv 11+5

Kämppäkokoon piti vielä tulla kommentoimaan. Meillä on 50 neliön kerrostalokaksio mutta vuokra on sen verran halpa, että viihdytään tässä vielä se pari vuotta, joka asumisaikaa on jäljellä. Sen jälkeen ei kyllä enää vuokralle aiota, eli tavoitteena on löytää unelmakämppä ja saada lottovoitto :) Tai sitten turvautua pankkiin. Kyllä tänne aina yksi vauveli mahtuu, makkariin mahtunee vielä pinnasänky ja lipato-hoitopöytäyhdistelmä. Oman huoneen vaavi saa sitten hamassa tulevaisuudessa.

Päivät on kyllä aika tylsiä, kun ei juuri mitään voi tehdä kun koko ajan on huono olo. Kaikki keskeneräiset neuletyöt oon ajatellut spurtata valmiiksi, paljon muuta ei oikeen jaksa. Blaah. No, eiköhän tämäkin ällötys aikanaan lopu. Jään odottelemaan sitä sirun lupaamaa energistä keskiraskautta!

-Kesishän se täällä taas...-

Oli jo pakko korjata tuo oma kirotusvire ennen kuin kotiudun...

Siis anteeksi romaanin pituus, ei niinkään romanin :-)



Nektar ja ajatusta nopeammat sormet

Poppis: Jotenki kuvittelin sinut valtion virkamieheksi.. En nyt tarkemmin ole asiaa miettiny, mut jotenki sulla on samanlainen luonne kuin eräällä kaverillani joka on maistraatissa töissä.. Väkisinki huomaan samaistavan teitä omiin kaveripiirin porukoihin :) Enkä todellakaan kuvitellukkaan että olisit jossain muualla syntyny kuin Suomessa! Taidan olla ihan takapajukon ihminen ;)



Amyn G: Me tavattiin ihan niinki tylsästi kuin tekstareilla :) Mies oli saanu minun nron " joltain kaverilta" (siis nrotiedustelusta :) ja aloitti aivan älyttömän tekstarihäirinnän! Mie tietty ujona ihmisenä olin aivan hämilläni mutta toisaalta kauhean imarreltu :) Jotenki sitten vain mentiin treffeille kunhan uskalsin suostua :) Ja siitä se lähti, se oli rakkautta ensisilmäyksellä :)



Tämä oli muuten aivan ihana galluppi :) Lisää teitin kertomuksia kaipaan!



Ja yhdessä ollaan oltu kutakuinki 3,5 vuotta, joista 3 asuttu yhessä ja kihloissa 1,5. Vaikka nyt kihloissa ollaankin niin jotenki ei ole kauhea kiire naimisiin, vaikka se kuuluukin muutaman vuoden sisäisiin suunnitelmiin :)



Fobiat: Hämähäkit, lentävät pistävät otukset, piikit.. Kaikki mikä tekee reiän ihoon on aivan kamalaa. Verikokeissa olen pyörtyny, oksentanu ja muuten vain ollu näiden partaalla. Hämähäkit nyt vain on niin kamalan näköisiä etten tohi edes jalalla koskea :) Vaikka eihän nekään mitään tee.......



Mistä sitten päästäänkin aiheeseen epiduraali+aquarakkulat... Nyt en suostu edes ajattelemaan asiaa, mutta sitten kun asiaa synnytyssalissa mietitään niin voi olla eri ääni kellossa :)



Olenko muuten ymmärtäny oikein että epiduraalin laitossa selkään menee joku letku mistä sitä puudutetta menee sinne?? Että istuskellaan kamala letku kiinni selässä... Varmaan ihan kummallista ajatella näitäki.. :) Mutta ku mie en ole ikinä edes ollu tiputuksessa ja sekin tekee jo pahaa katsella, varsinki sellaiset nenäletkut :/



Juu, ahdistuksia löytyy :)



Fio rv 26+1

[color=104E8B] Pakko vähän ensin valittaa...väsyttää, yököttää... Tänään oli taas herättävä kuudelta. Join aamupalaksi lasin appelsiinimehua ja se tulikin sitten mukavasti suoraan mahasta (tai tuskin oli kerinnyt edes mahaan asti) pönttöön...yök. Oksensin kerran myös harjoittelukoulussa ja kävin vessassa yökkäilemässä muutamia kertoja. Tulin harjoittelusta kotiin sitten neljän aikoihin, enkä saanut nukuttua edes päiväunia, koska en saanut unta. Huoh. *valivali* Tiedän, että en ole ainut, jota väsyttää ja yököttää (eikä tämä oma olotilani ole läheskään sieltä pahimmasta päästä), mutta silti on kiva valittaa johonkin...se helpottaa:) [/color]



[color=BF3EFF] Hih...Poppiksen jutuille naureskelin äsken, kun lukaisin pikalukuna tämän päivän pinon. Kirjoitat tosi hassusti (tämä EI ole loukkaus) :) Juttusi (ja muidenkin Enskojen jutut) piristävät kummasti päivää! [/color]



[color=104E8B] Kandille *halaus* ja vastaus kysymykseen: eli asustellaan tosiaan ihan Jyväskylässä, omassa (tai pankin) ihanassa rivitalokolmiossa. [/color]



[color=BF3EFF] Öö...mitäs muuta piti sanoa. Tosiaan itsekin lueskelin eilen sitä neuvolasta saatua Vau' kirjaa ja tykkäsin siitä kovasti. Asiat kirjaan on kirjoitettu mukavalla tyylillä, selkokielisesti. Tulee varmasti lueskeltua sitä useampaan kertaan raskauden aikana! [/color]



[color=104E8B] Jaksamisia kaikille suppareiden kanssa painiville sekä pahoinvoinnista kärsiville! [/color]



[color=BF3EFF] Taidanpa jatkaa vielä hieman " kaunista" valitusvirttäni, jonka aloitin jo juttuni alussa...nimittäin, se pirskaleen kotidopplerin geeli ei ole vieläkään ilmaantunut postilaatikkooni! Voihan pökäle, sanon minä! Odottavan aika alkaa tuntua jo hieman liian pitkältä... [/color]



[color=104E8B] Mitäs vielä...öö...Kaikesta huolimatta toivottelen kaikille Enskuliineille mukavaa tiistai-illan jatkoa ja iloisia ajatuksia:)! [/color]



[color=BF3EFF] ~ ♥ ~ Onneksi vain pienistä murheista kärsivä Viipuli ja Pikkupikku, rv 10+3 ~ ♥ ~ [/color]

Viipulille ja Kesikselle ja muille jaksamista pahoinvointiin.. Kuulostaa aikasta kurjalta tuo alituinen oksentelu.



Fio, juu, epiduraalissa se letku jää selkään ja siitä annostellaan puudutetta. Mutta se on hyvin ohut, ja tuskin tuntuu miltään paikallaan ollessaan.



Sipulla alkaa olla kyllä tosi jännät paikat! Ei malttaisi odottaa että itsekin pääsee joskus tuohon vaiheeseen. Odotan omaa lähtöä enemmän innolla kuin kauhulla (vaikka se siellä salissa voi jo muuttua kauhuksikin...)



Osse, mäkin huomasin että kun viikkoja tuli 28 kasaan on olotila muuttunut energisestä totaalisen raskaaksi ja vaivalloiseksi. Vaikka tämä on varmaan vielä aika pientä.



Amyllahan oli ollut tylsä mökki-ilta. Harmi ettet hyvistä yöunista sitten päässytkään nauttimaan.



Mörötin oli sairaalareissulla. Varmasti säikäytti, toivotaan että pääset pian kotiin ja kaikki on hyvin ja viikkoja tulee vielä monta lisää!



Malttamattomana täällä Niameyn kuulumisia odotellaan..!



Muillekin enskoille vilkutukset!



G: Fobioita ei ole, mutta kaikki pikkuelukat (hämähäkit ennen kaikkea) inhottaa..

G: Miehen kanssa tavattiin 2003 kesällä parhaan ystäväni meille järjestämien sokkotreffien merkeissä. Menin sinne vain ystävän mieliksi, ei olisi välttämättä niin huvittanut, varsinkin kun juuri pitkä suhde oli katkennut. Ystävä oli kuitenkin varma että sovimme toisillemme. (Ja niinhän me sovimme :) Mieskin oli suunnitellut että jos ei naama miellytä kun treffiseuralainen tulee tiedustelemaan mahtaako hän olla oikea tyyppi, hän sanoo että ehen, nyt olet erehtynyt, tumppaa tupakan ja häipyy takavasemmalle. Mutta siis sain istua pöytään ja juttua riitti yömyöhään. Ja monena iltana sen jälkeen.



(.) Täälläkin potkuteltiin parina päivänä kylkiluihin, mutta nyt en enää tiedä kuinka päin Kaapo masussa majailee, kun potkuja tuntuu sekä kohdunsuulla, keskellä mahaa, että mahan oikealla reunalla. Taitaa olla vielä tilaa liikkua. Jotenkin poikittain ilmeisesti viihtyy.



Viipero & Kaapo rv 29+1

Väsyttää... No otin sentäs pienet päiväunet tänäänkin :)



Taas oli useampi maininnut jossain sivulauseessa tai muuten sen " kuuluisan" Vau`kirjan... Mä oon vieläkin katkera, kun en moista ole saanut. Ens kerralla neuvolassa kyllä kyseyn kyseisen opuksen perään, vaikkei tässä nyt niin hirmusti enää olekaan matkaa " maaliin" jäljellä! Mut ilmainen mainoshan se on, ja jos mä muutkin on sen saanut, mä haluun kans!



Myötätuntoa pahoivoinnista kärsiville! Meillä mies sanoo aina, kun joku kyselee miten on mennyt, että pahoinvointi on miedän kokemuksen mukaan täysin " yliarvostettu" raskausoire ;) Mutta siitä kärsiville, kyllä se viimeistään sit vauvan synnyttyä ainakin helpottaa, yleensä kait kyllä jo vähän ennenkin :)



Kiva toi tapaamisgallup ;) Me tavattiin opiskelijaristeilyllä, kun molemmilla oli aktiivisia kavereita " sekaantumassa toisiinsa" tai jotain... Siinä sivussa kai toi mies mut jotenkin bongas, vaikka jotenkin molemmat ollaan sen tyylisiä, ettei mitenkään aktiivisesti " etsitty" mitään juttua ton tyylisiltä reissuilta... Tai mä en ainakaan :) Ja meillä, kuten jollain muullakin, oli pitkään aluks sitä jahkailua eipäs-juupas :) Mut ei voitu välttyä koskaan törmäämästä toisiimme, kun asuttiin lähes vierekkäisissä taloissa yo-kylässä ;) Jotenkin sit vaan pääsyttiin viettämään enemmän ja enemmän aikaa toistemme kämpillä... Ja lopulta asuttiin vähän molempien kämpissä vuorotellen molemmat :) Välimatkaa kun oli ehkä max 100m ;) (ei onneks ihan suoraa ikkunasta näkyny...)



Aika kumma juttu muuten, kun moni valitteli nukkuneensa huonosti viime yönä, mä voisin liittyä kerhoon ;) Jostain syystä en saanut millään unta aamuyöstä, kun kävin vessassa. Normaalisti mä voin käydä vessassa useammankin kerran, ja nukahdan uudestaan samantien kun pääsen peiton alle :) Iltasinkin mä yleensä oon lähes maailman nopein nukahtamaan, samantien oon täydessä unessa kun pistän silmät kiinni :)



No joo, jospa koittaisin vähän rajottaa tänään, jää välillä tilaa muillekin ;))



t. Ope + Ahaa rv 31+1

Tänään on ollut jo paljon parempi olo, kiitos kaikille huolestuneille :) Te olette kyllä vaan niin ihania! Mutta tosiaan, verta ei ole tullut, eikä supistuksia. Muhku mönkii tavalliseen tapaansa aktiivisesti.



Omanapaista:

kävin tänään kaverin kohta puolivuotiasta tyttöstä moikkaamassa, oli kyllä niin kertakaikkisen ihana tapaus. Ei vierastanut yhtään, ja yritti maistella mun varpaita lattialla ryömiessään :) Ja sain kahden ihanan kissan huomion ihan täysin, kun ne ei ole tainneet tytön syntymän jälkeen saada kamalasti silityksiä osakseen... Mä olin siis ihan taivaissa, kun sylissä kehräsi kissa, ja vieressä sohvalla mönki nauravainen vaavi! Valitettavasti mies ei ollut mukana, sillekin olisi tehnyt kissa&vauva-yhdistelmä hyvää...



G: pelkään jonkin verran hämähäkkejä, ja sen lisäksi kaikkea typerää kuten sängyn alla vaanivaa psykopaattia ja kierreportaiden yläpäässä odottavaa veitsimiestä... Siis tuollaisia kauhuleffoista jääneitä muistumia, mitä sitten varsinkin yksin iltaisella epärationaalisesti pelkään. Onneksi pelot ovat vähenneet iän myötä, joskus teini-ikäisenä en pystynyt edes kävelemään portaita ylös muuten kuin selkä seinää vasten, ettei murhaaja iskisi takaa! :) Niin ja tällä hetkellä realistisemmista peloista on se selkäydinpuudutus, johon olen jostain syystä kehitellyt kunnon kammon.



G: tavattiin tosiaan miehen kanssa kun tulin viikon lukulomalle Suomeen ennen IB-kirjoituksia. Voitte kuvitella että kirjoitukset menivät aika huonosti, kun olin juuri tavannut elämäni miehen, jolle piti sitten Britanniasta tekstailla joka välissä! Ja meidän suhde tavallaan alkoi siitä, kun mies oli kuskina kaveriporukassa Flaming Sideburnsien keikalle, ja huomattiin, että musiikkimaun lisäksi meitä yhdistää vahva kiinnostus brittifutikseen! Niinpä se ilta meni jalkapallosta keskustellessa, ja molemmat oli ihan myytyjä ;)



Nyt pitää mennä syömään pizzaa ettei me muhkun kanssa ihan näännytä... ;)



Kandi & m 22+0

[color=104E8B] Pakko oli vielä tulla vastaamaan galluppeihin ennen kuin lähden ihanille treffeille Nukkumatin kanssa. [/color]



[color=BF3EFF] Me tavattiin miehen kanssa vähän yli kaksi vuotta sitten baarissa. Se taisi mennä niin, että istuskelin itsekseni (kaverit huitelivat silloin missä lie baarin perukoilla) pöydässä ja mies kysyi, että voiko tulla istumaan samaan pöytään. Jotain juteltiin sitten siinä ja mä sitten lähdin etsimään juttelutuokion jälkeen kavereitani. Sovittiin miehen kanssa, että nähdään kohta sen saman pöydän luona tai jossain sen lähettyvillä. No siinä tohinassa sitten hukattiin toisemme jotenkin ja mies oli lähdössä jo kotia kohti (oli narikassa), kun " löysimme" toisemme uudemman kerran:) Siitä se juttu sitten lähti. Se oli kyllä molemminpuolista ihastumista/rakkautta ensi silmäyksellä:) [/color]



[color=104E8B] Fobioihin myös vastailen. Ällötys-/pelkolistani on aikas laaja;) Pelkään ja ällöän ihan älyttömästi kaikenlaisia öttiäisiä kuten hämähäkkejä, ampiaisia (etenkin sellaisia pullukka-ampiaisia), koppakuoriaisia, sudenkorentoja, perhosia...lista on loputon!. Pelkään myös veden (järven) pohjaa, puluja, sammakoita, lepakoita, hiiriä, rottia ja kilpikonnia. Ahdistamaan alkavat myös pimeys sekä ahtaat paikat. Pelkään lisäksi sitä, että tukehdun johonkin (esim. lihapalaan tai karkkiin). No joo...eiköhän siinä ollutkin jo tarpeeksi erilaisia pelkoja;) Onneksi nuo pelot eivät kuitenkaan rajoita omaa elämääni juurikaan eli elelen pikkupeloista huolimatta täysin normaalia elämää:) En esim. joka päivä valitse kulkureittejäni sen mukaan, esiintyykö siellä mahdollisesti " hirmuisia" ihmissyöjäpuluja tai mieti jokaista suupalaa syödessäni, että tukehdunko siihen vai en:) [/color]



[color=BF3EFF] Jepjep, nyt nukkumaan! Kauniita unia ihan jokaisella Enskalle! [/color]



[color=104E8B] ~ ♥ ~ Viipuli ja Pikkupikku ~ ♥ ~ [/color]

Maraton synnytys takana..



Tänään kotiuduttiin kera suloisen tyttö vauvan! Syntyi la 19.8 klo.11.44

Painoa 3230g pituutta 50cm pipo 36,5cm.



Raskautta kesti meillä täydet 42+2 viikkoa!!



Tulen raportoimaan synnytyksestä kun saan kotona paikat kuntoon :D



Mirri sotkenu joka paikan niin täällä nyt sitten siivotaan tissittelyn välissä!!







Niamey ja tiiti 4vrk.

MUKAVAA KUULLA, ETTÄ SYNNYTYKSEN PITUUDESTA HUOLIMATTA KAIKKI ON HYVIN...



SYNNYTYSTARINAA ODOTELLESSA JA PALJON VOIMIA LÄHETELLEN KOKO PERHEELLE



HEIDI ja TOUKKA

Paljon onnea koko porukalle!



Meillä onkin jo ollut vähän ikävä :) Hyvä että kaikki on kuitenkin hyvin ja olette onnellisesti kotona. Nauttikaa olostanne ja kerro meille sitten kaikki, kun on paremmin aikaa :)



t. Ope + Ahaa

Hurrrrrrrrjan paljon onnea Niameylle tyttövauvasta!

Jäämme innolla odottelemaan synnytyskertomusta :)



Oon ihan kade, ku ihmiset täällä vaan jakautuu ja mulla vielä niin kauan laskettuun aikaan...



Hyviä öitä kaikille!





-Larsku 32+2

ei oo nyt jaksanu kirjotella vaikka oonkin käyny joka päivä teidän kuulumiset lukemassa. Sirulla oli alkanu se keskiraskauden energinen vaihe.. Mä vaan mietin, et missä se mun energinen vaihe viipyy?? Eipä oo näkyny.. Tää väsymys vaan jatkunu koko ajan,enkä oo missää vaihees voinu mitenkään erikoisen hyvin. Koko ajan joku paikka kipee. Mut yritän silti nautiskella. Ja vauvan potkut ilahduttaa aina:) Paitsi silloin kun potkii tonne alas, johonki virtsarakkoon tms.



Nyt on alkanu potkut tuntuu paljon laajemmal alueella ja entistä vahvempina. Ei taida olla ihan niin paljon tilaa ku aikasemmin. Varmaan toiselle puolelle nyrkkeilee ja toiselle monottelee. :D



Mörötin oli ollut sairaalassa. Toivottavasti pikkunen viihtyy vielä jonkin aikaa siellä masussa.



Poppis tekee mun unelmatyötä. Oma unelmajobi on siis radiotoimittaja:) Nyt opiskelen sosiaalialalla.. Mut varmaan jossain vaiheessa vielä yritän päästä jollekin viestinnän linjalle. Tuntuu vaan olevan niin kovat vaatimukset.. No jos joskus ne ennakkotehtävät sais tehtyä ja yrittäis tosissaan. Oon vähän kateellinen sulle:) hih.



Galluppiin.. Mä pelkään pimeää, ja välillä kun mies on yötöissä, niin jätän eteiseen tai johonkin toiseen huoneeseen valon.



Onko muiden jalat kärsiny raskauden aikana?? Mulle on kesän aikana tullu kovettumia, kantapäät ihan kovat. Ostin tänään jotain jalkavoidetta jos vähän auttais.



Fio-kummille onnea! :)



Sipulla siellä jännät paikat. Vähän nyt kuulostaa siltä,että siellä alkaa olemaan synnytys lähellä. Jänskää:) Ja MiaMikillä myös.



Mitenköhän Niamey?? Ootan innolla ja jännityksellä uutisia sieltä suunnalta.. :)



Niin, oli tosiaan sen pienen pieni vauva syntynyt toissa yönä.. Sitä kävi ite miettimään, että tosiaan vauva saattaa syntyä ihan milloin vaan. Ja mulla nyt tasan 24 viikkoa, et aika samoissa meen sen äidin kanssa. Toivottavasti sillä pienellä on kaikki hyvin.

Mut aikaa hurjaa.. Ei tässä kyllä ite ois vielä valmis,kun vauvalle pitäs ostaa vielä vaikka ja mitä. Tuli sellanen olo et täshän on jo kiire.



Nyt on vauvalla iltajumppa menossa. Potkujen kera meiltä hyvät yöt kaikille.



lara ja pikkunen rv 24 :)

En ennen omaa kirjotteluaehtinyt lukea pinoa ihan kokonaan, niin jäi näkemättä.



Onnea pikkuprinsessan syntymän johdosta:) Täällä kovasti odoteltiin uutisia. Vauvantuoksuisia hetkiä sinne!!



Ja kandille vielä.. Onneksi on jo parempi vointi!! Ota nyt vaan rauhallisesti siellä.

Mun piti jo aikasemmin tänään laittaa, että koskahan se Niamey tulee kertomaan vauvauutisia, mutta en sitte muistanu... Mutta tulihan se sieltä silti!! =)



ONNEA oikein paljon koko perheelle pikku prinsessan syntymän johdosta! Aika pieni kirppu teillä siellä on. Penni-Ennin serkku syntyi 16.8. ja oli melkeen grammalleen saman painonen ja oli myös 50cm. =)



Hyviä vointeja molemmille ja tulehan tosiaan kertomaan kuulumisia tarkemmin kunhan ehdit. =)



Burde ja Penni-enni 34+2