Irtisanoutuisitko tässä tilanteessa?

Sinulla on yhteiskuntatieteellinen koulutus, olet siis maisteri? Olet luultavasti julkisella töissä, etkö todellakaan saa edes määräaikaisuuksia joiden ajaksi voisit ottaa virkavapaata? Mitä opiskelit opintovapaalla? Onko koulutuksesi liian geneerinen vai spesifinen? Erittäin helppo vaihtoehto erottua on tehdä YAMK joltain työllistävältä alalta.

Vaikuttaisi kuitenkin siltä että työhakutavassasi on jotain ongelmia. Tähän löytyy paljon tukea ja ilmaista materiaalia netistä, ja maksullistakin palvelua tarjolla. Jos et pääse edes haastatteluun niin lusikka kauniiseen käteen ja perusteet kuntoon (cv, hakemus, oikeiden paikkojen hakeminen). Itse olen kerran maksanut eräästä palvelusta ja vaikka en pitänyt sita ihan hintansa arvoisena, sain siinä muutaman oivalluksen jotka ovat osoittautuneet kullanarvoisiksi omassa työnhaussani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, ihan ensimmäiseksi laske elintasoasi. Eli ala heti elää sillä tavalla, kuin joutuisit elämään, jos irtisanoutuisit ja saisit karenssin. Laske paljonko rahaa jäisi ja elä oikeasti sen mukaan. Enkä tarkoita nyt mitään puuro-makaroni-leikkejä. Vaan ihan totaalista elintason laskua. Muuta edullisempaan asuntoon jos tarvis, luovu harrastuksista jos on liian kallista ja luovu autosta jos on tarvis. Jos et näitä joutuisi irtisanoutuneena tekemään, niin sitten ei tietenkään tarvitse tehdä.

Kun olet tehnyt tuon elintason laskemisen, on helpompi hahmottaa, mitä irtisanoutumisesta seuraa. Lisäksi pääset tekemään sen paineettomasti, kun tuloja vielä on, etkä ole tehnyt lopullista päätöstä. Luultavasti huomaat, että elintason lasku on pienempi paha, kuin kitua työpaikassa joka tuntuu noin pahalta. Sitten vaan irtisanoutumaan. Saatat myös huomata, ettet ole valmis laskemaan elintasoa. Kummin vaan, niin ole itsellesi rehellinen. Älä ainakaan jää tuleen makaamaan, vaan tee jotain tilanteellesi. Voithan hakea väliaikaisesti jotain muun alan työtä, tai tekemistä, joka näyttää hyvältä CV:ssä. Rohkeutta ja voimia, pystyt siihen kyllä :)

Olen jo laskenut elintasoa, en harrasta itse mitään (siksikin että en lapsen takia ehdi), en tilaa lehtiä, asun täkäläisittäin varsin kohtuuhintaisessa asunnossa, en matkustele, en juuri shoppailekaan kuin lapselle pakolliset.

Olen kyllä hakenut myös muun alan hommia ja matalamman koulutuksen hommia, ei ole vain tärpännyt, aina niihin valittu juuri sen alan/koulutuksen ihminen.

Ap

Sinulle ehdotettiin, että lasket elintasosi niin alas, mitä irtisanoutuminen vaatii. Jos olet näin jo tehnyt, sinullahan pitäisi olla rahaa säästössä, mikä mahdollistaa elämän myös karenssin aikana.

Jos kuitenkin kulutat vielä enemmän kuin mitä työttömänä voisit, kannattaa ihan tosissaan harkita yllä olevaa hyvin konkreettista neuvoa, jonka avulla voit miettiä tarkemmin, mikä on mahdollista ja mikä on järkevää.

Teen 80 % työaikaa julkisella sektorilla, palkkani on siis pienehkö. Ei jää säästöjä. Ap

Hae ammatillista kuntoutusta. Kuntoutusraha on ihan kohtuullinen. Työkokeilu jakson jälkeen uudelleenkouluttautuminen työeläkelaitoksen piikkiin.

Itse en rohjennut jäädä kokonaan ilman tuloja. Tilanteeni kylläkin oli hiukan erilainen kuin sinulla, mutta verrannollinen kyllä.Toivottavasti työnhaku vielä tärppää.

Sekin voisi helpottaa, jos pystyt järjestämään vapaa-ajalle jotain iloa tuottavaa, joka irrottaisi vapaalla ajatukset täysin irti työpaikasta ja tukisi jaksamistasi. Ehkä?

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on yhteiskuntatieteellinen koulutus, olet siis maisteri? Olet luultavasti julkisella töissä, etkö todellakaan saa edes määräaikaisuuksia joiden ajaksi voisit ottaa virkavapaata? Mitä opiskelit opintovapaalla? Onko koulutuksesi liian geneerinen vai spesifinen? Erittäin helppo vaihtoehto erottua on tehdä YAMK joltain työllistävältä alalta.

Vaikuttaisi kuitenkin siltä että työhakutavassasi on jotain ongelmia. Tähän löytyy paljon tukea ja ilmaista materiaalia netistä, ja maksullistakin palvelua tarjolla. Jos et pääse edes haastatteluun niin lusikka kauniiseen käteen ja perusteet kuntoon (cv, hakemus, oikeiden paikkojen hakeminen). Itse olen kerran maksanut eräästä palvelusta ja vaikka en pitänyt sita ihan hintansa arvoisena, sain siinä muutaman oivalluksen jotka ovat osoittautuneet kullanarvoisiksi omassa työnhaussani. 

Olen maisteri ja julkisella sektorilla töissä. En saa virkavapaata mitään varten, hakenut olen ihan pääkoppani takia, toisaalta määräaikaista työtä en ole saanut mutta en sitä varten saisi virkavapaatakaan (meillä ei myönnetä kenellekään). Jos saisin ma. paikan irtisanoutuisin. Koulutukseni on kai liian spesifinen, opintovapaalla tein jatko-opintoja. En tiedä millä rahoittaisin yamk, sillä opintovapaata en saa enkä opintotukea, ne jo käytetty. Olen päässyt moneen haastatteluun, mutta paikkaa en ole saanut. Aina on joku sopivampi, usein talossa jo ma:na ollut hakija.

Ap

Vierailija kirjoitti:

KLIKKIOTSIKKO

Ja niinpä toimi sinunkin.

Jotenkin kuulostaa siltä että ap haluaa vinkkejä joita sitten kuitenkin vastustelee. Tässä on ihan hyviä ja realistisia vaihtoehtoja annettu tilanteen parantamiseksi. Esim. stadissa ei varmastikaan ole pakko asua lapsen vuoksi ja jostain ympäryskunnasta saa huomattavasti halvempia asuntoja. Ymmärrän ettei lapsen/isän vuoksi voi muuttaa Keuruulle, mutta esim. Klaukkalaan voisi ihan hyvin. Siellä asuntojen, esim. kaksioiden vuokrat ovat useita satasia vähemmän kuin Helsingissä. Ja matka taittuu varsin nopeasti Helsingin ja Klaukkalan välillä. Tai Keravan. Monet tuttuni käyvät Hyvinkäältäkin näppärästi Helsingissä päivittäin töissä. Toki kauempaakin, mutta jos nyt halutaan pysyä suht lähellä. 

Tämä nyt vaan esimerkkinä. Jos haluaa muutosta, pitää olla valmis tekemään valintoja sen eteen. 

Toki voit jatkaa hamaan tappiin nykyistä tilannetta, jos kerran et myönny mihinkään kompromisseihin edes itsesi ja oman hyvinvointisi vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Hae ammatillista kuntoutusta. Kuntoutusraha on ihan kohtuullinen. Työkokeilu jakson jälkeen uudelleenkouluttautuminen työeläkelaitoksen piikkiin.

Miten sitä saa?

Ap

Halvempi asunto on ensimmäinen askel jos nyt ei kerran jää yhtään rahaa säästöön mahdollista irtisanoutumista > karenssia varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siellä töissä sitten mättää? Työkaverit, esimies, toimintakulttuuri, työtehtävät vai nämä kaikki?

Työ itsessään on ok. Mättää johtamiskulttuuri, esimiehet, ilmapiiri ja se että mitään joustoja työssä ei ole eikä mihinkään voi itse vaikuttaa, pelolla johdetaan. Ap

Tuttua. Työ mukavaa, asiakkaat mukavia, mutta se että tuntuu kuin ilmapiiristä tehtäisiin tahallaan huonoa pelolla johtamisen vuoksi.

Voi niin tuttua. Terveisiä vaan eräällä entiselle paksulle, rumalle ja inhottavalle rehtori akalle. Olet vain kasa paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siellä töissä sitten mättää? Työkaverit, esimies, toimintakulttuuri, työtehtävät vai nämä kaikki?

Työ itsessään on ok. Mättää johtamiskulttuuri, esimiehet, ilmapiiri ja se että mitään joustoja työssä ei ole eikä mihinkään voi itse vaikuttaa, pelolla johdetaan. Ap

Jos olet todella hyvä työssäsi ja pidät siitä, et todellakaan irtisanoudu! Voi olla ettet yksinkertaisesti löydä uutta työtä ja pahimmassa tapauksessa olet loppuelämäsi työttömänä.

Jos työpaikan ainoa ongelma on ns. pelolla johtaminen, sinun ei kuitenkaan tarvitse siitä välittää jos olet hyvä työssäsi. Hakeudu itse johtotehtäviin, jotta pääset paremmin vaikuttamaan työpaikan kulttuuriin ja ilmapiiriin. Ajan kanssa voi olla että hankalat ihmiset lähtevät, ole sinä se joka jää ja tekee paikasta paremman. On jopa mahdollista, ettet tule parempaakaan paikkaa löytäämään, jos koulutustaustasi rajoittaa työmahdollisuuksia. Jos olet julkisella, luultavasti sinulla on vielä kohtuulliset työajatkin, et taida edes aavistaa millaista venymistä yksinen sektori vaatii. Kaikella ystävyydellä, mieti vielä. Voi olla, että päätyisit vaan vielä huonompaan paikkaan.

Ehkä sinun täytyy ns. ansaita tiesi uuteen työhön. Tee parhaasi ratkaistaksesi ongelmat nykyisessä paikassa, ja mieti vasta sitten uusia mahdollisuuksia. Moni vain valittaa selän takana eikä tee mitään asioiden korjaamiseksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae ammatillista kuntoutusta. Kuntoutusraha on ihan kohtuullinen. Työkokeilu jakson jälkeen uudelleenkouluttautuminen työeläkelaitoksen piikkiin.

Miten sitä saa?

Ap

Tarvitsen b-lausunnon työterveyslääkäriltä joka suosittelee sinulle ammatillista kuntoutusta. Luulisi olevan helppo nakki, koska työuupumuksen oireita on. Kuntoutusta myönnetään nykyisin myös työkyvyttömyyden uhkaan. Sitten kun on se lausunto niin haet työeläkelaitokseltasi kuntoutusta. Jos kaikki ok, saat myönteisen ennakkopäätöksen ja sen jälkeen saat kuntoutusohjaajan apua jonka kanssa voitte miettiä sopivia työkokeilupaikkoja/koulutusta. Koulutus on haasteellinen koska sinulla on jo hyvä tutkinto. Mutta jos siinä on huonot työllistymismahdollisuudet niin uudelleenkoulutusta on mahdollisuus saada. Kuntoutusta voi hakea ilman että kertoo työnantajalle mutta itse kuntoutusta varten tarvitset virkavapaata joten viimeistään siinä vaiheessa työnantaja tulee mukaan kuvioihin.

"

asumme Helsingissä ja pk-seudulla menee aika paljon rahaa asumiseen.

Neuvoja? 

"

Asunnon vaihto halvempaan, johonkin suht lähelle, Vantaallakin on jo sen verran paljon halvempia kämppiä että säästöä alkaa tulla jos et nyt siihen säästämiseen siis pysty. Kun saat säästöön 3kk kulujen verran, voit sanoa itsesi irti ja pärjäät karenssin ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kuulostaa siltä että ap haluaa vinkkejä joita sitten kuitenkin vastustelee. Tässä on ihan hyviä ja realistisia vaihtoehtoja annettu tilanteen parantamiseksi. Esim. stadissa ei varmastikaan ole pakko asua lapsen vuoksi ja jostain ympäryskunnasta saa huomattavasti halvempia asuntoja. Ymmärrän ettei lapsen/isän vuoksi voi muuttaa Keuruulle, mutta esim. Klaukkalaan voisi ihan hyvin. Siellä asuntojen, esim. kaksioiden vuokrat ovat useita satasia vähemmän kuin Helsingissä. Ja matka taittuu varsin nopeasti Helsingin ja Klaukkalan välillä. Tai Keravan. Monet tuttuni käyvät Hyvinkäältäkin näppärästi Helsingissä päivittäin töissä. Toki kauempaakin, mutta jos nyt halutaan pysyä suht lähellä. 

Tämä nyt vaan esimerkkinä. Jos haluaa muutosta, pitää olla valmis tekemään valintoja sen eteen. 

Toki voit jatkaa hamaan tappiin nykyistä tilannetta, jos kerran et myönny mihinkään kompromisseihin edes itsesi ja oman hyvinvointisi vuoksi. 

En vastustele Klaukkalaa ja vastaavaa. Vuokra on nyt 900 ja rupesin vain miettimään säästäisinkö oikeasti rahaa muuttamalla sinne. Nyt pärjään hki sisäisellä lipulla, jatkossa tulisi kallimmat työmatkat klaukkalasta helsinkiin ja siihen päälle lapsen kuskausmatkat iltaisin ja viikonloppuisin klaukkalasta helsinkiin. Ja nyt lapsi on hyvässä päiväkodissa ihan kodin lähellä. Saisiko klaukkalasta kodin läheltä päiväkotipaikan? Kaikkea tällaista mietin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, ihan ensimmäiseksi laske elintasoasi. Eli ala heti elää sillä tavalla, kuin joutuisit elämään, jos irtisanoutuisit ja saisit karenssin. Laske paljonko rahaa jäisi ja elä oikeasti sen mukaan. Enkä tarkoita nyt mitään puuro-makaroni-leikkejä. Vaan ihan totaalista elintason laskua. Muuta edullisempaan asuntoon jos tarvis, luovu harrastuksista jos on liian kallista ja luovu autosta jos on tarvis. Jos et näitä joutuisi irtisanoutuneena tekemään, niin sitten ei tietenkään tarvitse tehdä.

Kun olet tehnyt tuon elintason laskemisen, on helpompi hahmottaa, mitä irtisanoutumisesta seuraa. Lisäksi pääset tekemään sen paineettomasti, kun tuloja vielä on, etkä ole tehnyt lopullista päätöstä. Luultavasti huomaat, että elintason lasku on pienempi paha, kuin kitua työpaikassa joka tuntuu noin pahalta. Sitten vaan irtisanoutumaan. Saatat myös huomata, ettet ole valmis laskemaan elintasoa. Kummin vaan, niin ole itsellesi rehellinen. Älä ainakaan jää tuleen makaamaan, vaan tee jotain tilanteellesi. Voithan hakea väliaikaisesti jotain muun alan työtä, tai tekemistä, joka näyttää hyvältä CV:ssä. Rohkeutta ja voimia, pystyt siihen kyllä :)

Olen jo laskenut elintasoa, en harrasta itse mitään (siksikin että en lapsen takia ehdi), en tilaa lehtiä, asun täkäläisittäin varsin kohtuuhintaisessa asunnossa, en matkustele, en juuri shoppailekaan kuin lapselle pakolliset.

Olen kyllä hakenut myös muun alan hommia ja matalamman koulutuksen hommia, ei ole vain tärpännyt, aina niihin valittu juuri sen alan/koulutuksen ihminen.

Ap

Sinulle ehdotettiin, että lasket elintasosi niin alas, mitä irtisanoutuminen vaatii. Jos olet näin jo tehnyt, sinullahan pitäisi olla rahaa säästössä, mikä mahdollistaa elämän myös karenssin aikana.

Jos kuitenkin kulutat vielä enemmän kuin mitä työttömänä voisit, kannattaa ihan tosissaan harkita yllä olevaa hyvin konkreettista neuvoa, jonka avulla voit miettiä tarkemmin, mikä on mahdollista ja mikä on järkevää.

Teen 80 % työaikaa julkisella sektorilla, palkkani on siis pienehkö. Ei jää säästöjä. Ap

Jos ei nyt jää säästöjä niin Miten meinaatko etta työtyömänä pärjäät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, ihan ensimmäiseksi laske elintasoasi. Eli ala heti elää sillä tavalla, kuin joutuisit elämään, jos irtisanoutuisit ja saisit karenssin. Laske paljonko rahaa jäisi ja elä oikeasti sen mukaan. Enkä tarkoita nyt mitään puuro-makaroni-leikkejä. Vaan ihan totaalista elintason laskua. Muuta edullisempaan asuntoon jos tarvis, luovu harrastuksista jos on liian kallista ja luovu autosta jos on tarvis. Jos et näitä joutuisi irtisanoutuneena tekemään, niin sitten ei tietenkään tarvitse tehdä.

Kun olet tehnyt tuon elintason laskemisen, on helpompi hahmottaa, mitä irtisanoutumisesta seuraa. Lisäksi pääset tekemään sen paineettomasti, kun tuloja vielä on, etkä ole tehnyt lopullista päätöstä. Luultavasti huomaat, että elintason lasku on pienempi paha, kuin kitua työpaikassa joka tuntuu noin pahalta. Sitten vaan irtisanoutumaan. Saatat myös huomata, ettet ole valmis laskemaan elintasoa. Kummin vaan, niin ole itsellesi rehellinen. Älä ainakaan jää tuleen makaamaan, vaan tee jotain tilanteellesi. Voithan hakea väliaikaisesti jotain muun alan työtä, tai tekemistä, joka näyttää hyvältä CV:ssä. Rohkeutta ja voimia, pystyt siihen kyllä :)

Olen jo laskenut elintasoa, en harrasta itse mitään (siksikin että en lapsen takia ehdi), en tilaa lehtiä, asun täkäläisittäin varsin kohtuuhintaisessa asunnossa, en matkustele, en juuri shoppailekaan kuin lapselle pakolliset.

Olen kyllä hakenut myös muun alan hommia ja matalamman koulutuksen hommia, ei ole vain tärpännyt, aina niihin valittu juuri sen alan/koulutuksen ihminen.

Ap

Sinulle ehdotettiin, että lasket elintasosi niin alas, mitä irtisanoutuminen vaatii. Jos olet näin jo tehnyt, sinullahan pitäisi olla rahaa säästössä, mikä mahdollistaa elämän myös karenssin aikana.

Jos kuitenkin kulutat vielä enemmän kuin mitä työttömänä voisit, kannattaa ihan tosissaan harkita yllä olevaa hyvin konkreettista neuvoa, jonka avulla voit miettiä tarkemmin, mikä on mahdollista ja mikä on järkevää.

Teen 80 % työaikaa julkisella sektorilla, palkkani on siis pienehkö. Ei jää säästöjä. Ap

Jos ei nyt jää säästöjä niin Miten meinaatko etta työtyömänä pärjäät?

Sepä se.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, ihan ensimmäiseksi laske elintasoasi. Eli ala heti elää sillä tavalla, kuin joutuisit elämään, jos irtisanoutuisit ja saisit karenssin. Laske paljonko rahaa jäisi ja elä oikeasti sen mukaan. Enkä tarkoita nyt mitään puuro-makaroni-leikkejä. Vaan ihan totaalista elintason laskua. Muuta edullisempaan asuntoon jos tarvis, luovu harrastuksista jos on liian kallista ja luovu autosta jos on tarvis. Jos et näitä joutuisi irtisanoutuneena tekemään, niin sitten ei tietenkään tarvitse tehdä.

Kun olet tehnyt tuon elintason laskemisen, on helpompi hahmottaa, mitä irtisanoutumisesta seuraa. Lisäksi pääset tekemään sen paineettomasti, kun tuloja vielä on, etkä ole tehnyt lopullista päätöstä. Luultavasti huomaat, että elintason lasku on pienempi paha, kuin kitua työpaikassa joka tuntuu noin pahalta. Sitten vaan irtisanoutumaan. Saatat myös huomata, ettet ole valmis laskemaan elintasoa. Kummin vaan, niin ole itsellesi rehellinen. Älä ainakaan jää tuleen makaamaan, vaan tee jotain tilanteellesi. Voithan hakea väliaikaisesti jotain muun alan työtä, tai tekemistä, joka näyttää hyvältä CV:ssä. Rohkeutta ja voimia, pystyt siihen kyllä :)

Olen jo laskenut elintasoa, en harrasta itse mitään (siksikin että en lapsen takia ehdi), en tilaa lehtiä, asun täkäläisittäin varsin kohtuuhintaisessa asunnossa, en matkustele, en juuri shoppailekaan kuin lapselle pakolliset.

Olen kyllä hakenut myös muun alan hommia ja matalamman koulutuksen hommia, ei ole vain tärpännyt, aina niihin valittu juuri sen alan/koulutuksen ihminen.

Ap

Sinulle ehdotettiin, että lasket elintasosi niin alas, mitä irtisanoutuminen vaatii. Jos olet näin jo tehnyt, sinullahan pitäisi olla rahaa säästössä, mikä mahdollistaa elämän myös karenssin aikana.

Jos kuitenkin kulutat vielä enemmän kuin mitä työttömänä voisit, kannattaa ihan tosissaan harkita yllä olevaa hyvin konkreettista neuvoa, jonka avulla voit miettiä tarkemmin, mikä on mahdollista ja mikä on järkevää.

Teen 80 % työaikaa julkisella sektorilla, palkkani on siis pienehkö. Ei jää säästöjä. Ap

Jos ei nyt jää säästöjä niin Miten meinaatko etta työtyömänä pärjäät?

Sepä se.

Ap

Ja siksi se asunnon vaihtaminen onkin juuri se suurin yksittäinen kulu jossa voit säästää... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, ihan ensimmäiseksi laske elintasoasi. Eli ala heti elää sillä tavalla, kuin joutuisit elämään, jos irtisanoutuisit ja saisit karenssin. Laske paljonko rahaa jäisi ja elä oikeasti sen mukaan. Enkä tarkoita nyt mitään puuro-makaroni-leikkejä. Vaan ihan totaalista elintason laskua. Muuta edullisempaan asuntoon jos tarvis, luovu harrastuksista jos on liian kallista ja luovu autosta jos on tarvis. Jos et näitä joutuisi irtisanoutuneena tekemään, niin sitten ei tietenkään tarvitse tehdä.

Kun olet tehnyt tuon elintason laskemisen, on helpompi hahmottaa, mitä irtisanoutumisesta seuraa. Lisäksi pääset tekemään sen paineettomasti, kun tuloja vielä on, etkä ole tehnyt lopullista päätöstä. Luultavasti huomaat, että elintason lasku on pienempi paha, kuin kitua työpaikassa joka tuntuu noin pahalta. Sitten vaan irtisanoutumaan. Saatat myös huomata, ettet ole valmis laskemaan elintasoa. Kummin vaan, niin ole itsellesi rehellinen. Älä ainakaan jää tuleen makaamaan, vaan tee jotain tilanteellesi. Voithan hakea väliaikaisesti jotain muun alan työtä, tai tekemistä, joka näyttää hyvältä CV:ssä. Rohkeutta ja voimia, pystyt siihen kyllä :)

Olen jo laskenut elintasoa, en harrasta itse mitään (siksikin että en lapsen takia ehdi), en tilaa lehtiä, asun täkäläisittäin varsin kohtuuhintaisessa asunnossa, en matkustele, en juuri shoppailekaan kuin lapselle pakolliset.

Olen kyllä hakenut myös muun alan hommia ja matalamman koulutuksen hommia, ei ole vain tärpännyt, aina niihin valittu juuri sen alan/koulutuksen ihminen.

Ap

Sinulle ehdotettiin, että lasket elintasosi niin alas, mitä irtisanoutuminen vaatii. Jos olet näin jo tehnyt, sinullahan pitäisi olla rahaa säästössä, mikä mahdollistaa elämän myös karenssin aikana.

Jos kuitenkin kulutat vielä enemmän kuin mitä työttömänä voisit, kannattaa ihan tosissaan harkita yllä olevaa hyvin konkreettista neuvoa, jonka avulla voit miettiä tarkemmin, mikä on mahdollista ja mikä on järkevää.

Teen 80 % työaikaa julkisella sektorilla, palkkani on siis pienehkö. Ei jää säästöjä. Ap

Jos ei nyt jää säästöjä niin Miten meinaatko etta työtyömänä pärjäät?

Sepä se.

Ap

Ja siksi se asunnon vaihtaminen onkin juuri se suurin yksittäinen kulu jossa voit säästää... 

Sen minkä asunnossa säästää, matkakuluissa menettää. Yleensä tulos on +-0.

Jos vuokra on nyt 900 € ja täytyy koko ajan käydä stadissa niin ei kannata muuttaa klaukkalaan asuakseen 800 € vuokralla.

Jos ap joutuu kuljettamaan lasta isälle julkisilla jonnekin päin helsinkiä kolme kertaa viikossa niin arki menee kyllä todella hankalaksi asumalla nurmijärvellä, käymällä töissä helsingissä ja lapsi sitten päiväkodissa jossain siellä nurmijärvellä.