Lue keskustelun säännöt.
Irtisanoutuisitko tässä tilanteessa?
13.06.2021 |
Akateeminen koulutus ja koulutuksen mukainen monen mielestä hyvä työpaikka. Mutta inhoan työpaikkaani ja työpaikka ahdistaa minua niin paljon että usein oksettaa. Tämä on jatkunut vuosia. Vihaan joka aamu mennä työhöni.
Olen hakenut aktiivisesti töitä kolme vuotta, ei ole tärpännyt. Olen käyttänyt vuorotteluvapaan ja opintovapaan, vapaalla olin rento ja onnellinen mutta töihin palatessa hirveä ahdistus palasi. Työuupumus- ja ahdistusdiagnoosi on, psykologitkin käyty. Neuvona oli että vaihda työpaikkaa.
Koska en ole saanut uutta työtä niin mietin irtisanoutumista koska voin niin huonosti työn takia. Mutta olen yh, lapsi elätettävänä ja karenssikin tulisi eikä uudesta työstä ole mitään takeita, asumme Helsingissä ja pk-seudulla menee aika paljon rahaa asumiseen.
Neuvoja?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Hei, ihan ensimmäiseksi laske elintasoasi. Eli ala heti elää sillä tavalla, kuin joutuisit elämään, jos irtisanoutuisit ja saisit karenssin. Laske paljonko rahaa jäisi ja elä oikeasti sen mukaan. Enkä tarkoita nyt mitään puuro-makaroni-leikkejä. Vaan ihan totaalista elintason laskua. Muuta edullisempaan asuntoon jos tarvis, luovu harrastuksista jos on liian kallista ja luovu autosta jos on tarvis. Jos et näitä joutuisi irtisanoutuneena tekemään, niin sitten ei tietenkään tarvitse tehdä.
Kun olet tehnyt tuon elintason laskemisen, on helpompi hahmottaa, mitä irtisanoutumisesta seuraa. Lisäksi pääset tekemään sen paineettomasti, kun tuloja vielä on, etkä ole tehnyt lopullista päätöstä. Luultavasti huomaat, että elintason lasku on pienempi paha, kuin kitua työpaikassa joka tuntuu noin pahalta. Sitten vaan irtisanoutumaan. Saatat myös huomata, ettet ole valmis laskemaan elintasoa. Kummin vaan, niin ole itsellesi rehellinen. Älä ainakaan jää tuleen makaamaan, vaan tee jotain tilanteellesi. Voithan hakea väliaikaisesti jotain muun alan työtä, tai tekemistä, joka näyttää hyvältä CV:ssä. Rohkeutta ja voimia, pystyt siihen kyllä :)
Olen jo laskenut elintasoa, en harrasta itse mitään (siksikin että en lapsen takia ehdi), en tilaa lehtiä, asun täkäläisittäin varsin kohtuuhintaisessa asunnossa, en matkustele, en juuri shoppailekaan kuin lapselle pakolliset.
Olen kyllä hakenut myös muun alan hommia ja matalamman koulutuksen hommia, ei ole vain tärpännyt, aina niihin valittu juuri sen alan/koulutuksen ihminen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää sairauslomalle ahdistuksen ja mahd. masennuksen vuoksi.
Jatka työnhakua.
Vierailija kirjoitti:
Klikkiotsikko.
Kaskun ei kirjoittanut otsikkoon OFFICAL.
Se viestikenttä on ihan sitä varten, että sinne voi kirjoittaa. Ei otsikkoon kuulu kaikkea kirjoittaa.
Palsta on saanut uuden hullun, klikkiotsikkohullun.
Kyllähän tuo aloittajan tilanne kuulostaa siltä että järki menee, ellei riuhtaise itseään irti. Hyviä neuvoja tässä onkin jo tullut; säästöjä vähän sukan varteen ja kaikki kulut mahdollisimman alas ja sitten irtisanominen. Niin tekisin itse jos opintovapaakin on jo käytetty.
Itselläni on hyvin samankaltainen tilanne meneillään, mutta minulla on vielä opintovapaa-kortti käyttämättä. Se on tässä piakkoin ajankohtainen, nyt säästökuurilla + asunnon vaihtoa halvempaan, ennakoiden tulevaa.
Pakko toimia näin, mielenterveyttäni en aio tuonne työpaikkaan uhrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää sairaslomalle. Karenssiakaan tuskin tulee, jos kerran olot työpaikalla ahdistuksen takana.
Helsingistä pois johonkin ympäryskuntaan, halvempaan asuntoon. Ellet siis voi lapsen huoltajuussyistä lähteä kauemmas. Siitä kannattaa aloittaa ja yrittää innostua jostain stadin ulkopuolisesta uudesta ympäristöstä. Käy katselemassa ja fiilistelemässä, missä voisi olla kiva ja sinulle sopiva asuinalue. Asumiskulut tosiaan pienemmiksi ja kaikki kulut alas niin saat säästettyä kunnolla. Sitten voit miettiä irtisanoutumista kun saat kasaan karenssin ajalle säästöjä. Pitkäntähtäimen suunnitelma siis, mutta kannattaa aloittaa ihan just nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jää sairaslomalle. Karenssiakaan tuskin tulee, jos kerran olot työpaikalla ahdistuksen takana.
Tarkoitin, että irtisanoudut sitten sairaslomalta tarvittaessa. Tosin se sairaslomakin kuormittaa niin kauan kuin olet vielä sidottuna siihen työpaikkaan, joten parasta irtisanoutua.
Vierailija kirjoitti:
Helsingistä pois johonkin ympäryskuntaan, halvempaan asuntoon. Ellet siis voi lapsen huoltajuussyistä lähteä kauemmas. Siitä kannattaa aloittaa ja yrittää innostua jostain stadin ulkopuolisesta uudesta ympäristöstä. Käy katselemassa ja fiilistelemässä, missä voisi olla kiva ja sinulle sopiva asuinalue. Asumiskulut tosiaan pienemmiksi ja kaikki kulut alas niin saat säästettyä kunnolla. Sitten voit miettiä irtisanoutumista kun saat kasaan karenssin ajalle säästöjä. Pitkäntähtäimen suunnitelma siis, mutta kannattaa aloittaa ihan just nyt.
Ja tähän kommenttiini vielä lisäyksenä, että jo se että sinulla on tuollainen kunnon suunnitelma & tähtäin sanotaan vaikka vuoden päässä, auttaa jaksamaan tätä hetkeä.
Nimim. kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingistä pois johonkin ympäryskuntaan, halvempaan asuntoon. Ellet siis voi lapsen huoltajuussyistä lähteä kauemmas. Siitä kannattaa aloittaa ja yrittää innostua jostain stadin ulkopuolisesta uudesta ympäristöstä. Käy katselemassa ja fiilistelemässä, missä voisi olla kiva ja sinulle sopiva asuinalue. Asumiskulut tosiaan pienemmiksi ja kaikki kulut alas niin saat säästettyä kunnolla. Sitten voit miettiä irtisanoutumista kun saat kasaan karenssin ajalle säästöjä. Pitkäntähtäimen suunnitelma siis, mutta kannattaa aloittaa ihan just nyt.
Ei minun mikään pakko ole asua Stadissa, mutta asunnossani on jo melko edullinen vuokra, en taida saada juuri halvempaa muualta läheltä. Mies tapaa lasta kolmena päivänä tunnin pari (hänen oman voinnin takia ollut pakko sopia näin) ajokortittomana joudun laskemaan sitäkin paljonko aikaa julkisilla menee lapsen kuskaamisiin, lisäksi muutto tarkoittaa päiväkodin vaihtoa ym. En ole ollenkaan varma että satasen (?) halvempi asunto kauempana parantaisi kokonaistilannetta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sulla on mojovat säästöt nyt per kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsi töitä muualta ja muuta
Jos olisin lapseton voisin muuttaa työn perässä. Mutta olisiko sinusta oikein erottaa lapsi isästään siksi että itse haluaisin muuttaa vaikka Ouluun? Lapsen isä ei voi vointinsa takia ottaa lasta edes yöksi luokseen eli tapaa lasta usein mutta lyhyesti nyt, jos muutan ei tapaamisia juuri olisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli sulla on mojovat säästöt nyt per kk
Siis millä tavalla?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sijoita säästöt ja tuotot
Mikä neuvo tämäkin on. Auttaa niitä joilla isot säästöt, ap:lla ehkä ei.
Mistä olet hakenut töitä? Laajenna aluetta. Onhan sinulla pitkä työkokemus, kun olet vuorotteluvapaallekin päässyt ja tuoretta koulutusta, kun olet opintovapaalla ollut.
Minä irtisanouduin, kun oma vakituinen työ ahdisti niin paljon. Sain määräaikaisen vuoden pestin, joka päättyy nyt 31.7. Olen kyllä hakenut töitä, mutta jos en saa jään ensimmäistä kertaa elämässä työttömäksi ja ihan Ok tulee olemaan ansiosidonnainen.
Työttömyyden alkaessa yritän neuvotella opiskeluoikeutta ja ensikeväänä sitten jatkan työnhakua, kunhan saisin yhdet aineopinnot tehtyä.
Jos vaan selviät, ei kyllä moneksi vuodeksi kannata jäädä onnettomana kitumaan. Tsemppiä ja rohkeutta päätöksen tekoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ihan ensimmäiseksi laske elintasoasi. Eli ala heti elää sillä tavalla, kuin joutuisit elämään, jos irtisanoutuisit ja saisit karenssin. Laske paljonko rahaa jäisi ja elä oikeasti sen mukaan. Enkä tarkoita nyt mitään puuro-makaroni-leikkejä. Vaan ihan totaalista elintason laskua. Muuta edullisempaan asuntoon jos tarvis, luovu harrastuksista jos on liian kallista ja luovu autosta jos on tarvis. Jos et näitä joutuisi irtisanoutuneena tekemään, niin sitten ei tietenkään tarvitse tehdä.
Kun olet tehnyt tuon elintason laskemisen, on helpompi hahmottaa, mitä irtisanoutumisesta seuraa. Lisäksi pääset tekemään sen paineettomasti, kun tuloja vielä on, etkä ole tehnyt lopullista päätöstä. Luultavasti huomaat, että elintason lasku on pienempi paha, kuin kitua työpaikassa joka tuntuu noin pahalta. Sitten vaan irtisanoutumaan. Saatat myös huomata, ettet ole valmis laskemaan elintasoa. Kummin vaan, niin ole itsellesi rehellinen. Älä ainakaan jää tuleen makaamaan, vaan tee jotain tilanteellesi. Voithan hakea väliaikaisesti jotain muun alan työtä, tai tekemistä, joka näyttää hyvältä CV:ssä. Rohkeutta ja voimia, pystyt siihen kyllä :)
Olen jo laskenut elintasoa, en harrasta itse mitään (siksikin että en lapsen takia ehdi), en tilaa lehtiä, asun täkäläisittäin varsin kohtuuhintaisessa asunnossa, en matkustele, en juuri shoppailekaan kuin lapselle pakolliset.
Olen kyllä hakenut myös muun alan hommia ja matalamman koulutuksen hommia, ei ole vain tärpännyt, aina niihin valittu juuri sen alan/koulutuksen ihminen.
Ap
Sinulle ehdotettiin, että lasket elintasosi niin alas, mitä irtisanoutuminen vaatii. Jos olet näin jo tehnyt, sinullahan pitäisi olla rahaa säästössä, mikä mahdollistaa elämän myös karenssin aikana.
Jos kuitenkin kulutat vielä enemmän kuin mitä työttömänä voisit, kannattaa ihan tosissaan harkita yllä olevaa hyvin konkreettista neuvoa, jonka avulla voit miettiä tarkemmin, mikä on mahdollista ja mikä on järkevää.
Joopa joo,
Onpa taas kyllä niin järkyttävän huono provo.
Et sitten parempaa keksinyt.
Niin saman toistoa 😑