Irtisanoutuisitko tässä tilanteessa?
Akateeminen koulutus ja koulutuksen mukainen monen mielestä hyvä työpaikka. Mutta inhoan työpaikkaani ja työpaikka ahdistaa minua niin paljon että usein oksettaa. Tämä on jatkunut vuosia. Vihaan joka aamu mennä työhöni.
Olen hakenut aktiivisesti töitä kolme vuotta, ei ole tärpännyt. Olen käyttänyt vuorotteluvapaan ja opintovapaan, vapaalla olin rento ja onnellinen mutta töihin palatessa hirveä ahdistus palasi. Työuupumus- ja ahdistusdiagnoosi on, psykologitkin käyty. Neuvona oli että vaihda työpaikkaa.
Koska en ole saanut uutta työtä niin mietin irtisanoutumista koska voin niin huonosti työn takia. Mutta olen yh, lapsi elätettävänä ja karenssikin tulisi eikä uudesta työstä ole mitään takeita, asumme Helsingissä ja pk-seudulla menee aika paljon rahaa asumiseen.
Neuvoja?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko38 kirjoitti:
Mitä hommia teet, jos pk seudulta et koulutettuna ihmisenä ole kolmeen vuoteen duunia löytänyt?
Yhteiskuntatieteellinen koulutus, sen alan töitä teen. Ap
Tämä aloitus on provo. Ja puhdas sellainen.
Yhteiskuntatieteellisestä valmistuneet voivat työllistyä vaikka mille alalle.
Aivan minkälaisiin tehtäviin tahansa, ei ole mitään tiettyä aluetta, johon he työllistyisivät.
Ap on se tunnettu Tarina-täti, joka työntää tänne outoja aloituksia kuin paskaa.
Joka ikinen päivä häneltä tulee useampiakin aloituksia.
Tällä naisella on nuppi sekaisin ja pahasti.
Hänen aloituksissaa ei ole koskaan mitään johdonmukaisuutta. Ei tietenkään, kun ne mielikuvituksessa keksittyjä stoorja.
Jeps, ja ap taas itse alapeukutti ensimmäienä hänet ilmiantavaa kommentoijaa.
Myös tämä on nähty hänen aiemmissa provoissaan.
Olet sekaisin. Minä alapeukutin enkä ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko38 kirjoitti:
Mitä hommia teet, jos pk seudulta et koulutettuna ihmisenä ole kolmeen vuoteen duunia löytänyt?
Yhteiskuntatieteellinen koulutus, sen alan töitä teen. Ap
Tämä aloitus on provo. Ja puhdas sellainen.
Yhteiskuntatieteellisestä valmistuneet voivat työllistyä vaikka mille alalle.
Aivan minkälaisiin tehtäviin tahansa, ei ole mitään tiettyä aluetta, johon he työllistyisivät.
Ap on se tunnettu Tarina-täti, joka työntää tänne outoja aloituksia kuin paskaa.
Joka ikinen päivä häneltä tulee useampiakin aloituksia.
Tällä naisella on nuppi sekaisin ja pahasti.
Hänen aloituksissaa ei ole koskaan mitään johdonmukaisuutta. Ei tietenkään, kun ne mielikuvituksessa keksittyjä stoorja.
Ap taitaa olla opiskellut jotain naistutkimusta eikä halua paljastaa alaansa vaan sanoo yhteiskuntatieteellinen. Ei sillä taustalla mitä vain töitä saa.
Ap ei voi irtisanoutua kun karenssia on luvassa, mutta säästöjä ei ole eikä niitä saa kuulemma kerättyäkään kun on 80% työajalla. Muut paitsi asumiskulut on jo karsittu.
Mitä jää jäljelle? Olla nalkissa.
Siis jos ei ole haluja miettiä asunnon vaihtamista halvempaan, joka mahdollistaisi pienemmät kulut > säästämisen karenssin varalle.
Ärsyttävä ketju. Klassinen tapaus, jossa ollaan jumissa tilanteessa x, johon saadaan hyviä ehdotuksia, jotka kuitenkin hylätään pohtimatta.
Aloittaja haluaa jonkun muun ratkaisemaan tilanne, johon hänellä itsellään on kuitenkin se viimekätinen avain. Jotain pitää tilanteessa muuttaa ja sen eteen pitää jotain uhrauksia tehdä. Niin se vaan on. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Hae ammatillista kuntoutusta. Kuntoutusraha on ihan kohtuullinen. Työkokeilu jakson jälkeen uudelleenkouluttautuminen työeläkelaitoksen piikkiin.
Sitä ei kovin helpolla saa.
Vierailija kirjoitti:
Helsingistä pois johonkin ympäryskuntaan, halvempaan asuntoon. Ellet siis voi lapsen huoltajuussyistä lähteä kauemmas. Siitä kannattaa aloittaa ja yrittää innostua jostain stadin ulkopuolisesta uudesta ympäristöstä. Käy katselemassa ja fiilistelemässä, missä voisi olla kiva ja sinulle sopiva asuinalue. Asumiskulut tosiaan pienemmiksi ja kaikki kulut alas niin saat säästettyä kunnolla. Sitten voit miettiä irtisanoutumista kun saat kasaan karenssin ajalle säästöjä. Pitkäntähtäimen suunnitelma siis, mutta kannattaa aloittaa ihan just nyt.
Käy tsekkaamassa Kirkkonummi.
Se on aika kiva ja Helsinki kohtuullisen lähellä.
Jos ei säästöjä vielä ole niin pyrkisin säästämään edes sen verran että pärjäisi mahdollisen karenssin yli ja sitten nostaisin vaan kytkintä.
Tai hakisin saikkua ja irtisanoutuisin ennen Kelan rahoille tippumista. Lopputilirahoilla elää kuitenkin sen pari kk ainakin.
Irtisanoutuisin jos se olisi taloudellisesti jotenkin mahdollista. Pystytkö mitenkään kituuttamaan karenssin ajan, jos säästöjä ei ole?
Mutta jos olisit vain "huonompi" siellä töissä.
Et suostu venymään, etkä tee ylitöitä.
Eli et suostu pelolla johdettavaksi. Kun työnantaja sanoo sinut irti, niin ei tule karenssia, vaan alkaa tuet juosta.
Hätätilassa kouluttaudu lähihoitajaksi, töitä on ja erilaisia paikkoja on (kaikki eivät ole mummojen pesemistä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingistä pois johonkin ympäryskuntaan, halvempaan asuntoon. Ellet siis voi lapsen huoltajuussyistä lähteä kauemmas. Siitä kannattaa aloittaa ja yrittää innostua jostain stadin ulkopuolisesta uudesta ympäristöstä. Käy katselemassa ja fiilistelemässä, missä voisi olla kiva ja sinulle sopiva asuinalue. Asumiskulut tosiaan pienemmiksi ja kaikki kulut alas niin saat säästettyä kunnolla. Sitten voit miettiä irtisanoutumista kun saat kasaan karenssin ajalle säästöjä. Pitkäntähtäimen suunnitelma siis, mutta kannattaa aloittaa ihan just nyt.
Käy tsekkaamassa Kirkkonummi.
Se on aika kiva ja Helsinki kohtuullisen lähellä.
Tämän voisin kyllä katsoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hätätilassa kouluttaudu lähihoitajaksi, töitä on ja erilaisia paikkoja on (kaikki eivät ole mummojen pesemistä).
Ei ole oikein hyvä neuvo, todella pieni palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha lapsi on? Voisitko päästä osittaiselle hoitovapaalle?
Tuo on paha tilanne. Toisaalta lapselle ei sovi ahdistunut vanhempi, varsinkin, kun se ahdistunut vanhempi on ainoa vanhempi, toisaalta vanhempaa rasittaisi kyllä rahan puute.
Tekisin näin: hakisin töitä muualtakin kuin Helsingistä. Pihistäisin, säästäisin ja sijoittaisin niin sukanvarteen, säästötilille ja sijoituksiin. Olen itse huomannut, että kun minulla on vuoden rahat pahan päivän varana, niin se huono työpaikka ei ahdista niin paljon. Voin han irtisanoutua ihan milloin vain. Näin kestää huonompaakin kohtelua.
Olisitko valmis kouluttautumaan uudelleen? Asumaan muualla kuin Helsingissä?
Lapsen isä asuu täällä ja tapaamisten vuoksi en voi muuttaa kovin kauas eli pk-seudulla on asuttava. Lapsi on neljä, teen jo osittaista 80 %, pitkin hampain sen luottamusmiehen tuella myönsivät, pienenpää % en saa. Uusi koulutus periaatteessa ok mutta mikä ja millä rahalla..? Ap
Venytä rajojasi. Lähetä työhakemuksia vähän kauemmas kuin "pk-seudulle". Testaa, kokeile. Vaikka menestyisitkin, niin paikkaahan ei tarvitse ottaa vastaan. Ajattele se vaikka henkilökohtaisena pikku testinä.
Vierailija kirjoitti:
Hae ammatillista kuntoutusta. Kuntoutusraha on ihan kohtuullinen. Työkokeilu jakson jälkeen uudelleenkouluttautuminen työeläkelaitoksen piikkiin.
Ongelma ei liene ammatissa vaan työpaikassa. Ei ammatillista kuntoutusta saa jos ongelma poistuu vaihtamalla työpaikkaa.
Eikö karenssin aikana ole mahdollista saada toimeentulotukea? Jos ei säästöjä ole. Ja asumistukea. Tai alat tekemään 100% työaikaa, jää säästöönkin. Ja senkin takia, että saa sitten isomman ansiosidonnaisen, kun jää työttömäksi. Puolisen vuotta luulisi kestävän vielä.
Ei vuorotteluvapaalle tarvi olla ollu samassa työssä vuosikymmeniä. Itse juuri jäin (olen 40) enkä ole ollut vuosikymmeniä tässä työpaikassa.