Millainen ihminen ei pidä matkailusta?
Kommentit (166)
Ihan normaali ihminen olen enkä lähde mihinkään mikä vaatii tuntien lojumista lentoasemalla tai koneessa. Sen ajan voi käyttää parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja appi ramppaa hirveästi ulkomailla.
Vähän kyllä mietityttää, että kun viihtyvät ravintoloissa ja baareissa niin onhan tuo lähipubi olemassa
Mutta haluavat siis syödä hyvin. Ja pitävät kunnon meiningistä.
En ymmärrä noita tenuttajia, johan silä matkarahalla saisi viinaa kapit täyteen?
No toisaaltä ymmärrän eron suomalaisen räkälän ja eurooppalaisen pubin tai viinibaarin välillä vaikka turistikohteissa ei asiakaskunnassa olekaan hirveästi eroa...
Miksi Ap:lla on tarve erotella miksi joku ei pidä matkustelusta? Jos joku ei pidä matkustelusta, entä sitten. Minä pidän.
Vierailija kirjoitti:
Mukavuudenhaluinen. Ainakin puolet matkustamisesta on muuta kuin nautintoa: odottelua, hikoilua, jalat sattuu, yleiset vessat ovat kamalia, sänky ei ole oma,
Paljon olen reissannut, mutta enää ei tee mieli.
Minulla on juuri mukavuudenhalu, joka latistaa kiinnostuksen matkustamiseen. Ei tässä iässä enää kiinnosta hankkimalla hankkia epämukavuutta. Elämykset painavat vaa`assa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskammoinen introvertti, köyhä, mielisairas, kielitaidoton autisti.
Kaikki osuu, mutta pidän matkailusta. Suurin ongelma on selkävaiva, joka pahenee jos joutuu pitkään istumaan. No myönnetäköön, ehkä ihmisvihaava on minua kuvaavampi mitä ihmiskammoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen, joka viihtyy parhaiten omassa kodissaan. Sellainen kuin minä, joka ei halua tuhlata minuuttiakaan elämästään poissa kotoa, jos se vain on mahdollista.
Eli todella rutinoitunut ihminen, joka ei halua koskaan mitään uutta?
Miksi ihmisen pitäisi haluta jotain uutta koko ajan, jos on onnellinen elämässään sellaisena kuin se on? Eivät kaikki ihmiset halua uusia kokemuksia. Rauhallinen, rentouttava oleminen omassa kodissani on parasta mitä tiedän. En halua olla poissa kotoa, tuhlata aikaa jossain matkoilla ja koko ajan miettiä, koska taas pääsen omaan rakkaaseen kotiini.
Ei pidä halutakaan uutta kokoajan. Välillä voi mieltä virkistää käydä muutaman
Mieti, mun kaverini matkusti juuri Lapin mökiltään Helsinkiin 19 tuntia. Minulla kestää etelä-Euroopan kotiin ovelta ovelle 8h.
Mä pääsen rentoutumaan lähes puoli vuorokautta aiemmin!
Esimerkiksi sellainen, joka on koko ikänsä joutunut matkustamaan koulun, opiskelun ja työn takia. Sitä riemua ei enää vapaa-ajalleen halua.
Nykyään en matkusta kun on polven nivelrikko. Nuorempana Ruotsin risteilyt ja etelänmatkat kävin. En ole kauhean innokas matkailija koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä kotona kilometrejä pehmeää hiekkarantaa, eksoottisia puutarhoja ja vieraita kulttuureja?
Ne jotka on nähneet vain kodin ja kirkonkylän, eivät edes tiedä miten paljosta jäävät paitsi.
Toki kotona on paras elää, mutta matkustaminen oikeasti muuttaa maailmankuvaa ja opettaa viisautta. Poislukien ne matkat, joissa matkustetaan uusiin kuppiloihin paikallisräkälän sijaan, mutta ne on poikkeuksia.
Hohhoijaa.
Osui ja upposi :)
Ei kannattaisi kuvitella niin paljon mitä se matkustaminen on, sen sijaan että eläisi. Tapaisi uusia ihmisiä, saisi uusia vaikutteita. Lähtisi sieltä betonikuutiosta tai äidin kotoa, voisi löytyä se nainenkin kun sinussa olisi jotakin kiinnostavaa. Voisi vaikka saada vähän itsetuntoa ja it
Olen. Viimeksi koronakesänä 21 kiersimme viikon Suomea, ei rahan arvoista! Lapsuuteni kesät vietin järviseudulla ja olen pakon edessä ollut Lapissa kesällä ja talvella. Ja paljon muitakin paikkoja veneellä, teltalla, mökillä, asuntovaunulla jne
Ja edelleenkin inhoan Suomen ilmastoa enkä saa tästä maasta mitään irti. Kallista ja hyvin ankeaa. Suomen kohdalla mulle riittää kuvien katselu netistä.
Muun maailman haluan kokea konkreettisesti, joka solullani! 2,5 vkoa sitten tulin Suomeen katsomaan saako puutarhahommia jo tehtyä mutta 3,5 vkon kuluttua päösen taas pois 9 viikoksi etelän kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä kotona kilometrejä pehmeää hiekkarantaa, eksoottisia puutarhoja ja vieraita kulttuureja?
Ne jotka on nähneet vain kodin ja kirkonkylän, eivät edes tiedä miten paljosta jäävät paitsi.
Toki kotona on paras elää, mutta matkustaminen oikeasti muuttaa maailmankuvaa ja opettaa viisautta. Poislukien ne matkat, joissa matkustetaan uusiin kuppiloihin paikallisräkälän sijaan, mutta ne on poikkeuksia.
Itselläni on niin hyvä mielikuvitus, että voin päästä vain mielikuvittelemalla tuollaiseen paikkaan heti. Ja se on oikeastaan parempaa kuin oikea, koska kaikki tosimaailmaan kuuluvat epämukavuudet voi karsia pois. Esim. mielikuvituksen trooppisessa paratiisissa ei ole koskaan liian hiostavan kuuma, monsuunisateita tai parvittain moskiittoja. EIkä tarvi lentää minnekään. Olen minä oikeastikin nuorempana matkustellut, mutta todennut että minä nautin siitä paljon vähemmän kuin siitä, että katson vaikka dokumentteja erilaisista paikoista ja sitten mielikuvittelen itseni sinne kun kaipaan pakoa arjesta.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen, joka on onnellinen ja jonka ei tarvitse paeta omaa pitkästyttävää elämäänsä.
Miksi ajattelet, että matkustelevilla ihmisillä olisi pitkästyttävä elämä? Moni matkusteleva ihminen elää muutenkin jo varsin rikasta elämää, mutta matkustele tekee jo hyvästä elämästä vielä paremman.
On kahdenlaisia ihmisiä, toiset nauttivat uusien asioiden kokemisesta ja elämyksistä kuten matkustaminen ja sitten on ne toiset joille kaikki uusi on ahdistavaa ja he taas nauttivat tutusta ja turvallisesta. Näin siis hieman kärjistettynä.
Arka ihminen. Ulkomailla joutuu aina astumaan jonkin verran oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Vieras kieli, vieraat ihmiset, vieras ruoka...
Millainen ihminen ei pidä matkailusta?
No tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vähän tuhlausta matkustaa ulkomaille ja olla yhdessä kohteessa joku hikinen viikko-pari. Eihän siinä edes ehdi tutustua koko paikkaan. Itse viipyisin mieluummin pidemmän aikaa yhdessä paikassa että oppisin kulttuurin, eikä mitään pelkkää turistielämää jne.
Mikä estää sinua olemassa pidempään, se on vain järjestelykysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä kotona kilometrejä pehmeää hiekkarantaa, eksoottisia puutarhoja ja vieraita kulttuureja?
Ne jotka on nähneet vain kodin ja kirkonkylän, eivät edes tiedä miten paljosta jäävät paitsi.
Toki kotona on paras elää, mutta matkustaminen oikeasti muuttaa maailmankuvaa ja opettaa viisautta. Poislukien ne matkat, joissa matkustetaan uusiin kuppiloihin paikallisräkälän sijaan, mutta ne on poikkeuksia.
Itselläni on niin hyvä mielikuvitus, että voin päästä vain mielikuvittelemalla tuollaiseen paikkaan heti. Ja se on oikeastaan parempaa kuin oikea, koska kaikki tosimaailmaan kuuluvat epämukavuudet voi karsia pois. Esim. mielikuvituksen trooppisessa paratiisissa ei ole koskaan liian hiostavan kuuma, monsuunisateita tai parvittain moskiittoja. EIkä tarvi lentää minnekään. Olen minä oikeastikin nuorempana matkustellut, mutta todennut että minä n
Teetkö kaiken muunkin aina ainoastaan mielikuvituksessasi? Mielikuvituskumppani on varmasti parempi kuin oikea kumppani, mielikuvitusseksi parempaa kuin oikea seksi, syöt mielikuvitusruokaa mielikuvitusravintoloissa ja asut mielikuvitustalossa? Jos ulkona sataa kaatamalla niin kaatosateessa kävellessäkin vaan kuvittelet, että kävelet auringonlämmossä?
Millainen ihminen? No esimerkiksi minä. Olen päälle 40-vuotias, yliopiston käynyt, koko ikäni ollut työelämässä. Rakastan tehdä kaikkea käsilläni, urheilen paljon. Sisustan kotiani. Ja niin edelleen.
Minusta on kiva kuunnella muiden matkakertomuksia. Omat matkustuskokemukseni ovat olleet ihan jees, mutta olen todennut, että en saa näistä reissuista riittävästi vastinetta rahoilleni ja reissaamiseen käytetylle työmäärälle. Laitan rahani mielummin muuhun.
Matkailu seikkailuineen ja hankalien olosuhteiden sietämisineen ja uusien ihmisten jaksamista ja muuta vastaa kuuluu nuorille ja nuorenmielisille. Tungos, kuumuus, kopeloinnit, hienhaju, ihmisten äreys, taskuvarkaat, huumekauppiaat, kerjäläiset, kaltoinkohdellut eläimet kaduilla, ruuan puhtaus tai saastaisuus, juomaveden saanti, samojen juttujen toistaminen ihmisestä toiseen, huijausyritykset, jatkuva tinkiminen ja vänkääminen. Ei niitä enää vanhana jaksa.
Vaikka sitten joskus tulee vastaan joku mielenkiintoinen ihminen (esim. vaikkapa se meidät kotiinsa kutsunut ja pippalot järjestänyt jugoslavialainen galleristi, ja joka ennusti meille Jugoslavian hajoamisen ja tulevat sodat kuusi-seitsemän vuotta ennen kuin ko. asiat tapahtui), mielenkiintoinen harrastus (vaikkapa kotkan ruokinta Espanjassa tai shakkiporukat Moskovan puistoissa), silmiähivelevä paikka, jännittävä seikkailu (Rooman katakombit, Ranskan luolat, Yellowstone (pelkäsin että minä olen se laukaiseva tekijä) tai pilkkopimeässä Maunu Kean teleskoopille kapuaminen joka on ollut sykähdyttävä hetki - tähtinen taivas yllä, ympärillä vellova Tyynimeri ja alla hot spot - tulivuori, joka jossain välissä romahtaa /huuhtoutuu mereen).
Itse en jaksa enää matkustella, siitä on mennyt hohto. Nyt jos jonnekin lähden, niin jonkun konsertin, teatteriesityksen tai näyttelyn takia. Ja ei oikein sekään enää jaksa innostaa.