Lue keskustelun säännöt.
Jos vanhus joutuu hoitokotiin, miten käy omaisuudelle?
12.06.2021 |
Joutuuko yksinasuva vanhus realisoimaan kiinteää omaisuuttaan, mikäli joutuu hoitokotiin? Esimerkiksi omakotitalonsa ja tilan, jolla asuu?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi kaikille niille, joilla on hoitoa kaipaava omainen, joka on sotaveteraani tai lotta: Marraskuussa 2019 tuli voimaan lakimuutos, jonka mukaan Valtionkonttori maksaa sotaveteraanien hoidon. Myös ainakin osa lotista (esim. ilmavalvontatehtävissä olleet) lasketaan lotiksi. Voitte hankkia omaisellenne hoitopaikan haluamastamme yksityisestä hoitokodista, ja Valtionkonttori maksaa kaiken muun paitsi huoneen vuokran.
Esim. meillä appiukko on erinomaisessa yksityisessä hoitokodissa, jonka maksu on normaalisti noin 5000 eur / kk. Vaikka appiukon eläke on yli 2000 eur / kk netto, maksaa hän ainoastaan huoneensa vuokran, joka on alle tonnin kuukaudessa. Kaiken muun (esim. hoito, viisi ateriaa päivässä jne.) maksaa Valtionkonttori.
Tämä ryhmä on erittäin pieni ryhmä ja harvalla on lähiomaisena sotaveteraaneja tai lottija, kun Suomen viimeisestä sodasta on aikaa jo 77v eli sotaveteraanien keski-ikä on yli 95v.
Ja sotaveteraanien lisäeläkkeen maksaa valtionkonttori ja tukea saa veteraniliitosta ja suurin osa palveluista ja hoidoista on maksuttomia. Eläkkeen suuruuteen vaikuttaa esim. invaliiditeettiprosentti.
Ryhmä on toki nykyisin pieni, mutta halusin silti tuoda tämän mahdollisuuden esiin, koska kaikki veteraanien omaiset eivät välttämättä tiedä tästä mahdollisuudesta.
31
Kiitos sulle. Itse asiassa minäkään en tiennyt, vaikka olen tässä todellakin jo yli 95-vuotiaan vanhempani asioita hoidellut jo kymmenen vuotta. Äiti ei ole kodistaan minnekään lähdössä, koska ei ole muistisairas eikä täysin toimintakyvytönkään. Tällä hetkellä asiat hoituvat kohtuullisesti vielä ja me lapset autamme käytännön asioissa. Toivomme ettei äidin tarvitsisi koskaan mihinkään lähteäkään, koska muuttaminen tuossa iässä voi olla jo hankalaa. Kotona on kaikki kohdallaan, mutta uudet kuviot voisi masentaa ja pelottaa. On hyvä tietää, että kaikki palvelut olisi sitten mahdollista kumminkin saada ajattelematta mitä ne maksaa sinne hoito- tai hoivakotiinkin, jos sinne joutuisi joskus kuitenkin menemään.
Pelkään että äidille kävisi pian samalla tavalla kuin mummolle, joka aikanaan vietiin väkisin vanhainkotiin ja siellä hän sitten eli vain kuukauden kunnes kuoli. Järkytys oli niin suuri, ettei sydän kestänyt. 70-luvulla tehtiin vielä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu. Varma tieto.
Aika paljon riippuu edunvalvojasta, eli paras vaihtoehto olisi laittaa edunvalvojaksi joku luottosukulainen, joka toimii nimenomaan päämiehen eikä hoitolaitoksen etua ajatellen.
Sukulaisten ei tarvitse maksaa vaan haetaan toimeentulotukea, jos TULOT ei riitä.
Omaisuutta realisoidaan vasta siinä vaiheessa, jos toimeentulotukea ei voi saada riittävän pitkään siksi, että on varallisuutta. Sitä ajatellen kannattaisi jo voimiensa päivinä ja oikeustoimikelpoisena luovuttaa arvokkaampi omaisuus kuten kiinteistöt ennakkoperintönä ja pidättää itsellään elinikäinen käyttöoikeus.
Sukulainen nyt ei ainakaan missään nimessä. Paras on täysin ulkopuolinen edunvalvoja joka oikeasti ottaa vanhuksen tilanteen kokonaisuutena huomioon, ilman, että takaraivossa jyskyttää perintöajatukset. Aikamoisia ideoita täälläkin miten vanhus voi juonitella itselleen pienemmät maksut. "Kunta vie kaiken" ei pidä paikkaansa, koska mikään laki ei määrää vanhusta kunnalliseen hoitokotiin. Jos on rahaa niin voi mennä yksityiseen ja maksaa lisäksi palveluja mitä haluaa. Kotiinkin voi jäädä ja palkata sinne hoitoa ja apua. Oikeasti välittävä omainen järjestäisi näitä, toki vanhuksen toive edellä, eikä suosittelisi mitään "Irtisano vuokralaiset" yms. Sijoitusasunnot myyntiin vaan ja raha vanhuksen hyväksi!
Jos on luotettava sukulainen, joka pystyy toimimaan edunvalvojana, niin kyllä hän on vanhuksen kannalta yleensä selvästi parempi ratkaisu kuin yleinen edunvalvoja. Yleisillä edunvalvojilla on usein liikaa asiakkaita niin, että he eivät ehdi miettiä päämiehen yksilöllisiä tarpeita. Lisäksi yleinen edunvalvoja usein pihistelee päämiehen rahojen kanssa. Vaikka päämiehellä olisi paljonkin omaisuutta, yleinen edunvalvoja ei välttämättä anna käyttää sitä muuhun kuin ihan minimielintasoon. Ilmeisesti ajatuksena on se, että kukaan ei pääse ainakaan syyttämään päämiehen varojen tuhlaamisesta.
Mutta jos lähipiiristä ei löydy sopivaa tarpeeksi luotettavaa henkilöä, niin silloin on toki pakko ottaa ulkopuolinen edunvalvoja.
Niin tai sitten tämä yleinen edunvalvoja laittaa sumeilematta asiakkaansa rahat menemään mahdollisimman pian kokonaan - kun kerran rahaa on - ja sen jälkeen vanhus tippuu minimipalveluille.
Nimin. perinnöttä jäänyt sukulainen?
Jos elinaikaa ei paljon ole odotettavissa niin noin se vaan kannattaa tehdä. Jos vanhus kuitenkin elää pidempään niin usein se kuntokin on jo sellainen, että minimipalveluilla oleminen on ihan ok.
20v vanhustyötä tehneenä olen edelleen sitä mieltä, että sukulainen ei edunvalvojaksi ikinä. Vaikka mitä puhutaan ja millä perustellaan niin niitä aidosti vanhusta ajattelevia, ja kokonaisuuden hahmottavia, sukulaisia on todella harvassa. Hyvääkin tarkoittava omainen on niin kiinni omissa tunteissaan, että esim. juuri tuo elinaika-asia on hankala.
Se on totta, että yleinenkään ei automaattisesti ole hyvä. Olen joutunut muutaman kerran niidenkin touhuihin puuttumaan, kun heräsi epäilys, että asiakkaan rahoja on käytetty liikaa ja toisessa tapauksessa edunvalvoja ei ollut toimittanut asiakkaalle sovittua käteisrahaa läheskään joka kuukausi. Ehkä paras olisi yleinen edunvalvoja JA aktiiviset omaiset.
Toisaalta kyllä olen sitäkin mieltä, että pitäisi myös kunnioittaa, syyllistämättä ketään, jos vanhuksen aito oma toive on jättää lapsille omaisuutta.
Kannattaisi jokaisen tehdä hoitotahto ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuuteen ei kosketa, vain sen tuottoon. Siksi 3 sijoituskämppää omistava isotätini irtisanoi vuokrasopimukset ennen lähtöään hoitokotiin. Asuntojen tuotto olisi mennyt kunnalle, kaikki kulut jääneet isotädille. Kunnallisessa hoitokodissa pitkäaikaishoidossa laskutetaan tulojen mukaan, mutta korkeintaan todelliset kulut eli noin 4000 e/kk. Isotädin eläke oli noin 900 e/kk, siitä hän sai itselleen muistaakseni 100 e/kk.
Varakkaan ihmisen tapa toimia.
Niinpä. Kupataan yhteiskuntaa eli veronmaksajia sen sijaan, että maksettaisiin oman maksukyvyn mukaan. Keinottelu ja ahneus, nuo turmiolliset sisarukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi kaikille niille, joilla on hoitoa kaipaava omainen, joka on sotaveteraani tai lotta: Marraskuussa 2019 tuli voimaan lakimuutos, jonka mukaan Valtionkonttori maksaa sotaveteraanien hoidon. Myös ainakin osa lotista (esim. ilmavalvontatehtävissä olleet) lasketaan lotiksi. Voitte hankkia omaisellenne hoitopaikan haluamastamme yksityisestä hoitokodista, ja Valtionkonttori maksaa kaiken muun paitsi huoneen vuokran.
Esim. meillä appiukko on erinomaisessa yksityisessä hoitokodissa, jonka maksu on normaalisti noin 5000 eur / kk. Vaikka appiukon eläke on yli 2000 eur / kk netto, maksaa hän ainoastaan huoneensa vuokran, joka on alle tonnin kuukaudessa. Kaiken muun (esim. hoito, viisi ateriaa päivässä jne.) maksaa Valtionkonttori.
Tämä ryhmä on erittäin pieni ryhmä ja harvalla on lähiomaisena sotaveteraaneja tai lottija, kun Suomen viimeisestä sodasta on aikaa jo 77v eli sotaveteraanien keski-ikä on yli 95v.
Ja sotaveteraanien lisäeläkkeen maksaa valtionkonttori ja tukea saa veteraniliitosta ja suurin osa palveluista ja hoidoista on maksuttomia. Eläkkeen suuruuteen vaikuttaa esim. invaliiditeettiprosentti.
Ryhmä on toki nykyisin pieni, mutta halusin silti tuoda tämän mahdollisuuden esiin, koska kaikki veteraanien omaiset eivät välttämättä tiedä tästä mahdollisuudesta.
31
Kiitos sulle. Itse asiassa minäkään en tiennyt, vaikka olen tässä todellakin jo yli 95-vuotiaan vanhempani asioita hoidellut jo kymmenen vuotta. Äiti ei ole kodistaan minnekään lähdössä, koska ei ole muistisairas eikä täysin toimintakyvytönkään. Tällä hetkellä asiat hoituvat kohtuullisesti vielä ja me lapset autamme käytännön asioissa. Toivomme ettei äidin tarvitsisi koskaan mihinkään lähteäkään, koska muuttaminen tuossa iässä voi olla jo hankalaa. Kotona on kaikki kohdallaan, mutta uudet kuviot voisi masentaa ja pelottaa. On hyvä tietää, että kaikki palvelut olisi sitten mahdollista kumminkin saada ajattelematta mitä ne maksaa sinne hoito- tai hoivakotiinkin, jos sinne joutuisi joskus kuitenkin menemään.
Pelkään että äidille kävisi pian samalla tavalla kuin mummolle, joka aikanaan vietiin väkisin vanhainkotiin ja siellä hän sitten eli vain kuukauden kunnes kuoli. Järkytys oli niin suuri, ettei sydän kestänyt. 70-luvulla tehtiin vielä näin.
Nykyään panostetaan kotona hoitamiseen. Riippuu kunnasta onko yöhoitoa, mutta täällä meilläkin, missä ei ole, voi saada päivällä kotiin apua viisikin kertaa. Jos rahaa on ja haluaa olla kotona niin se on mahdollista vaikka olisi vuoteeseen hoidettava (oletan nyt, että tämä on asiakkaan ehdoton toive ja että esim. pelkoja tai kipuja ei ole estämässä). Palveluja voi myös yhdistää, eli teidän tapauksessa miettiä mitä pystytte itse auttamaan, mitä kunta voi tarjota, ja mitä sen ulkopuolelle jää. Voiko yksityinen auttaa siinä? Tiedän vanhuksia jotka on pelkästään yksityiseltä palkanneet itselleen kotiin hoitajan 24/7, mutta edes sellaiseen ei ole tarvetta, kun ottaa kunnan maksimit kotihoidon palvelut. Nekin tosin laskutetaan tulojen mukaan, eli ei ole automaattisesti isotuloisimmille edullisimpia. Ja jos vanhus ei ole ihan muistamaton niin 24/7 palveluita tuskin edes tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni ei, varsinkin jos on kunnallisella hoidossa eikä yksityisellä. Kunnallisella puolella laskutus suhteutetaan tuloihin, ei omaisuuteen. Toisaalta lääkkeet, vaipat, pesuaineet, pyykkihuolto jne maksaa vielä asumisen ja hoidon lisäksi, eli voi kai se mennä niinkin, ettei eläke ja asumistuki riitä kattamaan menoja. Eli kaikki on siis mahdollista.
Mitä sitten tapahtuu jos kulut ovat suuremmat kuin tulot? Ei kai sitä vanhusta voi nälkään tap paa? Sukulaisetko maksaa? Mitä jos niitä ei ole?
Tapahtuu sama kuin muillekin kansalaisille; haetaan toimeentulotukea. Sitähän ei ikäihminen saa, jos on realisoitavaa omaisuutta. Hänhän ei enää nuorru ja muuta hoitokodista takaisin kotiinsa, joten kodin säilyttäminen omana on, miten sen sanoisi, turhaa, eikä hänen taloustilanteeseensa ole odotettavissa minkäänlaista muutosta. (Jos verrataan esim lapsiperheeseen, jonka ei tarvitse myydä kotiaan, saadakseen tilapäisesti työttömyyden tullen toimeentulotukea.)
Toimeentulotuessa ei ole yläikärajaa. Se on meille kaikille kansalaisille tarkoitettu viimesijainen etuus.
Tiedän tapauksen, jossa tuleva perikuntansa ei halua äidin menevän hoitoon, koska äidillä on realisoitavaa kiinteää maisuutta eli talo, jossa asuu ja jonka omistaa. Äiti on sekaisin päästään, mutta perintö on tärkeämpää ja äitiä pidetään siellä kotona, vaikka tilanne olisi se, että hän tarvitsisi hoitoa. Itse hän tosin ei hullussa päässään ole sitä mieltä, mutta esim. hänen poikansa tietää tilanteen ja pelkää perintönsä menenvän hoitokotimaksuihin. Tekee kyseenalaisia hommia estääkseen tämän.RAHA RATKAISEE.
Äiti voi lahjoittaa talonsa perillisilleen (tai kenelle nyt haluaa). Veroa menee lähisukulaiselta vain hiukan enemmän kuin kuoleman jälkeen perittäessä.
Itse olen jo alkanut jakaa omaisuuttani aikuisille lapsilleni. Ei tarvi sitten perikunnan enää miettiä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuuteen ei kosketa, vain sen tuottoon. Siksi 3 sijoituskämppää omistava isotätini irtisanoi vuokrasopimukset ennen lähtöään hoitokotiin. Asuntojen tuotto olisi mennyt kunnalle, kaikki kulut jääneet isotädille. Kunnallisessa hoitokodissa pitkäaikaishoidossa laskutetaan tulojen mukaan, mutta korkeintaan todelliset kulut eli noin 4000 e/kk. Isotädin eläke oli noin 900 e/kk, siitä hän sai itselleen muistaakseni 100 e/kk.
"Asuntojen tuotto olisi mennyt kunnalle, kaikki kulut jääneet isotädille".
Asunnon tuotto= vuokratulot miinus vastikkeet, vakuutukset jne. ja erotus on tuotto, joka vaikuttaa hoitomaksuihin eli hoitomaksuihin vaikuttavat kaikki verotettavat tulot.
En ymmärrä mitä väärää siinä on, että sijoitusten tuotto vaikuttaa hoitomaksuihin, kenen muun ne pitäisi maksaa tätisi puolesta, naapurin Peranko?
Toki ymmärrän tuon, mutta tiesitkö sinä, miten laskelmissa tuo tuotto lasketaan? Aivan oikein, otetaan tiedot edellisen vuoden verotuksesta ja korotetaan indeksillä. Sitten tuotto jaetaan kuukausille ja kunta laskuttaa sen verran asiakasta. Jos asunnossa jääkaappi hajoaa, ei vuokranantajalla ole tilillään euroakaan, jolla sellainen hankkia, koska hoitomaksut on maksettava ajallaan. Homma toimii vain silloin, kun asunnossa on koko ajan vuokralainen eikä ole mitään remonttitarvetta. Siksi mieluummin asunto tyhjänä. Eläkkeestä kun saa ensin maksaa omat kulunsa (vastikkeet) ja vasta sitten kunta tulee apajille.
Jos esim. jääkaappi hajoaa, vuokralainen voi ostaa uuden kaapin, ja vähentää sen hinnan vuokrasta. Ei tarvita vuokranantajan (olemattomia) rahoja. Isommat remontit saa maksettua pikkuhiljaa pääomavastikkeella, jota vuokralainen maksaa vuokrassaan.
Seuraavan vuoden verotuksessa tulot ovatkin sitten pienemmät eli hoitomaksut laskevat.
Entä jos hoitokotiin menevä on paljon varakkaampi kuin kotiin jäävä puoliso? Onko muuton jälkeen tulot ja varallisuus yhteistä vai erillistä?
Meillä tilanne missä isän uusi puoliso kuppaa isän tililtä rahaa, ajelee isän autolla ja edunvalvonta on vielä kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni ei, varsinkin jos on kunnallisella hoidossa eikä yksityisellä. Kunnallisella puolella laskutus suhteutetaan tuloihin, ei omaisuuteen. Toisaalta lääkkeet, vaipat, pesuaineet, pyykkihuolto jne maksaa vielä asumisen ja hoidon lisäksi, eli voi kai se mennä niinkin, ettei eläke ja asumistuki riitä kattamaan menoja. Eli kaikki on siis mahdollista.
Mitä sitten tapahtuu jos kulut ovat suuremmat kuin tulot? Ei kai sitä vanhusta voi nälkään tap paa? Sukulaisetko maksaa? Mitä jos niitä ei ole?
Singaporessa lapset on velvollisia kustantamaan kaikki vanhempien hoitokulut, mutta onneksi Suomessa (on ainakin ollut) on tapana jakaa tasan kulut jonkatakia verot ovat tuntuvat. Se on reilua että jolla in isot tulot maksaa enemmän.
No riippuu ihan paikkakunnasta. Ei täällä ainakaan palvelusetelillä yksityiseen mennä yhtään sen helpommin kuin kunnalliseen. Huonokuntoinen pitää kyllä olla. Täysin yksinäiset on viimeisenä listalla, kun heillä ei ole omaisia jotka pommittaa asiakasohjausta päivittäin. Ja hoidon taso on kunnallisessa parempaa, ellei yksityiseen mene kokonaan omalla rahalla ja osta siihen päälle muuta. Olette varmaan lukeneet viime vuosien juttuja yksityisistä hoitokodeista? Hoitajien palkat on myös pienemmät yksityisellä, joten kyllä se niin menee, että kenellä on varaa valita menee kunnalle töihin. Itse tein pienen hetken yksityisellä ja ei ikinä enää. Säästöä piti tulla hanskoista alkaen (käytössä halvimmat, eli huonolaatuisimmat). Tärkeintä oli, että toiminta näyttää hyvältä ulospäin. Oli viriketuokiota toisensa perään yms, että saatiin aulan seinään kirjoittaa (omaisten luettavaksi) mitä kaikkea täällä tehdään. Moni iäkäs jo mieluummin lepää (tuolissa istuminenkin voi olla rankkaa) ja ottaisi senkin tilalle laadukkaamman perushoidon.