Lue keskustelun säännöt.
Kenelle saa kehua lapsiaan?
11.06.2021 |
Täällä palstalla saa usein lukea, että on typerää, noloa ja ärsyttävää, kun joku työkaveri, kaveri tai sukulainen kehuu omia lapsiaan tai kertoo näiden elämästä. Kenelle sitten lapsistaan saa puhua? Puolisolleen?
Esim. nyt haluaisin kauheasti näyttää jollekulle ihania kuvia lapseni viime viikolla olleista vanhojentansseista. En sitten ole näyttänyt, kun palstan mukaan ketään ei kiinnosta.
Kommentit (66)
Minä kehun sellaisille ystäville, joiden kanssa ei tavata perheitä, eli ei ole sellaista vertailuasemaa ja jotka ovat lisäksi lapsuudenystäviä. Äitikavereille ja perhetuttaville en kehu, ellei tunnu jotenkin luonnolliselta siinä keskustelussa ja toinenkin kehuu omaansa. Sitten tietysti isovanhemmille ja kummeille kehutaan. Puolison kanssa nauretaan lasten hassuja oivalluksia.
Kai se konteksti ratkaisee lopulta. Kyllä minunkin mielestäni lapsia kehuskelevat ihmiset ovat joskus ärsyttäviä. Ja jotkut tekevät sitä aika ikävällä tavalla ilman mitään empatiaa toista kohtaan. Esimerkiksi yhden ystävän lapsi oli saanut Asperger tai muun sellaisen diagnoosin (en siis muista täysin tarkasti) niin toinen kaveri kehui pian tämän jälkeen yhteisessä tapaamisessa lapsensa sosiaalisuutta ja taitavuutta kaikessa, kuinka lapsi on oppinut kaikkea ikätasoa edellä. Tämän toisen lapselle siis ihan pyöräilyn oppiminenkin oli todella vaikeaa ja luonnollisesti kommunikoinnissa toisten kanssa vaikeuksia. Tämä kaveri möläytti vielä, että onneksi ei täydy stressata että omasta lapsesta tulisi koulukiusattu, kun tämä on niin taitava sosiaalisesti (eskari-ikäinen silloin muistaakseni). Noh, selvästi äitinsä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ylipäätänsä pitäisi kehua... Täyttääkseen jotain aukkoa?
Vierailija kirjoitti:
Minä kehun sellaisille ystäville, joiden kanssa ei tavata perheitä, eli ei ole sellaista vertailuasemaa ja jotka ovat lisäksi lapsuudenystäviä. Äitikavereille ja perhetuttaville en kehu, ellei tunnu jotenkin luonnolliselta siinä keskustelussa ja toinenkin kehuu omaansa. Sitten tietysti isovanhemmille ja kummeille kehutaan. Puolison kanssa nauretaan lasten hassuja oivalluksia.
Kai se konteksti ratkaisee lopulta. Kyllä minunkin mielestäni lapsia kehuskelevat ihmiset ovat joskus ärsyttäviä. Ja jotkut tekevät sitä aika ikävällä tavalla ilman mitään empatiaa toista kohtaan. Esimerkiksi yhden ystävän lapsi oli saanut Asperger tai muun sellaisen diagnoosin (en siis muista täysin tarkasti) niin toinen kaveri kehui pian tämän jälkeen yhteisessä tapaamisessa lapsensa sosiaalisuutta ja taitavuutta kaikessa, kuinka lapsi on oppinut kaikkea ikätasoa edellä. Tämän toisen lapselle siis ihan pyöräilyn oppiminenkin oli todella vaikeaa ja luonnollisesti kommunikoinnissa toisten kanssa vaikeuksia. Tämä kaveri möläytti vielä, että onneksi ei täydy stressata että omasta lapsesta tulisi koulukiusattu, kun tämä on niin taitava sosiaalisesti (eskari-ikäinen silloin muistaakseni). Noh, selvästi äitinsä ei ole.
Ääk. Eli puhut just niille joille ei pitäisi. Ihmisille, jotka ihan eri elämäntilanteessa ja joita tuskin kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta kehuvat ihmiset! Oikeasti.
Ai? Kyllä mua kiinnostaa onnelliset ihmiset ja ne saa mut hyvälle tuulelle. TEENNÄISYYS on eri asia, mutta ei tässä nyt siitä puhuta, vaan aidosti innoissaan olemisesta.
Aika ankeuttaja täytyy olla, ettei yhtään hellytä, kun joku kohkaa teininsä vanhojen tanssista.
Ei sillä, en itse esittelisi lapsostani ainakaan monen kuvan verran sellaiselle, joka ei häntä tunne yhtään. Mutta kaverien lapsista olen kyllä aidosti kiinnostunut. Ok, ei pitkän monologin verran, mutta siinä missä kaverin omistakin kuulumisista tietenkin!
Aika ankeuttaja on, jos ei innostu mehiläisenkasvatuksesta.
No niinhän minä juuri sanoin. Että ylipäätään on hellyttävää, kun joku on oikein innoissaan ja onnellinen. Ihan sama, mistä asiasta! Toki nyt joku pitkä monologi lapsistaan TAI mehiläisenkasvatuksesta on puuduttavaa, mutta minä kyllä osaan kiinnostua aika monenlaisesta asiasta ja melkein mistä tahansa voi saada mielenkiintoista tietoa, kun kuuntelee ihmisiä.
Ja tosiaan se toisen ilo on tarttuvaa itsessään.
Myötäeläminen on taito, jota ei itsekeskeisillä ihmisillä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myötäeläminen on taito, jota ei itsekeskeisillä ihmisillä ole.
Eli sillä joka pitää pitkiä monologoja lapsistaan eikä ajattele sitä, jolle puhuu.
Semmoiselle jota kiinnostaa, eli ei ainakaan minulle. Jos toisen ihmisen kanssa puhuu, pitää olla joku yhteinen sävel, eikä se ikävä kyllä läheskään aina ole lapset/lapsenlapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myötäeläminen on taito, jota ei itsekeskeisillä ihmisillä ole.
Tämä. Lisäisin myös, että uteliaisuus elämää ja uusia asioita kohtaan on ÄLYKKYYDEN merkki.
Ok, on tökeröä hieroa omaa onneaan sellaisen naamaan, jolla tietää olevan asiassa vaikeuksia (kommentti tuolla sosiaalisen lapsen kehumisesta autismikirjolaisen äidille). Siis TIETÄÄ, vahinkoja voi sattua.
Ja on totta kai niin että toisen toistuvaa monologia aivan oudosta asiasta tai jonkun ventovieraan tekemisistä ei kauaa jaksa kuunnella. Voi jopa silloin kyllä ihan SANOA sen, että "hei, minä en tunne tuota ihmistä yhtään, ymmärrän että hän on sinulle tärkeä, mutta voidaanko puhua jostakin tutummasta aiheesta?"
Mutta että jotain lähtökohtaisesti ÄRSYTTÄÄ KEHUVAT ELI ONNELLISET ihmiset?! Oletteko te oikeasti vähän... masentuneita tai jotain?
Ja aika kurjalta kuulostaa, jos ystävien ja tuttavien puheista suodattaa kaiken, joka itselle satu olemaan tärkeää tai entuudestaan tuttua. Miten te pärjäsitte koulussa? Elämässä? Työssä?
Jos kaikki uusi tai oudompi on teistä "yäks" ja "ei kiinnosta"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta kehuvat ihmiset! Oikeasti.
Ai? Kyllä mua kiinnostaa onnelliset ihmiset ja ne saa mut hyvälle tuulelle. TEENNÄISYYS on eri asia, mutta ei tässä nyt siitä puhuta, vaan aidosti innoissaan olemisesta.
Aika ankeuttaja täytyy olla, ettei yhtään hellytä, kun joku kohkaa teininsä vanhojen tanssista.
Ei sillä, en itse esittelisi lapsostani ainakaan monen kuvan verran sellaiselle, joka ei häntä tunne yhtään. Mutta kaverien lapsista olen kyllä aidosti kiinnostunut. Ok, ei pitkän monologin verran, mutta siinä missä kaverin omistakin kuulumisista tietenkin!
Aika ankeuttaja on, jos ei innostu mehiläisenkasvatuksesta.
No niinhän minä juuri sanoin. Että ylipäätään on hellyttävää, kun joku on oikein innoissaan ja onnellinen. Ihan sama, mistä asiasta! Toki nyt joku pitkä monologi lapsistaan TAI mehiläisenkasvatuksesta on puuduttavaa, mutta minä kyllä osaan kiinnostua aika monenlaisesta asiasta ja melkein mistä tahansa voi saada mielenkiintoista tietoa, kun kuuntelee ihmisiä.
Ja tosiaan se toisen ilo on tarttuvaa itsessään.
Mun mielestä suurin osa ihmisistä ei ole noin kiinnostunut toisista. Mun kokemuksen mukaan lapsistaan paljonnpuhuvat ei useinkaan innostu toisten mehiläisistä. Ja vastavuoroisuuden puute jotenkin tappaa sen ihmissuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötäeläminen on taito, jota ei itsekeskeisillä ihmisillä ole.
Eli sillä joka pitää pitkiä monologoja lapsistaan eikä ajattele sitä, jolle puhuu.
Ei tässä nyt pitkistä monologeista puhuta. Ihan vaan normaalista kanssakäymisestä. Siitä että joku näyttää kuvan lapsestaa tai kertoo, että olipa hauska ilta, lapsella oli vanhojen tanssit ja se meni mahtavasti.
Tuliko sulle tuon aikana kamala peppukipu ja ahdistus? Oisit varmaan saanut sen 10 sekunnin aikana tehdyksi ihan valtavasti jotain hyödyllisempää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta kehuvat ihmiset! Oikeasti.
Ai? Kyllä mua kiinnostaa onnelliset ihmiset ja ne saa mut hyvälle tuulelle. TEENNÄISYYS on eri asia, mutta ei tässä nyt siitä puhuta, vaan aidosti innoissaan olemisesta.
Aika ankeuttaja täytyy olla, ettei yhtään hellytä, kun joku kohkaa teininsä vanhojen tanssista.
Ei sillä, en itse esittelisi lapsostani ainakaan monen kuvan verran sellaiselle, joka ei häntä tunne yhtään. Mutta kaverien lapsista olen kyllä aidosti kiinnostunut. Ok, ei pitkän monologin verran, mutta siinä missä kaverin omistakin kuulumisista tietenkin!
Aika ankeuttaja on, jos ei innostu mehiläisenkasvatuksesta.
No niinhän minä juuri sanoin. Että ylipäätään on hellyttävää, kun joku on oikein innoissaan ja onnellinen. Ihan sama, mistä asiasta! Toki nyt joku pitkä monologi lapsistaan TAI mehiläisenkasvatuksesta on puuduttavaa, mutta minä kyllä osaan kiinnostua aika monenlaisesta asiasta ja melkein mistä tahansa voi saada mielenkiintoista tietoa, kun kuuntelee ihmisiä.
Ja tosiaan se toisen ilo on tarttuvaa itsessään.
Mun mielestä suurin osa ihmisistä ei ole noin kiinnostunut toisista. Mun kokemuksen mukaan lapsistaan paljonnpuhuvat ei useinkaan innostu toisten mehiläisistä. Ja vastavuoroisuuden puute jotenkin tappaa sen ihmissuhteen.
Mun mielestä taas nimenomaan on kiinnostuneita. Ehkä olen onnekas, oma akateeminen kuplani on kiinnostunut uusista asioista ja osaa kuunnella muita.
Se toki on totta, että jos joku paasaa vain itse eikä kuuntele muita, se on tökeröä ja vie muilta innon kuunnella häntä - onneksi en tunne tuollaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta kehuvat ihmiset! Oikeasti.
Ai? Kyllä mua kiinnostaa onnelliset ihmiset ja ne saa mut hyvälle tuulelle. TEENNÄISYYS on eri asia, mutta ei tässä nyt siitä puhuta, vaan aidosti innoissaan olemisesta.
Aika ankeuttaja täytyy olla, ettei yhtään hellytä, kun joku kohkaa teininsä vanhojen tanssista.
Ei sillä, en itse esittelisi lapsostani ainakaan monen kuvan verran sellaiselle, joka ei häntä tunne yhtään. Mutta kaverien lapsista olen kyllä aidosti kiinnostunut. Ok, ei pitkän monologin verran, mutta siinä missä kaverin omistakin kuulumisista tietenkin!
Aika ankeuttaja on, jos ei innostu mehiläisenkasvatuksesta.
No niinhän minä juuri sanoin. Että ylipäätään on hellyttävää, kun joku on oikein innoissaan ja onnellinen. Ihan sama, mistä asiasta! Toki nyt joku pitkä monologi lapsistaan TAI mehiläisenkasvatuksesta on puuduttavaa, mutta minä kyllä osaan kiinnostua aika monenlaisesta asiasta ja melkein mistä tahansa voi saada mielenkiintoista tietoa, kun kuuntelee ihmisiä.
Ja tosiaan se toisen ilo on tarttuvaa itsessään.
Mun mielestä suurin osa ihmisistä ei ole noin kiinnostunut toisista. Mun kokemuksen mukaan lapsistaan paljonnpuhuvat ei useinkaan innostu toisten mehiläisistä. Ja vastavuoroisuuden puute jotenkin tappaa sen ihmissuhteen.
MInusta pieni osa ei ole kiinnostunut muista. Sellaiset ihmiset eivät myöskään opi mitään maailmasta, eihän heitä "kiinnosta" juuri mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötäeläminen on taito, jota ei itsekeskeisillä ihmisillä ole.
Eli sillä joka pitää pitkiä monologoja lapsistaan eikä ajattele sitä, jolle puhuu.
Ei tässä nyt pitkistä monologeista puhuta. Ihan vaan normaalista kanssakäymisestä. Siitä että joku näyttää kuvan lapsestaa tai kertoo, että olipa hauska ilta, lapsella oli vanhojen tanssit ja se meni mahtavasti.
Tuliko sulle tuon aikana kamala peppukipu ja ahdistus? Oisit varmaan saanut sen 10 sekunnin aikana tehdyksi ihan valtavasti jotain hyödyllisempää?
Ei vielä tuosta, mutta jos niitä kuvia on 10 ja niitä on nähty jo treeneistä, harjoityskampauksesta, puvusta jne. ja se yhdistyy siihen, että mun juttuja mehiläispesien kevätpuuhista ei ole jaksettu kuunnella edes kahta lausetta, niin kyllä. Ja ihan oikeasti kuvaamani tilanteet on olleet todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No töissä on ne pari kymmenen minuutin taukoa. Jos joku haluaa kertoa koko kymmenen minuuttia jostain kampauksesta, niin joo ei tod kiinnosta. Tai jos haluaa näyttää "yhden kuvan" ja sitten odotetaan ja odotetaan, että se löytyy sieltä puhelimen uumenista ja joo sitten on vielä tää ja tää kuva ja odotas...
Vierailija kirjoitti:
Myötäeläminen on taito, jota ei itsekeskeisillä ihmisillä ole.
Myötäeläminen ja toisen kehujen kuuntelu ovat kaksi eri asiaa.
Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta toisten lapset, joskus kohteliaisuudesta kysyn kuulumisia mutta odotan siihenkin lyhyttä vastausta, en pitkää selostusta.
Kaikkein kauheinta on kun joku työntää puhelimensa kiinni naamaani näyttääkseen kuvia lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta kehuvat ihmiset! Oikeasti.
Ai? Kyllä mua kiinnostaa onnelliset ihmiset ja ne saa mut hyvälle tuulelle. TEENNÄISYYS on eri asia, mutta ei tässä nyt siitä puhuta, vaan aidosti innoissaan olemisesta.
Aika ankeuttaja täytyy olla, ettei yhtään hellytä, kun joku kohkaa teininsä vanhojen tanssista.
Ei sillä, en itse esittelisi lapsostani ainakaan monen kuvan verran sellaiselle, joka ei häntä tunne yhtään. Mutta kaverien lapsista olen kyllä aidosti kiinnostunut. Ok, ei pitkän monologin verran, mutta siinä missä kaverin omistakin kuulumisista tietenkin!
Aika ankeuttaja on, jos ei innostu mehiläisenkasvatuksesta.
No niinhän minä juuri sanoin. Että ylipäätään on hellyttävää, kun joku on oikein innoissaan ja onnellinen. Ihan sama, mistä asiasta! Toki nyt joku pitkä monologi lapsistaan TAI mehiläisenkasvatuksesta on puuduttavaa, mutta minä kyllä osaan kiinnostua aika monenlaisesta asiasta ja melkein mistä tahansa voi saada mielenkiintoista tietoa, kun kuuntelee ihmisiä.
Ja tosiaan se toisen ilo on tarttuvaa itsessään.
Mun mielestä suurin osa ihmisistä ei ole noin kiinnostunut toisista. Mun kokemuksen mukaan lapsistaan paljonnpuhuvat ei useinkaan innostu toisten mehiläisistä. Ja vastavuoroisuuden puute jotenkin tappaa sen ihmissuhteen.
MInusta pieni osa ei ole kiinnostunut muista. Sellaiset ihmiset eivät myöskään opi mitään maailmasta, eihän heitä "kiinnosta" juuri mikään.
Ei kiinnosta kenenkään lapset, omissa on riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta kehuvat ihmiset! Oikeasti.
Ai? Kyllä mua kiinnostaa onnelliset ihmiset ja ne saa mut hyvälle tuulelle. TEENNÄISYYS on eri asia, mutta ei tässä nyt siitä puhuta, vaan aidosti innoissaan olemisesta.
Aika ankeuttaja täytyy olla, ettei yhtään hellytä, kun joku kohkaa teininsä vanhojen tanssista.
Ei sillä, en itse esittelisi lapsostani ainakaan monen kuvan verran sellaiselle, joka ei häntä tunne yhtään. Mutta kaverien lapsista olen kyllä aidosti kiinnostunut. Ok, ei pitkän monologin verran, mutta siinä missä kaverin omistakin kuulumisista tietenkin!
Aika ankeuttaja on, jos ei innostu mehiläisenkasvatuksesta.
No niinhän minä juuri sanoin. Että ylipäätään on hellyttävää, kun joku on oikein innoissaan ja onnellinen. Ihan sama, mistä asiasta! Toki nyt joku pitkä monologi lapsistaan TAI mehiläisenkasvatuksesta on puuduttavaa, mutta minä kyllä osaan kiinnostua aika monenlaisesta asiasta ja melkein mistä tahansa voi saada mielenkiintoista tietoa, kun kuuntelee ihmisiä.
Ja tosiaan se toisen ilo on tarttuvaa itsessään.
Mun mielestä suurin osa ihmisistä ei ole noin kiinnostunut toisista. Mun kokemuksen mukaan lapsistaan paljonnpuhuvat ei useinkaan innostu toisten mehiläisistä. Ja vastavuoroisuuden puute jotenkin tappaa sen ihmissuhteen.
MInusta pieni osa ei ole kiinnostunut muista. Sellaiset ihmiset eivät myöskään opi mitään maailmasta, eihän heitä "kiinnosta" juuri mikään.
Suurin osa on kiinnostunut kaltaisistaan. Mikä sitten kaltaisesta näyttää positiiviselta m
Omaa lasta saa kehua lapselle, lapsen vanhemmalle, muulle lähisuvulle.
Vierailija kirjoitti:
MInusta pieni osa ei ole kiinnostunut muista. Sellaiset ihmiset eivät myöskään opi mitään maailmasta, eihän heitä "kiinnosta" juuri mikään.
Siinä että pakkotuputat uhrillesi videon jossa pirkkopetteri ajaa ensimmäistä kertaa apurattailla, ei ole mitään annettavaa normaalille ihmiselle. Olen kyllä nähnyt pyöriä ennenkin ja osaan itsekkin ajaa semmoisella.
Aika ankeuttaja on, jos ei innostu mehiläisenkasvatuksesta.