Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käyn läpi jotain ahdistavaa jaksoa elämässäni. Häpeä ja viha on vallannut mieleni. Osaisiko joku auttaa?
11.06.2021 |
Alkuun sanon vain, että taustalla on todella rankkoja asioita läpielämän, joista en pääse yli itsekseni.
Kaikki jollain tavalla pohjautuvat turvattomaan lapsuuteen ja sitä myötä elettyyn elämääni, josta en voi olla kovin ylpeä.
Nykyään joka aamu kun herään ahdistaa. Ensimmäiset ajatukset liittyvät häpeään olemassaolostani. On raskasta vain, tekisi mieli huutaa, hajoittaa jotain tai purkaa jollain tavoin tämä sisäinen kaaos. Välillä purkaudun itkemällä omissa oloissani ja silloin jokapuolelle kehoakin sattuu se tuska.
En voi näyttää nyt mitään ulos kenellekään. Olen yksinäinen ja päättänyt jättää huonot ihmissuhteet taakseni, ne jotka vievät minut vain syvemmälle. On otettava vastuu omista tunteistani ilman, että sokeana lähden hakemaan apua ja rakkautta sieltä mistä sitä en kuitenkaan tule saamaan.
Opiskelen, käun töissä nyt kesän ja yritän pärjäillä. Itsetunto on nollissa ja jatkuvasti hävettää, muisti pätkii ja koen itseni idiootiksi töissä, koulussa tai ihan vain mennessäni kotoani ulos. Olen alkanut inhoamaan sekä itseäni , että muita jos kuvittelen, että he arvostelevat minua. Tahdon eristäytyä ja mielessäni haukun lähestulkoon koko ajan itseäni.
Olen tietenkin yrittänyt kääntää ajatukseni positiivisiksi ja olenkin normaalisti nauravainen ihminen sekä erittäin myötätuntoinen. Nyt olen vain kaukana itsestäni ja se on hieman pelottavaakin. Koen tavallaan oloni turraksi mutta myös nöyryytetyksi ja joudun vain kestämään olotilaani, Olen jotenkin pysähdyksissä ja maailma tuntuu siltä kuin minä en sinne kuuluisi.
On ollut masennuskausia ennenkin useaan otteeseen. Olen myös elänyt traumojani uudelleen esimerkiksi väkivaltaisten kumppaneiden kautta tai ihmisten, jotka käyttävät. Olen liian kiltti ja toisaalta kadoksissa itsestäni. Olen vasta eronnut enkä kaipaa parisuhdetta, oli pitkä prosessi päästä siitä eroon mutta nyt on alkanut jokin prosessi identiteettini suhteen.
Häpeän siis itseäni jo niin, että se saa minut voimaan pahoin. Muistoja tulvii mieleen, ne muistot, jotka liittyvät erityisesti epäonnistumisiin. Ihan pienetkin nolot asiat tulevat pinnalle, musiikki muistuttaa tilanteista joissa olen ollut mielestäni nolo. Häpeä on vallannut täysin. En edes halua katsoa edes itseäni peiliin muuta kuin sen verran, että olen ok siisti töitäni varten tai sitten koulua. Olen siis jo hieman vanhempi nuori ja uudelleen kouluttautumassa.
Muuten en oikein enää tahdo pukeutua kivasti, meikata tai laittaa itseäni. Se on aivan samantekevää. Yritän kyllä laihtua kun eron myötä lihoin mutta muuten koen itseni tyhjäksi kuoreksi. Yritän silti vain mennä päivä kerrallaan ja luottaa, että selviän. Tämä on vain todella kuluttavaa ja koen, että muutkin pitävät minua outona.
En ole saavuttanut mitään pysyvää elämässäni enkä tiedä oikein mitä edes haluan oikeasti.
Terapiaan menen ja toivon, että vihdoin saan itseni kuntoon ja asiani käsiteltyä. Tuntuu kuitenkin, että olen jo niin paljon tehnyt vääriä valintoja, että häpeä on kestämätön ja pettymys itseään kohtaan on valtava.
Syön vitamiineja, rautaa, terveellistä ruokaa pääosin, liikun päivittäin edes vähän. Eli tästä on kyse nyt todella jostain kriisistä mitä yritän käsitellä mutta kyllä se syö nyt ihmistä.
Kommentit (39)
Häpeä on yleensä täysin suhteeton tunne. Yhtymäkohta todellisuuteen on hatara. Esim itse tunnen häpeää asioista joista saisin oikeasti olla ylpeä. Häpeän tunne saa aivan väärät mittasuhteet, jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin juuri yhden kirjan, jossa sanottiin, että on yksi tie terveyteen. Se on empatia, itseä kohtaan ja muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Häpeä on yleensä täysin suhteeton tunne. Yhtymäkohta todellisuuteen on hatara. Esim itse tunnen häpeää asioista joista saisin oikeasti olla ylpeä. Häpeän tunne saa aivan väärät mittasuhteet, jostain syystä.
Muut ihmiset voivat vaatia että muutut hajuttomaksi, värittömäksi, mauttomaksi ja näkymättömäksi. Ensin ehkä hienovaraisesti, mutta jos et noudata vinkkejä, vähitellen tulee käyttöön pakkokeinoja kuten syyllistämistä joka ei ole missään suhteessa mihinkään. Syyllistävä jollain lailla koittaa kepillä jäätä sen suhteen saako toista ihmistä ohjailtua haluamaansa suuntaan - yllättävän monia saa.
Tiettyjen elämänvaiheiden jälkeen en suostu enää miettimään kuinka näkymättömäksi minun halutaan muuttuvan. Jos vähänkään antaa periksi, mikään ei yleensä lopulta riitä. En jaksa enää edes pitää ystävänä henkilöä, joka antaa jonkun toisen, kuten puolisonsa, ohjata itseään syyllistämällä asioista, joissa ketään ei ole edes loukattu.
Häpeää ei kuulu kokea muusta kuin toiselle tarkoituksella aiheutetusta kärsimyksestä.
Tämän keskustelun myötä voin tänään jo paremmin. Voin sanoa, että taidan olla väärä ihminen kantamaan tätä häpeää minussa. Taidatte olla oikeassa, olen ottanut kantaakseni jotain sellaista, joka ei ole minun vastuullani. Minun on pyristeltävä hiljalleen irti näistä tunteista ja ymmärrettävä, että olen hyvä ihminen, joka nyt vain on antanut toisten rikkoa rajojani. Voin huokaista, etten ole tällaisten ihmisten vaikutuspiirissään enää ja ehkä hiljalleen voin halata itseäni mielessäni. Tahdon rakentaa omaa elämääni ja saada siihen niitä kokemuksia joita tarvitsen, eli haluan jo vastaanottaa rakkautta enkä työntää sitä pois sen pelossa, etten ansaitse sitä. Kyllä ansaitsen.
Lemmikin hankkiminen, aal-kokoukset sekä ihmisten ilmoille meneminen vastaanottavaisin mielin voisi olla tämän kesän/syksyn juttu. Tietysti terapeutin etsiminen alkaa myös pian.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kokema kärsimys häpeästä on todella surullista luettavaa. Ei voi todeta kuin että kyllä ihmisluonto on merkillinen. Itse ikääntymisen myötä olen pohtinu paljon mennyttä, sitä miten elämä voisi olla toisenlaista, jos olisi tehnyt eri tavalla jne. Ei se mitään enää auta tietenkään, mutta se on ihmiselle luontaista. Hyvin harva ei mieti menneitä, en tunne ketään joka ei niin tekisi. Vaikutat älykkäältä hyvältä ihmiseltä. Tuntuu että sellaiset ihmiset vetävät puoleensa juuri niitä, joista koituu ongelmia. Itse olen ollut naivi ihmisten suhteen, miellyttämisen haluinen, uskonut elämästä ja ihmisistä hyvää. Ja elämä on lyönyt avokämmenellä takaisin. Ja silti yhä uudelleen koin nurjat puolet, en oppinut mitään. Vasta vanhemmiten olen alkanut arvostaa itseäni. Tästä kaikesta olen kokenut paljon häpeää, nimenomaan siitä miksi olen antanut asioiden mennä niin ja katunut sitä miksi kohtelin itseäni niin huonosti. En ymmärtänyt tekemisiäni lainkaan. Kaikki oli vain jännittävää harhaluuloma että elämän kuuluu olla sellaista.
Ihmisen pitää oppia arvostamaan itseään jo pienenä lapsena. Häntä pitää ohjata siihen, että hän tajuaa oikeasti olevansa arvokas omana itsenään. Nykyään pystyn ajattelemaan, että ne ihmiset joiden vuoksi koin häpeää, olivat henkisesti heikkoja ja epäkypsiä ja jos minua hävettää, häpeän heidän puolestaan.
Älä häpeä hyvä ap enää yhtään itseäsi. Toivon sinulle paljon hyvää mieltä ja ole ylpeä itsestäsi. Olet erityinen ja tärkeä.
Samoja tunteita kuvailet AP, joiden kanssa itsekin taistelen. Minulla elämässä päällisin puolin kaikki hyvin tällä hetkellä, mutta silti tulee näitä kausia kun ahdistus ja häpeän taakka meinaa musertaa alleen. Ahdistus aiheuttaa vaikeita unihäiriöitä ja kiputiloja pitkin kroppaa...
Olen itsekin käynyt läpi traumaattisen lapsuuden toimintahäiriöisessä perheessä. Kun omat tunteet ja tarpeet sivuutettin koko lapsuuden ajan, niitä on vaikea tuoda näin aikuisena esille. Muille ihmisille osaan olla empaattinen ja anteeksiantava, mutta itseä kohtaan aivan säälimätön.
Löysin vertaistukea ACA ryhmästä. Se on tarkoitettu alkoholistien lapsille sekä kaikille, jotka ovat eläneet toimintahäiriöisessä perheessä. Sielä on mahdollista osallistua verkkokokouksiin ja jakaa nimettömänä tuntemuksiaan tai vain kuunnella kun muut puhuvat. Suosittelen ainakin tutustumaan voisiko tästä olla apua sinunkin elämäsi selvittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeä on Suomen kansallistauti. Ihminen tekee virheitä ja kaikilla on omat lähtökohtansa. Ole itsellesi armollinen.
Vierailija kirjoitti:
Voimakkaaseen häpeään minulla on auttanut yksi ajatus: yleensä jokainen meistä yliarvioi sen miten paljon muut meitä ajattelevat.
Miltei kaikki ihmiset ajattelevat etupäässä itseään, omia asioitaan ja kokemuksiaan. Jokin 5 vuotta sitten sattunut nolo tilanne ei oikeasti ole kenenkään muun mielessä kuin sen häpeän kantajan. Jo tilastollinen todennäköisyys sille on todella pieni.
Sen lisäksi, että ihmiset ovat huonomuistisia, he ovat usein myös yllättävän armeliaita.
Niinhän sinä luulet. Totuus on toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samoja tuntemuksia ja ollut varmaan yli 10 vuotta ja julkisen kautta vielä terapia evättin oikeasti minulta:( Yksityiseen ei ole varaa ilman kelakorvauksia todellakaan, koska olen vielä työtönkin:( Lääkkeitä vaan tarjotaan "avuksi"ja saan itse niistä pelkät haitat, niin todella toivoton olo on itselläkin päivittäin ja lähes joka hetki.
Pelottaa myös "joutua"töihin tai no siis jhnk ilmaispuuhasteluihin mut varmaan korkeintaan enää otettaiskaan, mutta että mitne jaksan sielläkään käydä,kun itselleni käy työstä jo päästä edes ulko-ovestani ulkoilemaan,kauppaan jne. just tuon häpeän ja lamaannuksen takia ja vihaa tunne myös itse paljon elämääni pilanneita kiusaajia ,löapsuudenperhettäni ym.kohtaan ja tosiaan aterapiaankaan en päsäe näitä purkamaan niin mahtava juttu kertakaikkiaan:(
Ja moni puolue haluaa pois ne pienetkin Kela-korvaukset. Etenkin vasemmistopuolueet, joiden pitäisi puolustaa köyhiä. Tekevät päinvastoin! Juttu juuri IL.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei auttanut kuin käydä se viha ja tuska läpi mielessä. Tuntea viha jota en aiemmin uskaltanut tuntea. Oli yhtä helvettiä. Lopulta helpotti. Sinäkin ap voit selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Muistui mieleen, kun kävin itse omassa prosessissani läpi tuota pahinta turbulenssia. Kun oli alkanut tiedostaa asioita, muttei ollut vielä oikein keinoja käsitellä niitä, ja sitä vain rypi vaikeiden tunteiden suossa. On todella raskasta elää siellä myrskyn silmässä, joten yritä jostain rääpiä armoa itseäsi kohtaan.
Niin hyvä, että olet menossa terapiaan, toivottavasti osuu hyvä terapeutti kohdalle. Jos tuntuu, ettei oikeanlaista apua saa, rohkeutta ja voimia etsiä sulle paremmin sopiva tyyppi! Itselläni vasta kolmas kerta toden sanoi, ja sitten löytyikin niin taitava auttaja, ettei todellistakaan :)
Tämä ei ehkä tässä vaiheessa tarkoita sulle vielä mitään, mutta sanon silti. Itse opin terapiassa, että häpeä on ainoa tunne, jolla ei ole mitään informatiivista arvoa. Sen viesti on, että sinä olet arvoton/kelvoton, mikä vain on valhe, joka kerta. On kuitenkin ymmärrettävää, että alamme hävetä itseämme, jos toistuvasti saamme toisilta ihmisiltä sen viestin, ettemme ole tärkeitä. Esim. alkoholistiperheessä, jossa lapsen tarpeet jäävät näkymättömiksi/alkoholistin sekoilujen varjoon, kyllähän siinä on se puhumaton viesti, ettei lapsi ole tärkeä/arvostettu. Mutta vain niille ihmisille, ja vain heistä johtuvista syistä. Se ei ole mikään yleismaailmallinen totuus, että sinä olet arvoton ja häpeällinen.
Tuon juuri nyt kokemasi vaikean vaiheen läpi ei oikein voi kuin rämpiä, kunnes alkaa saada apua ja olo helpottaa. Kun oikein kovasti ahdistaa, kannattaa pyrkiä nollaamaan ajatukset vaikka väkisin, katsoa hömppä TV:tä, syödä jotain hyvää tai mitä tahansa, jolla saa edes pienen tauon tuskasta. Se kyllä odottaa ja tulee sitten taas takaisin, ja sitten taas nollailee. Tsemppiä!
Kiitos sinulle ja siitä, että taidat ymmärtää mitä elän nyt läpi. Se on tajuttoman vaikeaa ja jollain tavalla sitä elää tässä hetkessä mutta kuitenkin tietynlaisessa defensissä. Kokee olevansa ulkopuolella itsestään mutta tiedostaa sen niin, että sattuu enkä löydä oikein sanoja. Kun menen ulos ahdistaa. Tekisi mieli juosta heti sisälle, joudun psyykkaamaan itseäni ja rauhoittamaan mieltäni sen häpeän vuoksi. Pakotan itseni menemään mukavuusalueiden ulkopuolelle.
Toivon itsekin löytäväni hyvän terapeutin. Hoitajani, jolla kävin säännöllisesti keskustelemassa ja jonka kautta vihdoin ja viimein jaksoin ponnistaa lääkärin b-llausuntoon asti terapiaa varten, sanoi minulle, että olen valmis terapiaan. Osaan kertoa tunteista ja teen sen rehellisesti sekä taitavasti reflekoiden. Siihen uskon itsekin, tarvitsen nyt nähdyksi tulemista. Se puoli on minussa nyt siinä tilassa joka ihan todella taistelee ulos, jotta voin olla jollekin se kuka olen. Joku jolle voin kertoa roolia vetämättä kuka olen, sitä tässä nyt varmasti tarvitsen jos tahdon oikeasti eheytyä. Toivottavasti kuuntelen intuitiotani terapeutin suhteen enkä suorita tai mielistele vain sen takia, ettei jollekin tulisi paha mieli tai etten usko itseeni.
Se on vain itseäni varten, siitä minun tulee muistuttaa, jotta saan prosessini eteenpäin tarkoituksenmukaisesti.
Siitä häpeästä vielä. Minä en usko ,että tunnen häpeää pelkästään kokemuksieni kautta. No joo, toki siis ihmiset ovat kohdelleet todella huonosti ja olen antanut sen tapahtua hyvin pitkälle tiedostamattanikin mutta kuitenin kalvaa syyllisyys, että miten olen voinut olla niin typerä, että olen langennut aivan ilmiselvään hyväksikäyttöön niin usein ja lisäksi todella toistanut samoja traumoja moneen kertaan. En ole vain kuunnellut intuitiotani vaan lähinnä hälytyskellot ovatkin soineet hääkelloina loppuenlopuksi mukamas. Ottaa päähän, että seisonutkaan omalla puolellani vaan lähdin leikkiin mukaan, typeryyttäni, uteliaisuuttani tai ajatellut, että ei tuo ihminen ainakaan minua murenna vaikka tässä hauskaa pitäisimme. Loppuen lopuksi olen satuttanut itseäni useaan kertaan ja pahinta on ollut se, että kun jään koukkuun, en osaa päästää irti paitsi vasta sitten kun enää muita vaihtoehtoja ei ole ja on tarpeeksi monta kertaa kärsitty. Vasta hiljalleen tosiaan tiedostan näitä asioita ja olen niin vihainen mutta yritän vain kahlata tämän läpi.
Ap
Minä olen parikymppiseksi elänyt dg. narsistin ja hänen ison sukunsa parissa. Kun elää näiden parissa ja kantaa kotiin hymytyttöpatsasta joka "vahingossa" seuraavana päivänä putoaa lattialle ja murskaantuu eikä ole puhettakaan korjaamisesta. Kun päivittäin kuulet että olet ruma , mitätön , huono , oma äiti sanoo ettei olis pitänyt syntyäkään ja menet kouluun jossa opettajat kehuvat kauniiksi ja älykkääksi ei enää tiedä mitä ajatella. Paras asia minun elämässäni oli että otin etäisyyttä ja muutin kauas tästä porukasta , yrittivät tulla perässä haukkumisineen ja "huolehtimisineen". En päästänyt , soitin poliisit. Häpeä ja syyllisyys joka oli minuun iskostettu , turhaan , lähti hiljalleen terapiassa. Tulee vieläkin päiviä että tunnen olevani syyllinen melkein joka sotaan maapallon päällä mutta en enää yksinkertaisesti välitä siitä. Kuten sanoin mulle auttoi satojen kilometrien ero ja täysi radiohiljaisuus hullusta porukasta , muhikoot omissa liemissään . Sunkin kannattaa laittaa kunnon rajat itsellesi mitä siedät. Sanot "tästä yli et kävele , minulle et puhu noin". Tsemppiä , maailmassa kuspäitä riittää , älkööt tulko kunnon ihmisten pariin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle taisikin jo olla tuttua AAL/ACA.
Suosittelen myös lukemaan seuraavat kirjat:
Kristin Neff: Itsemyötätunto
(Aiheesta on paljon muutakin kirjallisuutta.)
Hal Elrod: Aamun ihme
Itselläni on paha traumatausta ja vuosien hoitokierre. Olen lukenut kaikki mahdolliset self helpit ja kokeillut vaihtoehtohoitoja.
Mikään, ei siis yhtään mikään ole auttanut yhtä paljon kuin tuo Aamun ihme. Kyse ei ole pelkästä aikaisin heräämisestä, älä anna nimen hämätä, vaan siitä että otat itse vastuun elämäsi suunnasta. Et elä menneessä vain tässä hetkessä, ja katseesi tulisi suuntautua tulevaan. Onnea matkallesi. Et ole yksin.
Ap, miten sulla nykyään elämä sujuu? Nyt vasta törmäsin tähän ketjuun, etsin haulla toista ketjua.
Muista, ja muistakaa kaikki, että olette ainutlaatuisia ja oikeasti rakastettavia ihmisiä. Rakastakaa itseänne, olkaa itsellenne armollisia. Kukaan ei ole täydellinen, ei kukaan, siihen on mahdoton pyrkiä. Kaikilla meillä on taakkoja kannettavana ja surullista kuinka yksin niistä pitää yleensä selvitä.
Kun heräät aamulla niin vietä hetki itsesi kanssa. Kerro, kuinka ẗärkeä ihminen olet. Että rakastat itseäsi. Älä anna turhien ajatusten häiritä ja muista tosiaan, että ajatukset on pelkkiä ajatuksia, niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa! Voit hyvin häätää ne pois tyyliin "menkää nyt helvettiin".
Voi myös hiljentyessä muistella, millainen lapsi olit. Mieti, kun juoksentelit ja hyppelit ulkona, suu hymyssä, onnellisena. Varmasti sellainenkin "muisto" on mahdollista saavuttaa, vaikka lapsuus olisi kuinka hirveä tahansa. Katso sitä lasta, anna sille rakkautta, ota se pieni lapsi sydämeesi ja helli sitä päivittäin. Anna sille rakkautta.
Rakkaus, hyvyys ja myötätunto on ehdottoman tärkeitä asioita ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sulla nykyään elämä sujuu? Nyt vasta törmäsin tähän ketjuun, etsin haulla toista ketjua.
Muista, ja muistakaa kaikki, että olette ainutlaatuisia ja oikeasti rakastettavia ihmisiä. Rakastakaa itseänne, olkaa itsellenne armollisia. Kukaan ei ole täydellinen, ei kukaan, siihen on mahdoton pyrkiä. Kaikilla meillä on taakkoja kannettavana ja surullista kuinka yksin niistä pitää yleensä selvitä.
Kun heräät aamulla niin vietä hetki itsesi kanssa. Kerro, kuinka ẗärkeä ihminen olet. Että rakastat itseäsi. Älä anna turhien ajatusten häiritä ja muista tosiaan, että ajatukset on pelkkiä ajatuksia, niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa! Voit hyvin häätää ne pois tyyliin "menkää nyt helvettiin".
Voi myös hiljentyessä muistella, millainen lapsi olit. Mieti, kun juoksentelit ja hyppelit ulkona, suu hymyssä, onnellisena. Varmasti sellainenkin "muisto" on mahdollista saavuttaa, vaikka lapsuus olisi kuinka hirveä tahansa. Katso sitä lasta, anna sille rakkautta, ota se pieni lapsi sydämeesi ja helli sitä päivittäin. Anna sille rakkautta.
Rakkaus, hyvyys ja myötätunto on ehdottoman tärkeitä asioita ymmärtää.
Aivan ihana kirjoitus.
Alue: Aihe vapaa
Et sä varmaan olisi noin ankara, jos joku toinen mokailisi. Ihan samoin muutkaan ei noteeraa sun mokia. Kaikki niitä tekee.