Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Etä-äidit!! Kokemuksia
11.06.2021 |
Etä-äitiyttä on kuulemma pidetty jotenkin omituisena, mutta haluaisin tietää, onko se oikeasti niin kamalaa?
Itse olen lähiäiti, mutta olen hajoamassa etäisän vaatimusten alle.
Etäisän mielestä kaikki häntä koskettavat vastuut jaetaan 50/50 meidän kesken, mutta moni asia on yksin minun vastuulla, ja siitä ei neuvotella. Mikään asia ei ole ensisijaisesti etän vastuulla, vaan korkeintaan 50/50.
Esimerkiksi jos autoni hajoaa, ja etä joutuu kuljettamaan lasta tapaamiseen mennen ja tullen, jään tämän hänelle velkaa ja ensi kerralla minun on korvattava kuljetus.
Jos lapsi on kipeä, on minun asiani hoitaa lasta, sillä etä ei halua tartuntaa. Mutta koska etä menettää tapaamisen, niin minun on korvattava tuo tapaaminen hänelle.
Jos etä on itse kipeä, hän ei jaksa hoitaa lasta. Minun on taas luovuttava lähivanhemmalle korvamerkitystä viikonlopusta, koska jos etä missaa viikonlopun, vaikka omasta tahdostaan, se kuuluu hänen mielestä korvata hänelle.
Eli tosiaan, kuljetus ja rahallinen vastuu on mentävä 50/50, mutta muutoin kaikki vastuu on minulla. Lapsi sairastaa, tulee poissaoloja töistä, jne, minun ongelmani 100 %.
Pakko tunnustaa, että etävanhemmuus alkaa kuulostaa aika houkuttelevalta. Saisin tavata lasta juuri niin paljon kuin haluan, mutta aina pelkän hauskanpidon merkeissä.
Oksennustaudit, flunssat ja muut kiertävät taudit saisin suosiolla jättää isänsä ongelmaksi, ja minä saisin sitten vaatia korvaavia tapaamisia, kun lapsi on tervehtynyt. Samoin jos itse olen väsynyt tai kipeä, niin lapsi jää isälleen ja minä saan rauhassa levätä itseni kuntoon, ja tämä vieläpä korvataan minulle! Eli tapaaminen ei peruunnu, vaan siirtyy.
Käytännössä siis lapsi viettäisi lähes kaiken terveen vapaa-aikansa luonani. Tulisi kotiintoimitettuna luokseni 3 kertaa kuukaudessa. Ainoa vastuuni on muistaa palauttaa lapsi lähivanhemmalle ja maksaa pari satasta elareita. Kuulostaa niin kivalta, että olen kallistumassa etävanhemmuuden kannalle.
Kertokaa etä-äidit, onko tuollainen rusinat pullasta -vanhemmuus niin kivaa, mitä uskon? Vai onko se pitkällä tähtäimellä tärkeämpää, että on lapsen elämässä nimenomaan silloin(kin) kun elämä on vaikeaa? Aamuherätykset, päivähoito- tai koulukaveridraamat, läksyt, sairastelut... kaikki, mikä on arkea, on yksin minun vastuulla.
Jos vaihtaisimme rooleja etän kanssa, alkaisiko se kaduttaa jälkikäteen, vai olisiko viikonloppuäitiys pelkkää hauskanpitoa? Tapaisin lasta lähes joka viikonloppu, joten ikäväkään ei ehtisi kasvaa mahdottomaksi.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu tuon tyyppisen ihmisen kanssa. Lapsi lähtee ehkä jopa huostaan jos luovut lähivanhemmuudesta.
Millä perusteella lapsi huostaanotettaisiin?
Ap
kun sillä ei ole enää yhtään vanhempaa, joka huolehtisi siitä
Aniharva etävanhempi antaa lapsensa joutua huostaanotetuksi sen vuoksi, että lähivanhemmalla vanhemmuus on hukassa. Oli etävanhempi nainen tai mies, lapset sijoitetaan lähivanhemman luota etävanhemmalle, koska molemmat vanhemmat ovat lähes aina lapsen huoltajia. Painostus sosiaalipuolen taholta tähän on myös melkoinen eli eivät mielellään huostaanota lasta, jolla on tervepäinen ja jaksava huoltaja. Sehän olisi aivan älytöntä rahan tuhlausta, johon yhteiskunnalla ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen etä-äiti eikä ole mitään hyvää sanottavaa tästä. Ennakkoluuloihin ja leimaamiseen oon törmännyt jatkuvasti. Exä estää tapaamiset ja kiusaa muutenkin. Raskasta. Ja lastensuojelu levittää kätensä ja sanoo, että onpa kurjaa. Olen loputtoman väsynyt tähän.
Minulla on 3 lasta. Yhdestä huolehdin täysin yksin. Toisesta ja kolmannesta heidän isän kanssa. Olemme asuneet lähekkäin. Poika on aina viihtynyt isällä enimmäkseen. Käynyt minun luona joka toinen viikonloppu, 4 vkoa kesällä, vuoro vuosittain vaput, juhannukset ym. Tyttö on halunnut olla välillä kokonaan luonani. Välillä 2vkoa/ 2vkoa systeemillä. Meillä on ollut isän kanssa välimatkaa 3-5km lasten takia. Hyvin on mennyt. 2 ollut jo monta monta vuotta maailmalla. Nuorin kohta 18v. Käy töissä arkipäivät. Viikonloput on tyttöystävän kanssa. Raha on mennyt sinne missä lapsi on enemmän. Vaatteet ym ollaan hankittu yhdessä. Jos lapsilla on ollut jotain, niin ollaan hoidettu asiat isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen etä-äiti eikä ole mitään hyvää sanottavaa tästä. Ennakkoluuloihin ja leimaamiseen oon törmännyt jatkuvasti. Exä estää tapaamiset ja kiusaa muutenkin. Raskasta. Ja lastensuojelu levittää kätensä ja sanoo, että onpa kurjaa. Olen loputtoman väsynyt tähän.
Tätä minäkin pelkään, että isukki päättääkin, että etän oikeudet eivät koske äiti-ihmistä ja lähin velvollisuudet eivät koske isää.
Alkaa vieraannuttaa ja hankaloittaa suhdetta lapseen.
En tiedä, uskallanko yrittää puhua lähivanhemmuutta isälle.
Ja helpollahan hän pääsee, miksi ihmeessä suostuisi ottamaan lähivanhemmuuden, kun joutuisi kantaa vastuuta ja olla se ns ikävä tyyppi, joka asettaa rajoja ja elää arkea...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 3 lasta. Yhdestä huolehdin täysin yksin. Toisesta ja kolmannesta heidän isän kanssa. Olemme asuneet lähekkäin. Poika on aina viihtynyt isällä enimmäkseen. Käynyt minun luona joka toinen viikonloppu, 4 vkoa kesällä, vuoro vuosittain vaput, juhannukset ym. Tyttö on halunnut olla välillä kokonaan luonani. Välillä 2vkoa/ 2vkoa systeemillä. Meillä on ollut isän kanssa välimatkaa 3-5km lasten takia. Hyvin on mennyt. 2 ollut jo monta monta vuotta maailmalla. Nuorin kohta 18v. Käy töissä arkipäivät. Viikonloput on tyttöystävän kanssa. Raha on mennyt sinne missä lapsi on enemmän. Vaatteet ym ollaan hankittu yhdessä. Jos lapsilla on ollut jotain, niin ollaan hoidettu asiat isän kanssa.
Teillä kuulostaa olevan hyvät ja asialliset välit. Vaikea kuvitella, että me saavuttaisimme tuollaisen keskusteluyhteyden.
Ja meillä on välimatkaa niin paljon, että tuollainen asumisjärjestely ei onnistuisi... toisen on oltava lähi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen etä-äiti eikä ole mitään hyvää sanottavaa tästä. Ennakkoluuloihin ja leimaamiseen oon törmännyt jatkuvasti. Exä estää tapaamiset ja kiusaa muutenkin. Raskasta. Ja lastensuojelu levittää kätensä ja sanoo, että onpa kurjaa. Olen loputtoman väsynyt tähän.
Miten lastensuojelu liittyy etä-äitiyteen?
Tapaamisia ei pitäisi voida mitenkään estää jos kaikki on kunnossa. Tilanteessanne ongelma ei taida olla etä-äitiys mikä ei itsessään ole ongelma vaan joku oikea ongelma. Lapsen isä tekee väärin ja laittomasti mikäli estää tapaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen etä-äiti eikä ole mitään hyvää sanottavaa tästä. Ennakkoluuloihin ja leimaamiseen oon törmännyt jatkuvasti. Exä estää tapaamiset ja kiusaa muutenkin. Raskasta. Ja lastensuojelu levittää kätensä ja sanoo, että onpa kurjaa. Olen loputtoman väsynyt tähän.
Miten lastensuojelu liittyy etä-äitiyteen?
Tapaamisia ei pitäisi voida mitenkään estää jos kaikki on kunnossa. Tilanteessanne ongelma ei taida olla etä-äitiys mikä ei itsessään ole ongelma vaan joku oikea ongelma. Lapsen isä tekee väärin ja laittomasti mikäli estää tapaamisia.
Vieraannuttaminen on väärin, ja on ymmärrettävää hakea apua lastensuojelusta. Mutta se ei ole ihan osuvin osoite, vaan pitäisi hakea tapaamissopimusta ensin lastenvalvojalta, sitten sovittelusta, sitten oikeudesta, sitten odotella ja katsoa, toteutuuko se sopimus, sitten jos edelleen lähi vieraannuttaa, niin pitää hakea sopimuksen täytäntöönpanoa.
Prosessi on niin hidas, että lapsi ehtii vieraantua pahasti tuona aikana.
Mutta lastensuojelu ei voi tilanteelle mitään. Vieraannuttaminen ei ole niin iso rikos, että lastensuojelu tekisi asialle jotain, jos lähivanhempi on muuten kelpo kasvattaja. Vain oikeusteitse on mahdollista saada korjaus tilanteeseen. Se kysyy aikaa, voimavaroja ja rahaa, mitkä kaikki saattavat olla tiukilla, jos elää keskellä hankalaa ero- ja huoltajuusriitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu tuon tyyppisen ihmisen kanssa. Lapsi lähtee ehkä jopa huostaan jos luovut lähivanhemmuudesta.
Millä perusteella lapsi huostaanotettaisiin?
Ap
No varmaan siksi, kun jos tämä isä sairastuu niin kuka lasta hoitaa? Isä ei halua ja sinä olet viikonloppu-äiti. Tuskin isä mitään uutta sopimusta kirjoittaa. Miksi ihmeessä olet suostunut näihin isän oikkuihin. Sinusta kiinni.
Ap tässä hei!
Uskoisin, että isä hoitaa kyllä, kun sehän on lähivanhemman velvollisuus. Menettäisi kasvonsa, jos yrittäisi luistaa vastuustaan. Hänelle on tärkeää, että suku ja naapurit ajattelevat hänen olevan hyvä isä, joten hän hoitaisi sen roolinsa kyllä.
Tuo oikkuihin suostuminen onkin hankalampi selittää. Tai no, olen tossu, se on iso osa selitystä.
En halua riidellä, ja on helpompi joustaa aina kun se on edes hieman järkevää.
Rajojakin on ollut pakko vetää. Esim. tapaamisajat on paperilla minuutintarkasti. Ennen tiukkoja tapaamisaikoja ex saattoi ilmoittaa edellisenä päivänä että "tuo lapsi klo 18:00" ja sitten, kun olin hänen pihassaan, ihmettelin puuttuvaa autoa ja sain puhelun, että hän myöhästyy noin 2,5 tuntia. Asuin tunnin ajomatkan päässä, joten ei auttanut kuin odotella, kun en halunnut pahoittaa lapsen mieltä ja perua tapaamista.
Mutta parin tällaisen tempun jälkeen kävimme lastenvalvojalla, joka teroitti exälle, että jos hän tekee noin vielä kerran, niin minulla ei ole velvollisuutta odotella häntä vaan saan pakata lapsen mukaani ja lähteä pois. Ja tapaaminen on sitten peruttu, sitä ei siirretä.
Mutta niin, joka ikinen tilanne, jossa minulla on oikeuksia ja hänellä velvollisuuksia (kuten ole paikalla vastaanottamassa lapsesi silloin, kun olet luvannut), jokainen näistä tilanteista on "eri juttu" ja kaikki uudet oikut pitää viedä lastenvalvojalle, ja hänen pitää vääntää rautalangasta, että etälläkin on velvollisuuksia, ei lapsi ole heittopussi, joka tulee ja menee etän aikataulujen ja halujen mukaan.
Ja koska jokainen ns uusi tilanne pitää vääntää rautalangasta, jonkun muun kuin minun toimestani, olen todennut, että on helpompaa vain antaa olla aina, kun se on edes vähän järkevää.
Eli toistan, olen tossu, enkä jaksa riidellä aina ja joka käänteessä, vaan vain silloin kun on ihan pakko.
Alue: Aihe vapaa
Ei 12-vuotiaan kuulu päättää tapaako vanhempaansa. Se pitää laittaa tapaamaan, siis jos vanhempi on ok ja kaikki kunnossa.
12-vuotias on pieni vielä! Liian iso vastuu.
Vanhempi näyttää välittävänsä, kun järjestää tapaamiset!
Tuolla tavoin etääntyykin. Pitäähän vanhemman itse pitää sitä yhteyttä ja olla kiinnostunut lapsestaan!