Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Etä-äidit!! Kokemuksia
11.06.2021 |
Etä-äitiyttä on kuulemma pidetty jotenkin omituisena, mutta haluaisin tietää, onko se oikeasti niin kamalaa?
Itse olen lähiäiti, mutta olen hajoamassa etäisän vaatimusten alle.
Etäisän mielestä kaikki häntä koskettavat vastuut jaetaan 50/50 meidän kesken, mutta moni asia on yksin minun vastuulla, ja siitä ei neuvotella. Mikään asia ei ole ensisijaisesti etän vastuulla, vaan korkeintaan 50/50.
Esimerkiksi jos autoni hajoaa, ja etä joutuu kuljettamaan lasta tapaamiseen mennen ja tullen, jään tämän hänelle velkaa ja ensi kerralla minun on korvattava kuljetus.
Jos lapsi on kipeä, on minun asiani hoitaa lasta, sillä etä ei halua tartuntaa. Mutta koska etä menettää tapaamisen, niin minun on korvattava tuo tapaaminen hänelle.
Jos etä on itse kipeä, hän ei jaksa hoitaa lasta. Minun on taas luovuttava lähivanhemmalle korvamerkitystä viikonlopusta, koska jos etä missaa viikonlopun, vaikka omasta tahdostaan, se kuuluu hänen mielestä korvata hänelle.
Eli tosiaan, kuljetus ja rahallinen vastuu on mentävä 50/50, mutta muutoin kaikki vastuu on minulla. Lapsi sairastaa, tulee poissaoloja töistä, jne, minun ongelmani 100 %.
Pakko tunnustaa, että etävanhemmuus alkaa kuulostaa aika houkuttelevalta. Saisin tavata lasta juuri niin paljon kuin haluan, mutta aina pelkän hauskanpidon merkeissä.
Oksennustaudit, flunssat ja muut kiertävät taudit saisin suosiolla jättää isänsä ongelmaksi, ja minä saisin sitten vaatia korvaavia tapaamisia, kun lapsi on tervehtynyt. Samoin jos itse olen väsynyt tai kipeä, niin lapsi jää isälleen ja minä saan rauhassa levätä itseni kuntoon, ja tämä vieläpä korvataan minulle! Eli tapaaminen ei peruunnu, vaan siirtyy.
Käytännössä siis lapsi viettäisi lähes kaiken terveen vapaa-aikansa luonani. Tulisi kotiintoimitettuna luokseni 3 kertaa kuukaudessa. Ainoa vastuuni on muistaa palauttaa lapsi lähivanhemmalle ja maksaa pari satasta elareita. Kuulostaa niin kivalta, että olen kallistumassa etävanhemmuuden kannalle.
Kertokaa etä-äidit, onko tuollainen rusinat pullasta -vanhemmuus niin kivaa, mitä uskon? Vai onko se pitkällä tähtäimellä tärkeämpää, että on lapsen elämässä nimenomaan silloin(kin) kun elämä on vaikeaa? Aamuherätykset, päivähoito- tai koulukaveridraamat, läksyt, sairastelut... kaikki, mikä on arkea, on yksin minun vastuulla.
Jos vaihtaisimme rooleja etän kanssa, alkaisiko se kaduttaa jälkikäteen, vai olisiko viikonloppuäitiys pelkkää hauskanpitoa? Tapaisin lasta lähes joka viikonloppu, joten ikäväkään ei ehtisi kasvaa mahdottomaksi.
Kommentit (29)
Etä-äitiys oli mulle toimiva juttu. Tosin teini-ikäisten kanssa oli vaikeaa kun eivät enää innostuneet edes siitä hauskanpidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu tuon tyyppisen ihmisen kanssa. Lapsi lähtee ehkä jopa huostaan jos luovut lähivanhemmuudesta.
Millä perusteella lapsi huostaanotettaisiin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Etä-äitiys oli mulle toimiva juttu. Tosin teini-ikäisten kanssa oli vaikeaa kun eivät enää innostuneet edes siitä hauskanpidosta.
Millaiset välinne ovat nykyään? Etäännyittekö lasten ollessa teinejä? Onko läheisyys palannut teinivuosien jälkeen, vai jäikä välit etäisiksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu tuon tyyppisen ihmisen kanssa. Lapsi lähtee ehkä jopa huostaan jos luovut lähivanhemmuudesta.
Millä perusteella lapsi huostaanotettaisiin?
Ap
No varmaan siksi, kun jos tämä isä sairastuu niin kuka lasta hoitaa? Isä ei halua ja sinä olet viikonloppu-äiti. Tuskin isä mitään uutta sopimusta kirjoittaa. Miksi ihmeessä olet suostunut näihin isän oikkuihin. Sinusta kiinni.
Olin etä - äiti eron jälkeen, kun lähdin ydinperheessä enkä halunnut repiä lapsia mukaan. Asuivat viikot isällään ja viikonlopuksi tulivat luokseni. Odotin kyllä, että lapset muuttaisivat luokseni. Niinhän muuttivatkin. Ei isä jaksanut huoltaa eikä ostanut mitään. Uusi nainen oli vain mielessä. Koti sotkuinen ja kovin välinpitämätön oli ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi mennä hyvinkin, vaatii kyllä edelleen kykyä kompromisseihin. Tosin se vaatii sitten vastuuntuntoisen isän; mieti tarkkaan onko sellainen. Itse olen ollut lähi-äitipuoli ja lapsen äidistä ei mitään pahaa sanottavaa. Hyvin toimi hommelit
Minä olen whatsapp-äiti. Tapaamiset ovat ajoittain jääneet vähäisiksi, mutta koen että iso osa kasvattamisesta on minulle langennut.
Välit ovat silti läheiset, kun ongelmia on, niin wa laulaa.
Nykyään tuntuu tosiaan ettei paljon tarvitse fyysisesti olla paikalla, mutta lukemattomia tunteja jopa päivittäin olen käyttänyt neuvomiseen ja tsemppaamiseen netin kautta.
Ulkopuoliset varmaan arvostavat sitä lähivanhempaa, heidän mielestään olen varmaankin aivan turha.
Toinen lapsikaan ei ole välillä ainakaan arvostanut ollenkaan, ja se on karvaasti kuultu, mutta kenenkäs puoleen hänkin kääntyy sitten kun apua kaipaa.
Jospas hänkin joskus edes pienesti arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksäsi on mulkvisti, enkä osaa antaa toimivia ideoita juuri teidän tilanteeseenne.
Mutta siis: olen tuore etä-äiti ja toistaiseksi tyytyväinen. Pidän viikonloput ja käytännössä minulla on lomien ulkopuolella melkein yhtä paljon aikaa jaettavaksi lasteni (teinipoikia) kanssa kuin lähilläkin, joka on arkipäivisin töissä. Arki on pääosin lähin vastuulla, mutta olen sillä tavalla joustava, että paikkaan esim., kun tulee yllättäen esim. kuljetustarpeita kesken viikon, koulutehtävissä apua myös viikonloppuisin jne. Siis voi toimia, riippuu ihmisistä ja tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu tuon tyyppisen ihmisen kanssa. Lapsi lähtee ehkä jopa huostaan jos luovut lähivanhemmuudesta.
Millä perusteella lapsi huostaanotettaisiin?
Ap
No varmaan siksi, kun jos tämä isä sairastuu niin kuka lasta hoitaa? Isä ei halua ja sinä olet viikonloppu-äiti. Tuskin isä mitään uutta sopimusta kirjoittaa. Miksi ihmeessä olet suostunut näihin isän oikkuihin. Sinusta kiinni.
Ei lasta huostaanoteta, jos äiti on täyspäinen, vaan hänet sijoitetaan äitinsä luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu tuon tyyppisen ihmisen kanssa. Lapsi lähtee ehkä jopa huostaan jos luovut lähivanhemmuudesta.
Millä perusteella lapsi huostaanotettaisiin?
Ap
No varmaan siksi, kun jos tämä isä sairastuu niin kuka lasta hoitaa? Isä ei halua ja sinä olet viikonloppu-äiti. Tuskin isä mitään uutta sopimusta kirjoittaa. Miksi ihmeessä olet suostunut näihin isän oikkuihin. Sinusta kiinni.
Ei lasta huostaanoteta, jos äiti on täyspäinen, vaan hänet sijoitetaan äitinsä luokse.
Mutta kun äiti haluaa olla vain viikonloppu-äiti.
Miksi kuvittelet että isä tosta vaan suostuisi vaihtamaan sun kanssa osia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tossa ap:n tilanteessa olla tiukka ja laittaa se lapsi etän luokse vaikka lapsi tai itse etä-isä olisi kipeä, koska on etän vuoro hoitaa?
Aina voi kokeilla jos se isä suostuu. Ehkä sille se raha on houkutin. Ja voi sitten tajuta ettei tämä ollutkaan hyvä, ja voi sen jälkeen toimia eri tavalla kun lähivanhemmuus taas vaihdetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etä-äidin elämässä on se vaikeaa ettei kukaan halua olla kanssasi tekemisissä. Kaikki naapurit, treffikumppanit tms. ajattelevat että olet vaan paska ihminen. Se kannattaa muistaa. Isällä ei tässä ole sitä leimaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu tuon tyyppisen ihmisen kanssa. Lapsi lähtee ehkä jopa huostaan jos luovut lähivanhemmuudesta.
Millä perusteella lapsi huostaanotettaisiin?
Ap
kun sillä ei ole enää yhtään vanhempaa, joka huolehtisi siitä
Vierailija kirjoitti:
Etä-äidin elämässä on se vaikeaa ettei kukaan halua olla kanssasi tekemisissä. Kaikki naapurit, treffikumppanit tms. ajattelevat että olet vaan paska ihminen. Se kannattaa muistaa. Isällä ei tässä ole sitä leimaa
Onpa omituisia naapureita.
Ei muutenkaan pidä paikkaansa.
Etä-äitiys on ok, jos on valmis siihen, että moni ĺasten asia päätetään puolestasi. Tietysti monesta asiasta kysytään sinultakin tai tarvii molempien allekirjoituksia.
Lasten kanssa voi pitää läheiset välit, kun on itse aktiivinen, soittelee ja viestittelee ja yhdessäoloaikana tekee yhdessä asioita. Ei siitä ajasta mitään huvijuhlaa tarvi tehdä silti vaikka harvemmin näkee :)
Vierailija kirjoitti:
Olin etä - äiti eron jälkeen, kun lähdin ydinperheessä enkä halunnut repiä lapsia mukaan. Asuivat viikot isällään ja viikonlopuksi tulivat luokseni. Odotin kyllä, että lapset muuttaisivat luokseni. Niinhän muuttivatkin. Ei isä jaksanut huoltaa eikä ostanut mitään. Uusi nainen oli vain mielessä. Koti sotkuinen ja kovin välinpitämätön oli ex.
Sama tarina täällä.
Etä-äitinä voin kertoa että välit etääntyivät nopeasti muutoksen jälkeen. Olin siis aiemmin lähi. Lapsi jo yli 12 pitkälti joten saa itse päättää haluaako tavata. Eipä ole juuri näkynyt
Äidit voisi sitä rohkeasti kokeilla jos lapset ei ole ihan pieniä. Ihan kuin isätkin.
Alue: Aihe vapaa
Ei se onnistu tuon tyyppisen ihmisen kanssa. Lapsi lähtee ehkä jopa huostaan jos luovut lähivanhemmuudesta.