Kaverini lapsi tuhosi lastenhuoneen seinät, kaveri vetäytyy vastuusta
Kaverini eskari-ikäinen tyttö oli meillä äitinsä kanssa kylässä. Mulla on nelivuotias poika ja niinpä sitten jätimme nämä keskenään leikkimään hetkeksi yläkertaan kun käytiin kellarissa katsomassa huonekaluja, jotka lähtivät kiertoon kaverilleni. Kun tultiin ylös, lapset olivat ajaneet poikani autoja päin lastenhuoneen pinkopahvitettuja seiniä ja saaneet niihin kunnon kolot. Lastenhuone on siis juuri remontoitu ja vanhat pinkopahvit oli uusittu ja tapetoitu, nyt seinä on ihan pilalla kalliita tapetteja myöten. Poikani tietää tasan tarkkaan, että autoja ei ajeta tästä syystä päin seiniä ja on ajanut kotona autoja päin seinää tasan kerran, ekan ja vikan. Nuo syntyneet kolot siis "yhdessä" paikattiin seinän remontissa hiljalleen ihan opetusmielessä, että lapsi todella ymmärtäisi, etteivät seinät ole kiveä kuten kerrostalossa ja että jälkien korjailu vie aikaa ja vaivaa.
Kun jututimme lapsia, kävi ilmi, että kaverini tyttö oli yllyttänyt poikani ajamaan autoja seinään. Kaverini suhtautuminen oli suunnilleen "harmi, mutta tällaista sattuu lasten leikeissä." Hänen lapsensa on muutenkin ihan tapoja vailla, ei mitään rajoja missään, komentelee ja käskyttää vuosia itseään vanhempia lapsia ja omaa äitiään, määräilee, ei tottele jne. Kaverini mielestä lapsi on vain itsevarma ja "johtajatyyppiä," tunnistatte varmaan ilmiön?
No, käsittämättömintä on, että nyt meillä on vastaremontoitu lastenhuoneen seinä pilalla ja kaverini ei edes vaatinut lastaan pyytämään anteeksi tai torunut teosta saati tarjoutunut maksamaan korjaamisen kustannuksia. Itse olin niin järkyttynyt tästä reaktiosta, etten osannut itsekään reagoida heti, vaan myöhemmin kun juttelin mieheni kanssa, joka oli tosi vihainen tietysti myös, älysin, että asia olisi pitänyt ottaa heti vakavasti puheeksi niin kaverini kuin lapsensa kanssa.
Mutta siis, onko reaktioni ihan ylimitoitettu? Mielestäni tilanneharkinta petti toki minullakin, kun jätimme lapset (ehkä noin vartiksi) keskenään, mutta en olisi kyllä uskonut, että 6-vuotias enää yllyttää nelivuotiasta moiseen hölmöilyyn. Jos roolit olisivat sitä paitsi olleet toisin päin, ei olisi ollut kahta sanaa siitä, olisiko lapseni saanut kuulla kunniansa, pyytänyt anteeksi ja olisin sopinut seinän korvaamisesta. Mitä tekisitte samassa tilanteessa? Mulla on suoraan sanottuna mennyt viimeistään nyt maku kaveriini ja lapseensa kokonaan, kun tyttö käyttäytyy koko ajan tosi huonosti ja äitinsä on ihan kädetön lapsensa kanssa. Tämä oli viimeinen niitti.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ihan tajunnut stooriasi, ap.
Ei pinkopahvia ikinä pingoteta täysin tyhjän päälle, se pannaan esimerkiksi hirsiseinälle ja se kestää kyllä naulat ja päällemaalauksetkin rikkoutumatta. MITÄ siis ne sun ja kaverin ipanat siinä muka tekikään niin, että sai tapetoidun pinkopahvin rikki? Siinä ei mikään pikkuautojen heittely kyllä nimittäin näy.
Huomaa että Porvoon trolli ei ole vaivautunut perehtymään yhtään stoorinsa olennaiseen taustatietoon...
Ilmeisesti pinkopahvi oli niin vanhaa ja haperoa jo, että käyttäytyikin nyt tällä tavalla. Itsekin ihmettelin ja kysyin kaveriltani, joka työkseen korjaa perinnemenetelmin vanhoja taloja, myös pinkopahveja. Tätä tukisi myös se, että viereinen seinä, johon laitettiin pahasti vaurioituneen pahvin tilalle uusi, ei ollut vaurioitunut, vaikka lapset olivat siihenkin ajelleet. Ja niille, jotka ihmettelee mahdollisten jalkalistojen puutetta, niin tietenkin ne on, mutta lapset olivat rakentaneet "hyppyreitä," joista autot lensivät päin seinää/listan yli. No tulipa opittua tämäkin, että pinkopahvi voi haurastua ajan mittaan noin pahasti. -ap
Siis mitä ihmettä nyt luin. PInkopahvit menee aina vaihtoon, ei ne ole mikään kestotuote. Paitsi jos tapetoit vanhan tapetin päälle, ei sieltä silloin pinkopahvia esille oteta.
Ei niitä aina vaihdeta jos ei ole tarvetta, eli jos on riittävän ehjä. Ja hyväkin jättää vaikka uusien seinälevyjen alle jos ei ole syytä epäillä että rakenteessa on jotain vialla, kosteutta tms että pitää poistaa jotta voi tarkastaa alla olevan seinän. Seinä on näin tiiviimpi ja jää historiallista kerrostumaa. Eikä tuossa puhuttu pinkopahvin esiin ottamisesta?
Siis ap ensin väitti, että lapset olivat pilanneet heidän vaivalla rempatun pinkopahviseinän. Kun porukka sitten ihmettelee, että miten ei juuri rempattu pinkopahviseinä kestä hyppyristä lentävää pikkuautoa, hän muuttaa tarinaa, ja käykin ilmi, että ei kyseistä seinää ollut rempattu, vaan kuntoa tietämättä ilmeisesti tapetoitu päälle kalliilla tapetilla. Nyt sitten tuli yllätyksenä, että seinä olikin jo noin hapero.
Ihan oma vika, jos laittaa a) heppoisia materiaaleja lastenhuoneeseen ja b) kallista tapettia seinälle, jonka kuntoa ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ehkä sokeutuu itse aiheelle eli sille, että 6-vuotias yllyttää toista tekemään tuhotöitä. Seuraavalla kerralla yllytetään kenties valehtelemaan vanhemmille, varastamaan tms. Tiedän nimittäin vastaavanlaisen lapsen (vastaava käytös oli jo noin pienenä) ja voin kertoa, että käytös ei ole ainakaan parantunut vuosien saatossa. Tämäkin lapsi on materialistisesti todella hyväosainen mutta haluaa jostain syystä tuhota muilta mukavat jutut.
Joo niin varmaan. 6-vuotiaan ammattimaisella katseella hän on huomannut, että täällähän on uutukaisen tapetin alla tyhjän päälle viritetyt vanhuuttaan haurastuneet pinkopahvit, jotka saa kivasti rikki, jos rakentaa pikkuautoille hyppyrin ja päästää auton hyppäämään päin seinää. Lisäksi on vielä laskelmoinut, että jos yllytän riittävästi tuota 4-vuotiasta, niin saan kavalasti pilattua kaiken sen täydellisen kasvatustyön ja valistuksen, jolla hänen äitinsä on varmistanut, että lapsi "todellakin tietää", ettei seiniin saa osua pikkuautot.
Oiskohan kuitenkin todennäköisemmin 4 v. unohtanut varovaisuuden, aloittanut uudelleen jo kerran aiemminkin keksimänsä kivan leikin ja sitten vahingon tapahduttua hädissään syyttänyt toista yllyttämisestä?
Vierailija kirjoitti:
No se on lastenhuone. Kolhut lastenhuoneen seinässä on normaalia. Laita joku lelukori siihen eteen niin ei näy. Korjaatte seinän sitten kun lapsi on isompi, noin pienen on kurja muutenkin elää huoneessa jossa pitää varoa seiniä.
Meidän kolmevuotias ja siskonsa viisivuotias kokeilevat aina ja kaikkea. Se kuuluu ikään. Ollaan päädytty isompien sisarusten opettamina, että seinien kolhut ja lattioiden naarmut sun muut korjataan vasta lapsuusiän jälkeen. Niin ei tarvitse olla kieltämässä autoajeluja. On tärkeämpääkin opetettavaa noille. Joskus tosin huvittuneena ajattelen, että noilla nuorimmilla vaatteetkin pitäis olla peltiä. Ja aikuisella pitäis olla silmät selässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako teillä ap ulkonakaan leikkiä kunnolla ettei kalliit vaatteet mene pilalle?
Ei meillä ulos laiteta kalliita vaatteita just tosta syystä? Seinät on mitkä on, kun vanhassa talossa asutaan. Ja kuten tuolla joku aiemmin sanoi, mun kodissa ei kyllä ajeltaisi autoilla päin seinää vaikka kiviseinät olisikin. Ei ole siis siitä kiinni, vaan yleisestä järjen käytöstä ja omaisuuden kunnioittamisesta. Ihmeellinen asenne täällä monella, että p*skaksi vaan ja palamaan suunnilleen, uusia saa kaupasta jne. Meillä on aina pidetty huolta tavarasta, eikä ostettu sillä periaatteella, että aina voi ostaa tilalle uutta. -ap
Kyse on siis nelivuotiaan yleisestä järjen käytöstä ja omaisuuden kunnioittamisesta? NELIVUOTIAAN????
Vierailija kirjoitti:
Uusavuttomat jotka ei itse korjaa tai remontoi, ei ymmärrä. Kaikki sympatiat Aplle.
Ihmisten kanssa voi jutella ilman että tarvii kotiinsa päästää.
Uusavuton remppasankarina itseään pitävä vetää kalliin tapetin vanhan pinkopahvin päälle, joka on toisessa kohdassa jo kerran pienestä hajonnut. Ja sitten hämmästyy, että oli se pinkopahvi haurastunut/löystynyt siitä toisestakin kohtaa seinää.
Jos itse tekee sellaista, mitä ei osaa, niin turha siitä on muita syyttää.
Miten se kaverin lapsi tässä on mitään tuhonnut, oma lapsihan siinä on ollut asialla?
Mitä sen pinkopahvin takana on? Onko siellä tukeva lauta- tai hirsiseinä? Vai onko siellä vain rimotus?
Ja ekan viestin mukaan täysin uusi pinkopahvi ja sen päällä tapetti.
Lastenhuoneen seinät ei kestä noin heppoista tekoa. Joka tapauksessa sinne olisi aikaa myöten alkanut ilmestyä yhtä sun toista. Poika kasvaa ja sitä myötä otteetkin. Jo tapetti on herkästi haavoittuva lapsen huoneessa, siihen voi osua mitä tahansa ja siinä se sitten näkyy.
Mutta onhan se inhimillistä, että vieraan lapsen tekoset suututtaa enemmän kuin omien tekemät. Korjatkaa vähin äänin, jos kerran ei äitee mitään ymmärtänyt. Ja sitten älkää enää kutsuko niitä kylään.
Me mentiin kerran miehen jonkun kaverin luo käymään ja mukana oli pieni koiranpentu. Perheen tokaluokkalainen tytär ihastui siihen niin kovasti ja sovittiin, että saa olla pihassa sen kanssa, kunhan ei päästä irti ja osaa kävellä sen kanssa rauhassa. Kun lähdettiin pois (ei oltu edes kauaa, korkeintaan 15 minuuttia, kun ei ollut mistään vierailusta kyse) niin ei ollut pentua missään ja tyttö lymyili jossain pensaitten takana. Sitten selvisi, että se oli vienyt koiran meiltä piiloon, koska ei tahtonut luopua siitä. Eikä meinannut sanoa missä se on, eikä vanhemmatkaan muuta kuin naureskeli, että kyllä se sen sitten esille tuo kun olette lähteneet. Soitetaan teille sitten.
No ei todellakaan jätetty pentua sinne, jouduttiin itse kuulustelemaan tyttöä eikä kertonut. Sitten alettiin etsiä ja se löytyi naapurin pihasta leikkimökin rappujen alta rappulautaan tiukkaan sidottuna, juuri ja juuri mahtui sinne eikä kyennyt liikkumaan yhtään. Taas vaan vanhemmat vain naureskeli että jopa paikan löysit.
Mun täytyy sanoa, että yhtään en ymmärrä. Että on näitäkin tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Aika monen mielestä on siis ihan ok se, että 6v todennäköisesti pelottelee ja uhkailee 4v lasta? Jos kaverin lapsi on apn mainitsemaa "johtajatyyppiä" niin todennäköisesti skenaario on tuo, jos muuten ei tälläistä tapahdu. Muistan asian jopa ihan omasta lapsuudesta..
Miten niin "todennäköisesti"? Todennäköisesti ap kaunistelee tarinaa omaksi edukseen ja mustamaalaa kaveriaan ja tämän lasta minkä ehtii. Sellaiset perinteiset hirviölapsi + äiti kuvaukset oli taas aloituksessa, plus muut tarinan "faktat" vaihtelee, välillä seinät oli just uusittu, välillä sanomalehdellä paikattu, välillä osa uusittu...
Todennäköisintä on, että 4 v. on unohtanut edellisen saarnan ja keksinyt ihan itse saman leikin kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ihme passiivis-aggressiivisia kommentteja täällä taas. Jos oma lapseni käyttäytyisi noin, niin pyytäisin ekana anteeksi ja tokana juteltaisiin lasten kanssa, että kuinkas tämä korjataan tai korvataan nyt sitten. Oksettaa tollaiset vanhemmat, jotka ei ohjaa ja opeta lasta. Muistan kun itse olin pieni, niin kaikki hommat piti käydä pyytämässä anteeksi jos oli tehnyt tyhmyyksiä.
Sitten se, että auton ottaisin pois jos sillä tehdään jatkuvasti tuhoa.
Viisivuotiaat kaksosemme olivat rakentaneet Dubloista valtavan korkean tornin olkkariin (tiesivät, että Legot eivät ole suotavia siellä, tykkäsivät vaan avoimesta tilasta) ja se sitten tietysti romahti ja tietysti naarmutti ikävästi parkettia. Mutta ei edes mielessäni käynyt ottaa heiltä palikoita pois. Olin aidosti pahoillani, kun hartaasti rakentamansa hieno torni sortui. Autoin sitten uuden teossa. Tehtiin kimpassa se ja juu, olkkariin.
Vierailija kirjoitti:
Soita sille kaverillesi ja kerro se, mitä kirjoitit tänne äsken remontoiduista seinistä. Lapset ovat sikäli yhteisvastuullisia, että toinen yllytti ja toinen teki. Olisi mielestäni kohtuullista, että kaverisi ainakin osittain osallistuisi seinien korjaukseen. Joko työnä tai rahana. Sitäkin tärkeämpää olisi kouluun menevän tytön oppia, että tyhmillä teoilla on seurauksia, joista pitää kantaa vastuu eli korjata se, minkä pystyy.
Lapset yhteisvastuullisia? 4 ja 6 -vuotiaat? Älä nyt jaksa. Tuon ikäiset eivät missään nimessä ole vastuullisia, vastuu on aikuisilla. Alaikäisten kohdalla aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kun ihmetellä tätä. En myöskään ole koskaan kuullut että kenenkään lapsi ajaisi pikkuautoja päin seinää.
Minäkään en ymmärtänyt miten jotkut lapset muka piirtelee seiniin tai muuten sotkee paikkoja, kun meillä oli vain yksi kiltti ja pedantti lapsi. Sitten syntyi kuopus, joka on aina ollut täystuho. Joillain lapsilla vaan on enemmän mielikuvitusta ja tarmoa, ja kun järki ei kasva samassa tahdissa taitojen kanssa niin kaikkea sattuu, vaikka kuinka kielletään ja opetetaan. Autojen ajaminen päin seinää ei edes ole mitenkään tavatonta, sitä tekee rauhallisemmatkin lapset. Ja sitä voi sattua ihan vahingossakin just jossain tuommoisessa autojen hyppyrimäki-leikissä.
Osataan me aikuisetkin...meillä on neljä lasta, joille viime jouluna kerroin, ettei joulukuusta kannata hissillä ulos viedä, kun havunneulasia tippuu. Nelikon seuratessa innostuneena vieressä, heitin ison joulukuusen parvekkeeltamme alas. Se tipahti suoraan alakerran miehen auton katolla....lommojen korjaukset maksoi mun mies.
Kyllä mielestäni kaverisi saisi tulla vähän vastaan kustannuksissa, jos hänen lapsellaan on todistettavasti jotain osuutta tapahtumiin.
Mutta lastenhuone pitäisi kyllä tehdä lapsen ehdoilla, niin että kestää leikkimistä eikä ole mikään vanhempien esittelyhuone kalliille tapetille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun poikasi tietää, miten huoneessaan saa käyttäytyä ja on siis ilmeisesti aiemminkin ajellut autoillaan päin niitä pahviseiniä. Ihmettelen vähän, miten kaverilla on tullut se edes mieleen kun kerroit, että kaveri yllytti? Miksi eskari-ikäinen tyttö keksisi ajella leluautoilla seinään? Eli olikohan kuitenkaan sen kaverin yllyttämisestä kyse vai siitä, että lapsesi on itse aiemminkin huomannut tämän hauskuuden pahviseinien rikkisaamisessa?
Minä antaisin kaverinsa olla, ottaisin ne autot hetkeksi pois rangaistuksena ja vaihtaisin seinät lastenhuoneeseen sopivaksi.
Tämä. Mä en usko hetkeäkään, että puheet yllyttämisestä olis totta. Tietysti ap:n poika yrittää väittää, että ei ole hänen vikansa ja yllytyksen takia teki. On vahingon jälkeen muistanut, että tästähän tuli viimeksikin huutia.
Kuule, 4-vuotias on vielä rehellinen, jos normaalissa perheessä kasvanut. Ei pidä pokka vanhempien edessä eikä taidot riitä kovin uskottavien ja hyvien tarinoiden keksimiseen.
Se taas ei ole tuntematonta, että pienemmillä teetetään semmoista, mikä tiedetään vääräksi ja siten saadaan "kivat" tehtyä ongelmitta, kun syyllinen on se pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kun ihmetellä tätä. En myöskään ole koskaan kuullut että kenenkään lapsi ajaisi pikkuautoja päin seinää.
Minäkään en ymmärtänyt miten jotkut lapset muka piirtelee seiniin tai muuten sotkee paikkoja, kun meillä oli vain yksi kiltti ja pedantti lapsi. Sitten syntyi kuopus, joka on aina ollut täystuho. Joillain lapsilla vaan on enemmän mielikuvitusta ja tarmoa, ja kun järki ei kasva samassa tahdissa taitojen kanssa niin kaikkea sattuu, vaikka kuinka kielletään ja opetetaan. Autojen ajaminen päin seinää ei edes ole mitenkään tavatonta, sitä tekee rauhallisemmatkin lapset. Ja sitä voi sattua ihan vahingossakin just jossain tuommoisessa autojen hyppyrimäki-leikissä.
Osataan me aikuisetkin...meillä on neljä lasta, joille viime jouluna kerroin, ettei joulukuusta kannata hissillä ulos viedä, kun havunneulasia tippuu. Nelikon seuratessa innostuneena vieressä, heitin ison joulukuusen parvekkeeltamme alas. Se tipahti suoraan alakerran miehen auton katolla....lommojen korjaukset maksoi mun mies.
Naja, sehän oli hieno päätös kaikkien aikojen poikkeusjoululle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako teillä ap ulkonakaan leikkiä kunnolla ettei kalliit vaatteet mene pilalle?
Ei meillä ulos laiteta kalliita vaatteita just tosta syystä? Seinät on mitkä on, kun vanhassa talossa asutaan. Ja kuten tuolla joku aiemmin sanoi, mun kodissa ei kyllä ajeltaisi autoilla päin seinää vaikka kiviseinät olisikin. Ei ole siis siitä kiinni, vaan yleisestä järjen käytöstä ja omaisuuden kunnioittamisesta. Ihmeellinen asenne täällä monella, että p*skaksi vaan ja palamaan suunnilleen, uusia saa kaupasta jne. Meillä on aina pidetty huolta tavarasta, eikä ostettu sillä periaatteella, että aina voi ostaa tilalle uutta. -ap
Kyse on siis nelivuotiaan yleisestä järjen käytöstä ja omaisuuden kunnioittamisesta? NELIVUOTIAAN????
4-vuotiaalla voi aivan hyvin olla jo sääntöjä. Ei ole mitään tarvetta ajella päin seiniä sisällä. Sen lapsikin ymmärää, ainakin normaali 4-vuotias.
Jos teilä ei, silloin olet kasvattanut lapsesi huonosti tai he ovat kehityksessä jäljessä.
Tässä talossa seinät ovat paperia.
Ensinnäkin, mä asun 130 vuotiaassa talossa, jossa on mm pinkopahvia ja koko talo on entisöity vanhaa kunnioittaen. Silti täällä saa elää ja vatsinkin leikkiä. On lapsia ja koiria, kolhuja tulee ja saa tullakin.
Koko tarinassa mua säälittää älyttömästi toi pieni poika, jota nyt sätitään jostain seinästä, mikä on hänen omassa huoneessa!! Lapsi leikki ja nyt äiti räksyttää pientä lasta ja ottaa lelutkin pois.
Ihan oikeesti, itken verta sen lapsen takia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako teillä ap ulkonakaan leikkiä kunnolla ettei kalliit vaatteet mene pilalle?
Ei meillä ulos laiteta kalliita vaatteita just tosta syystä? Seinät on mitkä on, kun vanhassa talossa asutaan. Ja kuten tuolla joku aiemmin sanoi, mun kodissa ei kyllä ajeltaisi autoilla päin seinää vaikka kiviseinät olisikin. Ei ole siis siitä kiinni, vaan yleisestä järjen käytöstä ja omaisuuden kunnioittamisesta. Ihmeellinen asenne täällä monella, että p*skaksi vaan ja palamaan suunnilleen, uusia saa kaupasta jne. Meillä on aina pidetty huolta tavarasta, eikä ostettu sillä periaatteella, että aina voi ostaa tilalle uutta. -ap
Kyse on siis nelivuotiaan yleisestä järjen käytöstä ja omaisuuden kunnioittamisesta? NELIVUOTIAAN????
4-vuotiaalla voi aivan hyvin olla jo sääntöjä. Ei ole mitään tarvetta ajella päin seiniä sisällä. Sen lapsikin ymmärää, ainakin normaali 4-vuotias.
Jos teilä ei, silloin olet kasvattanut lapsesi huonosti tai he ovat kehityksessä jäljessä.
Meidän pikkuisilla on sääntöjä: hammaspesut, nukkumaanmenoajat, päikkyyn ei mennä naama luumusoseessa jms. Meidän pikkuisilla ei ole erityinen tarve ajella seiniä päin, joskus kuitenkin niin tapahtuu, kun innostuvat. Kehityksessä eivät ole lainkaan jäljessä. Mutta varsinkin kolmevuotiaamme järki toimii varsin lapsenomaisesti, kunnioittamiskäsite ei ole sellaista konkretiaa, jonka kolmevee sisäistäisi vielä.
Apua, 6-vuotias ja äitinsä kuulostaa ihan yhdeltä mun (vihaamaltani) sukulaiselta! Uskallatko kertoa mikä kaupunki tai missä päin?
Tämä. Mä en usko hetkeäkään, että puheet yllyttämisestä olis totta. Tietysti ap:n poika yrittää väittää, että ei ole hänen vikansa ja yllytyksen takia teki. On vahingon jälkeen muistanut, että tästähän tuli viimeksikin huutia.