Kaverini lapsi tuhosi lastenhuoneen seinät, kaveri vetäytyy vastuusta
Kaverini eskari-ikäinen tyttö oli meillä äitinsä kanssa kylässä. Mulla on nelivuotias poika ja niinpä sitten jätimme nämä keskenään leikkimään hetkeksi yläkertaan kun käytiin kellarissa katsomassa huonekaluja, jotka lähtivät kiertoon kaverilleni. Kun tultiin ylös, lapset olivat ajaneet poikani autoja päin lastenhuoneen pinkopahvitettuja seiniä ja saaneet niihin kunnon kolot. Lastenhuone on siis juuri remontoitu ja vanhat pinkopahvit oli uusittu ja tapetoitu, nyt seinä on ihan pilalla kalliita tapetteja myöten. Poikani tietää tasan tarkkaan, että autoja ei ajeta tästä syystä päin seiniä ja on ajanut kotona autoja päin seinää tasan kerran, ekan ja vikan. Nuo syntyneet kolot siis "yhdessä" paikattiin seinän remontissa hiljalleen ihan opetusmielessä, että lapsi todella ymmärtäisi, etteivät seinät ole kiveä kuten kerrostalossa ja että jälkien korjailu vie aikaa ja vaivaa.
Kun jututimme lapsia, kävi ilmi, että kaverini tyttö oli yllyttänyt poikani ajamaan autoja seinään. Kaverini suhtautuminen oli suunnilleen "harmi, mutta tällaista sattuu lasten leikeissä." Hänen lapsensa on muutenkin ihan tapoja vailla, ei mitään rajoja missään, komentelee ja käskyttää vuosia itseään vanhempia lapsia ja omaa äitiään, määräilee, ei tottele jne. Kaverini mielestä lapsi on vain itsevarma ja "johtajatyyppiä," tunnistatte varmaan ilmiön?
No, käsittämättömintä on, että nyt meillä on vastaremontoitu lastenhuoneen seinä pilalla ja kaverini ei edes vaatinut lastaan pyytämään anteeksi tai torunut teosta saati tarjoutunut maksamaan korjaamisen kustannuksia. Itse olin niin järkyttynyt tästä reaktiosta, etten osannut itsekään reagoida heti, vaan myöhemmin kun juttelin mieheni kanssa, joka oli tosi vihainen tietysti myös, älysin, että asia olisi pitänyt ottaa heti vakavasti puheeksi niin kaverini kuin lapsensa kanssa.
Mutta siis, onko reaktioni ihan ylimitoitettu? Mielestäni tilanneharkinta petti toki minullakin, kun jätimme lapset (ehkä noin vartiksi) keskenään, mutta en olisi kyllä uskonut, että 6-vuotias enää yllyttää nelivuotiasta moiseen hölmöilyyn. Jos roolit olisivat sitä paitsi olleet toisin päin, ei olisi ollut kahta sanaa siitä, olisiko lapseni saanut kuulla kunniansa, pyytänyt anteeksi ja olisin sopinut seinän korvaamisesta. Mitä tekisitte samassa tilanteessa? Mulla on suoraan sanottuna mennyt viimeistään nyt maku kaveriini ja lapseensa kokonaan, kun tyttö käyttäytyy koko ajan tosi huonosti ja äitinsä on ihan kädetön lapsensa kanssa. Tämä oli viimeinen niitti.
Kommentit (338)
Edelleen, kaverin lapsi ei tehnyt mitään tuhoa, oma lapsi teki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme passiivis-aggressiivisia kommentteja täällä taas. Jos oma lapseni käyttäytyisi noin, niin pyytäisin ekana anteeksi ja tokana juteltaisiin lasten kanssa, että kuinkas tämä korjataan tai korvataan nyt sitten. Oksettaa tollaiset vanhemmat, jotka ei ohjaa ja opeta lasta. Muistan kun itse olin pieni, niin kaikki hommat piti käydä pyytämässä anteeksi jos oli tehnyt tyhmyyksiä.
Sitten se, että auton ottaisin pois jos sillä tehdään jatkuvasti tuhoa.
Viisivuotiaat kaksosemme olivat rakentaneet Dubloista valtavan korkean tornin olkkariin (tiesivät, että Legot eivät ole suotavia siellä, tykkäsivät vaan avoimesta tilasta) ja se sitten tietysti romahti ja tietysti naarmutti ikävästi parkettia. Mutta ei edes mielessäni käynyt ottaa heiltä palikoita pois. Olin aidosti pahoillani, kun hartaasti rakentamansa hieno torni sortui. Autoin sitten uuden teossa. Tehtiin kimpassa se ja juu, olkkariin.
Legot naarmutti lattiaa? 😳 No älä nyt viitsi 🤣
Yleensä oon sitä mieltä että pitäisi korvata jotenkin aiheuttamiaan vahinkoja, mutta ei kai kukaan nyt jätä 4- ja 6-vuotiasta keskenään ja oleta että 6v osaa leikkiä vieraassa paikassa oikein ja tietää että seinä hajiaa kosketuksesta? Jos on niin pommi kämppä että seinö hajoaa 4 vuotiaan leluautoleikeistä niin kannattaa varmaan ens kerralla panostaa kunnon materiaaleihin.
AP pingotti pahvit liian tiukkaan ja nyt syyttää lapsia. Koko ketju on provo. Pinkopahvi ei mene rikki jos leluautolla ajaa pinnasta.
Materiaalivalintaa tehdessä olette tehneet mokan. Lapsellanne tulee oletettavasti käymään paljonkin kavereita vuosien varrella leikkimässä, joten aiotteko:
1) valvoa leikkejä haukkana samassa tilassa kyyläten
2) hyökötä jokaisen teille astuvan kimppuun ja vannottaa jo eteisessä heitä leikkimään ylivarovaisesti ja hillitysti?
Kuka oikeasti valitsee lastenhuoneeseen mitään herkästi rikki menevää?
Monella tuntuu menevän aloittajan pointti ohi aivan täysin, kun vouhkataan vain siitä, miten lastenhuoneessa voi olla niin heikot seinät että niihin tulee reikiä.
Kommentoijille on ilmeisesti ihan täysin ok, että omat lapset tai heidän kaverinsa tekevät mitä mieleen juolahtaa välittämättä kielloista ja säännöistä, eivätkä joudu mitenkään vastuuseen? Hajottavat ikkunan jalkapallolla, juoksevat kukkapenkeissä, piirtävät seiniin, naarmuttavat autoa, jahtaavat kissaa, mitä ikinä? Koska meidän MirkkuPetteri on nyt vaan niin vilkas, kaikkea se keksiikin?
Aivan varmasti olisin saanut itse lapsena huutia, jos olisin tehnyt jotain edellämainituista. Ja aivan varmasti jos itselläni olisi lapsia, selittäisin heille miten ylipäätään käyttäydytään kunnolla ja miksi em. asioita ei saa tehdä. Ja jos kuulisin että oma lapseni on osallistunut johonkin tihutyöhön, kantaisin vastuuta kysymällä, miten voin auttaa asian korjaamisessa.
Kärjistäen; ei kai se sitten mikään ihme ole, jos teineinä osa näistä samaisista MirkkuPettereistä aiheuttaa häiriötä kylillä ja kaupungeilla, kun heille ei ole opetettu että teoilla on seuraukset ja mitä tahansa ei voi tehdä.
Mikä saa ihmiset kirjoittamaan tällaista paskaa?
Ja te vielä uskotte kaiken?
En taas ymmärrä miten tästä kukaan edes jaksaa vääntää jonkun trollin. Ihan normaali asia että vanhassa talossa seinät on pahvia. Itse kun remppasin äitini kanssa hänen vanhaa okt kaaduin laatikon kanssa jonka reuna teki seinään loven.
Ap,yritä hakea vakuutuksesta korvausta. Jos et saa niin anna sen seinän olla ja uusi se muutaman vuoden päästä kun lapsi menee kouluun. Silloin on jo vähän järkeä päässä enemmän toivon mukaan. Oon samaa mieltä että lasten ei kuulu hajottaa ja tuhota paikkoja vaan koska ovat lapsia ja pitää kasvattaa järjellä,mutta fakta kun on edes kasvatus ei aina estä vahinkoja tms. Lapset on lapsia eikä ne ajattele kuten aikuiset. Jos tää on jo toinen kerta ku seinä on pilalla niin anna nut olla ja odota muutama vuosi niin ei tarvi stressata.
Miten heikot seinät teillä On?? En ymmärrä ollenkaan, miten noin voisi edes käydä normaalitalossa. Jos kyseessä isompi auto, niin mitä tekee sisällä?? Etkö oppinut mitään edellisestä kerrasta....
Jos et varmaksi pysty todistamaan kuka teki mitä. (et ole nähnyt) Niin se on sitten voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä tiedän, että lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. 4v voi saada aikaan paljon, etenkin, jos siellä on 6v, joka yllyttää, kokemuksesta tiedän tämänkin. Kolmikko onkin vuosien varrella saanut aikaan yhtä sun toista, vaikka kuinka olisi valvomassa, onneksi vain omassa kodissa.
Mutta jos joku heistä tekisi vastaavaa kuin ap kirjoitti, olisin äitinä kauhistunut lapseni osuudesta, pyytänyt anteeksi ja selvittänyt, mitä tapahtui oman lapseni kanssa - 6v muuten osaa kyllä kertoa mitä tapahtui ja oman osuutensa siinä ja osaa myös pyytää anteeksi.
Pohdin, että miten me olisimme mieheni kanssa suhtautuneet jatkon suhteen, siis rahan puolesta. Jos lapseni olisi vain yllyttänyt tekoon, mutta ei osallistunut suoranaisesti rikkomiseen, tuskin ryntäisin heti ensimmäiseksi maksamaan korjauksen kustannukset. Olen ap:n tavoin sillä linjalla, että lasten pitää oppia, että teoilla on seuraukset ja kun tekee jotakin väärin, pyydetään anteeksi ja kannetaan vastuu.
Tässä tilanteessa, jos seinä korjataan uudelleen, tahtoisin viedä lapseni mukaan korjaamaan, jotta hän oppii ajan kanssa, että koska yllytti, seinä vaurioitui, näin se korjataan. Jos 6v on jo opetellut rahankäyttöä ja saa viikkorahaa yms., niin kävisin läpi hänen kanssaan, että kuinka monta viikkorahaa menisi korjauskustannuksiin jne.
Tuttavani 6v sai jokin aika sitten raivarin ja hajotti siinä ikkunan. Tiukat vanhemmat ilmoittivat, että he maksavat tämän korjauksen, mutta seuraavat vahingot menevät lapsen tulevista ansioista. Lapsi siis rikkoi ikkunan aivan tahallaan ja sanoi niin, joten vanhemmat koittavat sielläkin opettaa, ettei ihan miten tahansa voi pienenäkään "perseillä".
Kiitos. Voi olla, että jos kaverini olisi pitänyt tytölleen puhuttelun ja muutenkin suhtautunut asiaan toisin, ei muakaan mietityttäisi koko rahallinen korvaus niin paljon. Näköjään ihmisillä voi olla TOSI erilaisia käsityksiä siitä, mikä on sopivaa, oikein, kohtuullista tai reilua. Ei kai auta kuin niellä pettymys ja miettiä tosi tarkkaan näitä kyläilyjä jatkossa. Harmittaa ihan vietävästi, kun tietenkin haluaisin, että lapset voisivat leikkiä keskenään, mutta en oikein luota tämän jälkeen enää siihen, että uskaltaisin antaa lapsille leikkirauhaa, vaan sitten pitäisi olla semmoista tekemistä vain, missä aikuinen voi olla mukana, kuten pelaaminen yms.
AP ei uskalla antaa lapsille leikkirauhaa, kun jokin saattaa mennä naarmuille tai jopa rikki. Siinähän sitten kasvatat surullisia ja pelokkaita lapsia, joiden psyykkinen kehitys häiriytyy, kun eivät uskalla leikkiä. Leikki on lapsen työtä. ootko kuullut? Pakotat pikkuiset pelaamaan kanssasi? Voi surku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme passiivis-aggressiivisia kommentteja täällä taas. Jos oma lapseni käyttäytyisi noin, niin pyytäisin ekana anteeksi ja tokana juteltaisiin lasten kanssa, että kuinkas tämä korjataan tai korvataan nyt sitten. Oksettaa tollaiset vanhemmat, jotka ei ohjaa ja opeta lasta. Muistan kun itse olin pieni, niin kaikki hommat piti käydä pyytämässä anteeksi jos oli tehnyt tyhmyyksiä.
Sitten se, että auton ottaisin pois jos sillä tehdään jatkuvasti tuhoa.
Viisivuotiaat kaksosemme olivat rakentaneet Dubloista valtavan korkean tornin olkkariin (tiesivät, että Legot eivät ole suotavia siellä, tykkäsivät vaan avoimesta tilasta) ja se sitten tietysti romahti ja tietysti naarmutti ikävästi parkettia. Mutta ei edes mielessäni käynyt ottaa heiltä palikoita pois. Olin aidosti pahoillani, kun hartaasti rakentamansa hieno torni sortui. Autoin sitten uuden teossa. Tehtiin kimpassa se ja juu, olkkariin.
Duplot on niin kevyitä, että ei kaatuessaan naarmuta parkettia. Ehkä sitten, jos sellaisella lyödään parkettia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kun ihmetellä tätä. En myöskään ole koskaan kuullut että kenenkään lapsi ajaisi pikkuautoja päin seinää.
Minäkään en ymmärtänyt miten jotkut lapset muka piirtelee seiniin tai muuten sotkee paikkoja, kun meillä oli vain yksi kiltti ja pedantti lapsi. Sitten syntyi kuopus, joka on aina ollut täystuho. Joillain lapsilla vaan on enemmän mielikuvitusta ja tarmoa, ja kun järki ei kasva samassa tahdissa taitojen kanssa niin kaikkea sattuu, vaikka kuinka kielletään ja opetetaan. Autojen ajaminen päin seinää ei edes ole mitenkään tavatonta, sitä tekee rauhallisemmatkin lapset. Ja sitä voi sattua ihan vahingossakin just jossain tuommoisessa autojen hyppyrimäki-leikissä.
Osataan me aikuisetkin...meillä on neljä lasta, joille viime jouluna kerroin, ettei joulukuusta kannata hissillä ulos viedä, kun havunneulasia tippuu. Nelikon seuratessa innostuneena vieressä, heitin ison joulukuusen parvekkeeltamme alas. Se tipahti suoraan alakerran miehen auton katolla....lommojen korjaukset maksoi mun mies.
On se kätevää, kun ei itse joudu vastuuseen mistään.
Pattinson kirjoitti:
Monella tuntuu menevän aloittajan pointti ohi aivan täysin, kun vouhkataan vain siitä, miten lastenhuoneessa voi olla niin heikot seinät että niihin tulee reikiä.
Kommentoijille on ilmeisesti ihan täysin ok, että omat lapset tai heidän kaverinsa tekevät mitä mieleen juolahtaa välittämättä kielloista ja säännöistä, eivätkä joudu mitenkään vastuuseen? Hajottavat ikkunan jalkapallolla, juoksevat kukkapenkeissä, piirtävät seiniin, naarmuttavat autoa, jahtaavat kissaa, mitä ikinä? Koska meidän MirkkuPetteri on nyt vaan niin vilkas, kaikkea se keksiikin?
Aivan varmasti olisin saanut itse lapsena huutia, jos olisin tehnyt jotain edellämainituista. Ja aivan varmasti jos itselläni olisi lapsia, selittäisin heille miten ylipäätään käyttäydytään kunnolla ja miksi em. asioita ei saa tehdä. Ja jos kuulisin että oma lapseni on osallistunut johonkin tihutyöhön, kantaisin vastuuta kysymällä, miten voin auttaa asian korjaamisessa.
Kärjistäen; ei kai se sitten mikään ihme ole, jos teineinä osa näistä samaisista MirkkuPettereistä aiheuttaa häiriötä kylillä ja kaupungeilla, kun heille ei ole opetettu että teoilla on seuraukset ja mitä tahansa ei voi tehdä.
Tässä on kaksi eri asiaa. Tietenkin pitää opettaa lapsille tapoja, mutta se ei tule koskaan poistamaan sitä, että asioita tulee tapahtumaan siitä huolimatta. Ihminen voi joko elää ei pitäisi / ei saisi -maailmassa, tai sitten voi elää realistisella otteella ja huomioida että lapset ovat lapsia.
Novellisi juoni vaatii vielä hiomista. Romaaniksi asti tästä ei ole, ellei kyse ole tarinan pohjustamisesta tai mahdollisesta takaumasta lapsuudesta asti juontavien traumojen alkulähteille.
no en kutsuisi kyseistä tyyppiä kotiini enää, ainoastaan leikkipuistoon,osa ihmisistä tahallaan tuhoo toisten omaisuutta ei kunnioitusta. lapsille tosin sattuu vahinkoja ym.
Vierailija kirjoitti:
no en kutsuisi kyseistä tyyppiä kotiini enää, ainoastaan leikkipuistoon,osa ihmisistä tahallaan tuhoo toisten omaisuutta ei kunnioitusta. lapsille tosin sattuu vahinkoja ym.
Toisilla on vapaa kasvatus, mikä tarkoittaa, että vanhemmat on vapautettu kasvatuksesta ja jälkikasvu tekee, mitä lystää.
Siis sehän oli sinun oma lapsesi joka ne seinät tuhosi. Kaverin lapsi vaan yllytti. Jos et voi luottaa lapseesi, kuten ettietenkään tuon ikäiseen voi, et voi jättää valvomatta! Ei 6v ole mikään lapsenvahti, vaan pieni itsekin!
Vierailija kirjoitti:
Siis sehän oli sinun oma lapsesi joka ne seinät tuhosi. Kaverin lapsi vaan yllytti. Jos et voi luottaa lapseesi, kuten ettietenkään tuon ikäiseen voi, et voi jättää valvomatta! Ei 6v ole mikään lapsenvahti, vaan pieni itsekin!
Lisään vielä että kyllähän tuo kaverisi lapsi selvästi häiriintyneeltä kuulostaa, mutta sitä suuremmalla syyllä ei olisi pitänyt jättää omaa lastasi hänen kanssaan kahden.
Sinuna hakkaisin sen hu**an.