Kuinka monta vuotta voi olla pois asiantuntijatyöstä, ettei oma työmarkkina-arvo katoa?
Lasten teko, alanvaihtokokeilut, sairastumiset, maailmanympärysmatka jne.
Itsellä mielessä vaihtaa asiantuntijatyöstä duunariksi. Oma työ v*tuttaa jo parin vuoden kokemuksella niin paljon että pakko kokeilla onko ulospääsyä.
Koulutukseen menisi ainakin se kaksi vuotta ja jos sen jälkeen vielä töihin pääsisi jos alavalinta osui oikeaan. Mutta jos tulisin katumapäälle, missä ajassa viimeistään olisi palattava takaisin entisen oman alan hommiin, jotten näytä kortistoon pudonneelta fossiililta?
Tiedän, että riippuu alasta ja maapallon akselin asennosta, vuorovesien ja virusten liikkeistä ja ei kukaan täällä ole ennustaja, mutta heittäkää joku arvio vaikka oman kokemuksen perusteella.
Ikää nyt 30. Lasten hankintakysymys vielä avoin, mies löytyy. Hankin jos tulen vahingossa raskaaksi, jolloin tämä operaatio joko venyy tai ei.
Kommentit (7)
Olin lihakunnalta lomautettuna 6kk a siantuntijana. Sitten pääsin kielenkääntäjäksi
Minulle työvoimatoimistossa sanottiin että 3 kk työttömyyttä ja työnantajat katsovat kieroon.
Ei yhtään vuotta ilman kunnollista selitystä. Lasten hankkiminen on ok selitys, mutta saattaa silti pudottaa kelkasta jos teet monta putkeen ja/tai oot kolme vuotta kotona lapsen kanssa.
Nykyään tollasta "hybridiosaamista" arvostetaan, eli jos oot esim tietojenkäsittelytieteen maisteri ja sähköamis, niin se voi olla jossain työssä kova kombo. Tai toimittaja ja mikä tahansa amisammatti, tai kaupunkisuunnittelija ja putkimies, listaa voi jatkaa... Mutta sanotaan että jos nyt oisit esim Kelan erityisasiantuntija ja parturi-kampaaja niin en nyt heti näe missä tuosta olisi hyötyä.
CV:ssä kaikki gäpit työhistoriassa voi tarinoida parhain päin jos ne on tarpeeksi lyhyitä. Esim. "Kun reppureissasin vuoden Aasiassa, sain erittäin paljon näkemystä absoluuttisessa köyhyydessä elävien ihmisten elämään, minkä uskon auttavan työssäni valtiotieteiden lehtorina." Kymmenen vuotta samaa settiä ei sitten ehkä enää toimikaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle työvoimatoimistossa sanottiin että 3 kk työttömyyttä ja työnantajat katsovat kieroon.
Vai se 24 v rekrykonsultti joka vajaan vuoden työkokemuksella on alan konkari.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään vuotta ilman kunnollista selitystä. Lasten hankkiminen on ok selitys, mutta saattaa silti pudottaa kelkasta jos teet monta putkeen ja/tai oot kolme vuotta kotona lapsen kanssa.
Nykyään tollasta "hybridiosaamista" arvostetaan, eli jos oot esim tietojenkäsittelytieteen maisteri ja sähköamis, niin se voi olla jossain työssä kova kombo. Tai toimittaja ja mikä tahansa amisammatti, tai kaupunkisuunnittelija ja putkimies, listaa voi jatkaa... Mutta sanotaan että jos nyt oisit esim Kelan erityisasiantuntija ja parturi-kampaaja niin en nyt heti näe missä tuosta olisi hyötyä.
CV:ssä kaikki gäpit työhistoriassa voi tarinoida parhain päin jos ne on tarpeeksi lyhyitä. Esim. "Kun reppureissasin vuoden Aasiassa, sain erittäin paljon näkemystä absoluuttisessa köyhyydessä elävien ihmisten elämään, minkä uskon auttavan työssäni valtiotieteiden lehtorina." Kymmenen vuotta samaa settiä ei sitten ehkä enää toimikaan.
En usko, että reppureissaamista tai muuta vastaavaa välivuotta tarvitsee selitellä jonkun ammatillisen kehittymisen kautta, koska sitähän se ei kuitenkaan ole. Eiköhän suurin on työnantajista tajua, että elämä on muutakin kuin työntekoa. Jos ihminen halusi antaa aikaa itselleen ja unelmilleen yhden tai kaksi vuotta, ja tulee sen jälkeen takaisin entistä motivoituneempana työelämään, niin mikä ongelma siinä olisi, jos on muuten ammatillistta pätevyyttä? Ja jos se jollekin on ongelma, niin en sellaiseen työpaikkaan edes haluaisi.
Mä olin 7 vuotta pois. Sen jälkeen puolen vuoden täydennyskoulutus, tätä koulutusta vastaavassa pikkutehtävässä 3 vuotta. Sitten tulikin kutsu kunnon hommiin, soittona kotisohvalle ja palkkakin nousi 50%.