Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avautumista yksinäisyydestä
08.06.2021 |
Muutin miehen ja työn perässä miehen kotipaikkakunnalle. Paikkakunta on tosi pieni, alle 2000 asukasta. Meille syntyi talvella todella toivottu ja ilolla odotettu vauva, joka on nyt muutaman kuukauden ikäinen ihana pieni. Aika helppokin. Odotusaikana utelin neuvolassa paikkakunnan lapsitilannetta ja kuulin että yhden käden sormin on laskettavissa vuosittain syntyvät vauvat. Eli mitenkään aktiivista vauvaperhetoimintaa täällä ei ole.
Eikä mulle oo muodostunut tänne minkäänlaisia kaverisuhteita. Työni, josta olen nyt vanhempainvapaalla, oli aika yksinäistä asiantuntijatyötä toisella pikkupaikkakunnalla. Eli työstäkään ei oikein ehtinyt muodostumaan sosiaalisia verkostoja.
Ja nyt olen pienen vauvan kanssa aivan helvetin yksinäinen. Mies tekee työtä, joka sitoo näin kesäisin aamusta iltaan ja välillä pitkälle yöhön, eikä vapaapäiviä juuri ole. Vapaalla ollessaan on loistava isä ja on vauvan kanssa, mutta niitä vapaahetkiä on tähän vuodenaikaan kovin harvassa. Joten me ollaan vauvan kanssa kaksin aivan valtavan paljon. Asumme aika syrjässä, kaukana naapureista ja kyläkeskuksesta. Aiemmin keväällä lenkkeilin ahkerasti vaunujen kanssa, mutta nyt ei enää kiinnosta edes se, en halua mennä tuonne metsäteille verenhimoisten itikoiden syötäväksi raskaita vaunuja juosten työntämään. Omat tukiverkostot toki aina puhelimen päässä, mutta fyysisesti yli kahden tunnin ajomatkan päässä. Lähin kasvukeskus, jossa siis kauppakeskuksia ja muuta viihdykettä, yli tunnin ajomatkan päässä. Ja mitäpä sitä sielläkään yksinään. Vauva on kyllä ihana ja rakas pieni, mutta seuraa hänestä ei kyllä vielä ole.
Tuntuu, että olen menettänyt ison osan itseäni. Mulla ei ole mitään omaa juttua, ei mitään jonka parissa pääsisin edes hetkeksi irti vauva-arjesta. Vaikka mies vauvan kanssa olisikin, niin eipä mulla oikein ole mitään tekemistä tai menemistä, jonka parissa voisin päätäni nollata. Haaveilen että syksyllä voisin jatkaa rakasta uintiharrastustani, mutta sekin onnistuu lähimmässä kasvukeskuksessa, siellä reilun tunnin matkan päässä. Eli voi jäädä haaveeksi sekin, ainakin säännöllisemmin käyminen.
En oikein tiedä mitä haen tällä viestillä. Ehkä tsemppausta, jos ja kun joku muukin on samantyyppisessä tilanteessa ollut ja ehkä siitä jopa täysjärkisenä selvinnyt.
Kommentit (31)
Jäi tuosta että harrastusvälineitä saa kotiin ja muuta tekemistä, riippuen mitä haluat. Mutta se ei ehkä ratkaise kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko jos miehen kanssa keskustelisi esim. työtuntien vähentämisestä? Voisitteko keksiä jotain yhdessä. Oot joustanut jo tosi paljon, mielestäni mies saisi nyt ottaa jonkinlaista koppia sun hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Sulla on kumminkin se puoliso.
Parempi niin, kuin kaupungissa yyhoona.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kumminkin se puoliso.
Parempi niin, kuin kaupungissa yyhoona.
No en tiedä. Kaupungissa näkisi sentään muita ihmisiä edes kauempaa ja olis paikkoja, minne mennä.
Ap
Muuta maalle, ne sanoi. Siellä on niin kaunista ja yhteisöllistä, ne sanoi.
😐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vanhat ystäväsi luuraavat? Onhan sinulla vanhoja ystäviä ja puhelin toimii, samoin viestit.
Etsitkö siis vain ikäisiäsi ihmisiä, joilla on pieni lapsi ystäväksesi? Eikö vaikka naapurin mummo kelpaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutit, et yhtään osannut arvata, että mitä on tulossa? Mies ilmeisesti maanviljelijä? Siinä ei helposti työtunteja vähennetä eikä palkkaakaan hirveesti välttämättä saa (ainakaan jos työtunnit laskee).
Mun mielestä vastuutat kuitenkin liikaa muita yksinäisyydestä. Kun ei ole järjestettyä toimintaa. No, järjestä. Neuvolan tai kaupan ilmoitustaululle lappu, missä huhuilet niitä viittä muuta pienen vauvan äitiä.
Oot valinnut näin ja nyt elät sen valinnan mukaan.
Pakkaisin vauvan mukaan ja lähtisin aina useammaksi päiväksi äidin, siskon, ystävän tms luo ja välillä kutsuisin heitä meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun muutit, et yhtään osannut arvata, että mitä on tulossa? Mies ilmeisesti maanviljelijä? Siinä ei helposti työtunteja vähennetä eikä palkkaakaan hirveesti välttämättä saa (ainakaan jos työtunnit laskee).
Mun mielestä vastuutat kuitenkin liikaa muita yksinäisyydestä. Kun ei ole järjestettyä toimintaa. No, järjestä. Neuvolan tai kaupan ilmoitustaululle lappu, missä huhuilet niitä viittä muuta pienen vauvan äitiä.
Oot valinnut näin ja nyt elät sen valinnan mukaan.
Näin. Ystäviä ja tuttavia saa myös muista ihmisistä kuin ikäisistään. Joku naapurin mummo voisi tykätä teistä tosi paljon ja hän tekisi olla lapselle myös varamummo. Ystävyys ei katso ikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun muutit, et yhtään osannut arvata, että mitä on tulossa? Mies ilmeisesti maanviljelijä? Siinä ei helposti työtunteja vähennetä eikä palkkaakaan hirveesti välttämättä saa (ainakaan jos työtunnit laskee).
Mun mielestä vastuutat kuitenkin liikaa muita yksinäisyydestä. Kun ei ole järjestettyä toimintaa. No, järjestä. Neuvolan tai kaupan ilmoitustaululle lappu, missä huhuilet niitä viittä muuta pienen vauvan äitiä.
Oot valinnut näin ja nyt elät sen valinnan mukaan.Näin. Ystäviä ja tuttavia saa myös muista ihmisistä kuin ikäisistään. Joku naapurin mummo voisi tykätä teistä tosi paljon ja hän tekisi olla lapselle myös varamummo. Ystävyys ei katso ikää.
Samaa ajattelin minäkin. Pitää vain hieman laajentaa ajatuksiaan ystävyydestä ja ystävistä. Ei ole lapsellekaan hyvä, että mamma istuu kännykkä kourassa av:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facetime, skype, zoom käyttöön ja voit seurustella etäyhteydellä nykyisten kavereiden ja sukulaisten kanssa. Kun asutte maalla niin eikö sinua kiinnosta esimerkiksi puutarhan laitto ja suunnittelu? Tai kasvimaan. Kotona tehtäviä harrastuksia on vaikka ja mitä, jos käsityöt innostavat niin kokeile vaikka neulomista tai virkkausta tai makrameeta. Opettele maalaamaan akvarelli- tai öljyväreillä. Tee mosaiikkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli etukäteen et tiennyt että mihin olet muuttamassa? Etukäteen et miettinyt että mitä harrastaisit?
Mistä näitä naisia aina löytyy? Tämä sama tarina toistuu aaveellä tämän tästä.
"Muutin puskaan ja täällä ei olekaan ketään. Pitäisikö erota, sekoan kohta"
Onko miehen työpaikka lähellä kotianne vai voisitteko harkita muuttoa johonkin lähikaupunkiin? Pidemmän päälle jaksamisesi ja yksinäisyytesi on aina vaan isompi tekijä elämässäsi ja tulee vaikuttamaan lapseenkin joten jutelkaa miehen kanssa elämäntilanteestanne.
Asuimme ulkomailla, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. En tuntenut siellä oikeastaan ketään ja ajattelin kehnoa kielitaitoanikin paljon. Mies oli töissä ja ruuhkien takia hän saattoi olla välillä tosi pitkää päivää pois. Kärryttelypaikkoja oli paljon, mutta kuumuuden takia en voinut lähteä kuin aikaisin aamulla tai iltasella.
Ulkona ollessamme aloin kömpelösti juttelemaan naapurissa asuvan mummon kanssa, joka oli yksin kotona, kun hänen miehensä oli vielä töissä. Mummo tykkäsi ihan hurjasti vauvasta ja vähitellen tutustuimme paremmin. Mummo ei välittänyt sanojen hapuilustani, vaan kuunteli ja ymmärsi, jutteli rauhallisesti ja ymmärrettävästi, lörpötteli vauvalle ja meillä oli oikeasti mukavaa.
Facebookkiin kunnan puskaradioryhmään ystävänhaku kotiäideistä
Ymmärrän saman kokeneena. Pienellä paikkakunnalla ei ole sukulaisia, samanhenkisiä ihmisiä tai mitään harrastusmahdollisuuksia, kaikki tunnin ajomatkan päässä. Jotenkin olen kuitenkin pystynyt kitkuttelemaan täällä, kaipaan kuitenkin elämää ympärille. Siihen ei yksi lapsi riittänyt. Lopulta mies hankki kaupungista asunnon, jonne menen välillä ihmisten ilmoille, muuten olisin eronnut.
Et sovi lainkaan maalaiselämään. Tai ainakaan noin syrjäiseen sijaintiin ja kaikesta itseäsi kiinnostavasta kaukana asumiseen. Kestämätön järjestely pidemmän päälle. Mies ei tietenkään voi muuttaa koska maanviljelijä(?), mutta teidän on silti kyettävä löytämään järjellinen ratkaisu asiaan jos mielitte pysyä yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Olet uhrannut kaiken miehen vuoksi ja hänellä juoksee palkka koko ajan. Oikeasti noin pienessä kunnassa ei ole mitään naiselle, paitsi ulkomailla voisi olla hieno luonto ja ranta. Ja jos ei ole isompaa paikkaa (tai tuttuja tai äitisi) lähempänä jossa hoitaa asioita, liian hankalaa. Kirjoita paperille mitä haluat ja ala tekemään muutoksia toiveiden mukaan. Ettet jää jumiin sinne vain miehen vuoksi, sinulla on oma elämä elettävänä ja lapsella. Mies joko hyväksyy sen tai ei, mutta syvemmin joku tuossa ei toimi. Yrittäjänä tai harrastavana varmasti pitää olla enemmän kuin 2000 ihmisen kunta tai lähempänä jotain. Ellei ole umpierakko joka vaan innostuu korvesta, moni ei taida olla.