Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikilla keski-ikäisillä oikeasti kymppitonneja säästössä?
08.06.2021 |
Olen nelikymppinen, ja mulla on säästötilillä n.6000 e, ja tämänkin summan kerryttäminen on ollut työlästä.
Ei vaan yksinkertaisesti jää kovin paljon ylimääräistä rahaa, josta säästää.
Asuntolainaa on makseltu n.10 vuotta, joten seinissä on toki kiinni sitten hieman enemmän.
Tuli vaan mieleen toisesta ketjusta, jossa todettiin että 20 000e säästöt on vaatimaton summa nelikymppiselle. Itse saan vaan haaveilla tuosta - ehkä eläkkeeseen mennessä on saman verran säästössä!
Kommentit (326)
Kaikki omaisuus kannattaa kuluttaa / lahjoittaa / antaa ennakkoperintönä pois ennen vanhuutta. Jos sitä on, sekä kunnalliset että yksityiset hoivalaitokset laskuttaa hoidosta tulojen ja omaisuuden perusteella. Isot tulot ja paljon omaisuutta = megalomaaninen hoitomaksu ja päinvastoin. Jos olisikin niin, että isosti maksamalla saisi hyvää hoivaa, olisi järkeä olla rikas vanhana, mutta yhtään parempaa hoitoa ei rahalla saa. Hoitamattomana makaat paskavaipoissa ihan joka paikassa. Siksi kannattaa pistää kunta ja valtio hoivan maksajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jää todella " vahingossa "säästöön aika paljon vuodessa.Elämme vain toisenpalkalla. Joka toinen vuosi eletään minun palkalla. Miehen nettopalkka jää siis kokonaan säästöön. Hänellä todella hyväpalkka ja toinenkin työ ja sen päälle opetustyötä omalta alalta ynnä muita rojaltteja. Itsekin minulla on mahdollisuus olla enemmän tai vähemmän töissä. Kaksi lasta lähdössä jo pois kotoa. Tietysti ostamme heille omat asunnot. Eläme minun tekemän budjetin mukaan. Hyvin riittää rahat kaikkeen.Oma maksettu talo Espoossaa on hyvin halpa asua. On kesäasunto ja etäasunto ja pari ulos vuokrattua sijotuasuntoa kerrostalossa pk-seudun halvemmalla puolella. Raha antaa kutenkin turvaa, kun ei yksihuoltajan lapsena olla kumpikaan peritty muuta kuin muhkuroita kattiloita ja lkaisia mattoja. Muuten oli hyvä koti,rakkautta riitti, ja kasvatettiin kunnon ihmiseksi.
:-( kirjoitti:
Jos on syntynyt köyhäksi ei todellakaan ole keski-iässä säästöjä. Ei asuntoja, ei venettä, ei mitään luksusta elämässä, palkka riittää jos riittää kuukaudeksi, jos ei, niin sitten 2-3 viikkoa kärvistellään rahattomana. Ja ihan turhaa on sanoa, että saisi säästöön, jos yrittäisi, mut kun ei, lääkekulut ja surkeaakin surkeammat tulot on sellainen kombinaatio, jolla ei säästöjä kerry. Millään. Ikinä. Perintöä tuli, mutta verot meni ulosottoon. Pitkä prosessi, mutta nyt luottotiedot palautuneet. Eikä ikinä enää. Mutta säästöjä, niitä on vain rikkailla ja hyvätuloisilla. Tai sitten tukien saajilla. Minä en tukia saa, olen kokeillut.
En yhtään vähättele sitä ilmiötä, että köyhyydestä on vaikea ponnistaa. Itse olen keskituloisesta perheestä mutta laihaa on ollut saamani taloudellinen tuki (enkä nyt tarkoita että pitäisi vastikkeetta saada vanhemmilta rahaa kuin roskaa), lukuunottamatta sitä että vanhemmat laittoi jo lapsuusaikanani minulle osakesalkun. Omilleni muuttaessa minulla oli käsiraha asuntoon, jonka ostin. Sen jälkeen olen itse kamppaillut tieni tähän pisteeseen, kirjaimellisesti kärsinyt nälkää kun palkkatulot olivat niin pienet (plus taloustaidot piti opetella kantapään kautta). On ollut vastoinkäymisiä (vesivahinkoja, auton kosahtamisia), ja tosi tiukkaa on tehnyt. Ei ole ollut puolisoa tuomassa rahaa talouteen, yksin olen elänyt. Ansiotulot ovat nykyään inhimilliset, minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni varaa maksulliseen harrastukseen (olen jo keski-ikäinen). Minä en ole rikas enkä hyvätuloinen, kampaajalla ei ole varaa käydä kuin kerran vuodessa, kaupassa pitää katsoa mitä ostaa; rakastamaani kokolihaa en osta juuri koskaan. Toivottavasti saat jossain vaiheessa elämäntilanteesi paremmaksi ja täten itsekin kerryttämään omaisuuttasi. ❤
33v ja säästössä n. 40000 asp-tilillä, rahastoissa ja puskurina. Kahdella lapsella myös rahastoissa säästöjä muutama tuhat. Tarkoitus olisi ostaa miehen kanssa ensimmäinen asunto lähiaikoina ja siihen sulaa suurin osa säästöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vaan ei kulu rahaa niin paljon kuin tulee, ja ihan keskituloinen olen. Ei velkaa, yksi velaton sijoitusasunto, salkku noin 120000€ ja tileillä n. 50000€ odottamassa sijoituskohteita tai rahan tarvetta. Asun nyt vuokralla, koska olen muuttanut just, joten asuntoon saattaa mennä myös, jos päädyn ostamaan
Lapseton? Mullakin olis varmaan 100 000 sijoituksissa tai tilillä jos olisin jättänyt lapset tekemättä. Eipä kuitenkaan ole sen arvoista, ei sitä rahaa saa hautaan mukanaan ja lapset ovat tuoneet moninkertaisesti enemmän iloa elämääni kuin raha.
T. Kahden nuoren äiti.
Minulla on kaksi sisarusta. Yksi tienaa ihan jäätäviä summia, sen lisäksi taitaa olla parikin velatonta sijoitusasuntoa, sekä painotuore okt Helsingissä. Ja niitä lapsia. Me kaksi muuta ollaan lapsettomia ja talouskin on tosi paljon heikommalla tolalla. Tosin, toivonmukaan niitä lapsiakaan ei oteta hautaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 45v eikä säästötililläni ole koskaan ollut 10 000 euroa. Aina on ollut alle, siinä 3000 - 8500 euroa. Koronavuoden aikana tuli tehtyä ylitöitä ja useampi reissu peruuntui niin tilillä oli jopa vähän yli 9000 euroa. Oman ennätykseni. Yksi syy on että toinen osapuoli on työtön. Ja oma palkka on sitä suomalaista keskiarvoa josta menee yllättävän paljon veroihin. Säästöön on onneksi tuonkin verran saatu. Viime kesänäkin puolisolla käsi paketissa ja pyykkikone hajosi. Oli heti pakko ostaa uusi.
Mutta ollaan päästy välillä reissuunkin. Yleensä kotimaahan pohjoiseen, muutaman vuoden välein jonnekin ulkomaille. Ja harrastuksiin riittää rahaa. Yritän olla valittamatta, vaikka välillä olisi kiva kun olisi oma asunto jota maksaa pois eikä tämä lähisukulaisella edullisella vuokralla olo. Eivät mene nallekarkit tasan. Itse olen tyytyväinen tähän puolisoon, jota en vaihda ja jonka kanssa ollaan ja elämää jaetaan.
44v vja velkaa vielä 150000, säästössä kahdessa eri sijoitusmuodossa 7000, tileillä ei puskuria kun kaksi teiniä kuluttaa plus kämppää tarvitsee rempata ihan liikaa. Takana avioero jossa meni oikeastaan kaikki ja toiset opinnot yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on syntynyt köyhäksi ei todellakaan ole keski-iässä säästöjä. Ei asuntoja, ei venettä, ei mitään luksusta elämässä, palkka riittää jos riittää kuukaudeksi, jos ei, niin sitten 2-3 viikkoa kärvistellään rahattomana. Ja ihan turhaa on sanoa, että saisi säästöön, jos yrittäisi, mut kun ei, lääkekulut ja surkeaakin surkeammat tulot on sellainen kombinaatio, jolla ei säästöjä kerry. Millään. Ikinä. Perintöä tuli, mutta verot meni ulosottoon. Pitkä prosessi, mutta nyt luottotiedot palautuneet. Eikä ikinä enää. Mutta säästöjä, niitä on vain rikkailla ja hyvätuloisilla. Tai sitten tukien saajilla. Minä en tukia saa, olen kokeillut.
Höpö höpö. Suomessa jokaisella terveellä ihmisellä on mahdollisuus kouluttautua hyväpalkkaiseksi jos vain haluaa. Siihen tarvitsee sisua ja viitseliäisyyttä, ei vanhempien rahaa. Esim itse jouduin muuttamaan pois kotoa 17-vuotiaana, jonka jälkeen en saanut aineellista enkä henkistä tukea vanhemmilta. He olivat molemmat kouluttamattomia ja minimipalkkaisia, silloin kun työttömyyden välissä olivat töissä.
Lukion kävin ja rahoitin käymällä yhtä aikaa töissä, samoin yliopiston. Jouduin myös nostamaan lainaa. Alan valitsin työllisyysnäkymien ja palkkauksen mukaan. Olen joutunut muuttamaan opiskelun ja töiden perässä monta kertaa, myös eri kaupunkeihin ja maihin.
Tällä hetkellä sijoituksia/säästöjä on 10 kertaa keskituloisen suomalaisen bruttovuositulojen verran.
Köyhyydestä todellakin voi päästä hyvätuloiseksi ja jopa rikkaaksi, jos ei jää itkemään kohtaloaan vaan työskentelee sen eteen että parantaa itse tilannettaan. Onhan se helpompaa niille jotka saavat vanhemmilta apua, tottakai - mutta ei mahdotonta muillekaan. Ihan alavalinta ja viitsimiskysymys.
Vierailija kirjoitti:
Jos on syntynyt köyhäksi ei todellakaan ole keski-iässä säästöjä. Ei asuntoja, ei venettä, ei mitään luksusta elämässä, palkka riittää jos riittää kuukaudeksi, jos ei, niin sitten 2-3 viikkoa kärvistellään rahattomana. Ja ihan turhaa on sanoa, että saisi säästöön, jos yrittäisi, mut kun ei, lääkekulut ja surkeaakin surkeammat tulot on sellainen kombinaatio, jolla ei säästöjä kerry. Millään. Ikinä. Perintöä tuli, mutta verot meni ulosottoon. Pitkä prosessi, mutta nyt luottotiedot palautuneet. Eikä ikinä enää. Mutta säästöjä, niitä on vain rikkailla ja hyvätuloisilla. Tai sitten tukien saajilla. Minä en tukia saa, olen kokeillut.
Höpö höpö. Suomessa jokaisella terveellä ihmisellä on mahdollisuus kouluttautua hyväpalkkaiseksi jos vain haluaa. Siihen tarvitsee sisua ja viitseliäisyyttä, ei vanhempien rahaa. Esim itse jouduin muuttamaan pois kotoa 17-vuotiaana, jonka jälkeen en saanut aineellista enkä henkistä tukea vanhemmilta. He olivat molemmat kouluttamattomia ja minimipalkkaisia, silloin kun työttömyyden välissä olivat töissä.
Lukion kävin ja rahoitin käymällä yhtä aikaa töissä, samoin yliopiston. Jouduin myös nostamaan lainaa. Alan valitsin työllisyysnäkymien ja palkkauksen mukaan. Olen joutunut muuttamaan opiskelun ja töiden perässä monta kertaa, myös eri kaupunkeihin ja maihin.
Tällä hetkellä sijoituksia/säästöjä on 10 kertaa keskituloisen suomalaisen bruttovuositulojen verran.
Köyhyydestä todellakin voi päästä hyvätuloiseksi ja jopa rikkaaksi, jos ei jää itkemään kohtaloaan vaan työskentelee sen eteen että parantaa itse tilannettaan. Onhan se helpompaa niille jotka saavat vanhemmilta apua, tottakai - mutta ei mahdotonta muillekaan. Ihan alavalinta ja viitsimiskysymys.
Ei ihan noin yksioikoista, jos ei menesty koulussa (syitä on muitakin kuin vain laiskuus, kuten oppimisvaikeudet), niin sitä ei pääse lääkikseen tai oikeustieteelliseen.
Itse olen toki työelämässä, mutta alanvaihtoa yrittäessä, ammattilaisen monipuolisesti briiffaamana en päässyt edes perusduunariksi. Yritin mm kuorma-auton kuljettajaksi, puusepäksi, automekaanikoksi, eläintenhoitajaksi, opiskelemaan, oppisopimukseen. Ja olen yrittänyt vuosia. Jotkut sanovat, että pitäisi olla tyytyväinen kun on töitä. No olenhan mä siltä kantilta, että pystyn elämään, mutta se on henkisesti ja fyysisesti todella kuluttavaa. Tätä se on sitten työuran loppuun.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on syntynyt köyhäksi ei todellakaan ole keski-iässä säästöjä. Ei asuntoja, ei venettä, ei mitään luksusta elämässä, palkka riittää jos riittää kuukaudeksi, jos ei, niin sitten 2-3 viikkoa kärvistellään rahattomana. Ja ihan turhaa on sanoa, että saisi säästöön, jos yrittäisi, mut kun ei, lääkekulut ja surkeaakin surkeammat tulot on sellainen kombinaatio, jolla ei säästöjä kerry. Millään. Ikinä. Perintöä tuli, mutta verot meni ulosottoon. Pitkä prosessi, mutta nyt luottotiedot palautuneet. Eikä ikinä enää. Mutta säästöjä, niitä on vain rikkailla ja hyvätuloisilla. Tai sitten tukien saajilla. Minä en tukia saa, olen kokeillut.
Höpö höpö. Suomessa jokaisella terveellä ihmisellä on mahdollisuus kouluttautua hyväpalkkaiseksi jos vain haluaa. Siihen tarvitsee sisua ja viitseliäisyyttä, ei vanhempien rahaa. Esim itse jouduin muuttamaan pois kotoa 17-vuotiaana, jonka jälkeen en saanut aineellista enkä henkistä tukea vanhemmilta. He olivat molemmat kouluttamattomia ja minimipalkkaisia, silloin kun työttömyyden välissä olivat töissä.
Lukion kävin ja rahoitin käymällä yhtä aikaa töissä, samoin yliopiston. Jouduin myös nostamaan lainaa. Alan valitsin työllisyysnäkymien ja palkkauksen mukaan. Olen joutunut muuttamaan opiskelun ja töiden perässä monta kertaa, myös eri kaupunkeihin ja maihin.
Tällä hetkellä sijoituksia/säästöjä on 10 kertaa keskituloisen suomalaisen bruttovuositulojen verran.
Köyhyydestä todellakin voi päästä hyvätuloiseksi ja jopa rikkaaksi, jos ei jää itkemään kohtaloaan vaan työskentelee sen eteen että parantaa itse tilannettaan. Onhan se helpompaa niille jotka saavat vanhemmilta apua, tottakai - mutta ei mahdotonta muillekaan. Ihan alavalinta ja viitsimiskysymys.
Sinä pystyit=kaikki muutkin pystyvät. Ei se niin mene. Kaikista ei voi tulla hyväpalkkaisia tms. Tutustu tarkemmin köyhyyden sosiologiaan ja sen periytymiseen. Taustalla voi olla paljon piilossa olevia sairauksia, esim. masennus, kaksisuuntainen, ADHD yms.
Lisäksi nuoruuden valinnat ovat merkittäviä, monet köyhyydessä elävät eivät edes harkitse mitää hyväpalkkaista uraa tms. niitä ei edes nähdä mahdollisuuksina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on syntynyt köyhäksi ei todellakaan ole keski-iässä säästöjä. Ei asuntoja, ei venettä, ei mitään luksusta elämässä, palkka riittää jos riittää kuukaudeksi, jos ei, niin sitten 2-3 viikkoa kärvistellään rahattomana. Ja ihan turhaa on sanoa, että saisi säästöön, jos yrittäisi, mut kun ei, lääkekulut ja surkeaakin surkeammat tulot on sellainen kombinaatio, jolla ei säästöjä kerry. Millään. Ikinä. Perintöä tuli, mutta verot meni ulosottoon. Pitkä prosessi, mutta nyt luottotiedot palautuneet. Eikä ikinä enää. Mutta säästöjä, niitä on vain rikkailla ja hyvätuloisilla. Tai sitten tukien saajilla. Minä en tukia saa, olen kokeillut.
Höpö höpö. Suomessa jokaisella terveellä ihmisellä on mahdollisuus kouluttautua hyväpalkkaiseksi jos vain haluaa. Siihen tarvitsee sisua ja viitseliäisyyttä, ei vanhempien rahaa. Esim itse jouduin muuttamaan pois kotoa 17-vuotiaana, jonka jälkeen en saanut aineellista enkä henkistä tukea vanhemmilta. He olivat molemmat kouluttamattomia ja minimipalkkaisia, silloin kun työttömyyden välissä olivat töissä.
Lukion kävin ja rahoitin käymällä yhtä aikaa töissä, samoin yliopiston. Jouduin myös nostamaan lainaa. Alan valitsin työllisyysnäkymien ja palkkauksen mukaan. Olen joutunut muuttamaan opiskelun ja töiden perässä monta kertaa, myös eri kaupunkeihin ja maihin.
Tällä hetkellä sijoituksia/säästöjä on 10 kertaa keskituloisen suomalaisen bruttovuositulojen verran.
Köyhyydestä todellakin voi päästä hyvätuloiseksi ja jopa rikkaaksi, jos ei jää itkemään kohtaloaan vaan työskentelee sen eteen että parantaa itse tilannettaan. Onhan se helpompaa niille jotka saavat vanhemmilta apua, tottakai - mutta ei mahdotonta muillekaan. Ihan alavalinta ja viitsimiskysymys.
Sinä pystyit=kaikki muutkin pystyvät. Ei se niin mene. Kaikista ei voi tulla hyväpalkkaisia tms. Tutustu tarkemmin köyhyyden sosiologiaan ja sen periytymiseen. Taustalla voi olla paljon piilossa olevia sairauksia, esim. masennus, kaksisuuntainen, ADHD yms.
Lisäksi nuoruuden valinnat ovat merkittäviä, monet köyhyydessä elävät eivät edes harkitse mitää hyväpalkkaista uraa tms. niitä ei edes nähdä mahdollisuuksina.
TERVEELLÄ oli kirjaimellisesti viides sana viestissäni.
Suomessa ihminen voi kouluttautua myös aikuisena. Nuoruuden virheet voi korjata myöhemminkin kun näkee muitakin mahdollisuuksia kuin lapsuudenperheen aivopesun. Ei samaa tekosyyta voi käyttää enää 25 tai 30 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole latiakaan säästössä. Vain yksi pankkitili minulla, ja kaikki mikä tulee, menee elämiseen.
En tiedä mihin edes tarvitsisin enemmän rahaa, kaikki elämiseen tarvittavat asiat on ja koskaan en ole nälkää nähnyt.
En ole koskaan ollut kiinnostunut rahasta, minulle se on vain väline hankkia ne asiat joita tarvitsen, ei itsessään mikään intohimon kohde jota pitäisi kerryttää.
Olen aina ihmetellyt ihmisiä jotka jo ovat varakkaita, haluavat aina vain lisää ja lisää sitä rahaa saldoonsa, vaikkeivat käytä sitä. Mitähän ne oikein odottavat, koska aikovat hyödyntää suuren saaliinsa?? Outoa porukkaa. Kaippa se raha on monien uskonto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on syntynyt köyhäksi ei todellakaan ole keski-iässä säästöjä. Ei asuntoja, ei venettä, ei mitään luksusta elämässä, palkka riittää jos riittää kuukaudeksi, jos ei, niin sitten 2-3 viikkoa kärvistellään rahattomana. Ja ihan turhaa on sanoa, että saisi säästöön, jos yrittäisi, mut kun ei, lääkekulut ja surkeaakin surkeammat tulot on sellainen kombinaatio, jolla ei säästöjä kerry. Millään. Ikinä. Perintöä tuli, mutta verot meni ulosottoon. Pitkä prosessi, mutta nyt luottotiedot palautuneet. Eikä ikinä enää. Mutta säästöjä, niitä on vain rikkailla ja hyvätuloisilla. Tai sitten tukien saajilla. Minä en tukia saa, olen kokeillut.
Höpö höpö. Suomessa jokaisella terveellä ihmisellä on mahdollisuus kouluttautua hyväpalkkaiseksi jos vain haluaa. Siihen tarvitsee sisua ja viitseliäisyyttä, ei vanhempien rahaa. Esim itse jouduin muuttamaan pois kotoa 17-vuotiaana, jonka jälkeen en saanut aineellista enkä henkistä tukea vanhemmilta. He olivat molemmat kouluttamattomia ja minimipalkkaisia, silloin kun työttömyyden välissä olivat töissä.
Lukion kävin ja rahoitin käymällä yhtä aikaa töissä, samoin yliopiston. Jouduin myös nostamaan lainaa. Alan valitsin työllisyysnäkymien ja palkkauksen mukaan. Olen joutunut muuttamaan opiskelun ja töiden perässä monta kertaa, myös eri kaupunkeihin ja maihin.
Tällä hetkellä sijoituksia/säästöjä on 10 kertaa keskituloisen suomalaisen bruttovuositulojen verran.
Köyhyydestä todellakin voi päästä hyvätuloiseksi ja jopa rikkaaksi, jos ei jää itkemään kohtaloaan vaan työskentelee sen eteen että parantaa itse tilannettaan. Onhan se helpompaa niille jotka saavat vanhemmilta apua, tottakai - mutta ei mahdotonta muillekaan. Ihan alavalinta ja viitsimiskysymys.
Sinä pystyit=kaikki muutkin pystyvät. Ei se niin mene. Kaikista ei voi tulla hyväpalkkaisia tms. Tutustu tarkemmin köyhyyden sosiologiaan ja sen periytymiseen. Taustalla voi olla paljon piilossa olevia sairauksia, esim. masennus, kaksisuuntainen, ADHD yms.
Lisäksi nuoruuden valinnat ovat merkittäviä, monet köyhyydessä elävät eivät edes harkitse mitää hyväpalkkaista uraa tms. niitä ei edes nähdä mahdollisuuksina.
TERVEELLÄ oli kirjaimellisesti viides sana viestissäni.
Suomessa ihminen voi kouluttautua myös aikuisena. Nuoruuden virheet voi korjata myöhemminkin kun näkee muitakin mahdollisuuksia kuin lapsuudenperheen aivopesun. Ei samaa tekosyyta voi käyttää enää 25 tai 30 vuotiaana.
Hei, mihin kouluttaudut, jos et pääse opiskelemaan minnekään?
T. Utelias, joka ettii niitä "muita mahdollisuuksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole latiakaan säästössä. Vain yksi pankkitili minulla, ja kaikki mikä tulee, menee elämiseen.
En tiedä mihin edes tarvitsisin enemmän rahaa, kaikki elämiseen tarvittavat asiat on ja koskaan en ole nälkää nähnyt.En ole koskaan ollut kiinnostunut rahasta, minulle se on vain väline hankkia ne asiat joita tarvitsen, ei itsessään mikään intohimon kohde jota pitäisi kerryttää.
Olen aina ihmetellyt ihmisiä jotka jo ovat varakkaita, haluavat aina vain lisää ja lisää sitä rahaa saldoonsa, vaikkeivat käytä sitä. Mitähän ne oikein odottavat, koska aikovat hyödyntää suuren saaliinsa?? Outoa porukkaa. Kaippa se raha on monien uskonto.
Niin ja lisään vielä tähän kommenttiini, että en ole myöskään latiakaan velkaa minnekään päin.
Lapsi jo täysi-ikäinen, hänellä oma tili ja tulot. Kotona vielä.
Mulla on yleensä tilillä n. 200€ ennen seuraavaa tiliä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä säästäminen, sijoittaminen jne on ikuisuuskysymys. Milloin ne rahat on syytä käyttää? Vai kannattaako ne numerot vaan pitää siellä tilillä että niitä on kiva katsella?
Tätä minäkään en ymmärrä. Saako siitä jotain kiksejä kun luku tietokoneen ruudulla kasvaa, joku mt-häiriö kai tuokin. Ymmärrän jos on joku visio mihin sitä rahaa kerää, mutta jos ei mitään syytä ole, niin hullun hommaa.
Yksikin 31v ketjussa kehui että on tällä hetkellä jotain 70 tonnia säästössä ja lisää kerryttää, samalla kertoi maksavansa asuntolainaa. Minun kaaliin ei mahdu, miksei maksa tosta 70+ summasta lainaansa pois joko kokonaan tai osittain.
Ihmettelen kun velkaiset kehuvat säästöillään, ei mahdu oikeustajuuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä säästäminen, sijoittaminen jne on ikuisuuskysymys. Milloin ne rahat on syytä käyttää? Vai kannattaako ne numerot vaan pitää siellä tilillä että niitä on kiva katsella?
Tätä minäkään en ymmärrä. Saako siitä jotain kiksejä kun luku tietokoneen ruudulla kasvaa, joku mt-häiriö kai tuokin. Ymmärrän jos on joku visio mihin sitä rahaa kerää, mutta jos ei mitään syytä ole, niin hullun hommaa.
Yksikin 31v ketjussa kehui että on tällä hetkellä jotain 70 tonnia säästössä ja lisää kerryttää, samalla kertoi maksavansa asuntolainaa. Minun kaaliin ei mahdu, miksei maksa tosta 70+ summasta lainaansa pois joko kokonaan tai osittain.
Ihmettelen kun velkaiset kehuvat säästöillään, ei mahdu oikeustajuuni.
Osakkeet/rahastot voivat tuottaa paremmin voittoa kuin asunto eikä velkaa ole kiire maksaa, kun korot ovat alhaisemmat kuin muista säästöistä saatu tuotto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä säästäminen, sijoittaminen jne on ikuisuuskysymys. Milloin ne rahat on syytä käyttää? Vai kannattaako ne numerot vaan pitää siellä tilillä että niitä on kiva katsella?
Tätä minäkään en ymmärrä. Saako siitä jotain kiksejä kun luku tietokoneen ruudulla kasvaa, joku mt-häiriö kai tuokin. Ymmärrän jos on joku visio mihin sitä rahaa kerää, mutta jos ei mitään syytä ole, niin hullun hommaa.
Yksikin 31v ketjussa kehui että on tällä hetkellä jotain 70 tonnia säästössä ja lisää kerryttää, samalla kertoi maksavansa asuntolainaa. Minun kaaliin ei mahdu, miksei maksa tosta 70+ summasta lainaansa pois joko kokonaan tai osittain.
Ihmettelen kun velkaiset kehuvat säästöillään, ei mahdu oikeustajuuni.
Oletetaan, että henkilöllä on 70 000 euroa sijoituksisss ja saman verran asuntolainaa yhden prosentin korolla. Jos nuo sijoitukset tuottavat vuodessa 5 %, saa tämä henkilö sijoituksistaan 3500 euroa rahaa vuodessa. Verojen jälkeenkin, siitä jää vähintään 2450 euroa vuodessa. Samaan aikaan hän maksaa asuntolainan korkoja 700 euroa vuodessa. Hän siis saa joka kuukausi non 150 euroa rahaa tekemättä yhtään mitään.
Jos tämä henkilö myy sijoituksena ja maksaa niillä asuntolainansa, ei hän enää maksa lainan korkoja, mutta ei myöskään saa tuottoa sijoitukselleen. Häneltä jää siis saamatta joka kuukausi 150 euroa "ilmaista" rahaa.
:-(
Olen opiskellut kaksi ammattia ja valmistuttuani joutunut suoraan kortistoon.. Ja kuten sanoin alkaa jo ikä tulla vastaan uudelleen kouluttautumiseen, useita rekry-koulutuksiakin käynyt ja muutaman "työllistävän" kurssinkin... Ei tärpännyt. Tämän hetkinen on tosiaan se, mitä sain, pitkän työttömyyden jälkeen ja tulot vaan nyt ovat mitä ovat. En ole sinkku. Mulla on vanhemmat olleet myös matalapalkka aloilla, eikä sieltä ole tukea tullut, edes silloin, kun sain opintotukea (markka-aikaan) 150 mk/kk, koska isän tulot. Olin 18v. Siinä ihmettelin pitkään, että mitä söisi, kun ei ollut mitään. Vettä join. Eli köyhyys on todella ollut mulla koko elämän ajan. Olen toki hakenut työtä, josta saisi korkeampaa liksaa, mutta kun ikä alkaa 5:sella, niin ei kelpaa noihin töihin, ja tosiaan hakenut jo vaikka mitä, jopa myymälään, kahvilaan, tiskariksi, siivoojaksi, toimistoon, vihertöihin jne... Ei tärpännyt mikään muu kuin tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on esim. 20ke ? Ilmoitetaanko kaikki rahaa koskevat kryptoina? Valaiskaa tyhmää pirkanmaalta.
20k€ = 20 kiloeuroa, kilo = 1000 eli siis 20000 euroa.
Ai, että on rankkaa kirjoittaa kolme nollaa.
Tuollainen merkintä on kyllä oma keksimä... ”1ke”.
Oikein sekava.
Jotenkin myös ylimielinen.
'k' on SI-järjestelmän kerrannaisyksikkö. Ihan standardi ja äärimmäisen laajasti käytetty:
https://www.taulukot.com/fysiikka/si-jarjestelma/
'e':llä taas tarkoitetaan yleisesti euroa, koska useimmista näppiksistä puuttuu euron merkki. Joskus e:n tilalla käytetään myös EUR, eli kEUR.
Ei siis 'oma keksimä' tai ylimielinen.
Toisilla on 0 euroa, toisilla (harvoilla) miljoonia ja muilla sitten jotain siltä väliltä. Tietenkin tähän vaikuttaa moni asia ja on niitä, joilla ei yksinkertaisesti voisikaan olla siellä yhtään mitään. Mutta säästöjen kertymistä edistää muun muassa seuraavat asiat: omien tulojen ja menojen seuraaminen = tiedät mitä tienaat ja mihin rahasi menee, turhien menojen karsiminen = jos haluaa jotain säästöön, niin harva voi hankkia ihan mitä tahansa ja monella pienetkin muutokset vaikuttaisi positiivisesti, työssä käyminen, puskurirahaston kerryttäminen ja taloudellisiin riskeihin varautuminen (kuten vaikkapa se, ettei avioliitossa jättäydytä puolison tuloille ja sitten itketä kun ero tulee ja avioehtokin oli, joten mitään ei saa).
On myös omaa tyhmyyttä ajatella, että omat lähtökohdat olisivat suoraan este sillä, että säästöjä olisi jonkin verran. Jos on syntynyt köyhään perheeseen, niin toisin kuin tuolla joku aiempi kommentoi, niin aina voi kuitenkin itse päästä töihin ja töissä etenemään ja opetella rahankäyttötaitoja niin, että säästöön jää. Jos on sairauksia ja isoja lääkekuluja, on asia tietenkin hankalampi, mutta kannattaa miettiä, onko jotain töitä mitä voisi tehdä ja onko mahdollista saada apua, tukea ja neuvoja jostain esim. eläkeyhtiöstä tai työkkäristä tai jostain - en ole asiantuntija, joten en tiedä mitä on oikea taho, mutta eiköhän se selviäisi kysylemällä tai googlettamalla.
Suosittelen lämpimästi opettelemaan rahataitoja ja oman talouden hallintaa ja miettimään pitkin elämää sitä, miten omat päätökset saattavat vaikuttaa omaan tulevaisuuteen myös taloudellisesti. Silloin ainakin tiedostat riskit ja ehkä olet ehtinyt jo etukäteen miettiä, mitä niiden sattuessa kannattaa tehdä. Esim: jäät 4 lapsen yh-äidiksi ilman kummoista työkokemusta tai koulutusta. Ehkä jos tätä olisi mietitty aiemmin, olisi tehnyt pikkuhiljaa jotain opintoja tai käynyt osa-aikatyössä? Tai sopinut puolison kanssa paremmin, miten turvataan sinunkin tulevaisuutesi. Se on usein myöhäistä siinä kohtaa, kun ero tulee. Tämä nyt vain esimerkkinä. Samoin, miten nyt voisit varautua siihen, jos yhtäkkiä sairastuisit vakavasti? Olisiko sinun järkevää ottaa vakuutus sitä varten? Vai pistää rahaa säästöön? Vai jatkaa samaan malliin käyttäen kaiken mikä tulee? Tietysti jokainen miettii itse näihin vastaukset, mutta tärkeintä olisi se, että miettii ja ymmärtää itse, mihin on varautunut - tai edes yrittänyt. Tietenkään tuosta noin vaan ei varauduta taloudellisesti siihen, että työkyky yhtäkkiä lähtee loppuiäksi. Siihen tarvitaan jo aikamoinen puskuri. Mutta kyllä se luo turvaa, jos tiedät, että selviät vuoden (vaikkapa vakuutuskorvauksia odotellen!), verrattuna siihen että olisit pulassa heti seuraavassa kuussa.