Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?
07.06.2021 |
Ennen lapsia parisuhde on tietenkin se mikä priorisoidaan, on paljon aikaa kaksin, on aikaa ja jaksamista kuunnella ja tukea toista vaikka keskellä aamuyötä, tarvittaessa muut hommat voi keskeyttää ja olla vain puolisoaan varten jne.
Kun vauva syntyy niin se viekin kaiken ajan, vähintään toiselta. Ja joka öiset yöheräämiset vie ainakin toiselta kaiken jaksamisen, ainakin jos ei saa nukkua päiväunia ja niin nukkua loputonta univelkaa pois. Kun vauva itkee on heti annettava tissi suuhun tai mentävä vaihtamaan vaippa, ne ei voi odottaa tai itku vain yltyy. Jossain vaiheessa tissi jää kun lapsi kasvaa mutta silti pienen lapsen tarpeisiin on vastattava melkein heti ja päivärytmistä pidettävä kiinni. Sitten syntyykin toinen vauva ja kiire ja kuormitus sen kuin kasvaa. Ja sitten alkaa päiväkotirumba... Sitten ehkä helpottaa kun nuorinkin alkaa olla kouluiässä.
Pitäisikö teidän mielestä kuitenkin pystyä priorisoimaan parisuhde kun on pieniä lapsia, eikä lasten tarpeet? Jos niin miten se käytännössä tapahtuisi? Etenkin jos tukiverkkoja ei juuri ole? Enkä nyt tarkoita satunnaisten treffi-iltojen järjestämistä vaan ihan päivittäistä arkea.
Kommentit (893)
Jos lapset häiriintyvät, ei parisuhde myöskään kauan kukoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset.
Ja kun ne lapset hoidetaan syntymästä asti yhdessä niin se parisuhdekin pysyy kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.
Ai lapsi olisi pitänyt jättää hoitamatta, ja vaimon olisi pitänyt mieluummin viihdyttää arvon herraa!? Mitäoikein kuvittelit kun ylipäätään menit lapsen hankkimaan? Että siinä on jokin on/off nappula? Tai sen voi laittaa vaikka kaappiin kun sillä ei enää huvita leikkiä? Mitä sinä tein kaiken tuon ajan kun vaimosi hoiti TEIDÄN lastanne?
Minä olin se työssäkäyvä joka hankki perheen elannon ja maksoi elämisen. Kai siihen jotain vastinetta on kohtuullista odottaa, enkä tarkoita nyt mitään seksijuttuja vaan miehensä asettamista tärkeysjärjestyksessä ykköseksi.
Sinulla ei ole ollut lasta. Jos olisi, tietäisit, että vauvaa hoitaessa äiti saa alkuun täyttä palkkaa ja myöhemmin ihan kunnon korvauksen, joten ei mies Suomessa vauvan äitiä elätä. Ja tietäisit myös, ettei oikea isä pidä palkkatyötä oman vauvan hoitoa arvokkaampana.
Niin että miehet vaan työttömäksi, ja kotiin makaamaan äippylin kanssa?
-eri
Normaali työpäivä kestää 8 tuntia ja työmatkat päälle. Kyllä miehellä jää aikaa hoitaa lastaan ja kotitöitä riittävästi työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin sekä tietenkin isyyslomalla.
Kysymys on erikoinen - eihän se ole joko tai. Asiaa voisi havainnollistaa kysymällä kumpi on korkeampi prioriteetti äidille: äidin vai lapsen hyvinvointi? Äiti on vastuussa lapsen hyvinvoinnista, mutta sen pohjana on äidin oma hyvinvointi. Ei ole järkevää priorisointia jättää kuntosalikäyntejä väliin, jos se parantaa äidin hyvinvointia ja jaksamista. Samalla tavalla parisuhde on perheen ja lapsen hyvinvoinnin perusta. Lapsen on myös tärkeää oppia, että hän ei ole aina prioriteetti, vaan isälle on tärkeä myös äiti ja äidille isä. Parisuhde on myös se, joka (kenties) jää jäljelle kun lapset ovat lentäneet pesästä. Sitten on se kysymys, ovatko lapset yhtäläinen prioriteetti isälle ja äidille, ja tarvitseeko niin olla. Uskon että ei ole ihan epätavallista, että äidille lapset ovat tärkeimpiä, isälle taas äiti. Näinkin voidaan elää onnellisesti, kunhan kaikilla on aikaa ja resursseja huolehtia sekä itsestään että muista. Resurssien riittäminen onkin iso asia tässä pikkulapsiperheen yhtälössä.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus.
Lasten tärkeimmät tarpeet on ykkösiä. Siis lapsi saa ruokaa, laitetaan nukkumaan aikanaan, puhtaasta vaipasta ym huolehditaan.
Toiseksi isoin prioriteetti on molempien vanhempien ruokailut, nukkuminen ym välttämättömyys (seksi ei kuulu tähän)
Kolmanneksi tärkein on parisuhde.
Ideoita miten saada nämä tasapainoon.
- koetetaan pitää perheen kulut kohtuullisina (ei järjettömän isoja asuntolainoja ja autolainoja ym jotka pakottavat tekemään älyttömän pitkää työpäivää.
- elämästä karsitaan turhat asiat pois silloin kun ajasta pulaa esim. suurinta osaa vaatteita ei ole pakko silittää, osa aikuisten harrastuksista tauolle, ostetaan välillä eineksiä, voidaan ostaa siivousta jne.
- molemmat aikuiset osallistuvat lasten hoitoon ja tekevät kotitöitä.
- meillä esim jaettiin lapset ja kumpikin nukutti illalla oman lapsensa. Tai kun lapset oli isompia niin toinen luki iltasadun lapsille ja toinen siivosi sillä aikaa keittiön ja kun nämä oli tehty niin alkoi aikuisten parisuhde aika
- lasten kasvattaminen siihen etteivät aikuiset ole aina heitä varten. Eli meillä jo pienille lapsille opetettiin että aikuisilla on esim ruokarauha. Ruokarauhan aikana emme tule antamaan leluja yläkaapista tai pukemaan heitä ulos jne. Toki jos lapsi loukkasi tai tuli joku muu oikea hätä niin autoimme kesken ruokarauhankin.
- avainsana on molempien osallistuminen lastenhoitoon ja kotitöihin. Kun asioita tehdään yhdessä niin se vahvistaa parisuhdetta. Jos taas toinen makaa sohvalla sillävälin kun toinen raataa yksin ja sitten ihmettelee miksei toista kiinnosta seksi niin voi kyllä katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, lapset ovat osa parisuhdetta. Niitä hankitaan lisää. Parisuhteet taisivat olla ennen vanhaan paljon parempaa ja lujampaa laatua kun kläppejä oli joka pirtissä tusina. Nyt väännellään käsiä jo yhden jälkeen ja haetaan interwebistä neuvoja että kuinkas nyt?
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Tää on niin totta. Ei elämää voi elää vain lapsille. Sillon suhde kuolee. Naisilla on hullu ajatusmaailma. T. Nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus.
Lasten tärkeimmät tarpeet on ykkösiä. Siis lapsi saa ruokaa, laitetaan nukkumaan aikanaan, puhtaasta vaipasta ym huolehditaan.
Toiseksi isoin prioriteetti on molempien vanhempien ruokailut, nukkuminen ym välttämättömyys (seksi ei kuulu tähän)
Kolmanneksi tärkein on parisuhde.
Ideoita miten saada nämä tasapainoon.
- koetetaan pitää perheen kulut kohtuullisina (ei järjettömän isoja asuntolainoja ja autolainoja ym jotka pakottavat tekemään älyttömän pitkää työpäivää.
- elämästä karsitaan turhat asiat pois silloin kun ajasta pulaa esim. suurinta osaa vaatteita ei ole pakko silittää, osa aikuisten harrastuksista tauolle, ostetaan välillä eineksiä, voidaan ostaa siivousta jne.
- molemmat aikuiset osallistuvat lasten hoitoon ja tekevät kotitöitä.
- meillä esim jaettiin lapset ja kumpikin nukutti illalla oman lapsensa. Tai kun lapset oli isompia niin toinen luki iltasadun lapsille ja toinen siivosi sillä aikaa keittiön ja kun nämä oli tehty niin alkoi aikuisten parisuhde aika
- lasten kasvattaminen siihen etteivät aikuiset ole aina heitä varten. Eli meillä jo pienille lapsille opetettiin että aikuisilla on esim ruokarauha. Ruokarauhan aikana emme tule antamaan leluja yläkaapista tai pukemaan heitä ulos jne. Toki jos lapsi loukkasi tai tuli joku muu oikea hätä niin autoimme kesken ruokarauhankin.
- avainsana on molempien osallistuminen lastenhoitoon ja kotitöihin. Kun asioita tehdään yhdessä niin se vahvistaa parisuhdetta. Jos taas toinen makaa sohvalla sillävälin kun toinen raataa yksin ja sitten ihmettelee miksei toista kiinnosta seksi niin voi kyllä katsoa peiliin.
Tämä oli viisas kirjoitus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ennemminkin kysymys kuuluu: mikä siinä on että isät eivät osaa priorisoida lapsiaan? Miksi oletus on että se olisi vain toisen vanhemman tehtävä?
Se kun tuppaa olemaan se naisen oma vauvakupla, jokaisen naisen kohdalla.
Vai montaako miestä sinä olet elättänyt miehen hoitaessa lasta kotona ja sinä olet käynyt töissä?
Hyvä kun kysyit! Meillä tehtiin niin ettäminä olin kotona vauvan ekan vuoden imetyksen vuoksi, mutta mies olis sitten seuraavan vuoden hoitovapaalla ja minä töissä. Meillä onkin hyvä ja tasapainoinen parisuhde, ja kaupan päälle hyvin voiva lapsi joka on kiintynyt molempiin vanhempiinsa. Mutta mulla onkin mies ja lapsi (eikä lapsi ja mies-lapsi kuten monella ikävä kyllä taitaa olla).
Palataan sen jälkeen asiaan, kun sinun ja miehesi tapa on yleinen käytäntö, eikä nykyinen "äiti makaa kotona kolme vuotta" , koska naiset niin itse päättävät
No sopikaa asioista! Mikä siinä on vaikeaa sanoa että te isätkin haluatte hoitaa lastanne tasapuolisesti! Kummalisia naisia teillä jos eivät muka siihen suostu! Yleensä äidit kyllä nimenomaan toivovat että isät ottaisivat aktiivisemman roolin lapsensa hoidossa. Parempihan se on lapsenkin kannalta että hänellä on kaksi vanhempaa jotka oikeasti tuntevat hänet ja pystyvät hänestä huolehtimaan, eikä niin että toinen on lähes kokonaan ulkoistettu, tai ulkoistanut itse itensä lapsen elämästä.
Naiset sanoo niin. Sitten kun asiasta aletaan puhmaan alkaa senttien laskeminen ja kuinka naisen tuloilla ei olisi mitenkään varaa esim. talvihaalareihin.
Mies tienaa reilusti enemmän yli 51% pariskunnista.
Ei reilusti enemmän. Ennen lasten saantia pariskuntien tulot ovat keskimäärin samoissa, ja tuloerot myöhemmin johtuvat juuri epäreilusta vanhempainvapaiden jakaantumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Priorisoidaan tilanteen mukaan ja kukin vuorollaan. Sairastunut lapsi peruu vanhempien hotelliyön, mutta jos lapsilla asiat ok, ne ei kuole lapsenlikan hoidossa.
Eikä se hoitovapaalla oleva niitä öitä ja hoitojuttuja ja kotia yksinään hoida. Sekin on parisuhteen priorisointia että molemmat saa nukkua univelkoja pois vuorollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Ap kysyi käytännön vinkkejä miten se onnistuu kun on pienet lapset. Olisiko sinulla antaa niitä?
Mikä niissä pienissä lapsissa on niin kovin ihmeellistä, että nainen ei kykene samalla huomioimaan miestään?
Ennemminkin kysymys kuuluu: mikä siinä on että isät eivät osaa priorisoida lapsiaan? Miksi oletus on että se olisi vain toisen vanhemman tehtävä?
Se kun tuppaa olemaan se naisen oma vauvakupla, jokaisen naisen kohdalla.
Vai montaako miestä sinä olet elättänyt miehen hoitaessa lasta kotona ja sinä olet käynyt töissä?
Hyvä kun kysyit! Meillä tehtiin niin ettäminä olin kotona vauvan ekan vuoden imetyksen vuoksi, mutta mies olis sitten seuraavan vuoden hoitovapaalla ja minä töissä. Meillä onkin hyvä ja tasapainoinen parisuhde, ja kaupan päälle hyvin voiva lapsi joka on kiintynyt molempiin vanhempiinsa. Mutta mulla onkin mies ja lapsi (eikä lapsi ja mies-lapsi kuten monella ikävä kyllä taitaa olla).
Palataan sen jälkeen asiaan, kun sinun ja miehesi tapa on yleinen käytäntö, eikä nykyinen "äiti makaa kotona kolme vuotta" , koska naiset niin itse päättävät
No sopikaa asioista! Mikä siinä on vaikeaa sanoa että te isätkin haluatte hoitaa lastanne tasapuolisesti! Kummalisia naisia teillä jos eivät muka siihen suostu! Yleensä äidit kyllä nimenomaan toivovat että isät ottaisivat aktiivisemman roolin lapsensa hoidossa. Parempihan se on lapsenkin kannalta että hänellä on kaksi vanhempaa jotka oikeasti tuntevat hänet ja pystyvät hänestä huolehtimaan, eikä niin että toinen on lähes kokonaan ulkoistettu, tai ulkoistanut itse itensä lapsen elämästä.
Naiset sanoo niin. Sitten kun asiasta aletaan puhmaan alkaa senttien laskeminen ja kuinka naisen tuloilla ei olisi mitenkään varaa esim. talvihaalareihin.
Mies tienaa reilusti enemmän yli 51% pariskunnista.
Elintasoa voi kyllä tilapäisesti laskea. Se on pieni hinta siitä että lapsella on kaksi rakastavaa vanhempaa, ja vanhemmilla hyvä parisuhde. Niitä pikkulapsi vuosia ei saa koskaan takaisin, ja se suhde jonka voi niiden vuosien aikana lapseen luoda on kallimpaa kuin mikään muu! Taistelkaa isät oikeudestanne luoda suhde omaan lapseenne, jos oikeasti on siitä kiinni että vaimonne ei halua rahaan vedoten antaa teidän jäädä kotiin. Mikään raha ei korvaa sitä, että jäätte etäisemmiksi omille lapsillenne, kun ette ole hänen kanssaan aktiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos et aio panostaa parisuhteeseesi lapsen saannin jälkeen, niin voit saman tien ostaa sen spermasi Tanskasta ilman miestäkin
Tää on niin totta. Ei elämää voi elää vain lapsille. Sillon suhde kuolee. Naisilla on hullu ajatusmaailma. T. Nainen
Ei se ole lapsille elämistä jos ajallaan ruokkii lapset, vaihtaa vaipat kun tulee kakka, lohduttaa kun lapsi itkee, laittaa nukkumaan kun aika on, pesee oksennukset, vie leikkipuistoon jotta lapsi saa ulkoilla jne. Nämä vain helposti vie kaiken ajan jos yksin ne joutuu hoitamaan eikä aikaa muuhun jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.
Ai lapsi olisi pitänyt jättää hoitamatta, ja vaimon olisi pitänyt mieluummin viihdyttää arvon herraa!? Mitäoikein kuvittelit kun ylipäätään menit lapsen hankkimaan? Että siinä on jokin on/off nappula? Tai sen voi laittaa vaikka kaappiin kun sillä ei enää huvita leikkiä? Mitä sinä tein kaiken tuon ajan kun vaimosi hoiti TEIDÄN lastanne?
Minä olin se työssäkäyvä joka hankki perheen elannon ja maksoi elämisen. Kai siihen jotain vastinetta on kohtuullista odottaa, enkä tarkoita nyt mitään seksijuttuja vaan miehensä asettamista tärkeysjärjestyksessä ykköseksi.
Sinulla ei ole ollut lasta. Jos olisi, tietäisit, että vauvaa hoitaessa äiti saa alkuun täyttä palkkaa ja myöhemmin ihan kunnon korvauksen, joten ei mies Suomessa vauvan äitiä elätä. Ja tietäisit myös, ettei oikea isä pidä palkkatyötä oman vauvan hoitoa arvokkaampana.
Kyllä on lapsi. Ja sai vaimo alussa jonkin aikaa palkkaa mutta ei hoitovapaalla voinut maksaa omaa puolikastaan menoista koska ei se tuki niin iso ole.
Eli teillä oli se peruskuvio, että ennen lasta molemmat kävi töissä ja nainen teki kotona toisen työpäivän hoitaen kaikki kotityöt, jonka ajan sinä käytit itseesi ja omiin harrastuksiisi, koska kun kotitöistä ei makseta palkkaa, ne eivät ole mitään työtä, eivätkä näin ollen millään tavalla rasittavia. Kun lapsi syntyi, mikään ei muuttunut paitsi se, että vaimo 16-tuntisen työpäivän (vauvanhoito ja kotityöt) jälkeen valvoi uöt vauvan kanssa, koska sinä työssäkäyvänä tarvitsit omaa aikaa ja lepoa.
Ja kehtaat vielä ihmetellä, kun ei vaimolta liiennyt sinulle aikaa... Onneksi erositte, exäsi on nyt taatusti paljon onnellisempi. Hänelläkin on nimittäin nykyään silloin tällöin hetki aikaa hengähtää, kun ei tarvitse enää pyykätä sinun p**kaisia boksereitasi.
En pysty ymmärtämään, mikä naisia vaivaa, kun lisääntyvät kaltaistesi kanssa. Vai valehtelitko suut silmät täyteen lisääntymisvimmassasi, että tottakai kannat vastuusi ja osallistut vauvanhoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa,jos tuollaista joutuu kysymään, ap. Tottakai lasten hyvinvointi ja psyykkinen kehitys on tärkeämpi, kuin aikuisen mukavuus - jos vanhempi ei jostain syystä kykene molempaan.
Ja toiseksi, vauvan yösyötöt eivät normaalisti väsytä. Raskasta siitä tulee, jos ei imetä, vauva on tyytymätön eikä nuku, tms. mutta tämä ei ole se tavanomainen.
Ai sinua ei väsytä jos joudut välillä heräämään 10 kertaa yössä, ja minimissäänkin 2-3? Tätä jatkuu vuoden?
Vierailija kirjoitti:
Priorisoidaan tilanteen mukaan ja kukin vuorollaan. Sairastunut lapsi peruu vanhempien hotelliyön, mutta jos lapsilla asiat ok, ne ei kuole lapsenlikan hoidossa.
Eikä se hoitovapaalla oleva niitä öitä ja hoitojuttuja ja kotia yksinään hoida. Sekin on parisuhteen priorisointia että molemmat saa nukkua univelkoja pois vuorollaan.
Monesti se vain on niin että hoitovapaalla oleva joutuu yksin hoitamaan valvomiset ja hoitojutut vaikka haluaisi taakkaa jakaa tai joskus nukkua koko yön.
Vierailija kirjoitti:
Priorisoidaan tilanteen mukaan ja kukin vuorollaan. Sairastunut lapsi peruu vanhempien hotelliyön, mutta jos lapsilla asiat ok, ne ei kuole lapsenlikan hoidossa.
Eikä se hoitovapaalla oleva niitä öitä ja hoitojuttuja ja kotia yksinään hoida. Sekin on parisuhteen priorisointia että molemmat saa nukkua univelkoja pois vuorollaan.
Näin. Uni ennen seksiä. Molemmille. Hyvää puolisoa jokainen nainen huomioi mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa,jos tuollaista joutuu kysymään, ap. Tottakai lasten hyvinvointi ja psyykkinen kehitys on tärkeämpi, kuin aikuisen mukavuus - jos vanhempi ei jostain syystä kykene molempaan.
Ja toiseksi, vauvan yösyötöt eivät normaalisti väsytä. Raskasta siitä tulee, jos ei imetä, vauva on tyytymätön eikä nuku, tms. mutta tämä ei ole se tavanomainen.
Ai sinua ei väsytä jos joudut välillä heräämään 10 kertaa yössä, ja minimissäänkin 2-3? Tätä jatkuu vuoden?
Minun lapsi on kolme ja tuo jatkuu yhä vaikka unikoulutkin on yritetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Priorisoidaan tilanteen mukaan ja kukin vuorollaan. Sairastunut lapsi peruu vanhempien hotelliyön, mutta jos lapsilla asiat ok, ne ei kuole lapsenlikan hoidossa.
Eikä se hoitovapaalla oleva niitä öitä ja hoitojuttuja ja kotia yksinään hoida. Sekin on parisuhteen priorisointia että molemmat saa nukkua univelkoja pois vuorollaan.Monesti se vain on niin että hoitovapaalla oleva joutuu yksin hoitamaan valvomiset ja hoitojutut vaikka haluaisi taakkaa jakaa tai joskus nukkua koko yön.
No silloin toimitaan väärin ja asia pitää nostaa esille. Uni on perustarve jokaiselle ihmiselle.
Kummasti tässäkin ketjussa naiset puhuvat vain naisen näkökulmasta, ja miehet sivuutetaan kokonaan.
Sitten ihmetellään kun se mies lähtee PARIsuhteesta. Kun nainen on ajatellut koko ajan vain itseään.
Naiset sanoo niin. Sitten kun asiasta aletaan puhmaan alkaa senttien laskeminen ja kuinka naisen tuloilla ei olisi mitenkään varaa esim. talvihaalareihin.
Mies tienaa reilusti enemmän yli 51% pariskunnista.