Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto, jossa pieniä lapsia. Kumpi pitää priorisoida - lapset vai parisuhde?
07.06.2021 |
Ennen lapsia parisuhde on tietenkin se mikä priorisoidaan, on paljon aikaa kaksin, on aikaa ja jaksamista kuunnella ja tukea toista vaikka keskellä aamuyötä, tarvittaessa muut hommat voi keskeyttää ja olla vain puolisoaan varten jne.
Kun vauva syntyy niin se viekin kaiken ajan, vähintään toiselta. Ja joka öiset yöheräämiset vie ainakin toiselta kaiken jaksamisen, ainakin jos ei saa nukkua päiväunia ja niin nukkua loputonta univelkaa pois. Kun vauva itkee on heti annettava tissi suuhun tai mentävä vaihtamaan vaippa, ne ei voi odottaa tai itku vain yltyy. Jossain vaiheessa tissi jää kun lapsi kasvaa mutta silti pienen lapsen tarpeisiin on vastattava melkein heti ja päivärytmistä pidettävä kiinni. Sitten syntyykin toinen vauva ja kiire ja kuormitus sen kuin kasvaa. Ja sitten alkaa päiväkotirumba... Sitten ehkä helpottaa kun nuorinkin alkaa olla kouluiässä.
Pitäisikö teidän mielestä kuitenkin pystyä priorisoimaan parisuhde kun on pieniä lapsia, eikä lasten tarpeet? Jos niin miten se käytännössä tapahtuisi? Etenkin jos tukiverkkoja ei juuri ole? Enkä nyt tarkoita satunnaisten treffi-iltojen järjestämistä vaan ihan päivittäistä arkea.
Kommentit (893)
Vierailija kirjoitti:
Kummasti tässäkin ketjussa naiset puhuvat vain naisen näkökulmasta, ja miehet sivuutetaan kokonaan.
Sitten ihmetellään kun se mies lähtee PARIsuhteesta. Kun nainen on ajatellut koko ajan vain itseään.
Itseään? Mitä kummaa? Ei nainen nyt itseään missään määrin siinä ajattele kun lasten tarpeista huolehtii vaan niitä lapsiahan se ajattelee, omat tarpeensa sivuuttaa siinä usein täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.
Ai lapsi olisi pitänyt jättää hoitamatta, ja vaimon olisi pitänyt mieluummin viihdyttää arvon herraa!? Mitäoikein kuvittelit kun ylipäätään menit lapsen hankkimaan? Että siinä on jokin on/off nappula? Tai sen voi laittaa vaikka kaappiin kun sillä ei enää huvita leikkiä? Mitä sinä tein kaiken tuon ajan kun vaimosi hoiti TEIDÄN lastanne?
Minä olin se työssäkäyvä joka hankki perheen elannon ja maksoi elämisen. Kai siihen jotain vastinetta on kohtuullista odottaa, enkä tarkoita nyt mitään seksijuttuja vaan miehensä asettamista tärkeysjärjestyksessä ykköseksi.
Avuton laitetaan aina ensimmäiseksi, koska hän on riippuvainen toisista. Mies ei ole avuton, joten hän odottaa.
Miehen tulisi myös asettaa ensimmäiseksi se avuton ja toiseksi vaimonsa. Eli ensin hoitaa lastaan ja sitten varmistaa, että puoliso voi hyvin, saa levätä ja saa taukoa vauvanhoidosta. Näin nainenkin jaksaa laittaa vauvan ensimmäiseksi, mutta hänelle jää vielä voimavaroja myös huomioida oman listansa kakkosta eli miestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti tässäkin ketjussa naiset puhuvat vain naisen näkökulmasta, ja miehet sivuutetaan kokonaan.
Sitten ihmetellään kun se mies lähtee PARIsuhteesta. Kun nainen on ajatellut koko ajan vain itseään.
Itseään? Mitä kummaa? Ei nainen nyt itseään missään määrin siinä ajattele kun lasten tarpeista huolehtii vaan niitä lapsiahan se ajattelee, omat tarpeensa sivuuttaa siinä usein täysin.
Luepa tämä ketju uudestaan läpi, ihan ajatuksen kanssa.
Pelkkää miesten mitätöintiä ja naisten äitimyytin korostusta
Vierailija kirjoitti:
Kummasti tässäkin ketjussa naiset puhuvat vain naisen näkökulmasta, ja miehet sivuutetaan kokonaan.
Sitten ihmetellään kun se mies lähtee PARIsuhteesta. Kun nainen on ajatellut koko ajan vain itseään.
Miten niin naisnäkökulmasta. Minusta moni on puhunut ihan yleisesti. On tärkeää, että molemmat, sukupuolesta riippumatta, saavat levätä ja nukkua välillä. Jos tämä ei ole itsestäänselvää, ei toinen ole ansainnut mitään parisuhdetta.
Mun onni oli aamuvirkku mies. Saattoi välillä hoitaa aamusyötön ennen työhönlähtöä ja sain nukkua ainakin toisen vkl aamun. Illalla taas mies oli jo nukkumassa kun vauva söi puoliltaöin viimeisen yöpalansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.
Ai lapsi olisi pitänyt jättää hoitamatta, ja vaimon olisi pitänyt mieluummin viihdyttää arvon herraa!? Mitäoikein kuvittelit kun ylipäätään menit lapsen hankkimaan? Että siinä on jokin on/off nappula? Tai sen voi laittaa vaikka kaappiin kun sillä ei enää huvita leikkiä? Mitä sinä tein kaiken tuon ajan kun vaimosi hoiti TEIDÄN lastanne?
Minä olin se työssäkäyvä joka hankki perheen elannon ja maksoi elämisen. Kai siihen jotain vastinetta on kohtuullista odottaa, enkä tarkoita nyt mitään seksijuttuja vaan miehensä asettamista tärkeysjärjestyksessä ykköseksi.
Avuton laitetaan aina ensimmäiseksi, koska hän on riippuvainen toisista. Mies ei ole avuton, joten hän odottaa.
Miehen tulisi myös asettaa ensimmäiseksi se avuton ja toiseksi vaimonsa. Eli ensin hoitaa lastaan ja sitten varmistaa, että puoliso voi hyvin, saa levätä ja saa taukoa vauvanhoidosta. Näin nainenkin jaksaa laittaa vauvan ensimmäiseksi, mutta hänelle jää vielä voimavaroja myös huomioida oman listansa kakkosta eli miestään.
Äippyli tarvitsee taukoa kotona makaamisesta? -eri
Vierailija kirjoitti:
Kummasti tässäkin ketjussa naiset puhuvat vain naisen näkökulmasta, ja miehet sivuutetaan kokonaan.
Sitten ihmetellään kun se mies lähtee PARIsuhteesta. Kun nainen on ajatellut koko ajan vain itseään.
Kummasti tässäkään ketjussa miehet eivät kirjoita, mitä he tekevät lapsen hoitamiseksi ja vaimon jaksamisen tueksi. Pieni lapsi vaatii valtavasti aikaa ja vaivaa, siitä riittää kummallekin vanhemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti tässäkin ketjussa naiset puhuvat vain naisen näkökulmasta, ja miehet sivuutetaan kokonaan.
Sitten ihmetellään kun se mies lähtee PARIsuhteesta. Kun nainen on ajatellut koko ajan vain itseään.
Itseään? Mitä kummaa? Ei nainen nyt itseään missään määrin siinä ajattele kun lasten tarpeista huolehtii vaan niitä lapsiahan se ajattelee, omat tarpeensa sivuuttaa siinä usein täysin.
Luepa tämä ketju uudestaan läpi, ihan ajatuksen kanssa.
Pelkkää miesten mitätöintiä ja naisten äitimyytin korostusta
Salli mun nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti tässäkin ketjussa naiset puhuvat vain naisen näkökulmasta, ja miehet sivuutetaan kokonaan.
Sitten ihmetellään kun se mies lähtee PARIsuhteesta. Kun nainen on ajatellut koko ajan vain itseään.
Itseään? Mitä kummaa? Ei nainen nyt itseään missään määrin siinä ajattele kun lasten tarpeista huolehtii vaan niitä lapsiahan se ajattelee, omat tarpeensa sivuuttaa siinä usein täysin.
Luepa tämä ketju uudestaan läpi, ihan ajatuksen kanssa.
Pelkkää miesten mitätöintiä ja naisten äitimyytin korostusta
Höpö höpö. Moni on kehunut (kuten minä) hyviä miehiä, jotka ovat huolehtineet vaimon unentarpeesta myös kun vaimo on kotona. On paljon hyviä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin jo kerran mutta jäin hämmentyneenä miettimään, mitä ap tarkoitti kysymyksellään ja millaisessa elämäntilanteessa hän on. Mitä nuo mainitut lasten tarpeet esim ovat, ja mitä parisuhteen priorisoinnilla tarkoitetaan. Lasten fyysisistä ja psyykkisistä perustarpeista on molempien vanhempien huolehdittava. Se ei kuitenkaan sido kahta vanhempaa kellon ympäri. Puoliso taas ei toivottavasti vaadi ympärivuorokautista hoivaa, vaan pari tuntia viikossakin voi riittää jo aika pitkälle. Sitä varten on keksitty isovanhemmat, maksetut hoitajat ja Pikku Kakkonen. Hyvän tunnesuhteen ylläpito taas ei vaadi ajallisesti juuri mitään. On toista kohtaan ystävällinen ja huomaavainen, kuuntelee toista ja kysyy miten toisella menee.
toivon kaikille palstan ja tämän ketjun naisille lapsetonta ja miehetöntä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
toivon kaikille palstan ja tämän ketjun naisille lapsetonta ja miehetöntä elämää.
Ei tarvitse. Vanhemmuus on raskainta omassa elämässäni, mutta se on myös kaikkein parasta. Ja sen mahdollistaa hyvä mies, joka osallistuu ja kantaa vastuunsa. Sellaista toivon kaikille tämän ketjun naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun avioliitto hajosi kun vaimo katosi lapsikuplaan. Oli koko ajan vain syöttämässä, vahtimassa, vaihtamassa vaippaa jne eikä aikaa minulle enää ollut. Ei mies sellaista liittoa halua, lopulta lähdin.
Ai lapsi olisi pitänyt jättää hoitamatta, ja vaimon olisi pitänyt mieluummin viihdyttää arvon herraa!? Mitäoikein kuvittelit kun ylipäätään menit lapsen hankkimaan? Että siinä on jokin on/off nappula? Tai sen voi laittaa vaikka kaappiin kun sillä ei enää huvita leikkiä? Mitä sinä tein kaiken tuon ajan kun vaimosi hoiti TEIDÄN lastanne?
Minä olin se työssäkäyvä joka hankki perheen elannon ja maksoi elämisen. Kai siihen jotain vastinetta on kohtuullista odottaa, enkä tarkoita nyt mitään seksijuttuja vaan miehensä asettamista tärkeysjärjestyksessä ykköseksi.
Avuton laitetaan aina ensimmäiseksi, koska hän on riippuvainen toisista. Mies ei ole avuton, joten hän odottaa.
Miehen tulisi myös asettaa ensimmäiseksi se avuton ja toiseksi vaimonsa. Eli ensin hoitaa lastaan ja sitten varmistaa, että puoliso voi hyvin, saa levätä ja saa taukoa vauvanhoidosta. Näin nainenkin jaksaa laittaa vauvan ensimmäiseksi, mutta hänelle jää vielä voimavaroja myös huomioida oman listansa kakkosta eli miestään.
Äippyli tarvitsee taukoa kotona makaamisesta? -eri
Lasta hoitamalla se isän ja lapsen suhde syntyy helpoiten ja vähimmällä vaivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
toivon kaikille palstan ja tämän ketjun naisille lapsetonta ja miehetöntä elämää.
Olet yli 20 vuotta myöhässä. Eiköhän moni muukin ole lapsensa jo kasvattanut.
Meillä parisuhde kukoistaa.
Mulla on hyvä mies, joka pystyi hankalina pikkulapsivuosina laittamaan muiden tarpeet omiensa edelle. Lapsimies ei pysty, sellainenkin on koettu, esihistoriassa.
Nykymaailmassa missä mennään lapset edellä joka tilanteessa käy väistämättä niin että parisuhde lakkaa olemasta kun lapsia hankitaan. Ollaan vaan iskää ja mammaa ja kutsutaan toista jopa sellaiseksi. Ei ihme että parisuhteet kuolee lapsiperheissä.
Koska näin siinä lähes aina käy, kannattaa ottaa lapsensa toiseksi vanhemmaksi joku ihan mukava, laimea tyyppi joka on hyvää isi/äiti matskua ja sellainen hyvä tuleva exä. Rakkaus-intohimosuhteet kannattaa sitten olla koettu ennen tuota perhettä sekä sen jälkeen kun on erottu siitä lapsen toisesta vanhemmasta. Tämä siis jos haluaa elämäänsä jonkun oikean parisuhteen eikä mitään kotileikkiä jossa kadotetaan naiseus ja mieheys 24/7vanhemmuuden alle.
Vierailija kirjoitti:
toivon kaikille palstan ja tämän ketjun naisille lapsetonta ja miehetöntä elämää.
Vähän myöhäistä, lähes kaikilla naisvastaajilla on jo lapset. Huonot miehet ovat ihan itse ulkoistaneet itsensä perheestä, joten heistä on hankkiuduttu eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti tässäkin ketjussa naiset puhuvat vain naisen näkökulmasta, ja miehet sivuutetaan kokonaan.
Sitten ihmetellään kun se mies lähtee PARIsuhteesta. Kun nainen on ajatellut koko ajan vain itseään.
Kummasti tässäkään ketjussa miehet eivät kirjoita, mitä he tekevät lapsen hoitamiseksi ja vaimon jaksamisen tueksi. Pieni lapsi vaatii valtavasti aikaa ja vaivaa, siitä riittää kummallekin vanhemmalle.
Yhtäkään vastausta ei ole naisiltakaan, jossa kerrotte miten pidätte parisuhteestanne huolta myös pikkulapsiaikana, joka oli se ketjun aihekin
Vierailija kirjoitti:
Kummasti tässäkin ketjussa naiset puhuvat vain naisen näkökulmasta, ja miehet sivuutetaan kokonaan.
Sitten ihmetellään kun se mies lähtee PARIsuhteesta. Kun nainen on ajatellut koko ajan vain itseään.
Minäpä puhun sinulle pari sanaa naisen näkökulmasta:
Me molemmat haluttiin lapsi. Kun vauva syntyi jouduin yksin hoitamaan joka yö kaikki heräämiset, niitä oli 6-10, joista 3 pulloruokintaa. Hoidin yksin myös kaikki aamut, päivät ja illat, mies suostui tarjoamaan minulle irtioton lapsesta viikonloppuisin tunnin ajaksi. Vauva nukkui päiväunet 20 min pätkissä eli en koskaan ehtinyt itse päivällä nukkua. Näin jatkui vuoden. Toisen vuoden hoidin yksin aivan kaiken, koska miehellä oli kuulemma uupumusta, edelleen jouduin heräämään pari kertaa joka yö enkä edelleenkään saanut mahdollisuutta päiväuniin. Sitten palasin töihin eikä mies suostunut viemään eikä hakemaan lasta päiväkodista koska se oli kuulemma niin hankalaa. Sitten hän otti eron ja syyksi sanoi että olen niin itsekäs että ei voi elää kanssani.
Missä kohtaa tuossa sain priorisoida omat tarpeeni? Tai ajatella itseäni? En missään. Mutta ei se mitään, onneksi tulin silti jätetyksi sen kamalan itsekkyyteni vuoksi.
Tunnen monta, monta parisuhdetta missä nimenomaan aikuisten suhdetta on päädytty priorisoimaan pikkulapsiaikana, sinänsä harmi, että käytännössä aina se on tapahtunut rouvan aloitteesta kolmannen osapuolen kanssa.
Niin... tietenkin se on väärin, mutta moni mie on aika itsekäs vaikka nainen kuinka nostaisi kissan pöydälle.