Mikä lukemasi lasten/nuortenkirja on jäänyt mieleen?

Britta-Lisa Joutsen: Taivas, mikä sisar! Tykkäsin siitä ihan hirveästi ja luin sen monta kertaa.

Amelie Nothomb: Antikrista. Se on nuortenkirja, jonka luin aikuisena.

Lastenkirjoissa on hirveästi lapsuudesta mieleen jääneitä, ihania kirjoja, mm. Grimmin ja Andersenin satukirjat, Tuhannen ja yhden yön satukirja (vai olikohan se nimeltään Itämaisia satuja). Jostain syystä mieleeni ovat vahvasti jääneet lastenkirjat Prinsessa kierosilmä sekä Astrid Lindgrenin Kultasiskoni. 

Moni.

Äiti luki Pekka Töpöhäntää, kun olin pieni.

Kyläkoulussamme oli aika mukava kirjasto.

Luin seikkailukirjoja.

3 etsivää- sarjaa, Viisikkoja...

Arthur Ransomen Pääskyt ja Amatsonit jäi hyvin mieleen.

Juhani Pohjanmiehen "Helikopteri" myös.

Jules Vernen seikkailukirjat ovat alunperin aikuisille suunnattuja, mutta kai ne nuortenkirjoja nykyään ovat.

Sukelluslaivalla maapallon ympäri, Salaperäinen saari , Matka maailman ympäri 80 päivässä, Kapteeni Grantin lapset&Kapteeni Grantia etsimässä ja Matka Kuuhun tuli luettua useaan kertaan.

Yläasteelta jäi mieleen "Etäisyys M31" ja "Ykä yksinäinen"

Vierailija kirjoitti:

Britta-Lisa Joutsen: Taivas, mikä sisar! Tykkäsin siitä ihan hirveästi ja luin sen monta kertaa.

Hei, sain tuon kirjan pikkutyttönä lahjaksi ja omistan sen vieläkin! Ei siitä niin kauan ole, kun sen viimeksi luin. Hauska kirja edelleen, 50 vuoden jälkeenkin. :)

Muita mieleen jääneitä yksittäisiä kirjoja näin äkkiseltään muistettuna ovat Margareta Keskitalon Tyttö kuunarilaiturilla, Marjatta Kurenniemen Kesälintu ja Aira Brinkin Koirantassujen rapinaa. Sarjoista tietenkin Montgomeryn Annat ja Runotytöt ja Rauha Virtasen Seljan tytöt, joista sen alkuperäisen sarjan, siis ensimmäiset neljä kirjaa, hankin huuto.netin kautta juuri nyt huhtikuussa. Nuo Montgomerytkin omistan kaikki. Tyttökirjoista voi nauttia keski-ikäisenäkin. :)

Auringonvärinen kissa.

Kertoo pienestä pojasta jonka kissa Kultapallo katoaa ja sitä etsitään. Perhe saa monia ilmoituksia oranssista kissasta, mutta aina kun menevät katsomaan se on se sama kolli jolla repsottaa korva ja toinen silmä on ummessa.

Lopulta se poika päättää ottaa sen kissan itselleen ja antaa sille nimeksi Tiikeri.

Myöhemmin on ulkona kaverinsa, tiikerin ja kaverin koiran kanssa ja se kaveri sanoo että sitten kun Kultapallo löytyy niin sillä on kaksi kissaa. Johon tämä poika sitten kertoo että Kultapallo oli jäänyt auton alle ja ettei se tule enää kotiin.

Jossakin vaiheessa joku vanha pappa ihmettelee kun kissa ja koira ovat kavereita johon pojat naurahtavat että tietty ne on kavereita koska pojat keskenäänkin ovat.

Nikke ja nenä + koko sarja

Muutama vuosi sitten luin ne taas, ihan mahtavia. Parvela varmasti lukenet ne myös, Ella kirjoissa sama fiilis.

Vierailija kirjoitti:

Auringonvärinen kissa.

Kertoo pienestä pojasta jonka kissa Kultapallo katoaa ja sitä etsitään. Perhe saa monia ilmoituksia oranssista kissasta, mutta aina kun menevät katsomaan se on se sama kolli jolla repsottaa korva ja toinen silmä on ummessa.

Lopulta se poika päättää ottaa sen kissan itselleen ja antaa sille nimeksi Tiikeri.

Myöhemmin on ulkona kaverinsa, tiikerin ja kaverin koiran kanssa ja se kaveri sanoo että sitten kun Kultapallo löytyy niin sillä on kaksi kissaa. Johon tämä poika sitten kertoo että Kultapallo oli jäänyt auton alle ja ettei se tule enää kotiin.

Jossakin vaiheessa joku vanha pappa ihmettelee kun kissa ja koira ovat kavereita johon pojat naurahtavat että tietty ne on kavereita koska pojat keskenäänkin ovat.

Meilläkin oli tämä! Löytyy nykyään lasten kirjahyllystä.

Animorphs ja Amy (numero seitsemän) sarjat.

Etenkin ensimmäiseen olin ihan hulluna, ja masensi kun vika kirja oli luettu.

Älä usko

Älä toivo

Älä rakasta

Kertoo muistaakseni koulukiusatusta nuoresta, joka taitaa joutua lopulta osastolle. En muista kirjan loppua.

Veljeni Leijonamieli

Tähtityttö. Piti googlettaa kirjoittaja kun en muistanut, Jerry Spinelli.

Nuorena kun oli epävarma itsestään, en ollut ulkonäön takia vaan pelkäsin muiden mielipiteitä siitä kuka olen ihmisenä.

Tämä kirja kertoi kauniilla tavalla siitä miten jokainen saa olla oma itsensä, vaikka se muiden silmiin olisi miten "väärin" tai "outoa".

Vielä aikuisenakin sen lukenut ja yhä tykkään vaikka sellainen esiteineille kirjoitettu.

Luin tosi paljon hevosaiheisia kirjoja, joten Nummelan ponitalli sekä se toinen heppakirjasarja jossa oli Nea niminen tyttö ovat jääneet hyvin mieleen. Varsinkin Nummelan ponitallisarja oli aivan loistava.

Lisäksi Pikkunaisia ja sen jatko-osat.

Luin lapsena ja nuorena paljon, joten mieleen jääneitä kirjojakin on useita.

Phillip Pullmanin Kultainen kompassi on lapsesta asti ollut yksi lempikirjoistani.

Ensimmäinen oikea ei-kuvakirjani, Taksimatka Turuntietä. Taksimatka ei ollut mitenkään huikean jännittävä...

Ensimmäinen kirjasarja, jonka kahlasin läpi oli Tiina-kirjat. Tykkäsin kovasti.

Olen kasvanut yhdessä Harry Potterin kanssa, joten niitäkin tuli paljon luettua. Muistan tosin ajatelleeni, että 1. kirjan 1. luku alkoi tylsästi, ja vähällä oli, etten jättänyt sitä kesken typerän alun takia. Vernon-setä oli töissä yrityksessä, joka valmistaa poria, plääh.

Jotenkin on jäänyt mieleen "Ihan oikeesti" - sarja, jossa eräs kirja käsitteli mm. syömishäiriötä.

Amy- kirjoista (oliko sarjan nimi Replica?) pidin kovasti.

Paljon tuli luettua myös Thomas Brezinan Penny ja seitsemän tassua- nimistä sarjaa, samoin kuin Nummelan Ponitallia.

Sweet valley highit ja Neiti etsivät tuli myös kahlailtua läpi.

Entä muistaako joku Lotta-sarjaa? En millään muista kirjailijaa, mutta Lotan lisäksi kirjoissa seikkailivat myös Giggi ja Makkara. En kyllä enää muista sitäkään, mistä nuo kirjat kertoivat, mutta jotenkin leppoisina lukemisina ne on jääneet mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni Leijonamieli

Tämä. Mielettömän hyvä kirja, ja samalla aivan hirvittävän surullinen.

Jos tiedätte hyviä kirjoja yläkouluikäiselle pojalle, niin ehdottakaa niitäkin. Koulusta annetut kirjat ovat kaikki olleet sellaisia, joissa tapetaan ja varastetaan, tai jotain natsitarinoita. Tosi synkkiä. Haluaisin ostaa pojalle jotain, mistä hän oppisi ihmissuhdetaitoja ja elämän myönteisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Animorphs ja Amy (numero seitsemän) sarjat.

Etenkin ensimmäiseen olin ihan hulluna, ja masensi kun vika kirja oli luettu.

Oi Animorphsit! Muutaman luettuaan sai aina skipata ekasta luvusta puolet, kun siinä kerrottiin aina samat asiat. Kirjailijalla, (Applegate?) oli myös toinen sarja, jossa oli jotain aika-ulottuvuusmatkailua, luin sitäkin, mutta se ei niin kolahtanut.

Tuija Lehtinen on kirjoittanut monta nuorten kirjaa, joista pidin. Laura-sarja yksi niistä.

Joku taitoluisteluaiheinen kirjasarja oli myös, päähenkilön nimi Noora tms.

The babysitters club.

Mystery club.

Tom Sawyer ja Huckleberry Finnin seikkailut teki vaikutuksen. Samoin Jules Vernen kirjat, joita ahmin 9-10 -vuotiaana. Parasta kirjoissa oli kai, että pääsi mielikuvituksen avulla pois arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Animorphs ja Amy (numero seitsemän) sarjat.

Etenkin ensimmäiseen olin ihan hulluna, ja masensi kun vika kirja oli luettu.

Oi Animorphsit! Muutaman luettuaan sai aina skipata ekasta luvusta puolet, kun siinä kerrottiin aina samat asiat. Kirjailijalla, (Applegate?) oli myös toinen sarja, jossa oli jotain aika-ulottuvuusmatkailua, luin sitäkin, mutta se ei niin kolahtanut.

Tuo Animorphs- nimi kuulostaa tutulta.. Mistä kirjat kertoivat? Täytyy varmaan googletella :)