Deittiapit ovat tehneet minusta vähemmän pinnallisen

Ikävä kyllä sinun kaltaisiasi naisia on liian vähän. Itse olisin onnelinen jos tapaisin.

Minusta tuntuu että yleensä ihmisistä tulee vaan pinnallisempia.

Sama! Monilla se vaikuttaa menevän juuri toisinpäin eli pinnallisuus senkun kasvaa ja aina odotetaan sitä seuraavaa, joka voi olla vielä vähän parempi - ja nimenomaan ulkonäöltään. Viimeksi kun sovin tindermiehen kanssa treffit, olin jo niin tykästynyt häneen kirjoittelun perusteella että päätin etukäteen katsovani todella paljon läpi sormien, jos mies ei olekaan ihan niin hyvännäköinen kuin kuvissa. Kunhan edes kutakuinkin on tunnistettavissa samaksi ihmiseksi, se riittää. Samanlaista yhteyttä ei ihan jokaisen kanssa löydä, joten olisi typeryyttä hylätä mies pinnallisten asioiden takia.

Seuraavaksi haluan löytää miehen, joka ajattelee samalla tavalla.

Vain platonista suhdetta voi etsiä ilman että ulkonäkö mitenkään vaikuttaa. Ja ulkonäkö kertoo itselleni muutakin kuin vain seksuaalisen vetovoiman. Jos henkilöllä on esimerkiksi paljon ylipainoa, niin se kertoo elintavoista. En halua kumppaniksi sellaista, joka istui illat sohvalla kaljatölkki kourassa ja sipsikulho vieressä. En tahdo että meidän ravintolaillat on Chico's burgeri ranskalaisilla. Erityisesti miehillä se iso vatsa tahtoo usein (ei nyt aina) olla merkki myös runsaammasta oluen juonnista. Enkä halua myöskään sellaista miestä kenelle ulkomaan matkoillakin tärkeintä olisi aina löytää vain ensimmäisenä terassi, että saa kiskoa sitä bisseä. Nämä on niitä valintoja. Seksuaalinen vetovoima on se tärkein, mutta hyvänä kakkosena tulevat nämä elintapa-asiat.

En voi olla ajattelematta, että ap:n postaus on jonkun epätoivoisen nössykkämiehen, joka nyt esittää naista. Toiveissa että jos saisi naisten mielipiteitä tällaisella sepustuksella käännetyksi, kun oma ulkonäkö ei riitä koskaan treffeille saakka.

Hyvä että niin. Useimmille tuntuu käyvän päinvastoin, varsinkin miehille, jotka usein on muutenkin enemmän alunperinkin ulkonäön perään kuin naiset. Kun siellä tuntuu olevan loputtomasti vaihtoehtoja (näennäisesti, tosiasiassahan niistä useimmat ei ole kiinnostunut siitä tavismiehestä), on vaikea tyytyä keneenkään taviksen näköiseen. Kun onhan siellä niitä kaunottariakin joita swaippailla, ehkä joku päivä tärppää.

Totta hemmetissä ulkonäkö vaikuttaa. En minä pysty tuntemaan fyysistä halua ja intohimoa, jos ulkonäkö ei miellytä. Eli ihan käsi kädessä kulkevat henkinen ja fyysinen puoli. 

Varmaan ihan ok näköisenä naisena kokemus Tinderistä on kyllä ollut karu. Tuntuu, ettei siellä ketään miestä kiinnosta mikään muu kuin ulkonäkö. Ketään ei kiinnosta millainen ihminen olen, keskustella jne. Halutaan vaan tavata koska olen kivannäköinen kuvissa, ja sitten kun/jos olen kivannäköinen livenäkin, haluttaisiin seksiä ja jotkut parisuhdettakin, mutta edelleen niin ettei minussa kiinnosta kuin ulkokuori. En minä halua sellaiseen suhteeseen jossa olen vaan riittävän mukavan näköinen pillunkantoteline, johon tyhjentää kassinsa.

Vierailija kirjoitti:

Sama! Monilla se vaikuttaa menevän juuri toisinpäin eli pinnallisuus senkun kasvaa ja aina odotetaan sitä seuraavaa, joka voi olla vielä vähän parempi - ja nimenomaan ulkonäöltään. Viimeksi kun sovin tindermiehen kanssa treffit, olin jo niin tykästynyt häneen kirjoittelun perusteella että päätin etukäteen katsovani todella paljon läpi sormien, jos mies ei olekaan ihan niin hyvännäköinen kuin kuvissa. Kunhan edes kutakuinkin on tunnistettavissa samaksi ihmiseksi, se riittää. Samanlaista yhteyttä ei ihan jokaisen kanssa löydä, joten olisi typeryyttä hylätä mies pinnallisten asioiden takia.

Seuraavaksi haluan löytää miehen, joka ajattelee samalla tavalla.

Ei kirjoittelun perusteella voi löytää yhteyttä, paitsi jos se perustuu kuvitelmiisi tästä tuntemattomasta ihmisestä. Kirjoittaa voi mitä hyvänsä, teot ja käytös vasta kertovat ihmisestä. Moni on hyvä kirjoittelemaan ja hämäämään sillä todellista luonnettaan.

Vierailija kirjoitti:

Totta hemmetissä ulkonäkö vaikuttaa. En minä pysty tuntemaan fyysistä halua ja intohimoa, jos ulkonäkö ei miellytä. Eli ihan käsi kädessä kulkevat henkinen ja fyysinen puoli. 

Monella muulla se on toisin, kuten minulla. Mulla on niin, että jos alan tykätä jostain alunperin ulkoisesti epämiellyttävän näköisestä kovasti persoonana, hän alkaa näyttää minun silmissäni myös ulkoisesti viehättävältä. Oma mieheni oli ensinäkemältä suorastaan koomisen ruma, mutta muuttui seksikkääksi silmissäni, kun tutustuttiin ja tajusin miten valtavan älykäs ja hauska ja mielenkiintoinen persoona hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vain platonista suhdetta voi etsiä ilman että ulkonäkö mitenkään vaikuttaa. Ja ulkonäkö kertoo itselleni muutakin kuin vain seksuaalisen vetovoiman. Jos henkilöllä on esimerkiksi paljon ylipainoa, niin se kertoo elintavoista. En halua kumppaniksi sellaista, joka istui illat sohvalla kaljatölkki kourassa ja sipsikulho vieressä. En tahdo että meidän ravintolaillat on Chico's burgeri ranskalaisilla. Erityisesti miehillä se iso vatsa tahtoo usein (ei nyt aina) olla merkki myös runsaammasta oluen juonnista. Enkä halua myöskään sellaista miestä kenelle ulkomaan matkoillakin tärkeintä olisi aina löytää vain ensimmäisenä terassi, että saa kiskoa sitä bisseä. Nämä on niitä valintoja. Seksuaalinen vetovoima on se tärkein, mutta hyvänä kakkosena tulevat nämä elintapa-asiat.

minä ajattelen toisin. On tietty tärkeää on, että yhteiset kiinnostuksen kohteet, esim. Juuri tuo, että molemmat haluavat samantyyppistä lomaa. Mutta mieheni elintavat eivät yhtään kiinnosta minua. Syökööt ihan sitä, mitä itse haluaa. Huomattavasti Tärkeämpää on luonne ja tunne-elämän tasapainoisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ihan ok näköisenä naisena kokemus Tinderistä on kyllä ollut karu. Tuntuu, ettei siellä ketään miestä kiinnosta mikään muu kuin ulkonäkö. Ketään ei kiinnosta millainen ihminen olen, keskustella jne. Halutaan vaan tavata koska olen kivannäköinen kuvissa, ja sitten kun/jos olen kivannäköinen livenäkin, haluttaisiin seksiä ja jotkut parisuhdettakin, mutta edelleen niin ettei minussa kiinnosta kuin ulkokuori. En minä halua sellaiseen suhteeseen jossa olen vaan riittävän mukavan näköinen pillunkantoteline, johon tyhjentää kassinsa.

Sama kokemus. Itse en ole lainkaan ulkonäkökeskeinen, joten oli tympeää kun toisen ensimmäinen viesti oli aina jotain tyyliin "vau, oot tosi hyvännäköinen". No, saipahan swaipata pinnalliset toisen ulkonäön kommentoijat heti pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama! Monilla se vaikuttaa menevän juuri toisinpäin eli pinnallisuus senkun kasvaa ja aina odotetaan sitä seuraavaa, joka voi olla vielä vähän parempi - ja nimenomaan ulkonäöltään. Viimeksi kun sovin tindermiehen kanssa treffit, olin jo niin tykästynyt häneen kirjoittelun perusteella että päätin etukäteen katsovani todella paljon läpi sormien, jos mies ei olekaan ihan niin hyvännäköinen kuin kuvissa. Kunhan edes kutakuinkin on tunnistettavissa samaksi ihmiseksi, se riittää. Samanlaista yhteyttä ei ihan jokaisen kanssa löydä, joten olisi typeryyttä hylätä mies pinnallisten asioiden takia.

Seuraavaksi haluan löytää miehen, joka ajattelee samalla tavalla.

Ei kirjoittelun perusteella voi löytää yhteyttä, paitsi jos se perustuu kuvitelmiisi tästä tuntemattomasta ihmisestä. Kirjoittaa voi mitä hyvänsä, teot ja käytös vasta kertovat ihmisestä. Moni on hyvä kir

Ei ihan kaikkea kuitenkaan pysty huijaamaan. Mulla on kaksi kertaa osunut tuollainen ihminen kohdalle ja kummassakin tapauksessa oli selvää livenäkin, että olemme poikkeuksellisen samanhenkisiä ja tulemme hyvin juttuun.