Lue keskustelun säännöt.
Kaikille teille, jotka syyllistätte lähisuhdeväkivallan uhrit: Miksi se ei vain lähde
06.06.2021 |
Virheeni oli luottaa väärään ihmiseen. Miksi uskoin sitten uskoin sen kaiken? Koska hän on taitava. Parhaimmillaan hän on manipuloinnissa ja valehtelussa. Myöhemmin olen nähnyt, että häntä uskovat kaikki muutkin kuin minä alussa.
Mutta minä ymmärsin totuuden ja pakenin. Hänen kostonsa ei kuitenkaan lopu koskaan.
Yli vuosikymmen sitten ymmärsin, että pelastaakseni itseni ja lapseni minun on tehtävä kaikkeni, jotta mies jättäisi meidät rauhaan. Sain apua turvakodista, mutta esimerkiksi lastensuojelu pesi kätensä: 'normaalia eron jälkeistä riitelyä', vaikka pelkäsin kirjaimellisesti kuolevani. Tiesin uhkauksienkin perusteella, että jättäminen ei ole turvallista.
Koko sosiaaliviranomaispuoli käänsi takkinsa sen jälkeen, kun olin työskennellyt meille perusturvallisen, normaalin, ennakoitavan arjen. Lapsen etu on saada pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Tämä biologinen side on tärkeämpää kuin mikään muu. Isää tosin eivät matalan kynnyksen sopimukset kiinnostaneet. Työtön ja luottotiedoton saa ilmaisen oikeusavun elämänsä loppuun saakka. Miksipä ei valjastaa lastensuojelun lisäksi myös oikeuslaitos äitiä ja pientä lasta vastaan. Samalla saa kuormitettua yksinhuoltajaa taloudellisestikin, eikä hän voi tuoda esiin edes elatusmaksujen laiminlöyöntiä näyttämättä itse toden totta kostavalta vieraannuttajalta.
Tiedättekö minkälaista on elää, kun lähisuhdeväkivalta muuttuu kostoksi lapsen kautta? Lapsi kuulustellaan, yhdessä käydään läpi kodin asiat, ajellaan ohi autolla ja tarkkaillaan ja tapaamisten aikana laiminlyödään lapsi, joka palaa kerta toisensa jälkeen itkuisena ja uupuneena takaisin. Tilanteeseen ei saa apua mistään, koska äiti on syyllinen vieraannuttamiseen siitäkin huolimatta, että tapaamiset tapahtuvat ja lapsi puolestaan aivopesty. Isä on huolehtinut ajoissa, että jokainen taho tietää, ettei lapsen sanaan saa luottaa.
Ei yhtäkään päivää ole mennyt ilman uhkaa uusista käänteistä. Lapsi toivoisi normaalia elämää, jossa ei tarvitsisi pelätä mitä tapahtuu seuraaksi. Lapsi suorittaa tapaamisia, ettei mitään pahempaa tapahtuisi. Oikeuslaitoskin perustuu mielikuviin niin, että väitteet näytöittä voittavat dokumentoidun totuuden ja toisen vastapuolen, mutta heikennetyn, kiusatun ja pelkäävän osapuolen kertomuksethan ovat toki vaikempia uskoa. Todisteet turvakodistakin ovat tietenkin vain julmaa mustamaalauskampanjaa. Sinnehän ei hakeuduta, jos pelätään oikeasti.
Lasta ei saa altistaa konflikteille, eikä tehdä hänestä osaa siitä. Olen yrittänyt kaikki keinot, mutta mies väistää kaiken ja keksii aina jotakin uutta. Lapsi on todellakin hänen kostonsa välikappale. Lapsen syntymän olisin voinut estää olematta luottamatta väärän, pahaan ihmiseen, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään, mitä olisin voinut tehdä turvatakseni lapselle hyvän elämän.
Jos olisin jäänyt elämäntilanteeseen miehen kanssa olisin varmasti ennen pitkää kuollut. Olisin kuitenkin voinut olla läsnä lapsen elämässä myös niinä hetkinä kun mies oli niissä. Lapsi ei olisi joutunut vainon välikappaleeksi ja kaikkiin niihin tilanteisiin miehen kanssa kahdestaan. 'Äiti minä tiedän, mitä ahdistus ja pelko on.Mutta kukaan ei välitä.'
Suomi on lähisuhdeväkivallan luvattu maa, eivätkä uhrit todellakaan saa apua, vaan heidät syyllistetään. Tein niin tai näin, olen joka tapauksessa syyllinen. Väkivaltaa ei kuitenkaan saa loppumaan kukaan muu kuin tekijä itse. Jos hän ei itse sitä tee, niin pakkokeinoin. Mutta kukaan ei näe vallankäyttöä, kukaan ei ymmärrä kuvioita, kukaan ei edes yritä. Kiltti, empaattinen, kunnollinen äiti on helpointa syyllistää ja kivittää henkisesti ei ainoastaan vallankäyttäjän, vaan myös kaikkien olemassaolevien muiden tahojen kautta.
Kommentit (244)
Henkinen, taloudellinen, sosiaalinen ja seksuaalinen väkivalta on todella vaikeaa näyttää toteen ja vielä vaikeampaa siitä tekee nimenomaan se, että mikäli liitäntä huoltoriitaan todetaan, pesee kätensä sekä lastensuojelu että poliisi.
Ne kaikki edeltävät fyysistä väkivaltaa tai saavat uhrin niin heikkoon kuntoon, että hän kuolee.
Sitten ihmetellään, miten perhesurmia pääsee tapahtumaan. Jatkuvasti julkaistaan myös suunnitelmia ja työryhmäraportteja väkivallan vastaisesta työstä ja kuinka kiusaaminen loppuu kouluissakin. Juhlapuheisiin jäävät tavoitteet. Kankeat rakenteet eivät muutu. Pelko jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Kyllä oikeuslaitoksessa tunnistetaan ihmisten järä ja tuska. Koettakaa ymmärtää että oikeudenkäynti perustuu aina näyttöön. Jos ei ole objektiivista todistusaineistoa, niin sitten siihen että kenen sana on uskottavin.
Kerärkää hyvät ihmiset sitä näyttöä näitä väkivaltaisia ihmisiä vastaan.
Kyllä se käräjäoikeudenkin olosuhdeselvitys ottaa huomioon turvakotijaksot, poliisihälytykset sekä lääkärin paperit, kun vammoja on paikkailtu. Ei väkivallasta sen kummempaa näyttöä tarvitse olla. Ja oikeuspsykologit osaavat kyllä kuulla lapsia ikätasoisesti. Paitsi huoltajuusasia, väkivalta on myös poliisiasia ja tehkää nyt niitä rikosilmoituksia kun kimppuunne käydään. Voi olla, että saatte vielä lähestymiskiellot turvaksenne.
Näin varmasti onkin. Lastensuojelu taasen pitää huolen siitä että väkivallan uhri tunteekin itsensä syylliseksi.
Kun edelleenkään tämä ei ole lastensuojelun asia. Minkä ihmeen takia te siellä pyöritte?
Mikä on sitten lastensuojelun tehtävä, jos se kerran ei ole lasten suojeleminen? Eiköhän olisi korkea aika muuttaa järjestelmiä oikeasti toimiviksi! Jos lastensuojelulla olisi valtaa antaa lausunto siitä että lapsen kasvulle ja kehitykselle on haitallista tavata toista vanhempaa, tai että tapaamisten on oltava viranomaistahon valvomia, saisi lähivanhempi ja lapsi rauhan elää normaalia elämää ilman jatkuvaa selittelyä, huolta tai pelkoa siitä että exä voisi vaikka väkisin hakea lapsen koulusta tai muuta. Lastensuojelu voi aivan hyvin tehdä kotikäyntejä perhetyön muodossa sen isänkin luo, mutta miksi asiat eivät sitten voi muka mitenkään edetä, vaikka he omin silmin ja/tai lasta haastattelemalla ja havainnoimalla voivat todeta ettei lapsen ole siellä hyvä olla? Miksi sellaisessa tilanteessa vaan voisi olla niin että lastensuojelu voisi todeta ettei ole sopiva paikka lapselle, ja vaikka niin että lastensuojelun toimesta haettaisiin asiasta päätös käräjäoikeudesta ilman lapsen ja lähivanhemman läsnäolopakkoa? Tämän olisi täysin mahdollista jos lakia muutettaisiin. Säästyisi moni lapsi ja äiti turhalta huolelta ja kärsimykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Jos näin on, niin sehän on ihan hirvittävä epäkohta, ja mitätöi koko ajatuksen lasten ”suojelusta”. Eikö mitä suurimmassa määrin ole lastensuojelua juurikin suojella lasta omalta väkivaltaiselta vanhemmaltaan?! Miten on mahdollista että lastensuojelu ei voi puuttua lapseen kohdistuvaan väkivaltaan vaikka olisi siitä tietoinen? Onko tämä totta? Luulisi että lasten suojeleminen fyysisesti ja/tai psyykkisesti vahingoittavilta olosuhteilta omassa kodissa olisi ihan lastensuojelun perustehtävä ja kaiken ydin! Jos näin ei ole, vaan lapsi jää ihan hirviövanhemman armoille jos sen toisen vanhemman voimat tai rohkeus ei riitä vastustamaan, niin herää kysymys MIKÄ SITTEN ON LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ YLIPÄÄTÄÄN??? Jopa lastenpsykiatrialta joudutaan oikeuteen todistamaan jos on epäily että lasta kohdellaan kaltoin vanhemman taholta, joten miten on mahdollista ettei lastensuojelu voi tällaiseen ottaa minkäänlaista kantaa?
Älä nyt puhu kukkua. Aikuinen nainen pystyy ihan helposti suojelemaan sitä lastaan väkivallalta. Ihan kun ei laita sitä lasta sinne isälle hakattavaksi. Haluatko sinä, että me otetaan se lapsi huostaan, kun et pysty olemaan laittamatta lasta isälle? Kukaan ei väkisin sitä lasta sinulta isälle vie, ei kukaan. Haet tueksesi käräjäoikeudelta yksinhuoltajuuden, niin homma on kunnossa. Vai mitä sinä kuvittelet? Että sossut menevät isän luo sanomaan, että soo soo, älä hakkaa lastasi.
Isähän voi sen lapsen hakea väkisin, tai kaapata mukaansa pihalta, koulusta, tai muualta. Eikä kukaan siis voi asialle mitään?
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Koska lapsella on hyvä huoltaja, jonka luona lapsi voi asua. Edelleen kysymys miksi te laitatte lapsen vanhemmalle jonka luona lapsen ei ole hyvä olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Koska lapsella on hyvä huoltaja, jonka luona lapsi voi asua. Edelleen kysymys miksi te laitatte lapsen vanhemmalle jonka luona lapsen ei ole hyvä olla?
No en laita, enkä ole edes tuollaisessa tilanteessa. Mutta miten voi laillisesti estää toista vanhempaa yksinkertaisesti vaan hakemasta sitä lasta, ja pahimmillaan vaikka palauttamasta? Olen jo aiemmin kysynyt tässä ketjussa mikä se lastensuojelun tehtävä oikeasti on? Millä tavalla lastensuojelu käytännössä suojelee näitä lapsia jotka eniten suojelua tarvitsevat? Tähän ei ole tullut vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Kyllä oikeuslaitoksessa tunnistetaan ihmisten järä ja tuska. Koettakaa ymmärtää että oikeudenkäynti perustuu aina näyttöön. Jos ei ole objektiivista todistusaineistoa, niin sitten siihen että kenen sana on uskottavin.
Kerärkää hyvät ihmiset sitä näyttöä näitä väkivaltaisia ihmisiä vastaan.
Kyllä se käräjäoikeudenkin olosuhdeselvitys ottaa huomioon turvakotijaksot, poliisihälytykset sekä lääkärin paperit, kun vammoja on paikkailtu. Ei väkivallasta sen kummempaa näyttöä tarvitse olla. Ja oikeuspsykologit osaavat kyllä kuulla lapsia ikätasoisesti. Paitsi huoltajuusasia, väkivalta on myös poliisiasia ja tehkää nyt niitä rikosilmoituksia kun kimppuunne käydään. Voi olla, että saatte vielä lähestymiskiellot turvaksenne.
Näin varmasti onkin. Lastensuojelu taasen pitää huolen siitä että väkivallan uhri tunteekin itsensä syylliseksi.
Kun edelleenkään tämä ei ole lastensuojelun asia. Minkä ihmeen takia te siellä pyöritte?
Mikä on sitten lastensuojelun tehtävä, jos se kerran ei ole lasten suojeleminen? Eiköhän olisi korkea aika muuttaa järjestelmiä oikeasti toimiviksi! Jos lastensuojelulla olisi valtaa antaa lausunto siitä että lapsen kasvulle ja kehitykselle on haitallista tavata toista vanhempaa, tai että tapaamisten on oltava viranomaistahon valvomia, saisi lähivanhempi ja lapsi rauhan elää normaalia elämää ilman jatkuvaa selittelyä, huolta tai pelkoa siitä että exä voisi vaikka väkisin hakea lapsen koulusta tai muuta. Lastensuojelu voi aivan hyvin tehdä kotikäyntejä perhetyön muodossa sen isänkin luo, mutta miksi asiat eivät sitten voi muka mitenkään edetä, vaikka he omin silmin ja/tai lasta haastattelemalla ja havainnoimalla voivat todeta ettei lapsen ole siellä hyvä olla? Miksi sellaisessa tilanteessa vaan voisi olla niin että lastensuojelu voisi todeta ettei ole sopiva paikka lapselle, ja vaikka niin että lastensuojelun toimesta haettaisiin asiasta päätös käräjäoikeudesta ilman lapsen ja lähivanhemman läsnäolopakkoa? Tämän olisi täysin mahdollista jos lakia muutettaisiin. Säästyisi moni lapsi ja äiti turhalta huolelta ja kärsimykseltä.
Tuon lausunnon tekee se käräjäoikeuden olosuhdeselvitys ei kukaan muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Koska lapsella on hyvä huoltaja, jonka luona lapsi voi asua. Edelleen kysymys miksi te laitatte lapsen vanhemmalle jonka luona lapsen ei ole hyvä olla?
No en laita, enkä ole edes tuollaisessa tilanteessa. Mutta miten voi laillisesti estää toista vanhempaa yksinkertaisesti vaan hakemasta sitä lasta, ja pahimmillaan vaikka palauttamasta? Olen jo aiemmin kysynyt tässä ketjussa mikä se lastensuojelun tehtävä oikeasti on? Millä tavalla lastensuojelu käytännössä suojelee näitä lapsia jotka eniten suojelua tarvitsevat? Tähän ei ole tullut vastausta.
Lapsikaappaus on poliisiasia. Vartijoita taas ei yhteiskunnalla ole antaa lapsille 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Tuota tuota... eikö lastensuojelun sitten pitäisi ihan ottaa kantaa siihen että tämä ”hyvä” vanhempi päästää lapsen isälleen? Jos kerran on hyvä vanhempi, ja hyvän vanhemman ei siis kuulu sitten lasta toiselle vanhemmalle päästää? Eikö tässä pitäisi sitten lastensuojelun todeta että jotta lapsi voi jatkaa kotona asumista, on vahingollisen toiminnan loputtava välittömästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Koska lapsella on hyvä huoltaja, jonka luona lapsi voi asua. Edelleen kysymys miksi te laitatte lapsen vanhemmalle jonka luona lapsen ei ole hyvä olla?
No en laita, enkä ole edes tuollaisessa tilanteessa. Mutta miten voi laillisesti estää toista vanhempaa yksinkertaisesti vaan hakemasta sitä lasta, ja pahimmillaan vaikka palauttamasta? Olen jo aiemmin kysynyt tässä ketjussa mikä se lastensuojelun tehtävä oikeasti on? Millä tavalla lastensuojelu käytännössä suojelee näitä lapsia jotka eniten suojelua tarvitsevat? Tähän ei ole tullut vastausta.
Lapsikaappaus on poliisiasia. Vartijoita taas ei yhteiskunnalla ole antaa lapsille 24/7.
Eihän se ole kaappaus jos oma isä hakee oman lapsensa. Oikeuden päätökseen menee aikaa ihan tolkuttoman pitkään. Ennen kuin päätöstä on, isä voi siis hakea lapsensa luokseen ihan vapaasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Kyllä oikeuslaitoksessa tunnistetaan ihmisten järä ja tuska. Koettakaa ymmärtää että oikeudenkäynti perustuu aina näyttöön. Jos ei ole objektiivista todistusaineistoa, niin sitten siihen että kenen sana on uskottavin.
Kerärkää hyvät ihmiset sitä näyttöä näitä väkivaltaisia ihmisiä vastaan.
Kyllä se käräjäoikeudenkin olosuhdeselvitys ottaa huomioon turvakotijaksot, poliisihälytykset sekä lääkärin paperit, kun vammoja on paikkailtu. Ei väkivallasta sen kummempaa näyttöä tarvitse olla. Ja oikeuspsykologit osaavat kyllä kuulla lapsia ikätasoisesti. Paitsi huoltajuusasia, väkivalta on myös poliisiasia ja tehkää nyt niitä rikosilmoituksia kun kimppuunne käydään. Voi olla, että saatte vielä lähestymiskiellot turvaksenne.
Näin varmasti onkin. Lastensuojelu taasen pitää huolen siitä että väkivallan uhri tunteekin itsensä syylliseksi.
Kun edelleenkään tämä ei ole lastensuojelun asia. Minkä ihmeen takia te siellä pyöritte?
Mikä on sitten lastensuojelun tehtävä, jos se kerran ei ole lasten suojeleminen? Eiköhän olisi korkea aika muuttaa järjestelmiä oikeasti toimiviksi! Jos lastensuojelulla olisi valtaa antaa lausunto siitä että lapsen kasvulle ja kehitykselle on haitallista tavata toista vanhempaa, tai että tapaamisten on oltava viranomaistahon valvomia, saisi lähivanhempi ja lapsi rauhan elää normaalia elämää ilman jatkuvaa selittelyä, huolta tai pelkoa siitä että exä voisi vaikka väkisin hakea lapsen koulusta tai muuta. Lastensuojelu voi aivan hyvin tehdä kotikäyntejä perhetyön muodossa sen isänkin luo, mutta miksi asiat eivät sitten voi muka mitenkään edetä, vaikka he omin silmin ja/tai lasta haastattelemalla ja havainnoimalla voivat todeta ettei lapsen ole siellä hyvä olla? Miksi sellaisessa tilanteessa vaan voisi olla niin että lastensuojelu voisi todeta ettei ole sopiva paikka lapselle, ja vaikka niin että lastensuojelun toimesta haettaisiin asiasta päätös käräjäoikeudesta ilman lapsen ja lähivanhemman läsnäolopakkoa? Tämän olisi täysin mahdollista jos lakia muutettaisiin. Säästyisi moni lapsi ja äiti turhalta huolelta ja kärsimykseltä.
Tuon lausunnon tekee se käräjäoikeuden olosuhdeselvitys ei kukaan muu.
No niin v***u tekee, ja sitähän yritän sinulle piirtää että juuri se asia PITÄISI MUUTTAA! Niin kauan kun nykyinen käytäntö jatkuu, lapset eivät ole turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Tuota tuota... eikö lastensuojelun sitten pitäisi ihan ottaa kantaa siihen että tämä ”hyvä” vanhempi päästää lapsen isälleen? Jos kerran on hyvä vanhempi, ja hyvän vanhemman ei siis kuulu sitten lasta toiselle vanhemmalle päästää? Eikö tässä pitäisi sitten lastensuojelun todeta että jotta lapsi voi jatkaa kotona asumista, on vahingollisen toiminnan loputtava välittömästi?
Pakkohan se lapsi on sijoittaa, jos äiti lykkii sitä jatkuvasti isälle, jonka luona se lapsi ei ole turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Tuota tuota... eikö lastensuojelun sitten pitäisi ihan ottaa kantaa siihen että tämä ”hyvä” vanhempi päästää lapsen isälleen? Jos kerran on hyvä vanhempi, ja hyvän vanhemman ei siis kuulu sitten lasta toiselle vanhemmalle päästää? Eikö tässä pitäisi sitten lastensuojelun todeta että jotta lapsi voi jatkaa kotona asumista, on vahingollisen toiminnan loputtava välittömästi?
Pakkohan se lapsi on sijoittaa, jos äiti lykkii sitä jatkuvasti isälle, jonka luona se lapsi ei ole turvassa.
Mitä tekee lastensuojelu jos äiti ei laita lasta isälle, mutta isä hakee lapsen väkisin eikä suostu palauttamaan? Ei mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Tuota tuota... eikö lastensuojelun sitten pitäisi ihan ottaa kantaa siihen että tämä ”hyvä” vanhempi päästää lapsen isälleen? Jos kerran on hyvä vanhempi, ja hyvän vanhemman ei siis kuulu sitten lasta toiselle vanhemmalle päästää? Eikö tässä pitäisi sitten lastensuojelun todeta että jotta lapsi voi jatkaa kotona asumista, on vahingollisen toiminnan loputtava välittömästi?
Pakkohan se lapsi on sijoittaa, jos äiti lykkii sitä jatkuvasti isälle, jonka luona se lapsi ei ole turvassa.
Mitä tekee lastensuojelu jos äiti ei laita lasta isälle, mutta isä hakee lapsen väkisin eikä suostu palauttamaan? Ei mitään?
Saman kuin jos äiti ei suostu antaa tavata. Ohjaa käräjäoikeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Tuota tuota... eikö lastensuojelun sitten pitäisi ihan ottaa kantaa siihen että tämä ”hyvä” vanhempi päästää lapsen isälleen? Jos kerran on hyvä vanhempi, ja hyvän vanhemman ei siis kuulu sitten lasta toiselle vanhemmalle päästää? Eikö tässä pitäisi sitten lastensuojelun todeta että jotta lapsi voi jatkaa kotona asumista, on vahingollisen toiminnan loputtava välittömästi?
Pakkohan se lapsi on sijoittaa, jos äiti lykkii sitä jatkuvasti isälle, jonka luona se lapsi ei ole turvassa.
Sillonhan lastensuojelu kuitenkin ottaa kantaa lapsen asumiseen? Eli suosittelee ettei lasta isälleen päästetä (huostaanoton uhalla kieltää äitiä päästämästä, vaikka käräjäoikeuden päätöstä asiasta ei ole?). Enpä usko että oikeasti tiedät miten nämä asiat menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Tuota tuota... eikö lastensuojelun sitten pitäisi ihan ottaa kantaa siihen että tämä ”hyvä” vanhempi päästää lapsen isälleen? Jos kerran on hyvä vanhempi, ja hyvän vanhemman ei siis kuulu sitten lasta toiselle vanhemmalle päästää? Eikö tässä pitäisi sitten lastensuojelun todeta että jotta lapsi voi jatkaa kotona asumista, on vahingollisen toiminnan loputtava välittömästi?
Pakkohan se lapsi on sijoittaa, jos äiti lykkii sitä jatkuvasti isälle, jonka luona se lapsi ei ole turvassa.
Mitä tekee lastensuojelu jos äiti ei laita lasta isälle, mutta isä hakee lapsen väkisin eikä suostu palauttamaan? Ei mitään?
Saman kuin jos äiti ei suostu antaa tavata. Ohjaa käräjäoikeuteen.
Ja lapsen lapsuus kuluu sitä oikeuden päätöstä odotellessa? Joo-o! Se siitä ”suojelusta”. Lastensuojelu on pelkkä vitsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Kyllä oikeuslaitoksessa tunnistetaan ihmisten järä ja tuska. Koettakaa ymmärtää että oikeudenkäynti perustuu aina näyttöön. Jos ei ole objektiivista todistusaineistoa, niin sitten siihen että kenen sana on uskottavin.
Kerärkää hyvät ihmiset sitä näyttöä näitä väkivaltaisia ihmisiä vastaan.
Kyllä se käräjäoikeudenkin olosuhdeselvitys ottaa huomioon turvakotijaksot, poliisihälytykset sekä lääkärin paperit, kun vammoja on paikkailtu. Ei väkivallasta sen kummempaa näyttöä tarvitse olla. Ja oikeuspsykologit osaavat kyllä kuulla lapsia ikätasoisesti. Paitsi huoltajuusasia, väkivalta on myös poliisiasia ja tehkää nyt niitä rikosilmoituksia kun kimppuunne käydään. Voi olla, että saatte vielä lähestymiskiellot turvaksenne.
Näin varmasti onkin. Lastensuojelu taasen pitää huolen siitä että väkivallan uhri tunteekin itsensä syylliseksi.
Kun edelleenkään tämä ei ole lastensuojelun asia. Minkä ihmeen takia te siellä pyöritte?
Mikä on sitten lastensuojelun tehtävä, jos se kerran ei ole lasten suojeleminen? Eiköhän olisi korkea aika muuttaa järjestelmiä oikeasti toimiviksi! Jos lastensuojelulla olisi valtaa antaa lausunto siitä että lapsen kasvulle ja kehitykselle on haitallista tavata toista vanhempaa, tai että tapaamisten on oltava viranomaistahon valvomia, saisi lähivanhempi ja lapsi rauhan elää normaalia elämää ilman jatkuvaa selittelyä, huolta tai pelkoa siitä että exä voisi vaikka väkisin hakea lapsen koulusta tai muuta. Lastensuojelu voi aivan hyvin tehdä kotikäyntejä perhetyön muodossa sen isänkin luo, mutta miksi asiat eivät sitten voi muka mitenkään edetä, vaikka he omin silmin ja/tai lasta haastattelemalla ja havainnoimalla voivat todeta ettei lapsen ole siellä hyvä olla? Miksi sellaisessa tilanteessa vaan voisi olla niin että lastensuojelu voisi todeta ettei ole sopiva paikka lapselle, ja vaikka niin että lastensuojelun toimesta haettaisiin asiasta päätös käräjäoikeudesta ilman lapsen ja lähivanhemman läsnäolopakkoa? Tämän olisi täysin mahdollista jos lakia muutettaisiin. Säästyisi moni lapsi ja äiti turhalta huolelta ja kärsimykseltä.
Tuon lausunnon tekee se käräjäoikeuden olosuhdeselvitys ei kukaan muu.
No niin v***u tekee, ja sitähän yritän sinulle piirtää että juuri se asia PITÄISI MUUTTAA! Niin kauan kun nykyinen käytäntö jatkuu, lapset eivät ole turvassa.
Eli haluat että huolto ja tapaamisasiat ratkaisee aina lasu eikä käräjäoikeus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Miten muka voi olla näin? Mitenkäs niissä tapauksissa sitten kun sekä isä että äiti tahoillaan kohtelevat lasta huonosti? Kumpaakaan ei kiinnosta suojella lasta siltä toiselta. Kyllähän tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voikin sitten päättää vastoin vanhempien tahtoa että lapsi sijoitetaan muualle asumaan. Mutta sitten muka ei voi mitään jos vain toisen luona on kaltoinkohtelua?
Tuota tuota... eikö lastensuojelun sitten pitäisi ihan ottaa kantaa siihen että tämä ”hyvä” vanhempi päästää lapsen isälleen? Jos kerran on hyvä vanhempi, ja hyvän vanhemman ei siis kuulu sitten lasta toiselle vanhemmalle päästää? Eikö tässä pitäisi sitten lastensuojelun todeta että jotta lapsi voi jatkaa kotona asumista, on vahingollisen toiminnan loputtava välittömästi?
Pakkohan se lapsi on sijoittaa, jos äiti lykkii sitä jatkuvasti isälle, jonka luona se lapsi ei ole turvassa.
Sillonhan lastensuojelu kuitenkin ottaa kantaa lapsen asumiseen? Eli suosittelee ettei lasta isälleen päästetä (huostaanoton uhalla kieltää äitiä päästämästä, vaikka käräjäoikeuden päätöstä asiasta ei ole?). Enpä usko että oikeasti tiedät miten nämä asiat menee.
No niin, viimein meni perille. Me ei saada sanoa sitä ääneen tai tehdä teille jotain hemmetin lausuntoja, mutta älkää laittako niitä mukuloitanne väkivaltaiselle isälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Mikä niissä oikeudenkäynneissä on niin vaikeaa? Useimmat saavat avustajankin sinne ilmaiseksi, joko kunnalta tai kotivakuutuksensa maksamana. Ja mitä tulee huolto- ja tapaamisriitoihin, lastensuojelu ei ota niihin kantaa, koska Suomen lain mukaan lastensuojelulle ei ole annettu siinä asiassa toimivaltaa. Käräjäoikeus huoltajuusriidassa suorittaa olosuhdeselvityksen molempien vanhempien osalta, sitäkään ei tee lastensuojelu. Rehellisesti sanottuna pidän hyvin ihmeellisenä, että äiti jatkaa vuosia laittamalla lastaan väkivaltaiselle isälle vain koska kokee, että oikeudenkäynti olisi lapselle liian raskas. Oikeesti näin?
Mitä ihmettö lastensuojelulla sitten tekee?
Minun tapauksessa entinen puoliso sääteli voimankäyttöään siten, ettei lyönnistä tullut mustelmaa. Hän tuli karjumaan kasvojen eteen. Ei mustelmaa. Ajoi fyysisesti nurkkaan, karjui, kertoi mitä kykenee tekemään. Ei mustelmaa. Heitti tarvaroilla, isoillakin ja kovilla. Väistin. Ei mustelmaa. Tarkoituksella järjesti tilanteen siten, että taapero tippui korkealta. Ei suostunut turvaamaan lasta, vaikka häntä rukoilin. Tuli valtava mustelma, pelkäsin kallon murtumaa, mentiin lääkäriin, mutta isä ei tietenkään myöntänyt, että oli tahallaan aikaansaanut sattumisen riskin ja riski toteutui. Mitenhän tällaisesta esittää todistetta, kun isä ei tunnusta osuuttaan? Puoliso juotti kahvia, jonka oli keittänyt veteen, jonka satavarmasti tiesi seisseen monta kuukautta avoimessa astiassa. Sain ruokamyrkytyksen. Puoliso ei tietenkään myöntänyt tehneen tätä tahallaan, vaikka tämä oli varmasti ainoa kerta, kun hän ei itse ottanut kahvia, yllätys yllätys. Jos tyyppi on tällä tavalla sadistinen ja taitava, niin ei ole tapaa kerätä todisteita. Aina on sana sanaa vastaan, ja väkivaltaista isää lastensuojelu tukee, väkivallatonta äitiä ei. Kyllä nämä tilanteet voivat olla pikkuisen pirullisempia, kuin mitä moni kuvittelee.