Lue keskustelun säännöt.
Kaikille teille, jotka syyllistätte lähisuhdeväkivallan uhrit: Miksi se ei vain lähde
06.06.2021 |
Virheeni oli luottaa väärään ihmiseen. Miksi uskoin sitten uskoin sen kaiken? Koska hän on taitava. Parhaimmillaan hän on manipuloinnissa ja valehtelussa. Myöhemmin olen nähnyt, että häntä uskovat kaikki muutkin kuin minä alussa.
Mutta minä ymmärsin totuuden ja pakenin. Hänen kostonsa ei kuitenkaan lopu koskaan.
Yli vuosikymmen sitten ymmärsin, että pelastaakseni itseni ja lapseni minun on tehtävä kaikkeni, jotta mies jättäisi meidät rauhaan. Sain apua turvakodista, mutta esimerkiksi lastensuojelu pesi kätensä: 'normaalia eron jälkeistä riitelyä', vaikka pelkäsin kirjaimellisesti kuolevani. Tiesin uhkauksienkin perusteella, että jättäminen ei ole turvallista.
Koko sosiaaliviranomaispuoli käänsi takkinsa sen jälkeen, kun olin työskennellyt meille perusturvallisen, normaalin, ennakoitavan arjen. Lapsen etu on saada pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Tämä biologinen side on tärkeämpää kuin mikään muu. Isää tosin eivät matalan kynnyksen sopimukset kiinnostaneet. Työtön ja luottotiedoton saa ilmaisen oikeusavun elämänsä loppuun saakka. Miksipä ei valjastaa lastensuojelun lisäksi myös oikeuslaitos äitiä ja pientä lasta vastaan. Samalla saa kuormitettua yksinhuoltajaa taloudellisestikin, eikä hän voi tuoda esiin edes elatusmaksujen laiminlöyöntiä näyttämättä itse toden totta kostavalta vieraannuttajalta.
Tiedättekö minkälaista on elää, kun lähisuhdeväkivalta muuttuu kostoksi lapsen kautta? Lapsi kuulustellaan, yhdessä käydään läpi kodin asiat, ajellaan ohi autolla ja tarkkaillaan ja tapaamisten aikana laiminlyödään lapsi, joka palaa kerta toisensa jälkeen itkuisena ja uupuneena takaisin. Tilanteeseen ei saa apua mistään, koska äiti on syyllinen vieraannuttamiseen siitäkin huolimatta, että tapaamiset tapahtuvat ja lapsi puolestaan aivopesty. Isä on huolehtinut ajoissa, että jokainen taho tietää, ettei lapsen sanaan saa luottaa.
Ei yhtäkään päivää ole mennyt ilman uhkaa uusista käänteistä. Lapsi toivoisi normaalia elämää, jossa ei tarvitsisi pelätä mitä tapahtuu seuraaksi. Lapsi suorittaa tapaamisia, ettei mitään pahempaa tapahtuisi. Oikeuslaitoskin perustuu mielikuviin niin, että väitteet näytöittä voittavat dokumentoidun totuuden ja toisen vastapuolen, mutta heikennetyn, kiusatun ja pelkäävän osapuolen kertomuksethan ovat toki vaikempia uskoa. Todisteet turvakodistakin ovat tietenkin vain julmaa mustamaalauskampanjaa. Sinnehän ei hakeuduta, jos pelätään oikeasti.
Lasta ei saa altistaa konflikteille, eikä tehdä hänestä osaa siitä. Olen yrittänyt kaikki keinot, mutta mies väistää kaiken ja keksii aina jotakin uutta. Lapsi on todellakin hänen kostonsa välikappale. Lapsen syntymän olisin voinut estää olematta luottamatta väärän, pahaan ihmiseen, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään, mitä olisin voinut tehdä turvatakseni lapselle hyvän elämän.
Jos olisin jäänyt elämäntilanteeseen miehen kanssa olisin varmasti ennen pitkää kuollut. Olisin kuitenkin voinut olla läsnä lapsen elämässä myös niinä hetkinä kun mies oli niissä. Lapsi ei olisi joutunut vainon välikappaleeksi ja kaikkiin niihin tilanteisiin miehen kanssa kahdestaan. 'Äiti minä tiedän, mitä ahdistus ja pelko on.Mutta kukaan ei välitä.'
Suomi on lähisuhdeväkivallan luvattu maa, eivätkä uhrit todellakaan saa apua, vaan heidät syyllistetään. Tein niin tai näin, olen joka tapauksessa syyllinen. Väkivaltaa ei kuitenkaan saa loppumaan kukaan muu kuin tekijä itse. Jos hän ei itse sitä tee, niin pakkokeinoin. Mutta kukaan ei näe vallankäyttöä, kukaan ei ymmärrä kuvioita, kukaan ei edes yritä. Kiltti, empaattinen, kunnollinen äiti on helpointa syyllistää ja kivittää henkisesti ei ainoastaan vallankäyttäjän, vaan myös kaikkien olemassaolevien muiden tahojen kautta.
Kommentit (244)
Olen saanut sellaisen käsityksen että moni lastensuojelun sossu ikäänkuin pelkää näkemästä todellista tilannetta. Helpompi on syyllistää itkevää ja ahdistunutta äitiä kuin todeta se fakta että kuka hakkasi ja miten hän vain hymyilee katumatta tekojaan.
Oikeaa kärsijää ei kohdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on sellaisia asioita, että ihminen ei pysty sitä ymmärtämään ellei ole itse sitä kokenut. Helppo sanoa miksei lähde. Niin itsekin sanoin, mutta elämä opetti ymmärtämään miksi. Turha sitä on muille opettaa ymmärtämään ei heidän tarvitse. Ennemminkin sanoisin ohjeeksi "älä anna yhtäkään lyöntiä tai potkua tai muuta anteeksi." Anteeksi anto antaa hyväksynnän väkivaltaiselle tehdä se uudelleen. Henkisen väkivallan merkeistä olisi jo hyvä alkaa ottamaan etäisyyttä mikä helpottaa lähtemistä, on voimia ja itsenäisyyttä, itseluottamusta irtaantua.
Lapseen kohdituvassa väkivallassa toinen vanhempi on velvollinen lähtemään jo lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen takia. Sellaiseen ei kannata jäädä miettimään lähtiskö vai eikö ja loppuisko vai eikö. Lapsi on alisteisessa asemassa väkivallan tekijään, kun parisuhtseessa ollaan vielä verrannaisia ennenkuin ollaan täysin suossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut sellaisen käsityksen että moni lastensuojelun sossu ikäänkuin pelkää näkemästä todellista tilannetta. Helpompi on syyllistää itkevää ja ahdistunutta äitiä kuin todeta se fakta että kuka hakkasi ja miten hän vain hymyilee katumatta tekojaan.
Oikeaa kärsijää ei kohdata.
Väkivaltaan kun on hyvin yksinkertaisia ratkaisuja. Siitä väkivallan tekijästä pitää pysyä erossa. Kyllähän meillä on olemassa kaikenlaisia lyömättömiä linjoja ja Jussi -työtä väkivallan tekijöille oman väkivaltaisuutensa hoitamiseksi, mutta ei ne toimi, jos tekijä ei ole itse vahvasti motivoitunut muuttumaan. Harvoin ne ovat. Eli siitä väkivaltaisesta parisuhteesta on luovuttava, turvakodista saa apua ja auttavat uuden asunnon löytymisestä, lasu jeesaa minkä voi ja on olemassa erilaisia väkivaltaterapioita niin äideille kuin lapsillekin työstää kokemuksiaan. Neuvotaan miten haetaan yksinhuoltajuutta tai valvottuja tapaamisia, jos yksinhuoltajuutta ei anneta. Ei meillä ole tarvetta käydä sen väkivallan tekijän kanssa mitään keskusteluja. Mutta lasu ei päätä huoltajuutta eikä kuljettele lapsia tapaamisille. Ne päätökset tehdään Suomen lain mukaan ainoastaan käräjäoikeudessa.
Siinä on tosiaan se, että pahoinpitelevä puoliso saattaa alkaa vainota ja elämä muuttuu vieläkin vaarallisemmaksi. Onhan hän kokenut kolauksen, kun toinen lähti.
Eli se raivo saattaa yltyä ja teot tulevat pahemmiksi. Tästä ei puhuta missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Jos näin on, niin sehän on ihan hirvittävä epäkohta, ja mitätöi koko ajatuksen lasten ”suojelusta”. Eikö mitä suurimmassa määrin ole lastensuojelua juurikin suojella lasta omalta väkivaltaiselta vanhemmaltaan?! Miten on mahdollista että lastensuojelu ei voi puuttua lapseen kohdistuvaan väkivaltaan vaikka olisi siitä tietoinen? Onko tämä totta? Luulisi että lasten suojeleminen fyysisesti ja/tai psyykkisesti vahingoittavilta olosuhteilta omassa kodissa olisi ihan lastensuojelun perustehtävä ja kaiken ydin! Jos näin ei ole, vaan lapsi jää ihan hirviövanhemman armoille jos sen toisen vanhemman voimat tai rohkeus ei riitä vastustamaan, niin herää kysymys MIKÄ SITTEN ON LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ YLIPÄÄTÄÄN??? Jopa lastenpsykiatrialta joudutaan oikeuteen todistamaan jos on epäily että lasta kohdellaan kaltoin vanhemman taholta, joten miten on mahdollista ettei lastensuojelu voi tällaiseen ottaa minkäänlaista kantaa?
Aivan. Mikä on lastensuojelun tehtävä? Olla isien asialla, lasta vastaan? Ehkä Isät lasten asialla ry voisi sujuvasti sulautua lastensuojeluun?
Lastensuojelun tehtävänä on vainota perheitä, joista on herännyt tämä kuuluisa huoli.
Oikeasti suojelua vailla olevat lapset eivät lastensuojelua saa, koska sossuille ei kuulu puuttua kaltoinkohteluun. Kyllä naapurin tai ilkeän sukulaisen tekemä ilmoitus poikii kontaktin sossuihin ja piina alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on tosiaan se, että pahoinpitelevä puoliso saattaa alkaa vainota ja elämä muuttuu vieläkin vaarallisemmaksi. Onhan hän kokenut kolauksen, kun toinen lähti.
Eli se raivo saattaa yltyä ja teot tulevat pahemmiksi. Tästä ei puhuta missään.
Joillakin kyllä
ja joillakin ne kulissit siitä omasta hyvyydestä estää jatkamasta häiriköintiä. Sen puoleen onkin muiden vaikea ymmärtää sitä, että miten niin hyvä ja kiltti ihminen muka on väkivaltainen. Erotilanteessa sitten sitä henkistä väkivaltaa tehdään levittämällä valheita, mutta se on pientä siihen että altistaisi henkensä jatkamalla parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on tosiaan se, että pahoinpitelevä puoliso saattaa alkaa vainota ja elämä muuttuu vieläkin vaarallisemmaksi. Onhan hän kokenut kolauksen, kun toinen lähti.
Eli se raivo saattaa yltyä ja teot tulevat pahemmiksi. Tästä ei puhuta missään.
Eikä moni osaa varoa sitä kostoa mihin väkivaltainen ex kykenee.
Ihan tervettä järkeä se on eikä syyllistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Jos näin on, niin sehän on ihan hirvittävä epäkohta, ja mitätöi koko ajatuksen lasten ”suojelusta”. Eikö mitä suurimmassa määrin ole lastensuojelua juurikin suojella lasta omalta väkivaltaiselta vanhemmaltaan?! Miten on mahdollista että lastensuojelu ei voi puuttua lapseen kohdistuvaan väkivaltaan vaikka olisi siitä tietoinen? Onko tämä totta? Luulisi että lasten suojeleminen fyysisesti ja/tai psyykkisesti vahingoittavilta olosuhteilta omassa kodissa olisi ihan lastensuojelun perustehtävä ja kaiken ydin! Jos näin ei ole, vaan lapsi jää ihan hirviövanhemman armoille jos sen toisen vanhemman voimat tai rohkeus ei riitä vastustamaan, niin herää kysymys MIKÄ SITTEN ON LASTENSUOJELUN TEHTÄVÄ YLIPÄÄTÄÄN??? Jopa lastenpsykiatrialta joudutaan oikeuteen todistamaan jos on epäily että lasta kohdellaan kaltoin vanhemman taholta, joten miten on mahdollista ettei lastensuojelu voi tällaiseen ottaa minkäänlaista kantaa?
Aivan. Mikä on lastensuojelun tehtävä? Olla isien asialla, lasta vastaan? Ehkä Isät lasten asialla ry voisi sujuvasti sulautua lastensuojeluun?
Lastensuojelun tehtävänä on vainota perheitä, joista on herännyt tämä kuuluisa huoli.
Oikeasti suojelua vailla olevat lapset eivät lastensuojelua saa, koska sossuille ei kuulu puuttua kaltoinkohteluun. Kyllä naapurin tai ilkeän sukulaisen tekemä ilmoitus poikii kontaktin sossuihin ja piina alkaa.
Näin ei tietystikkään saisi olla vaikka tätä välillä tapahtuukin. Väkivallan uhria voidaan jopa tahallaan kuormittaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut sellaisen käsityksen että moni lastensuojelun sossu ikäänkuin pelkää näkemästä todellista tilannetta. Helpompi on syyllistää itkevää ja ahdistunutta äitiä kuin todeta se fakta että kuka hakkasi ja miten hän vain hymyilee katumatta tekojaan.
Oikeaa kärsijää ei kohdata.
Ja niin kauan kuin näin menetellään niin sitä vaikeammaksi ihmisille tulee hakea apua. Avunhakeminen voi johtaa väkivallan uhrin syyllistämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa ap. Tuo on raskasta.
Minulla on murto-osa sinun kokemuksestasi, mutta riittävästi, että ymmärrän. Tiesin, että eroaminen on pahempaa kuin miehen kanssa eläminen. Monta kertaa kiukkusin, miksi minun täytyy aina olla se aikuisesti käyttäytyvä, miksi aina minä
Meillä tapahtui niin, että 15-16-vuotiaina lapset katkaisivat välit isäänsä kieltäytyen enää koskaan näkemästä tätä. Ja arvaat tietysti: minä sain kaiken paskan niskaani ja kuulin olevani vieraannuttaja.
Elämäni onnellisin päivä oli se, kun kuopus töytty 18 v. Elämä helpottui kummasti.
Minä ja veljeni myös katkaistiin teininä välit isään. Isä syytti ja syyttää yhä tänäkin päivänä siitä äitiä, vaikka äiti ei koskaan edes sanonut mitään isästä, kyllä me ihan itse nähtiin ja koettiin se hänen touhunsa äidin ohella. Kun menimme hänen luokseen viikonloppuisin, kämppä oli sekaisin, ei ruokaa kaapissa ja hän itse saattoi kadota johonkin ryyppyreissuille ilmoittamatta meille. Ei siihen aikaan soitettu mihinkään sossuille, me vaan tehtiin itse ruokamme ja siivottiin.
Hän myös jaksoi vuosikymmeniä piinata ja kiusata minua siitä etten koskaan soita enkä käy. Minusta tavallaan tuli äidin jälkeen hänen seuraava uhrinsa, koska olin kiltti ja otin vaan vastaan kaikki arvostelut ja syyttelyt. Veljeäni hän ei uskaltanut kiusata koska hän oli paljon kovapäisempi ja antoi tulla samalla mitalla takaisin.
Minusta lasta ei ole edes ihan helppo vieraannuttaa omasta etävanhemmastaan koska lapsi kyllä luonnostaan haluaa olla molempien vanhempien kanssa, vaikkei ne olisikaan mitään vuoden isiä/äitejä. Kyllä minäkin halusin isän luokse aina mennä vaikka tiesin mikä siellä on meininki. Mutta teininä kun tajusin kuinka piittaamaton hän meitä kohtaan oli ollut, niin aloin etääntyä. Veljeni katkaisi välit myöhemmin kuin minä. Asiassa ei äidillä ollut osaa eikä arpaa, hän ei koskaan meille haukkunut isää, päinvastoin yrittää edelleen kannustaa meitä olemaan yhteydessä häneen kun hän vielä elää. Mutta eipä meitä kumpaakaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Kyllä oikeuslaitoksessa tunnistetaan ihmisten järä ja tuska. Koettakaa ymmärtää että oikeudenkäynti perustuu aina näyttöön. Jos ei ole objektiivista todistusaineistoa, niin sitten siihen että kenen sana on uskottavin.
Kerärkää hyvät ihmiset sitä näyttöä näitä väkivaltaisia ihmisiä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Kyllä oikeuslaitoksessa tunnistetaan ihmisten järä ja tuska. Koettakaa ymmärtää että oikeudenkäynti perustuu aina näyttöön. Jos ei ole objektiivista todistusaineistoa, niin sitten siihen että kenen sana on uskottavin.
Kerärkää hyvät ihmiset sitä näyttöä näitä väkivaltaisia ihmisiä vastaan.
Kyllä se käräjäoikeudenkin olosuhdeselvitys ottaa huomioon turvakotijaksot, poliisihälytykset sekä lääkärin paperit, kun vammoja on paikkailtu. Ei väkivallasta sen kummempaa näyttöä tarvitse olla. Ja oikeuspsykologit osaavat kyllä kuulla lapsia ikätasoisesti. Paitsi huoltajuusasia, väkivalta on myös poliisiasia ja tehkää nyt niitä rikosilmoituksia kun kimppuunne käydään. Voi olla, että saatte vielä lähestymiskiellot turvaksenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Kyllä oikeuslaitoksessa tunnistetaan ihmisten järä ja tuska. Koettakaa ymmärtää että oikeudenkäynti perustuu aina näyttöön. Jos ei ole objektiivista todistusaineistoa, niin sitten siihen että kenen sana on uskottavin.
Kerärkää hyvät ihmiset sitä näyttöä näitä väkivaltaisia ihmisiä vastaan.
Kyllä se käräjäoikeudenkin olosuhdeselvitys ottaa huomioon turvakotijaksot, poliisihälytykset sekä lääkärin paperit, kun vammoja on paikkailtu. Ei väkivallasta sen kummempaa näyttöä tarvitse olla. Ja oikeuspsykologit osaavat kyllä kuulla lapsia ikätasoisesti. Paitsi huoltajuusasia, väkivalta on myös poliisiasia ja tehkää nyt niitä rikosilmoituksia kun kimppuunne käydään. Voi olla, että saatte vielä lähestymiskiellot turvaksenne.
Näin varmasti onkin. Lastensuojelu taasen pitää huolen siitä että väkivallan uhri tunteekin itsensä syylliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Kyllä oikeuslaitoksessa tunnistetaan ihmisten järä ja tuska. Koettakaa ymmärtää että oikeudenkäynti perustuu aina näyttöön. Jos ei ole objektiivista todistusaineistoa, niin sitten siihen että kenen sana on uskottavin.
Kerärkää hyvät ihmiset sitä näyttöä näitä väkivaltaisia ihmisiä vastaan.
Kyllä se käräjäoikeudenkin olosuhdeselvitys ottaa huomioon turvakotijaksot, poliisihälytykset sekä lääkärin paperit, kun vammoja on paikkailtu. Ei väkivallasta sen kummempaa näyttöä tarvitse olla. Ja oikeuspsykologit osaavat kyllä kuulla lapsia ikätasoisesti. Paitsi huoltajuusasia, väkivalta on myös poliisiasia ja tehkää nyt niitä rikosilmoituksia kun kimppuunne käydään. Voi olla, että saatte vielä lähestymiskiellot turvaksenne.
Näin varmasti onkin. Lastensuojelu taasen pitää huolen siitä että väkivallan uhri tunteekin itsensä syylliseksi.
Kun edelleenkään tämä ei ole lastensuojelun asia. Minkä ihmeen takia te siellä pyöritte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Kyllä oikeuslaitoksessa tunnistetaan ihmisten järä ja tuska. Koettakaa ymmärtää että oikeudenkäynti perustuu aina näyttöön. Jos ei ole objektiivista todistusaineistoa, niin sitten siihen että kenen sana on uskottavin.
Kerärkää hyvät ihmiset sitä näyttöä näitä väkivaltaisia ihmisiä vastaan.
Kyllä se käräjäoikeudenkin olosuhdeselvitys ottaa huomioon turvakotijaksot, poliisihälytykset sekä lääkärin paperit, kun vammoja on paikkailtu. Ei väkivallasta sen kummempaa näyttöä tarvitse olla. Ja oikeuspsykologit osaavat kyllä kuulla lapsia ikätasoisesti. Paitsi huoltajuusasia, väkivalta on myös poliisiasia ja tehkää nyt niitä rikosilmoituksia kun kimppuunne käydään. Voi olla, että saatte vielä lähestymiskiellot turvaksenne.
Näin varmasti onkin. Lastensuojelu taasen pitää huolen siitä että väkivallan uhri tunteekin itsensä syylliseksi.
Kun edelleenkään tämä ei ole lastensuojelun asia. Minkä ihmeen takia te siellä pyöritte?
Eikö lastensuojelu ole se taho, joka tekee kotiselvityksen? Vaikka tuomari päättää, niin sossujen selvityksestä.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Kyllä oikeuslaitoksessa tunnistetaan ihmisten järä ja tuska. Koettakaa ymmärtää että oikeudenkäynti perustuu aina näyttöön. Jos ei ole objektiivista todistusaineistoa, niin sitten siihen että kenen sana on uskottavin.
Kerärkää hyvät ihmiset sitä näyttöä näitä väkivaltaisia ihmisiä vastaan.
Kyllä se käräjäoikeudenkin olosuhdeselvitys ottaa huomioon turvakotijaksot, poliisihälytykset sekä lääkärin paperit, kun vammoja on paikkailtu. Ei väkivallasta sen kummempaa näyttöä tarvitse olla. Ja oikeuspsykologit osaavat kyllä kuulla lapsia ikätasoisesti. Paitsi huoltajuusasia, väkivalta on myös poliisiasia ja tehkää nyt niitä rikosilmoituksia kun kimppuunne käydään. Voi olla, että saatte vielä lähestymiskiellot turvaksenne.
Näin varmasti onkin. Lastensuojelu taasen pitää huolen siitä että väkivallan uhri tunteekin itsensä syylliseksi.
Kun edelleenkään tämä ei ole lastensuojelun asia. Minkä ihmeen takia te siellä pyöritte?
Eikö lastensuojelu ole se taho, joka tekee kotiselvityksen? Vaikka tuomari päättää, niin sossujen selvityksestä.
Ohis
Ei ole. Käräjäoikeudella on omat sossut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu tässä. Huoltaja on velvollinen vastaamaan lapsen turvallisuudesta. Jos lapsi on toisella huoltajalla väkivallan uhassa, lasta ei sinne laiteta. Toki se toinen huoltaja voi nostaa oikeusjuttua vieraannuttamisesta tai yrittää laittaa käräjäoikeudesta uhkasakkoa, kun tapaamiset eivät toteudu, mutta sitten niin on. Lastensuojelu ei koskaan ota kantaa tapaamisasioihin eikä huoltajuusasioihin, ne te hoidatte käräjillä. Eli summa summarum. Hakekaa niitä yksinhuoltajuuksia, valvottuja tapaamisia, jättäkää laittamatta lasta väkivaltaiselle vanhemmalle, mutta älkää yrittäkö vyöryttää ongelmaa lastensuojelulle.
Oikeuslaitoksessa ei ole osaamista tunnistaa tai huolehtia inhimillisestä tuskasta. Miten kukaan aidosti yhdestäkään lapsesta välittävä uskaltaa pestä kätensä ja jättää auttamatta, erityisesti sillä perusteella, että voi siirtää toimivallan jollekin toiselle taholle? Tiedetään ilman yksittäisten lasten tutkimistakin, että jokainen oikeusprosessi kuormittaa lasta ja myös lähivanhemman kuormituksen kautta lapsen normaali arki ja usein myös taloudellinen hyvinvointi vaarantuvat. Lastensuojelu sulkee silmänsä täysin tältä kuormitukselta. Yhteiskunnan tulisi tehdä kaikkensa, että matalan kynnyksen palvelut toimisivat ja että niissä tunnistettaisiin ne yksilöt, jotka kostavat oikeudenkäynnein entiselle kumppanilleen. Riskitekijöitä voi tunnistaa jo ihan perusasioista: eroa on edeltänyt todistettavasti vallankäyttö, joku kuviossa ilmaisee pelkoa, työttömyys, taloudelliset huolet, useat muutot ja muutenkin epävakaa elämä, päihteet, ilmainen oikeusapu. Varsinkin viimeisin on kannustinloukku ja kaikkia niitä, jotka toistuvasti uhkaavat tai vievät asioita oikeuteen ilmaiseksi pitäisi tarkastella mahdollisina huoltokiusaajina. Kukaan sellainen, joka kykenee asettamaan lapsen edun omansa edelle ei altista lasta toistuville oikeudenkäynneille. Ei kukaan.
Kyllä oikeuslaitoksessa tunnistetaan ihmisten järä ja tuska. Koettakaa ymmärtää että oikeudenkäynti perustuu aina näyttöön. Jos ei ole objektiivista todistusaineistoa, niin sitten siihen että kenen sana on uskottavin.
Kerärkää hyvät ihmiset sitä näyttöä näitä väkivaltaisia ihmisiä vastaan.
Kyllä se käräjäoikeudenkin olosuhdeselvitys ottaa huomioon turvakotijaksot, poliisihälytykset sekä lääkärin paperit, kun vammoja on paikkailtu. Ei väkivallasta sen kummempaa näyttöä tarvitse olla. Ja oikeuspsykologit osaavat kyllä kuulla lapsia ikätasoisesti. Paitsi huoltajuusasia, väkivalta on myös poliisiasia ja tehkää nyt niitä rikosilmoituksia kun kimppuunne käydään. Voi olla, että saatte vielä lähestymiskiellot turvaksenne.
Näin varmasti onkin. Lastensuojelu taasen pitää huolen siitä että väkivallan uhri tunteekin itsensä syylliseksi.
Kun edelleenkään tämä ei ole lastensuojelun asia. Minkä ihmeen takia te siellä pyöritte?
Eikö lastensuojelu ole se taho, joka tekee kotiselvityksen? Vaikka tuomari päättää, niin sossujen selvityksestä.
Ohis
Ei ole. Käräjäoikeudella on omat sossut.
On joo käräjäoikeudella omat sossut, eli olosuhdeselvittäjät, jotka ensimmäiseksi ottavat yhteyttä lastensuojeluun, jotka sitten kertovat, että äiti vieraannuttaa, isä on ihana.
Älä nyt puhu kukkua. Aikuinen nainen pystyy ihan helposti suojelemaan sitä lastaan väkivallalta. Ihan kun ei laita sitä lasta sinne isälle hakattavaksi. Haluatko sinä, että me otetaan se lapsi huostaan, kun et pysty olemaan laittamatta lasta isälle? Kukaan ei väkisin sitä lasta sinulta isälle vie, ei kukaan. Haet tueksesi käräjäoikeudelta yksinhuoltajuuden, niin homma on kunnossa. Vai mitä sinä kuvittelet? Että sossut menevät isän luo sanomaan, että soo soo, älä hakkaa lastasi.