Lue keskustelun säännöt.
Kaikille teille, jotka syyllistätte lähisuhdeväkivallan uhrit: Miksi se ei vain lähde
06.06.2021 |
Virheeni oli luottaa väärään ihmiseen. Miksi uskoin sitten uskoin sen kaiken? Koska hän on taitava. Parhaimmillaan hän on manipuloinnissa ja valehtelussa. Myöhemmin olen nähnyt, että häntä uskovat kaikki muutkin kuin minä alussa.
Mutta minä ymmärsin totuuden ja pakenin. Hänen kostonsa ei kuitenkaan lopu koskaan.
Yli vuosikymmen sitten ymmärsin, että pelastaakseni itseni ja lapseni minun on tehtävä kaikkeni, jotta mies jättäisi meidät rauhaan. Sain apua turvakodista, mutta esimerkiksi lastensuojelu pesi kätensä: 'normaalia eron jälkeistä riitelyä', vaikka pelkäsin kirjaimellisesti kuolevani. Tiesin uhkauksienkin perusteella, että jättäminen ei ole turvallista.
Koko sosiaaliviranomaispuoli käänsi takkinsa sen jälkeen, kun olin työskennellyt meille perusturvallisen, normaalin, ennakoitavan arjen. Lapsen etu on saada pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Tämä biologinen side on tärkeämpää kuin mikään muu. Isää tosin eivät matalan kynnyksen sopimukset kiinnostaneet. Työtön ja luottotiedoton saa ilmaisen oikeusavun elämänsä loppuun saakka. Miksipä ei valjastaa lastensuojelun lisäksi myös oikeuslaitos äitiä ja pientä lasta vastaan. Samalla saa kuormitettua yksinhuoltajaa taloudellisestikin, eikä hän voi tuoda esiin edes elatusmaksujen laiminlöyöntiä näyttämättä itse toden totta kostavalta vieraannuttajalta.
Tiedättekö minkälaista on elää, kun lähisuhdeväkivalta muuttuu kostoksi lapsen kautta? Lapsi kuulustellaan, yhdessä käydään läpi kodin asiat, ajellaan ohi autolla ja tarkkaillaan ja tapaamisten aikana laiminlyödään lapsi, joka palaa kerta toisensa jälkeen itkuisena ja uupuneena takaisin. Tilanteeseen ei saa apua mistään, koska äiti on syyllinen vieraannuttamiseen siitäkin huolimatta, että tapaamiset tapahtuvat ja lapsi puolestaan aivopesty. Isä on huolehtinut ajoissa, että jokainen taho tietää, ettei lapsen sanaan saa luottaa.
Ei yhtäkään päivää ole mennyt ilman uhkaa uusista käänteistä. Lapsi toivoisi normaalia elämää, jossa ei tarvitsisi pelätä mitä tapahtuu seuraaksi. Lapsi suorittaa tapaamisia, ettei mitään pahempaa tapahtuisi. Oikeuslaitoskin perustuu mielikuviin niin, että väitteet näytöittä voittavat dokumentoidun totuuden ja toisen vastapuolen, mutta heikennetyn, kiusatun ja pelkäävän osapuolen kertomuksethan ovat toki vaikempia uskoa. Todisteet turvakodistakin ovat tietenkin vain julmaa mustamaalauskampanjaa. Sinnehän ei hakeuduta, jos pelätään oikeasti.
Lasta ei saa altistaa konflikteille, eikä tehdä hänestä osaa siitä. Olen yrittänyt kaikki keinot, mutta mies väistää kaiken ja keksii aina jotakin uutta. Lapsi on todellakin hänen kostonsa välikappale. Lapsen syntymän olisin voinut estää olematta luottamatta väärän, pahaan ihmiseen, mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään, mitä olisin voinut tehdä turvatakseni lapselle hyvän elämän.
Jos olisin jäänyt elämäntilanteeseen miehen kanssa olisin varmasti ennen pitkää kuollut. Olisin kuitenkin voinut olla läsnä lapsen elämässä myös niinä hetkinä kun mies oli niissä. Lapsi ei olisi joutunut vainon välikappaleeksi ja kaikkiin niihin tilanteisiin miehen kanssa kahdestaan. 'Äiti minä tiedän, mitä ahdistus ja pelko on.Mutta kukaan ei välitä.'
Suomi on lähisuhdeväkivallan luvattu maa, eivätkä uhrit todellakaan saa apua, vaan heidät syyllistetään. Tein niin tai näin, olen joka tapauksessa syyllinen. Väkivaltaa ei kuitenkaan saa loppumaan kukaan muu kuin tekijä itse. Jos hän ei itse sitä tee, niin pakkokeinoin. Mutta kukaan ei näe vallankäyttöä, kukaan ei ymmärrä kuvioita, kukaan ei edes yritä. Kiltti, empaattinen, kunnollinen äiti on helpointa syyllistää ja kivittää henkisesti ei ainoastaan vallankäyttäjän, vaan myös kaikkien olemassaolevien muiden tahojen kautta.
Kommentit (244)
Puoliso pitäisi tutkia perinpohjin ennen mitään sitoumuksia: millainen perhe on puolison kasvattanut. Jos on hyvin rikkonainen ja väkivaltainen tai riitainen perhe, tai jos perhettä ei ole ollenkaan, hälytyskellojen pitäisi soida. Viiden vuoden seurusteluaikana varmaan saa jo aika hyvän käsityksen, jos kaikki asiat on käyty läpi. Joku voi sopia puolisoksi, mutta ei lapsen vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä voimia ja itseluottamus lähteä?
Mies on itse erittäin sairaasta väkivaltaisesta perheestä. Vanhempien ammateista ei uskoisi, miten he elävät neljän seinän sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Mies on itse erittäin sairaasta väkivaltaisesta perheestä. Vanhempien ammateista ei uskoisi, miten he elävät neljän seinän sisällä.
Kuka mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin stoori joka paikassa hohhoijjaa.
En jaksanut lukea koko ketjua mutta koska tuolla puhuttiin lapseen kohdistuvasta kaltoinkohtelusta ja väkivallasta niin sen sanon että omalla kohdallani jos minulla olisi lapsi ja olisin parisuhteessa ukon kanssa joka pahonpitelisi lastani niin viimeisenä keinona t..paisin sen ukon. Lastani suojelisin kaikin keinoin, vaikka sitten siihen viimeiseen.
Olisin täysin valmis menemään istumaan, ei haittaisi pätkääkään kun tietäisin että olisin raivannut yhden xxxxxxxxx maan päältä pois.
Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lisäännyit?
Samaa voisi kysyä sun vanhemmiltasi.
Hyvä lastensuojelun sossu, millä perusteella ja mihin lakiin sekä lainkohtaan nojautuen esität, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta puuttua erolapsen kokemaan väkivaltaan? Kerrotko löytyvätkå nämä nämä lainkohdat lastensuojelulaista tai jostakin muusta laista. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naiset rakastuvat renttuihin ja jännniksiin?
Korjaan, ap, sinua vähän: sanoit, että mikään ei ole tärkeämpää kuin biologinen side vanhempaan tms. Se ei pidä paikkaansa. Mikään ei ole tärkeämpää lapselle kuin perusturvallisuus. Itse lähdin ja väkivallan ja tappouhkausten takia muutin kaikki tietoni salaisiksi. Olin keskustellut asiasta synnytyssairaalassa lääkärin, sos.tt:n ja psykoterapeutin kanssa ja sain heiltä varauksettoman tuen. Perusturvallisuus ensin. Lääkäri sanoi myös, että lapsi kärsii enemmän isän epävakaisuudesta ja ongelmista jos isä on kuvioissa ja äiti pelkää, kuin siitä että isä ei ole elämässä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eronjälkeisen väkivallan takia henkihieverissä kirjoitti:
Hyvä lastensuojelun sossu, millä perusteella ja mihin lakiin sekä lainkohtaan nojautuen esität, että lastensuojelulla ei ole velvollisuutta puuttua erolapsen kokemaan väkivaltaan? Kerrotko löytyvätkå nämä nämä lainkohdat lastensuojelulaista tai jostakin muusta laista. Kiitos!
Erolapsen kokemaan väkivaltaan suhtaudutaan kuten muidenkin lasten kokemaan väkivaltaan. Jos vanhempi ei sitä lopeta, lapsi ei voi asua hänen kanssaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos lapsi etävanhemman luona kokee väkivaltaa, lähivanhemman tulee hakea tapaamissopimukseen tai huoltajuuteen muutosta, jotta lapsen ei tarvitse asua etävanhemman luona ja altistua väkivallalle. Sama toisinpäin. Lastensuojelu ei voi vanhempien puolesta muuttaa tapaamissopimusta tai huoltajuustilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankit parisuhteen? Jokainen tietää parisuhteiden riskit.
Jotkut eivät osaa elää yksin.
Jos AIKUINEN ihminen ei osaa , AIKUINEN ihminen opettelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan ollut osapuolena oikeudenkäynnissä?Keskituloinen maksaa kulunsa aina itse. Oikeudenkäyntikulut per istunto, siis per oikeusaste, ovat noin 10 000 euron luokkaa eikä riitäkään.
Eronjälkeistä väkivaltaa ei meillä ole, ainakaan jos kysytään tietyltä pk-seudun käräjäoikeudelta. Siellä oikeudenkäynti lapsen tapaamisasioissa on näytelmä, jolla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden tai lapsen edun selvittämisen kanssa. Tuomarithan ovat juristeja. Tuomari voi tosiasiassa olla mikä tahansa puoskari (pahoittelut hieman alentavasta tyylistä mutta olen jokusen kerran näissä oikeudenkäynneissä haastettuna istunut). Tuomarilla voi olla yleinen juridiikan tuntemus ja osaamista joltain muilta oikeudenalalta, mutta ei välttämättä lapsen tapaamisiin/ lastensuojeluun liittyvän lainsäädännön tuntemusta saati ymmärrystä siitä, minkä ikäinen lapsi käyttäytyy milläkin tavalla..
Lainsäädännön ja prosessien tuntemus voi todellakin olla tuomareilla erittäin puutteellista. Käsissäni on tuore lapsen tapaamisten täytäntöönpanotuomio nro 4. Siinä todetaan perusteluna minulle määrättäville uhkasakolla esim. että - kun viranomainen (terv.huolto) oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen toivoen lastensuojelulta lisätukea lapsen tapaamisiin haastavassa tilanteessa - niin lapsen äiti ei kertonut mitä lisätukea oli yrittänyt järjestää . Eli tuomari ei tiedä, kuka ja miten lastensuojeluilmoituksen käsittelee ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Hän ei ymmärtänyt edes sitä, että viranomaiset olivat ryhtyneet toimiin, lastenvalvojan ja lastensuojelun yhteistyönä ilmoitusten pohjalta, vaikka tästä oli selvä näyttö. Oli pyritty saamaan sopimusteitse valvotut tapaamiset aikaan, tavattu lasta, vanhempia yhdessä ym. eli toimiin olivat viranomaiset (ja äitikin!) ryhtyneet. Mutta jos tuomari ei osaa hommiaan niin hän ei osaa, ja meillä on iso käräjäoikeus tässä maassa jossa asiaintila on tämä.
Luen näitä keskusteluja vuoden viiveellä, tuntuu, että täällä puhutaan omasta kokemuksestani, niin hyvin asiat on sanoitettu. Kiitos tästä, lohduttaa - ja auttaa ehkä sekoamasta täysin.
Eronjälkeisen väkivallan takia henkihieverissä kirjoitti:
Oletko koskaan ollut osapuolena oikeudenkäynnissä?Keskituloinen maksaa kulunsa aina itse. Oikeudenkäyntikulut per istunto, siis per oikeusaste, ovat noin 10 000 euron luokkaa eikä riitäkään.
Eronjälkeistä väkivaltaa ei meillä ole, ainakaan jos kysytään tietyltä pk-seudun käräjäoikeudelta. Siellä oikeudenkäynti lapsen tapaamisasioissa on näytelmä, jolla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden tai lapsen edun selvittämisen kanssa. Tuomarithan ovat juristeja. Tuomari voi tosiasiassa olla mikä tahansa puoskari (pahoittelut hieman alentavasta tyylistä mutta olen jokusen kerran näissä oikeudenkäynneissä haastettuna istunut). Tuomarilla voi olla yleinen juridiikan tuntemus ja osaamista joltain muilta oikeudenalalta, mutta ei välttämättä lapsen tapaamisiin/ lastensuojeluun liittyvän lainsäädännön tuntemusta saati ymmärrystä siitä, minkä ikäinen lapsi käyttäytyy milläkin tavalla..
Lainsäädännön ja prosessien tuntemus voi todellakin olla tuomareilla erittäin puutteellista. Käsissäni on tuore lapsen tapaamisten täytäntöönpanotuomio nro 4. Siinä todetaan perusteluna minulle määrättäville uhkasakolla esim. että - kun viranomainen (terv.huolto) oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen toivoen lastensuojelulta lisätukea lapsen tapaamisiin haastavassa tilanteessa - niin lapsen äiti ei kertonut mitä lisätukea oli yrittänyt järjestää . Eli tuomari ei tiedä, kuka ja miten lastensuojeluilmoituksen käsittelee ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Hän ei ymmärtänyt edes sitä, että viranomaiset olivat ryhtyneet toimiin, lastenvalvojan ja lastensuojelun yhteistyönä ilmoitusten pohjalta, vaikka tästä oli selvä näyttö. Oli pyritty saamaan sopimusteitse valvotut tapaamiset aikaan, tavattu lasta, vanhempia yhdessä ym. eli toimiin olivat viranomaiset (ja äitikin!) ryhtyneet. Mutta jos tuomari ei osaa hommiaan niin hän ei osaa, ja meillä on iso käräjäoikeus tässä maassa jossa asiaintila on tämä.
Kotivakuutuksissa on normiaaliella ihmisilla oikeudenkäyntiturva. Oikeustieteessä todellakin lähdetään siitä, että kaikki toimenpiteet ja tulokset ja näkemykset on oikeudelle kerrottava. Oikeus ei oleta mitään.
Vanha ketju, mutta en ymmärrä miten liittyy siihen että miksei tuollaisesta suhteesta lähsetä, kun ap nimen omaan lähti?
Ruusuinen on käsityksesi oikeuslaitoksesta! Ei todellakaan tunnisteta.
Siitä on vaikea puhua-podcastin jaksosta Katkeavan metallin ääni Voit kuunnella Danielin tekoset.
"Kosto ei lopu koskaan".
Vihaat itseäsi jos sanot noin.
Ihmisen voimat ovat rajalliset, ei ole mahdollista kiusata ketään loputtomiin. Tuollaisilla ihmisillä on usein muitakin kierroksessa, himo on olemassa mutta se kalvaa väsyksiin heidät. Lopulta voitat.
Lasten ei kuuluisi joutua sopeutumaan, ehkä joskus on semmoinenkin yhteiskunta. Mutta aina ensin on ajateltava itseään.