Kaikki saa vaan kymppejä, älliä ym. Missä ne ihan tavalliset oppilaat oikein luuraa?

Antakaahan eliittimammat niiden lapsienne olla lapsiakin välillä älkääkä aina pakottako pingottamaan.

Suomessa ahkeruudesta rangaistaan. Jos olet liian hyvä koulussa, sinua kiusataan siitä. Ja näemmä myös aikuiset osallistuvat kiusaamiseen. Lokeroivat sinut epätavalliseksi ja muuta.

Todellisuudessa kyse on vain kateudesta kun nämä muut eivät ole itse viitsineet nähdä sitä vaivaa, tai ovat vain liian heikkolahjaisia

saadakseen huippuarvosanoja.

Itsellä oli keskitason arvosanat mutta kunnioitan ihmisiä jotka tekevät parhaansa. Loppujen lopuksi he palvelevat sillä koko yhteiskunnan etua.

Ihan normiväkeä, harmiksesi. Surullista, jos teillä on lähtökohtana, että pärjääminen ei ole lapsillenne edes mahdollista. Tämä kertoo, ettette kovin perillä ole peruskoulun vaatimuksista/lastenne koulunkäynnistä. Vanhempien esimerkistä, oletuksista lapset jäävät alisuorittajiksi. Hirvittävän monella menee valtava potentiaali hukkaan, kun vanhemmat ovat porukkaa, joille peruskoulu on itselleen ollut lähinnä notkumispaikka. Nämä lapset eivät edes saa mahdollisuutta.

Sitten, jos tämä presidenttiin viittaaja ymmärtäisi edes itse lukemaansa, niin olisi helpompi auttaa tarvittaessa omia lapsiaankin opintiellä. Jos ei viitsi siellä tunneilla kuunnella tai tehdä läksyjään, niin noin käy. Tärkeää siksi on, että vanhemmat seuraavat koulumenestystä ja tarvittaessa selvittävät missä mättää.

Itse asiassa presidentti case vain vahvistaa näkemystäni, että peruskoulun asiat ovat ihan perusjuttuja, joiden omaksumiseen ei huippuälyä edellytetä. Fiksumpi saa oppimäärän kiinni helposti myöhemmässäkin vaiheessa (toisella asteella), jos innostus koulutusta kohtaan herää. Vaikea sitä tosin on herättää, jos kotona kutoset ja seiskat ovat ok, tai todistusta ei edes viitsitä vilkaista.

Itse olen ihmetellyt aina missä viipyy amiksien arvostus. He valmistuvat suoraan ammattiin ja lehtiin kuitenkin painetaan ylioppilaiden nimet. Ylioppilaalta menee yliopiston kanssa sellaiset 10 vuotta edes valmistua ja sillä välin amis on tehnyt jo vuosia hommia työelämässä eli vuosikausia maksanut veroja.

Akateeminen voi kaikesta pöhinästä huolimatta valmistua kortistoon hirveällä opintovelalla ja amis hankkia talot ja autot sekä sijoittaa rahastoihin. Loppujen lopuksi se 7-8 keskiarvolla amikseen mennyt voi aivan hyvin pärjätä. Tietysti joku lääkikseen päässyt pärjää todella hyvin jos ei mitään yllättävää tapahdu, mutta yo-tutkinto on vuosikymmenien aikana menettänyt merkitystään ja vain kunnon turboboomer näkee lyyrakotsalla olevan kunnon statusarvon.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normiväkeä, harmiksesi. Surullista, jos teillä on lähtökohtana, että pärjääminen ei ole lapsillenne edes mahdollista. Tämä kertoo, ettette kovin perillä ole peruskoulun vaatimuksista/lastenne koulunkäynnistä. Vanhempien esimerkistä, oletuksista lapset jäävät alisuorittajiksi. Hirvittävän monella menee valtava potentiaali hukkaan, kun vanhemmat ovat porukkaa, joille peruskoulu on itselleen ollut lähinnä notkumispaikka. Nämä lapset eivät edes saa mahdollisuutta.

Sitten, jos tämä presidenttiin viittaaja ymmärtäisi edes itse lukemaansa, niin olisi helpompi auttaa tarvittaessa omia lapsiaankin opintiellä. Jos ei viitsi siellä tunneilla kuunnella tai tehdä läksyjään, niin noin käy. Tärkeää siksi on, että vanhemmat seuraavat koulumenestystä ja tarvittaessa selvittävät missä mättää.

Itse asiassa presidentti case vain vahvistaa näkemystäni, että peruskoulun asiat ovat ihan perusjuttuja, joiden omaksumiseen ei huippuälyä edellytetä. Fiksumpi saa oppimäärän kiinni helposti myöhemmässäkin vaiheessa (toisella asteella), jos innostus koulutusta kohtaan herää. Vaikea sitä tosin on herättää, jos kotona kutoset ja seiskat ovat ok, tai todistusta ei edes viitsitä vilkaista.

Lapsesi muistelevat varmaan tulevaisuudessa suurella lämmöllä kotia jossa piti jatkuvasti pingottaa koulun takia.

Vierailija kirjoitti:

Antakaahan eliittimammat niiden lapsienne olla lapsiakin välillä älkääkä aina pakottako pingottamaan.

Kirjoitin, että peruskoulussa pääsee helposti hyville arvosanoille, mikäli annetut läksyt tehdään ja tunneilla kuunnellaan. Tämä, että pidät normaalia koulutyötä pingottamisena, kertoo sinusta valitettavasti kaiken. 

Samaa mietin. Omani eivät koskaan ole saaneet stipendiä. Esikoinen ei koskaan loistanut missään paitsi hyvässä käytöksessä. Päättötodistuksessa oli kasirivistö. Keskiarvo tasan kahdeksan, ei yhtään seiskaa tai ysiä edes. On tasainen kaikessa. Jotkut kasit heikompia, jotkut mielestäni piti olla ysi, mutta kasi vaan tuli. En ymmärrä. Esimerkiksi liikunnassa on taitava ja tekevä, silti hiljaisena ja tapettina sai vain kasin, kun suulas ja jopa purnaava saa ysin. Käytös oli ysi ja siitä olin ylpeä! Sai arvostusta ystävällisenä ja toisia huomioivana loppujen lopuksi. Se käytöskin oli kasi ysiluokkaan saakka ja ainoa peruste hiljaisuus. Ysillä sentään lv ensimmäisen kerran mainitsi sen, että ottaa aina ryhmäänsä sen, joka meinaa syrjäytyä ja on muutenkin sellainen rauhallinen liima luokassa, joka huolehtii, ettei kukaan jää yksin ja auttaa toisia. Vihdoin huomasivat sen, että ollaakseen sosiaalisesti taitava ja käytös erinomaista, ei tarvitse olla näkyvästi suuna ja päänä.

Tuntuu, että FB:ssäkin kaikilla on loistavat todistukset ja stipendit kädessä. En tiedä, annetaanko jossain maaseudulla enemmän stipendejä, mutta kun kaikkilla peruspölliköilläkin on parikin stipediä. Meillä saa yksi luokassa, se kympin oppilas. Ei muut.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt aina missä viipyy amiksien arvostus. He valmistuvat suoraan ammattiin ja lehtiin kuitenkin painetaan ylioppilaiden nimet. Ylioppilaalta menee yliopiston kanssa sellaiset 10 vuotta edes valmistua ja sillä välin amis on tehnyt jo vuosia hommia työelämässä eli vuosikausia maksanut veroja.

Akateeminen voi kaikesta pöhinästä huolimatta valmistua kortistoon hirveällä opintovelalla ja amis hankkia talot ja autot sekä sijoittaa rahastoihin. Loppujen lopuksi se 7-8 keskiarvolla amikseen mennyt voi aivan hyvin pärjätä. Tietysti joku lääkikseen päässyt pärjää todella hyvin jos ei mitään yllättävää tapahdu, mutta yo-tutkinto on vuosikymmenien aikana menettänyt merkitystään ja vain kunnon turboboomer näkee lyyrakotsalla olevan kunnon statusarvon.

Höpöhöpö. Amisten tyttömyys on korkeampaa kuin akateemisten ja pääosin akateemiset menee tuloissa ohi elämänsä aikana.

Lapsesi muistelevat varmaan tulevaisuudessa suurella lämmöllä kotia jossa piti jatkuvasti pingottaa koulun takia.[/quote]

Ja siinä toinen =). Millä tavalla joutuneet jatkuvasti pingottamaan =) =). Tekemään läksyt? Uskon, että tulevat lämmöllä muistamaan kotia, jossa lasten elämästä ollaan kiinnostuneita ja annetaan parhaat mahdolliset lähtökohdat tulevaisuuteen. Hyvät numerot kasvattavat itsetuntoa (kenen tahansa lapsen), josta syntyy hyvän kierrettä. Käsitys itsestä ei-pärjäävänä, osaavana, tyhmänä, laiskana jne. laskee itsetuntoa, kouluvastaisuutta ja kierre toiseen suuntaan on valmis. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt aina missä viipyy amiksien arvostus. He valmistuvat suoraan ammattiin ja lehtiin kuitenkin painetaan ylioppilaiden nimet. Ylioppilaalta menee yliopiston kanssa sellaiset 10 vuotta edes valmistua ja sillä välin amis on tehnyt jo vuosia hommia työelämässä eli vuosikausia maksanut veroja.

Akateeminen voi kaikesta pöhinästä huolimatta valmistua kortistoon hirveällä opintovelalla ja amis hankkia talot ja autot sekä sijoittaa rahastoihin. Loppujen lopuksi se 7-8 keskiarvolla amikseen mennyt voi aivan hyvin pärjätä. Tietysti joku lääkikseen päässyt pärjää todella hyvin jos ei mitään yllättävää tapahdu, mutta yo-tutkinto on vuosikymmenien aikana menettänyt merkitystään ja vain kunnon turboboomer näkee lyyrakotsalla olevan kunnon statusarvon.

Miksi amikset määrittelevät elämäänsä aina työn ja palkan kautta? 

Vierailija kirjoitti:

Ihan normiväkeä, harmiksesi. Surullista, jos teillä on lähtökohtana, että pärjääminen ei ole lapsillenne edes mahdollista. Tämä kertoo, ettette kovin perillä ole peruskoulun vaatimuksista/lastenne koulunkäynnistä. Vanhempien esimerkistä, oletuksista lapset jäävät alisuorittajiksi. Hirvittävän monella menee valtava potentiaali hukkaan, kun vanhemmat ovat porukkaa, joille peruskoulu on itselleen ollut lähinnä notkumispaikka. Nämä lapset eivät edes saa mahdollisuutta.

Sitten, jos tämä presidenttiin viittaaja ymmärtäisi edes itse lukemaansa, niin olisi helpompi auttaa tarvittaessa omia lapsiaankin opintiellä. Jos ei viitsi siellä tunneilla kuunnella tai tehdä läksyjään, niin noin käy. Tärkeää siksi on, että vanhemmat seuraavat koulumenestystä ja tarvittaessa selvittävät missä mättää.

Itse asiassa presidentti case vain vahvistaa näkemystäni, että peruskoulun asiat ovat ihan perusjuttuja, joiden omaksumiseen ei huippuälyä edellytetä. Fiksumpi saa oppimäärän kiinni helposti myöhemmässäkin vaiheessa (toisella asteella), jos innostus koulutusta kohtaan herää. Vaikea sitä tosin on herättää, jos kotona kutoset ja seiskat ovat ok, tai todistusta ei edes viitsitä vilkaista.

Minulle koulu oli helppoa. Kuten pojillesi. Perustekemisellä aina reilusti päälle ysin keskiarvo. Kouluttauduin aineenopettajaksi, kertokoon se nyt siitä, että arvostan koulutusta. Siispä olen myös aina ollut lasteni koulunkäynnistä kiinnostunut, ja olen heitä aina parhaani mukaan tukenut. Voit olla varma, että vanhempien panostuksesta ei meillä koulumenestys ole ollut kiinni. Lapsilleni ei kuitenkaan koulu ole samalla tavalla helppoa kuin minulle oli. Tai sinun pojillesi on. Heiltä vaatii enemmän kuin sitä minun perustekemistä saada se kasi tokariin. Ajattele, että on oikeasti lapsia ja nuoria, jotka tekevät kaikkensa, eivätkä silti yllä sitä kasia parempaan. Mitä se tekee heidän itsetunnolleen, kun joku tulee ja sanoo, että sinun pitää vain kuunnella ja oppia, sillä tavalla niitä ysejä ja kymppejä saadaan, eihän peruskoulussa edes mitään vaikeita asioita opeteta?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt aina missä viipyy amiksien arvostus. He valmistuvat suoraan ammattiin ja lehtiin kuitenkin painetaan ylioppilaiden nimet. Ylioppilaalta menee yliopiston kanssa sellaiset 10 vuotta edes valmistua ja sillä välin amis on tehnyt jo vuosia hommia työelämässä eli vuosikausia maksanut veroja.

Akateeminen voi kaikesta pöhinästä huolimatta valmistua kortistoon hirveällä opintovelalla ja amis hankkia talot ja autot sekä sijoittaa rahastoihin. Loppujen lopuksi se 7-8 keskiarvolla amikseen mennyt voi aivan hyvin pärjätä. Tietysti joku lääkikseen päässyt pärjää todella hyvin jos ei mitään yllättävää tapahdu, mutta yo-tutkinto on vuosikymmenien aikana menettänyt merkitystään ja vain kunnon turboboomer näkee lyyrakotsalla olevan kunnon statusarvon.

Tyypillistä amistilitystä.

Tärkeää on talot ja autot hirvittävillä osamaksusoppareilla. Kun lähärin ja putkarin älvärin pihalla kuuluu olla se velka-Audi ”menestyksen” merkkinä. Motonetistä suurin Weber käryämään takapihan postimerkkiterassille ja talvella 180 tuumainen televisio loimottaa Temppareita rouvalle, kun mies imee halpaa kaljaa kotibaarissaan.

Siinähän sitä, ”pärjäämistä”

Akateemisella koulutuksella etsitään sellaista paikkaa maailmassa, että joka aamu ei vi tu ta lähteä työmaalle ja elämässä on muuta tärkeää kuin uusimmat elektroniikkahärpäkkeet ja velkainen auto pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaahan eliittimammat niiden lapsienne olla lapsiakin välillä älkääkä aina pakottako pingottamaan.

Kirjoitin, että peruskoulussa pääsee helposti hyville arvosanoille, mikäli annetut läksyt tehdään ja tunneilla kuunnellaan. Tämä, että pidät normaalia koulutyötä pingottamisena, kertoo sinusta valitettavasti kaiken. 

Ai kertoo se kaiken? Jumalauta, sinä olet kympin oppilaan lisäksi vielä selvänäkijäkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt aina missä viipyy amiksien arvostus. He valmistuvat suoraan ammattiin ja lehtiin kuitenkin painetaan ylioppilaiden nimet. Ylioppilaalta menee yliopiston kanssa sellaiset 10 vuotta edes valmistua ja sillä välin amis on tehnyt jo vuosia hommia työelämässä eli vuosikausia maksanut veroja.

Akateeminen voi kaikesta pöhinästä huolimatta valmistua kortistoon hirveällä opintovelalla ja amis hankkia talot ja autot sekä sijoittaa rahastoihin. Loppujen lopuksi se 7-8 keskiarvolla amikseen mennyt voi aivan hyvin pärjätä. Tietysti joku lääkikseen päässyt pärjää todella hyvin jos ei mitään yllättävää tapahdu, mutta yo-tutkinto on vuosikymmenien aikana menettänyt merkitystään ja vain kunnon turboboomer näkee lyyrakotsalla olevan kunnon statusarvon.

Miksi amikset määrittelevät elämäänsä aina työn ja palkan kautta? 

Miksi akateemiset määrittelevät elämäänsä aina koulutuksensa kautta? Persaukisena sossun elättinä varmasti onkin helvetisti merkitystä sillä että valmistui maisteriksi.

Kirjoitin aikoinaan C:n paperit, mutta hyvin pärjäsin yliopistossa ja jatkoin jatko-opintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Omani eivät koskaan ole saaneet stipendiä. Esikoinen ei koskaan loistanut missään paitsi hyvässä käytöksessä. Päättötodistuksessa oli kasirivistö. Keskiarvo tasan kahdeksan, ei yhtään seiskaa tai ysiä edes. On tasainen kaikessa. Jotkut kasit heikompia, jotkut mielestäni piti olla ysi, mutta kasi vaan tuli. En ymmärrä. Esimerkiksi liikunnassa on taitava ja tekevä, silti hiljaisena ja tapettina sai vain kasin, kun suulas ja jopa purnaava saa ysin. Käytös oli ysi ja siitä olin ylpeä! Sai arvostusta ystävällisenä ja toisia huomioivana loppujen lopuksi. Se käytöskin oli kasi ysiluokkaan saakka ja ainoa peruste hiljaisuus. Ysillä sentään lv ensimmäisen kerran mainitsi sen, että ottaa aina ryhmäänsä sen, joka meinaa syrjäytyä ja on muutenkin sellainen rauhallinen liima luokassa, joka huolehtii, ettei kukaan jää yksin ja auttaa toisia. Vihdoin huomasivat sen, että ollaakseen sosiaalisesti taitava ja käytös erinomaista, ei tarvitse olla näkyvästi suuna ja päänä.

Tuntuu, että FB:ssäkin kaikilla on loistavat todistukset ja stipendit kädessä. En tiedä, annetaanko jossain maaseudulla enemmän stipendejä, mutta kun kaikkilla peruspölliköilläkin on parikin stipediä. Meillä saa yksi luokassa, se kympin oppilas. Ei muut.

Eri kouluissa ja kaupungeissa on ihan eri määriä ja perusteita stidenpeille. Toisissa jaetaan paljon stipendejä ja toisissa ei. Monet säätiöt ja yhdistykset, sekä myös yksityishenkilöt lahjoittavat stipendejä. Eli perinteisesti parhaan keskiarvon lisäksi voi olla vaikka mitä. Oman lapseni koulussa oli esim. Kaveruudesta, parhaiten koulunkäyntiään parantaneille, kotitaloudesta tuli monia ja myös maa-ja metsätaloudesta kiinnostuneille ja teknisen työn osaajille, sekä aineissa myös äidinkielessä muutamalle. Oppilaskunnan jäsenille ja tukioppilaille toimineille tuli myös.

Itse jäin miettimään miten tällaisessa kaupungin keskustan koulussa Uudellamaalla olikin ”agraariyhteiskunnan” taitoja korostavien aineiden stipendit hyvin esillä, eli kotitalous, tekninen työ ja maa- ja metsätalous (jolle ei ole edes omaa ainetta). Samaan aikaan muista aineista ei saanut kuin lähinnä muutama äidinkielestä. Esimerkiksi muista kielistä tai mistään matemaattisista aineista ei jaettu.

Minä olen miettinyt, että annetaanko nykyään helpommin hyviä numeroita ja minkä verran opettaja vaikuttaa, siis peruskoulussa. Itselläni oli yläasteen päästötodistuuksesssa 8,3 keskiarvo ja monet piti minua hyvänä oppilaana, ehkä siksi kun matematiikka oli 10. Hain maalaislukioon, koska se oli lähin, ja sinne pääsin helposti. Lukiosta sain M:n paperit ja pitkä matematiikka oli L. Pelkästään sillä olisin päässyt tietyille aloille yliopistoon.

Lapseni pääsi nyt seiskalta ja keskiarvo oli 8,5. Mun mielestä tosi hyvä, kun omaani vertaan. Katselin eilen viimevuotisia lukioiden keskiarvorajoja. Kaupungissa on noin kymmenen "tavallista" lukiota, kun jätetään pois ruotsinkielinen-, musiikki- ja liikuntalukio ym. Suurimmassa osassa näistä on liian korkea keskiarvo, jos tuolla keskiarvolla hakisi. Pari vaihtoehtoa on, jos miettii järkevää koulumatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normiväkeä, harmiksesi. Surullista, jos teillä on lähtökohtana, että pärjääminen ei ole lapsillenne edes mahdollista. Tämä kertoo, ettette kovin perillä ole peruskoulun vaatimuksista/lastenne koulunkäynnistä. Vanhempien esimerkistä, oletuksista lapset jäävät alisuorittajiksi. Hirvittävän monella menee valtava potentiaali hukkaan, kun vanhemmat ovat porukkaa, joille peruskoulu on itselleen ollut lähinnä notkumispaikka. Nämä lapset eivät edes saa mahdollisuutta.

Sitten, jos tämä presidenttiin viittaaja ymmärtäisi edes itse lukemaansa, niin olisi helpompi auttaa tarvittaessa omia lapsiaankin opintiellä. Jos ei viitsi siellä tunneilla kuunnella tai tehdä läksyjään, niin noin käy. Tärkeää siksi on, että vanhemmat seuraavat koulumenestystä ja tarvittaessa selvittävät missä mättää.

Itse asiassa presidentti case vain vahvistaa näkemystäni, että peruskoulun asiat ovat ihan perusjuttuja, joiden omaksumiseen ei huippuälyä edellytetä. Fiksumpi saa oppimäärän kiinni helposti myöhemmässäkin vaiheessa (toisella asteella), jos innostus koulutusta kohtaan herää. Vaikea sitä tosin on herättää, jos kotona kutoset ja seiskat ovat ok, tai todistusta ei edes viitsitä vilkaista.

Minulle koulu oli helppoa. Kuten pojillesi. Perustekemisellä aina reilusti päälle ysin keskiarvo. Kouluttauduin aineenopettajaksi, kertokoon se nyt siitä, että arvostan koulutusta. Siispä olen myös aina ollut lasteni koulunkäynnistä kiinnostunut, ja olen heitä aina parhaani mukaan tukenut. Voit olla varma, että vanhempien panostuksesta ei meillä koulumenestys ole ollut kiinni. Lapsilleni ei kuitenkaan koulu ole samalla tavalla helppoa kuin minulle oli. Tai sinun pojillesi on. Heiltä vaatii enemmän kuin sitä minun perustekemistä saada se kasi tokariin. Ajattele, että on oikeasti lapsia ja nuoria, jotka tekevät kaikkensa, eivätkä silti yllä sitä kasia parempaan. Mitä se tekee heidän itsetunnolleen, kun joku tulee ja sanoo, että sinun pitää vain kuunnella ja oppia, sillä tavalla niitä ysejä ja kymppejä saadaan, eihän peruskoulussa edes mitään vaikeita asioita opeteta?

Miksi helpolla pärjääjien pitäisi kokea pärjäämisestään huonoa omaatuntoa? Miksi se olisi heidän vikansa jos keskivertopuurtajat eivät yrittämisestään huolimatta menesty sen kummemmin?

Suomalaisen perusopetuksen vaatimukset ovat oikeasti aika vaatimattomalla tasolla nykyään juurikin tuon ”kaikki pelaa” taaperruksen takia. Enää ei haluta opettaa ja vaatia, koska lahjattomammat ja hitaammat voivat pahoittaa mielensä. Kaikessa mennään se hitaimman ehdoilla. Integraatio vain pahentaa tilannetta.

Itse olin täydellisen kunnianhimoton alisuorittaja ja mitään tekemättä olin sellainen 8,5:n oppilas, enkä edes yrittänyt parempaa. Nyt oma lapseni toi kotiin 9.9 keskiarvon. Tekemättä yhtään mitään. Hänelle ei todellakaan opeteta peruskoulussa mitään vaikeaa. Pitäiskö olla iloitsematta, että niiden mieli ei pahoitu, joilla on vaikeampaa?

Suomi on kyllä ankeuttajien luvattu maa, kun menestystä ei saa juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normiväkeä, harmiksesi. Surullista, jos teillä on lähtökohtana, että pärjääminen ei ole lapsillenne edes mahdollista. Tämä kertoo, ettette kovin perillä ole peruskoulun vaatimuksista/lastenne koulunkäynnistä. Vanhempien esimerkistä, oletuksista lapset jäävät alisuorittajiksi. Hirvittävän monella menee valtava potentiaali hukkaan, kun vanhemmat ovat porukkaa, joille peruskoulu on itselleen ollut lähinnä notkumispaikka. Nämä lapset eivät edes saa mahdollisuutta.

Sitten, jos tämä presidenttiin viittaaja ymmärtäisi edes itse lukemaansa, niin olisi helpompi auttaa tarvittaessa omia lapsiaankin opintiellä. Jos ei viitsi siellä tunneilla kuunnella tai tehdä läksyjään, niin noin käy. Tärkeää siksi on, että vanhemmat seuraavat koulumenestystä ja tarvittaessa selvittävät missä mättää.

Itse asiassa presidentti case vain vahvistaa näkemystäni, että peruskoulun asiat ovat ihan perusjuttuja, joiden omaksumiseen ei huippuälyä edellytetä. Fiksumpi saa oppimäärän kiinni helposti myöhemmässäkin vaiheessa (toisella asteella), jos innostus koulutusta kohtaan herää. Vaikea sitä tosin on herättää, jos kotona kutoset ja seiskat ovat ok, tai todistusta ei edes viitsitä vilkaista.

Minulle koulu oli helppoa. Kuten pojillesi. Perustekemisellä aina reilusti päälle ysin keskiarvo. Kouluttauduin aineenopettajaksi, kertokoon se nyt siitä, että arvostan koulutusta. Siispä olen myös aina ollut lasteni koulunkäynnistä kiinnostunut, ja olen heitä aina parhaani mukaan tukenut. Voit olla varma, että vanhempien panostuksesta ei meillä koulumenestys ole ollut kiinni. Lapsilleni ei kuitenkaan koulu ole samalla tavalla helppoa kuin minulle oli. Tai sinun pojillesi on. Heiltä vaatii enemmän kuin sitä minun perustekemistä saada se kasi tokariin. Ajattele, että on oikeasti lapsia ja nuoria, jotka tekevät kaikkensa, eivätkä silti yllä sitä kasia parempaan. Mitä se tekee heidän itsetunnolleen, kun joku tulee ja sanoo, että sinun pitää vain kuunnella ja oppia, sillä tavalla niitä ysejä ja kymppejä saadaan, eihän peruskoulussa edes mitään vaikeita asioita opeteta?

Miksi helpolla pärjääjien pitäisi kokea pärjäämisestään huonoa omaatuntoa? Miksi se olisi heidän vikansa jos keskivertopuurtajat eivät yrittämisestään huolimatta menesty sen kummemmin?

Suomalaisen perusopetuksen vaatimukset ovat oikeasti aika vaatimattomalla tasolla nykyään juurikin tuon ”kaikki pelaa” taaperruksen takia. Enää ei haluta opettaa ja vaatia, koska lahjattomammat ja hitaammat voivat pahoittaa mielensä. Kaikessa mennään se hitaimman ehdoilla. Integraatio vain pahentaa tilannetta.

Itse olin täydellisen kunnianhimoton alisuorittaja ja mitään tekemättä olin sellainen 8,5:n oppilas, enkä edes yrittänyt parempaa. Nyt oma lapseni toi kotiin 9.9 keskiarvon. Tekemättä yhtään mitään. Hänelle ei todellakaan opeteta peruskoulussa mitään vaikeaa. Pitäiskö olla iloitsematta, että niiden mieli ei pahoitu, joilla on vaikeampaa?

Suomi on kyllä ankeuttajien luvattu maa, kun menestystä ei saa juhlia.

Mistä ihmeestä tuon ajatuksen keksit? En puhunut mitään tuollaista. Yritin vain kommentillani sanoa, että vaikka siitä kasistakin saa iloita ja olla ylpeä. Että on paljon oppilaita, joille se ei ole alisuorittamista, tai lusmuilua, tai sitä että kotona ei lasten koulunkäynti kiinnosta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ihmetellyt aina missä viipyy amiksien arvostus. He valmistuvat suoraan ammattiin ja lehtiin kuitenkin painetaan ylioppilaiden nimet. Ylioppilaalta menee yliopiston kanssa sellaiset 10 vuotta edes valmistua ja sillä välin amis on tehnyt jo vuosia hommia työelämässä eli vuosikausia maksanut veroja.

Akateeminen voi kaikesta pöhinästä huolimatta valmistua kortistoon hirveällä opintovelalla ja amis hankkia talot ja autot sekä sijoittaa rahastoihin. Loppujen lopuksi se 7-8 keskiarvolla amikseen mennyt voi aivan hyvin pärjätä. Tietysti joku lääkikseen päässyt pärjää todella hyvin jos ei mitään yllättävää tapahdu, mutta yo-tutkinto on vuosikymmenien aikana menettänyt merkitystään ja vain kunnon turboboomer näkee lyyrakotsalla olevan kunnon statusarvon.

Miksi amikset määrittelevät elämäänsä aina työn ja palkan kautta? 

Miksi akateemiset määrittelevät elämäänsä aina koulutuksensa kautta? Persaukisena sossun elättinä varmasti onkin helvetisti merkitystä sillä että valmistui maisteriksi.

Ylivoimaisesti suurin osa akateemisesti koulutetuista ei ole sossuelättejä. Ja tiedät sen hyvin itsekin.

Suurin osa sossun elättämistä on juuri niitä näköalattomia, koulu- ja koulutusvastaisia elämänkoulun akateemikkoja, joilla elämä meni ohi jo alakoulussa.