Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai 9 todistuksen vaikka kokeista tuli kymppejä
05.06.2021 |
Hyvä todistus mutta vähän harmittaa. Miten voi olla että todistuksessa ei näy esim äidinkieli vaikka kaikki kokeet oli kymppejä ja kirjoitelmat pitkiä ja hyviä.
Toisaalta on vähän ujo lapsi mutta kyllä kuulemma yrittää olla aktiivinen tunnilla. Pitääkö koulun jo nyt rankaista lasta introvertistä luonteesta?
Kommentit (316)
Numerot korjataan pärstäkertoimella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vaikeus kympin saamisessa äidinkielestä ja kirjallisuudesta on, että se on taito-, tieto- ja taideaine samassa paketissa. Pitää olla hyvä kirjoittaja, niin asiateksteissä kuin kaunokirjallisemmissa, pitää on hyvä analysoimaan kirjallisuutta, pitää olla mielellään innokas lukija vapaa-ajallakin, koska vain siten oma luku- ja kirjoitustaito kehittyy, pitää ymmärtää kielen rakenteita (kielioppi), pitää hallita muuta kielitietoutta, pitää olla mediaosaamista ja -ymmärrystä, pitää olla taitava puheviestijä (esim. neuvottelut, väittelyt, esiintymistilanteet). Harva on kympin tasoa näissä kaikissa. Harva myös lukee niin paljon, että kieli saisi mahdollisuuden kehittyä kympin tasolle.
Joku voi pitää sitä epäreiluna, että se ei ihan riitä kymppiin, mitä opit tekemällä sen, mitä koulussa käydään tunneilla, mutta näin on monessa muussakin aineessa (pitkälti ainakin taito- ja taideaineissa). Erilaisten taitojen ja oman ajattelun esittämisessä kympin saaja osaa soveltaa, ymmärtää syvällisemmin sitä, mitä tunneilla on käsitelty ja on myös halukas oppimaan.
Pitää muistaa, että ysi on todella hyvä arvosana ja että peruskoulun päättötodistukseen kasin saanut on saavuttanut peruskoulun tavoitteet. Kasi on virallisesti hyvää osaamista. Jos kympin saisi helpolla, mekaanisella osaamisella, asioita toistamalla, sen arvo ei olisi sama kuin mikä se nyt on. Annan ilomielin kympin silloin kun on sen paikka, mutta tosiaan, omassa aineessani äikässä niitä kymppejä ei kauhean paljoa tule. Sama tilanne on kollegoilla.
Toivoisin, että huoltajatkin muistaisivat, ettei kouluarvosana ole kuin kouluarvosana. Se kertoo, mitä on sillä hetkellä annetuissa tehtävissä onnistunut osoittamaan osaamisestaan. Se ei kerro ihmisarvoa eikä edes sitä, kuinka hyvä voi olla kyseessä olevan kouluaineen asioissa jossain toisessa tilanteessa. Ja joku voi olla vaikkapa todella lahjakas kirjoittaja, mutta jokin muu äikän osa-alue ei ole kympin tasoa, eikä todistuksessa siksi ole kymppiä. Mutta jos oppilas ei ymmärrä todistukseen saamaansa arvosanaa, siitä kannattaa kysäistä. Itselläni on vuoden aikana noin 10 numeroarvioitavaa tehtävää per oppilas. Lisäksi on työskentely, kaikki se, mitä ei arvioida numerolla. Todistuksen arvosanaan vaikuttaa todella moni asia, ja jos saisin heivata arvioinnin työstäni, olisin ikionnellinen. Arvosanat ovat tärkeitä oppilaille ja huoltajille, itselleni tärkeää on oppilaan työskentely ja sen kautta oppiminen, asioiden oivaltaminen ja oman ajattelun kehittäminen.
.
Vierailija kirjoitti:
Nuo arviointimenetelmät ovat siinä mielessä erikoisia ettei tuollaisilla ole yliopistossa mitään merkitystä. Vain koe / tentti ratkaisee sekä joissain aineissa harjoitustyöt.
Miten opetusala perustelee arvioinnin, jolla ei ole ammattiin valmistavan koulutuksen kanssa yhtenevää arviointimenetelmää? Esimerkiksi matemaattisen osaamisen kannalta jollain aktiivisella tuntiosallistumisella ei ole mitään merkitystä lopputuloksen kanssa.
No onhan sillä numeroa pudottava vaikutus jos tunnilla on omissa maailmoissaan tai naama norsun v:llä... kumpikaan ei ole positiivista tuntiaktiivisuutta.
Täällä näkyykin olevan paljon opettajia puolustamassa nykyistä pärstäkerroin ja turpavärkkisysteemiä. Meiltä ei tule opettajille lahjoja jos on annettu epäoikeudenmukaisia arvosanoja, vaikka laittavat milloin minkäkinlaisia lahjatoivomuslistoja, tähän eivät silti pysty vaikuttamaan.
"Toivoisin, että huoltajatkin muistaisivat, ettei kouluarvosana ole kuin kouluarvosana"
Täyttä pskaa. 9. luokan päättötodistuksella haetaan jatko-opintoihin ja parhaimmat menevät parhaimpiin lukioihin, joista taas on parempi mahdollisuus päästä hyvään korkeakouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Toivoisin, että huoltajatkin muistaisivat, ettei kouluarvosana ole kuin kouluarvosana"
Täyttä pskaa. 9. luokan päättötodistuksella haetaan jatko-opintoihin ja parhaimmat menevät parhaimpiin lukioihin, joista taas on parempi mahdollisuus päästä hyvään korkeakouluun.
Tämä juuri on se ongelma minusta. Kouluarvosana alkaa olla liian monelle jonkinlainen ihmisarvon mitta. Totta kai peruskoulun päättötodistuksella haetaan eteenpäin, mutta ei se silti kerro nuoren ihmisarvoa. Lopulta se ei edes kerro, mitä mahdollisuuksia nuorella on elämässä, sillä ei se ole lopullinen totuus mistään. Ja kun katson arvosanaorientoituneita nuoria, jotka uupuvat taakkansa alla, en edes toivo, että kouluissa olisi yhtään enempää arvosanaorientuneita opettajia - onneksi heitä ei ole paljon. Lopulta tärkeintä on oppia luottamaan omiin kykyihin ja kestämään pettymyksiäkin. Silloin pääsee elämässä eteenpäin, yleensä aika lailla sinne, minne tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa ainakin sen, että jotkut vanhemmat "jalostavat " lastaan kuin jotain näyttelyesinettä. Ihan oikeasti ap, ei pienen koululaisen todistuksen numeroilla ole mitään merkitystä JA kasi on hyvä numero. Kympin tavoittelu on sairasta, varsinkin kun se tavoittelija on vanhempi ja lapsi raukka ei osaa itsekään enää iloita kasista. Kyllä on opettajillakin kestämistä hirviövanhemmissa. Jäikö omalta kouluajalta kympit saamatta ja nyt lasten kautta ne haetaan? Vai oliko oma lapsuus yhtä puurtamista ja se kostetaan nyt omille lapsille?
Tuhat kertaa tämä! Ihmettelen työkseni yliopisto-opiskelijoiden jatkuvasti nousevaa burnout- ja masennuskäyrää, olen luullut että lukio on imenyt raukoista mehut. Mutta sehän näemmä alkaakin jo ala-asteella. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä poika?
Taas pojan äiti yrittää selittää itselleen miksi oma poika ei saanut hyviä numeroita. Olisko aika jo herätä todellisuuteen ja myöntää että se poika ei vaan osaa.
Äikän numerot 10+, 8 1/2 ja 9-. Eikö muka osaa?
Tytöt saavat tutkitusti parempia arvosanoja kuin pojat samalla tai jopa heikommalla osaamisella.
Ja mikä oli numero?
8 ja tästä on jo tehty arvioinnin oikaisupyyntö opettajalle.
Millä luokalla kun oikaisupyyntö tehdään? Varmasti ylioppilastodistuksesta kyse. Jos ei, niin voi lapsi parkaa ....kunnianhimoiset vanhemmat. Elävät lapsensa kautta
6. luokka ja lapsi oli itsekin ihmetellyt numeroa.
Kai se ihmettelee, kun on oppinut että vain kymppi on hyvä numero. Vanhemmat hulluutensa ja tekee oikaisupyyntöjä ALAKOULULAISEN todistuksesta. Mitä onkaan edessä lukiossa, huhuh. Tajuatko ettei tolla ole mitään muuta vaikutusta kuin se, että lapsesta tulee ylisuorittaja vanhempiensa takia. Toivottavasti jaksaa ja kaikesta ei tule pelkkää puurtamista
Miten niin kymppi? Miksi jankkaat koko ajan jostain kympistä? Kun lapsi odotti ysiä, opettaja oli jopa sanonut, että äikkä on aika lailla ysi ja kokeista ja kirjoitelmista tuli hyvät numerot. Jos lapsi on pettynyt siihen, niin hänen oikeusturvaansa kuuluu, että asia tarkistetaan. Tajuatko, että huoltaja on vastuussa tällaisista asioista?
Älä koskaan hanki lapsia.
Ai, jos lapsen antaa olla lapsi, ei pidä koskaan niitä "hankkia "?
Vierailija kirjoitti:
Tyttö alakoulussa 5lk
Meillä sama, mutta koenumerot 9-9,5 ja todistus täynnä kaseja (paitsi käytös 9). Oltiin luvattu 9-toikkarista rahaa ja teki tosissaan töitä sen eteen. Maksettiin joka tapauksessa, koska näköjään arvosteluperusteet tiukentuneet. Meidän kaikki lapset on tyttöjä, joita aina rangaistu hiljaisesta käytöksestä. Ei tunnu oikeudenmukaiselta näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Woihan kauhistuksen kananvarvas. Että ei keskiarvo 10. Kesä pilalla
Mulle joskus valitti yläasteella opettaja miksen koskaan viittaa kun selkeästi osaan. No, osasin, mutta sen verran hyvin että tunneilla oli aina jäätävän tylsää ja mietiskelin lähinnä omia asioitani. Päätin viikon ajan tunneilla viitata ihan kaikkeen. Ensimmäisenä käsi ilmassa joka kerta, vastaukset mahdollisimman tylsistyneellä äänellä. Sen jälkeen aloin aina kertoa vastaukset vierustovereille. Meni perille, ope ei kysellyt viittailun perään. Kuka oikeasti jaksaisi viitata ihan koko ajan jos tietää automaattisesti kaikkeen vastauksen, sosiaalisesti ei myöskään valitettavasti useinkaan yläasteella fiksua viitata koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtättekö te lapsen selän takana kyttäävät vanhemmat patisteluinne, että viimeistään siinä vaiheessa kun lähtee opiskelemaan, hänen tulee pärjätä itsenäisesti. Ilman, että äiti tai isä kyttää arvosanoja ja vaatii harhoissaan niihin oikaisua. Antakaa nyt hitto vieköön lapsen tai nuoren hoitaa itse oma koulunkäyntinsä.
Eli kun 12-vuotias ihmettelee numeroaan ja on pettynyt siihen, niin huoltajan pitää jättää asia sikseen? Tiesitkö, että huoltaja on vastuussa esim. oikaisupyynnön tekemisestä? Täysi-ikäinen hoitaa sitten aikanaan itse opiskeluun liittyvät asiat.
Sitä voisi vaikka jutella asiasta, että numero on hyvä. Myös pettymyksiä on hyvä oppia kestämään. Itse laittaisin tuossa kohdassa asian oikeisiin mittasuhteisiin. Enkä ainakaan mitään oikaisupyyntöä tekisi. Teet itse tästä nyt liian suuren asian. Edessäsi on lukematon määrä oikaisupyyntöjä viimeistään lukiossa.
8 olisi hyvä, jos kokeista ja kirjoitelmasta olisi tullut kaseja. Mutta kun tuli paljon parempia arvosanoja kokeista. Pettymykseen ei tarvitse tyytyä, vaan asiaa voi selvittää ja tarkistaa. Toivon, että lukiossa on sentään opettajilla järki päässä arvosanoja annettaessa.
Sitä järkeä toivotaan myös lasten vanhemmille. Ei näytä hyvältä lukiota ajatellen, silloin kun niitä ysejä ja kymppejä jaetaan vielä kiusaaminen. Anna sen sun koululaisen vähän hengähtää, kyllähän se huomaa vanhemman pettymyksen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Ja ketähän tuo äidinkielen numero mahtaa eniten harmittaa? Epäilen, että tuskin kuitenkaan lasta. Ja jos epäilykseni osuu oikeaan, niin nyt takapakkia, vanhempi. Jos lapsi on vasta alakoululainen, niin ei hän todellakaan tarvitse yhtään ylimääräistä painetta osaamiseensa vanhemmaltaan. Vanhemman tehtävä on kannustaa ja iloita oppimisesta ja oivalluksista lapsen kanssa, olipa se numero nyt mikä tahansa. Ja kyllä, nelosestakin oppii paljon, mm. sen että vanhempana olen arjen kiireessäni jatkossa paljon kiinnostuneempi lapseni elämästä ja kyselen tarkemmin, minkälaista koulussa on ja mikä on kivaa jne.
Lapseni tuli kotiin, alakoululainen hänkin, hymyssä suin, kun oli niin iloinen todistuksestaan. Ja niin olin minäkin, haasteellinen vuosi takana ja hurjan hyvät numerot. Yllätyksiäkin joukossa, parit kympit vaikka kokeet eivät puhtaita kymppejä olleetkaan. Mutta opettajat olivat palautekeskusteluissaan sanoneet, että lapsi on ollut tunnilla todella aktiivinen ja näyttänyt osaamisensa ja taitonsa jatkuvasti sekä ollut myös innokkaasti mukana auttamassa kavereitaan hoksaa maan asioita ja oppimaan niitä, että kiitettävän edellytykset täyttyivät.
Samalla hän myös kertoi luokkakaveristaan, joka oli purskahtanut lohduttomaan itkuun, kun hänellä oli ollut todistuksestaan yksi 8 - kaikkien muiden ollessa ysejä ja kymppejä. Kaveri oli sanonut, ettei voi mennä kotiin noin huonon todistuksen kanssa. Tuohon oli opettaja jo puuttunut.
Ja oikeasti, jos tuo numero nyt närästää niin paljon, niin kannattaa mieluummin olla vielä opettajaan yhteyksissä ja kysellä numerolle perusteita. Muutoin - anna olla, relaa ja halaa onnitellen lasta hienosta todistuksesta ja anna hänen nauttia huolettomasta lomasta.
Asiaa selvitellään opettajan kanssa ensi viikolla. Olen pyytänyt kirjallisen kaiken arviointimateriaalin, johon tutustun ja harkitsen sen jälkeen, teenkö valituksen aviin.
Voi lapsi parkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numeroa ei anneta todistukseen kokeiden keskiarvon perusteella. Se on yksiselitteisesti kerrottu velvoittavassa asiakirjassa eli peruskoulun opetussuunnitelmassa! Opettaja tekee paljon muitakin arvioitavia töitä oppilaille kuin kokeita, kuten kirjallisia töitä, suullisia tehtäviä, portfolioita, lukupäiväkirjoja, ryhmätöitä jne.jne.äidinkielessä. Kommunikointi suullisesti on äidinkielen opetussuunnitelman tavoitteissa ja sisällöissä eri tavoin esillä. Huoltajalla on oikeus tietää oppilaan arvioinnista ja sen perusteista opettajalta. Näin ollen sitä kannattaa kysyä opettajalta. Itse pyrin koko lukuvuoden ajan informoimaan mm.Wilman kautta eri suorituksista selkeästi. Annan tietysti palautta oppilaille sekä suullisesti että kirjallisista kaikista arvioitavista suorituksista lukuvuoden mittaan. Jos oppilas jättää arvioitavia töitä tekemättä, jopa plagioi eli kopioi töitäön suoraan netistä, räplää tunnilla kännykkää eikä tee asianmukaisesti tehtäviä, vaikuttaa se ilman muuta alentavasti todistuksen arvosanaan. T. Äidinkielen opettaja
teistä kympin hikaritytöistä tuli kamalia äitejä, kun tarvitsee itkeä jostain lapsen numeroista
Vierailija kirjoitti:
Täällä näkyykin olevan paljon opettajia puolustamassa nykyistä pärstäkerroin ja turpavärkkisysteemiä. Meiltä ei tule opettajille lahjoja jos on annettu epäoikeudenmukaisia arvosanoja, vaikka laittavat milloin minkäkinlaisia lahjatoivomuslistoja, tähän eivät silti pysty vaikuttamaan.
No nyt on omituisen passiivisaggressiivinen voimafantasia. Opettajalle ei tarvitse antaa mitään lahjaa, ei edes nimmaria luokan kiitoskorttiin viimeisenä vuonna. :D
Alakoulun arvosanoihin vaikuttaa aika randomitkin jutut, kuten joku jo mainitsikin esimerkkinä tuon käsialan. Itse jouduin harjoittelemaan kaunoa opettajan pakottamana, oliko se vielä kolmannella, mutta omasta mielestäni käsialani on vain osoitus älykkyydestäni 😂 eikä se ole ajankasan saatossa yhtään sen tylsän suoraviivaisemmaksi muuttunut.
Mutta olen samaa mieltä aloittajan kanssa, että introverttien ja ujojen kohdalla tuo tuntiaktiivisuuden vaatimus on vähän harmillinenkin juttu. Mutta todennäköisesti se on kuitenkin sinne Opsiin ja open arvioinnin oppaaseen kirjattu. Tuntiaktiivisuus on kuitenkin aika abstrakti asia mitattavaksi, ja mutu sekä mieltymykset pääsevät siinä vaikuttamaan vähän liikaa. Mikä on riittävää aktiivisuutta ja kenelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö alakoulussa 5lk
Meillä sama, mutta koenumerot 9-9,5 ja todistus täynnä kaseja (paitsi käytös 9). Oltiin luvattu 9-toikkarista rahaa ja teki tosissaan töitä sen eteen. Maksettiin joka tapauksessa, koska näköjään arvosteluperusteet tiukentuneet. Meidän kaikki lapset on tyttöjä, joita aina rangaistu hiljaisesta käytöksestä. Ei tunnu oikeudenmukaiselta näin.
Oppivathan jo nuorena, ettei elämä ole oikeudenmukaista.
Ei koe voi olla ainoa osaamisen mittari. On paljon lapsia joille kirjoittaminen ja sanallinen ilmaisu on hankalaa esim lukihäiriö vuoksi.
Tai kokeen tekeminen on hankalaa keskittymusvaikeuden, hahmottamisen ongelmien tai jonkun muun syyn vuoksi.
Näillä lapsilla on mahdollisuus hyviin numeroihin sen ansiosta, että arvosana ei muodostu pelkän kokeen perusteella.
Ja vielä loppuun ihmetys, mitä väliä jollain 5.lk arvosanalla on mihinkään? Anna lapsen olla lapsi.
Mä jännitin kouluaikoina jokaista viittausta ja puheenvuoroa. Hiljaa mielessäni hoin älä vaan ope kysy multa, vaikka tiesin vastaukset. Onko tämä oikein? Pakolla olla esillä?? Numerot minulla olivat todella hyviä, mutta en voinut hyvin tunneilla enkä luokassa. Olen introvertti ja inhoan olla isommissa ryhmissä.