Lapsi sai 9 todistuksen vaikka kokeista tuli kymppejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toivoisin, että huoltajatkin muistaisivat, ettei kouluarvosana ole kuin kouluarvosana"

Täyttä pskaa. 9. luokan päättötodistuksella haetaan jatko-opintoihin ja parhaimmat menevät parhaimpiin lukioihin, joista taas on parempi mahdollisuus päästä hyvään korkeakouluun.

Tämä juuri on se ongelma minusta. Kouluarvosana alkaa olla liian monelle jonkinlainen ihmisarvon mitta. Totta kai peruskoulun päättötodistuksella haetaan eteenpäin, mutta ei se silti kerro nuoren ihmisarvoa. Lopulta se ei edes kerro, mitä mahdollisuuksia nuorella on elämässä, sillä ei se ole lopullinen totuus mistään. Ja kun katson arvosanaorientoituneita nuoria, jotka uupuvat taakkansa alla, en edes toivo, että kouluissa olisi yhtään enempää arvosanaorientuneita opettajia - onneksi heitä ei ole paljon. Lopulta tärkeintä on oppia luottamaan omiin kykyihin ja kestämään pettymyksiäkin. Silloin pääsee elämässä eteenpäin, yleensä aika lailla sinne, minne tahtoo.

Jestas, mitä pskaa. Ihmisarvolla ei ole mitään tekemistä peruskoulun arvosanojen kanssa. Mutta jos osaa, niin siitä pitää antaa oikeudenmukainen numero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä poika?

Taas pojan äiti yrittää selittää itselleen miksi oma poika ei saanut hyviä numeroita. Olisko aika jo herätä todellisuuteen ja myöntää että se poika ei vaan osaa.

Äikän numerot 10+, 8 1/2 ja 9-. Eikö muka osaa?

Tytöt saavat tutkitusti parempia arvosanoja kuin pojat samalla tai jopa heikommalla osaamisella.

Ja mikä oli numero?

8 ja tästä on jo tehty arvioinnin oikaisupyyntö opettajalle.

Millä luokalla kun oikaisupyyntö tehdään? Varmasti ylioppilastodistuksesta kyse. Jos ei, niin voi lapsi parkaa ....kunnianhimoiset vanhemmat. Elävät lapsensa kautta

6. luokka ja lapsi oli itsekin ihmetellyt numeroa.

Kai se ihmettelee, kun on oppinut että vain kymppi on hyvä numero. Vanhemmat hulluutensa ja tekee oikaisupyyntöjä ALAKOULULAISEN todistuksesta. Mitä onkaan edessä lukiossa, huhuh. Tajuatko ettei tolla ole mitään muuta vaikutusta kuin se, että lapsesta tulee ylisuorittaja vanhempiensa takia. Toivottavasti jaksaa ja kaikesta ei tule pelkkää puurtamista

Miten niin kymppi? Miksi jankkaat koko ajan jostain kympistä? Kun lapsi odotti ysiä, opettaja oli jopa sanonut, että äikkä on aika lailla ysi ja kokeista ja kirjoitelmista tuli hyvät numerot. Jos lapsi on pettynyt siihen, niin hänen oikeusturvaansa kuuluu, että asia tarkistetaan. Tajuatko, että huoltaja on vastuussa tällaisista asioista?

Älä koskaan hanki lapsia.

Ai, jos lapsen antaa olla lapsi, ei pidä koskaan niitä "hankkia "?

Kun siihen vanhemmuuteen kuuluu paljon muutakin kuin että antaa lapsen olla lapsi. Joutuu tekemään esim. epämukaviakin asioita, esim. huolehtimaan lapsen oikeusturvasta.

Todennäköisesti lapsi ei vaan kerro kaikkea siitä miten todellisuudessa käyttäytyy tunneilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymppiin vaaditaan ylimääräistä, se ei tule ku manulle illallinen . 

Mitä ylimääräistä? 10 on täysi. Ylimääräinen on jotain kymppiä enemmän eli sellaista ei ole kun kymppiä enemmän ei voi antaa.

Ylimääräistä tekemistä ja osaamista. Eli pitää osata ja tehdä enemmän kuin opettaja vaatii. Olla omaehtoinen ja opiskella aiheesta enemmän itsekseen, tehdä lisätehtäviä, joita ei ole pakko tehdä. Näin arviointikriteerit nykyään menevät.

Koe mittaa sitä, mitä opettaja on opettanut, joten 10 kokeessa ei ole vielä 10 todistuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtättekö te lapsen selän takana kyttäävät vanhemmat patisteluinne, että viimeistään siinä vaiheessa kun lähtee opiskelemaan, hänen tulee pärjätä itsenäisesti. Ilman, että äiti tai isä kyttää arvosanoja ja vaatii harhoissaan niihin oikaisua. Antakaa nyt hitto vieköön lapsen tai nuoren hoitaa itse oma koulunkäyntinsä.

Eli kun 12-vuotias ihmettelee numeroaan ja on pettynyt siihen, niin huoltajan pitää jättää asia sikseen? Tiesitkö, että huoltaja on vastuussa esim. oikaisupyynnön tekemisestä? Täysi-ikäinen hoitaa sitten aikanaan itse opiskeluun liittyvät asiat.

Sitä voisi vaikka jutella asiasta, että numero on hyvä. Myös pettymyksiä on hyvä oppia kestämään. Itse laittaisin tuossa kohdassa asian oikeisiin mittasuhteisiin. Enkä ainakaan mitään oikaisupyyntöä tekisi. Teet itse tästä nyt liian suuren asian. Edessäsi on lukematon määrä oikaisupyyntöjä viimeistään lukiossa.

8 olisi hyvä, jos kokeista ja kirjoitelmasta olisi tullut kaseja. Mutta kun tuli paljon parempia arvosanoja kokeista. Pettymykseen ei tarvitse tyytyä, vaan asiaa voi selvittää ja tarkistaa. Toivon, että lukiossa on sentään opettajilla järki päässä arvosanoja annettaessa.

Sitä järkeä toivotaan myös lasten vanhemmille. Ei näytä hyvältä lukiota ajatellen, silloin kun niitä ysejä ja kymppejä jaetaan vielä kiusaaminen. Anna sen sun koululaisen vähän hengähtää, kyllähän se huomaa vanhemman pettymyksen

Lapsi on itse pettynyt eikä syyttä. Asia on nyt selvityksessä, ja sekös näyttää nyt harmittavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just joo. Ja ketähän tuo äidinkielen numero mahtaa eniten harmittaa? Epäilen, että tuskin kuitenkaan lasta. Ja jos epäilykseni osuu oikeaan, niin nyt takapakkia, vanhempi. Jos lapsi on vasta alakoululainen, niin ei hän todellakaan tarvitse yhtään ylimääräistä painetta osaamiseensa vanhemmaltaan. Vanhemman tehtävä on kannustaa ja iloita oppimisesta ja oivalluksista lapsen kanssa, olipa se numero nyt mikä tahansa. Ja kyllä, nelosestakin oppii paljon, mm. sen että vanhempana olen arjen kiireessäni jatkossa paljon kiinnostuneempi lapseni elämästä ja kyselen tarkemmin, minkälaista koulussa on ja mikä on kivaa jne.

Lapseni tuli kotiin, alakoululainen hänkin, hymyssä suin, kun oli niin iloinen todistuksestaan. Ja niin olin minäkin, haasteellinen vuosi takana ja hurjan hyvät numerot. Yllätyksiäkin joukossa, parit kympit vaikka kokeet eivät puhtaita kymppejä olleetkaan. Mutta opettajat olivat palautekeskusteluissaan sanoneet, että lapsi on ollut tunnilla todella aktiivinen ja näyttänyt osaamisensa ja taitonsa jatkuvasti sekä ollut myös innokkaasti mukana auttamassa kavereitaan hoksaa maan asioita ja oppimaan niitä, että kiitettävän edellytykset täyttyivät.

Samalla hän myös kertoi luokkakaveristaan, joka oli purskahtanut lohduttomaan itkuun, kun hänellä oli ollut todistuksestaan yksi 8 - kaikkien muiden ollessa ysejä ja kymppejä. Kaveri oli sanonut, ettei voi mennä kotiin noin huonon todistuksen kanssa. Tuohon oli opettaja jo puuttunut.

Ja oikeasti, jos tuo numero nyt närästää niin paljon, niin kannattaa mieluummin olla vielä opettajaan yhteyksissä ja kysellä numerolle perusteita. Muutoin - anna olla, relaa ja halaa onnitellen lasta hienosta todistuksesta ja anna hänen nauttia huolettomasta lomasta.

Asiaa selvitellään opettajan kanssa ensi viikolla. Olen pyytänyt kirjallisen kaiken arviointimateriaalin, johon tutustun ja harkitsen sen jälkeen, teenkö valituksen aviin.

Voi lapsi parkaa

Älä vaan perustele...

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni opettajan pitäisi tehdä sellaisia kokeita, jotka testaavat vaadittuja asioita. Jos kokeesta 10, niin silloin oppilas hallitsee asiat ja pulinat pois. Oppilas on tällöin ansainnut 10 myös todistukseen. Valittaisin numerosta.

Ei ole ansainnut, koska arviointikriteereissä on nykyään että kympin saadakseen pitää osata enemmän kuin opettaja opettaa, eli etsittävä ja omaksuttava itse aktiivisesti tietoa. Koe mittaa sitä, mitä opettaja on opettanut.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti lapsi ei vaan kerro kaikkea siitä miten todellisuudessa käyttäytyy tunneilla.

Jos lapsi perseilee tunnilla, niin siitä tulisi Wilma-viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika sai köksän kokeista kympit molemmista ja todistukseen tuli 8. Poika on luonteeltaan hiljainen ja ujo eikä häiriköi ikinä eli ei ole varmaan puhunut juurikaan mitään tunnilla.

Köksässä vaikuttaa vahvasti se, miten tunneilla toimii. Jos siis on vaikka hidas tai pesee astiat huonosti tai säätää liikaa kavereitten kanssa ruuanlaittotilanteessa, niin huonoa numeroa tippuu...

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaikeus kympin saamisessa äidinkielestä ja kirjallisuudesta on, että se on taito-, tieto- ja taideaine samassa paketissa. Pitää olla hyvä kirjoittaja, niin asiateksteissä kuin kaunokirjallisemmissa, pitää on hyvä analysoimaan kirjallisuutta, pitää olla mielellään innokas lukija vapaa-ajallakin, koska vain siten oma luku- ja kirjoitustaito kehittyy, pitää ymmärtää kielen rakenteita (kielioppi), pitää hallita muuta kielitietoutta, pitää olla mediaosaamista ja -ymmärrystä, pitää olla taitava puheviestijä (esim. neuvottelut, väittelyt, esiintymistilanteet). Harva on kympin tasoa näissä kaikissa. Harva myös lukee niin paljon, että kieli saisi mahdollisuuden kehittyä kympin tasolle.

Joku voi pitää sitä epäreiluna, että se ei ihan riitä kymppiin, mitä opit tekemällä sen, mitä koulussa käydään tunneilla, mutta näin on monessa muussakin aineessa (pitkälti ainakin taito- ja taideaineissa). Erilaisten taitojen ja oman ajattelun esittämisessä kympin saaja osaa soveltaa, ymmärtää syvällisemmin sitä, mitä tunneilla on käsitelty ja on myös halukas oppimaan.

Pitää muistaa, että ysi on todella hyvä arvosana ja että peruskoulun päättötodistukseen kasin saanut on saavuttanut peruskoulun tavoitteet. Kasi on virallisesti hyvää osaamista. Jos kympin saisi helpolla, mekaanisella osaamisella, asioita toistamalla, sen arvo ei olisi sama kuin mikä se nyt on. Annan ilomielin kympin silloin kun on sen paikka, mutta tosiaan, omassa aineessani äikässä niitä kymppejä ei kauhean paljoa tule. Sama tilanne on kollegoilla.

Toivoisin, että huoltajatkin muistaisivat, ettei kouluarvosana ole kuin kouluarvosana. Se kertoo, mitä on sillä hetkellä annetuissa tehtävissä onnistunut osoittamaan osaamisestaan. Se ei kerro ihmisarvoa eikä edes sitä, kuinka hyvä voi olla kyseessä olevan kouluaineen asioissa jossain toisessa tilanteessa. Ja joku voi olla vaikkapa todella lahjakas kirjoittaja, mutta jokin muu äikän osa-alue ei ole kympin tasoa, eikä todistuksessa siksi ole kymppiä.  Mutta jos oppilas ei ymmärrä todistukseen saamaansa arvosanaa, siitä kannattaa kysäistä. Itselläni on vuoden aikana noin 10 numeroarvioitavaa tehtävää per oppilas. Lisäksi on työskentely, kaikki se, mitä ei arvioida numerolla. Todistuksen arvosanaan vaikuttaa todella moni asia, ja jos saisin heivata arvioinnin työstäni, olisin ikionnellinen. Arvosanat ovat tärkeitä oppilaille ja huoltajille, itselleni tärkeää on oppilaan työskentely ja sen kautta oppiminen, asioiden oivaltaminen ja oman ajattelun kehittäminen.

.

Kiitos, kollega! Olisin kirjoittanut aivan samoin. Vaatimustaso oppiaineessamme on kova - hyvin harva aikuinenkaan on tasolla, joka vaaditaan äidinkielessä peruskoulun päättötodistuksen arvosanaan 10. On aina hieno tunne, kun saa tuon arvosanan antaa. Tunnen silloin aitoa ihailua oppilaan taitoja ja osaamista kohtaan.

Tulevista kasi- ja ysiluokkalaisistani (yhteensä noin 70 oppilasta) yhdellä on arvosana 10. Tämän vuoden päättöluokkalaisistani (noin 40 oppilasta) kymppi oli sentään neljällä. Voi olla, että tulevista yseistäkin vielä muutama kasvaa ensi vuoden kuluessa kirjoittajana niihin mittoihin, että kymppi vielä irtoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä poika?

Taas pojan äiti yrittää selittää itselleen miksi oma poika ei saanut hyviä numeroita. Olisko aika jo herätä todellisuuteen ja myöntää että se poika ei vaan osaa.

Minulla on sekä tyttö että poika. Molemmat saavat samoja numeroita kokeissa, läksyt tehty, kumpikaan ei ole kovin aktiivinen tunneilla ja silti pojalla huonompi todistus.

Tottakai sukupuoli sekä muut pienet arviointiin kuulumattomat seikat vaikuttavat. Kukaan ei pysty tekemään arviointi niin, ettei henkilökemia yms asiat eivät vaikuttaisi numeroon.

Siksi todistuksen numero on vain viitteellinen arvio lapsen osaamisesta.

Miksei ekstroille kuulu muka etu tuntiaktiivisuudesta ja miksi introverttiys tarkoittaisi muka automaattisesti ujoutta? Itse olen introvertin puoleinen, mutta ei minulle tuottanut mitään vaikeuksia viitata ja osallistua. Ruotsi ja enkku 10, äidinkieli 9. Eli eiköhän siellä ole joku muukin selittäjä, äikässä opiskellaan omaa äidinkieltä aivan eri tasolla kuin muita vieraita kieliä.

Muistan lopun elämäni, kun sain lukion ensimmäisen kurssin kokeesta 9 ja puoli. Luokkakaverini sai samasta kokeesta 8. Molemmilla kurssiarvosana 8. Tuntiaktiivisuus samaa tasoa, mutta opettajan mielestä juuri minun olisi pitänyt viitata enemmän. Tehokkaasti sai opettaja kiinnostukseni tähän aineeseen lopahtamaan.

Numeroita jaetaan pärstäkertoimen perusteella, myös lapsen vanhempien pärstäkertoimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just joo. Ja ketähän tuo äidinkielen numero mahtaa eniten harmittaa? Epäilen, että tuskin kuitenkaan lasta. Ja jos epäilykseni osuu oikeaan, niin nyt takapakkia, vanhempi. Jos lapsi on vasta alakoululainen, niin ei hän todellakaan tarvitse yhtään ylimääräistä painetta osaamiseensa vanhemmaltaan. Vanhemman tehtävä on kannustaa ja iloita oppimisesta ja oivalluksista lapsen kanssa, olipa se numero nyt mikä tahansa. Ja kyllä, nelosestakin oppii paljon, mm. sen että vanhempana olen arjen kiireessäni jatkossa paljon kiinnostuneempi lapseni elämästä ja kyselen tarkemmin, minkälaista koulussa on ja mikä on kivaa jne.

Lapseni tuli kotiin, alakoululainen hänkin, hymyssä suin, kun oli niin iloinen todistuksestaan. Ja niin olin minäkin, haasteellinen vuosi takana ja hurjan hyvät numerot. Yllätyksiäkin joukossa, parit kympit vaikka kokeet eivät puhtaita kymppejä olleetkaan. Mutta opettajat olivat palautekeskusteluissaan sanoneet, että lapsi on ollut tunnilla todella aktiivinen ja näyttänyt osaamisensa ja taitonsa jatkuvasti sekä ollut myös innokkaasti mukana auttamassa kavereitaan hoksaa maan asioita ja oppimaan niitä, että kiitettävän edellytykset täyttyivät.

Samalla hän myös kertoi luokkakaveristaan, joka oli purskahtanut lohduttomaan itkuun, kun hänellä oli ollut todistuksestaan yksi 8 - kaikkien muiden ollessa ysejä ja kymppejä. Kaveri oli sanonut, ettei voi mennä kotiin noin huonon todistuksen kanssa. Tuohon oli opettaja jo puuttunut.

Ja oikeasti, jos tuo numero nyt närästää niin paljon, niin kannattaa mieluummin olla vielä opettajaan yhteyksissä ja kysellä numerolle perusteita. Muutoin - anna olla, relaa ja halaa onnitellen lasta hienosta todistuksesta ja anna hänen nauttia huolettomasta lomasta.

Asiaa selvitellään opettajan kanssa ensi viikolla. Olen pyytänyt kirjallisen kaiken arviointimateriaalin, johon tutustun ja harkitsen sen jälkeen, teenkö valituksen aviin.

et kai lapsen kuullen sanonut että sinun olisi pitänyt saada 9, saiko 8. Lisäät vaan paineita lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan samahan se on käytösnumerokin on ujoilla ja kilteillä 8. Kaikessa pitää olla johtajamaista ainesta että voi saada täydet pojot. 

Ei pidä paikkaansa. Mulla ja siskollani ainakin oli aina käytös 10 vaikka ollaan ujoja ja hiljaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä poika?

Taas pojan äiti yrittää selittää itselleen miksi oma poika ei saanut hyviä numeroita. Olisko aika jo herätä todellisuuteen ja myöntää että se poika ei vaan osaa.

Äikän numerot 10+, 8 1/2 ja 9-. Eikö muka osaa?

Tytöt saavat tutkitusti parempia arvosanoja kuin pojat samalla tai jopa heikommalla osaamisella.

Ja mikä oli numero?

8 ja tästä on jo tehty arvioinnin oikaisupyyntö opettajalle.

Älä nyt munaa itseäsi tai oikeastaan lastasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti lapsi ei vaan kerro kaikkea siitä miten todellisuudessa käyttäytyy tunneilla.

Jos lapsi perseilee tunnilla, niin siitä tulisi Wilma-viestiä.

Ei tule, muuta kuin erityisen kamalista tapauksista. Opettajat eivät nimittäin jaksa niitä vanhempia, jotka hyökkäävät opettajan kimppuun, että tämä "kiusaa" lapsukaista, kun on niin negatiivinen, että pistää koko ajan punaista Wilmaan. Moni pahakin häirikkö saa paljon vihreitä Wilmaan, koska se "kannustusvihreä" tulee aina silloin, kun möykkää vähän vähemmän kun tavallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaikeus kympin saamisessa äidinkielestä ja kirjallisuudesta on, että se on taito-, tieto- ja taideaine samassa paketissa. Pitää olla hyvä kirjoittaja, niin asiateksteissä kuin kaunokirjallisemmissa, pitää on hyvä analysoimaan kirjallisuutta, pitää olla mielellään innokas lukija vapaa-ajallakin, koska vain siten oma luku- ja kirjoitustaito kehittyy, pitää ymmärtää kielen rakenteita (kielioppi), pitää hallita muuta kielitietoutta, pitää olla mediaosaamista ja -ymmärrystä, pitää olla taitava puheviestijä (esim. neuvottelut, väittelyt, esiintymistilanteet). Harva on kympin tasoa näissä kaikissa. Harva myös lukee niin paljon, että kieli saisi mahdollisuuden kehittyä kympin tasolle.

Joku voi pitää sitä epäreiluna, että se ei ihan riitä kymppiin, mitä opit tekemällä sen, mitä koulussa käydään tunneilla, mutta näin on monessa muussakin aineessa (pitkälti ainakin taito- ja taideaineissa). Erilaisten taitojen ja oman ajattelun esittämisessä kympin saaja osaa soveltaa, ymmärtää syvällisemmin sitä, mitä tunneilla on käsitelty ja on myös halukas oppimaan.

Pitää muistaa, että ysi on todella hyvä arvosana ja että peruskoulun päättötodistukseen kasin saanut on saavuttanut peruskoulun tavoitteet. Kasi on virallisesti hyvää osaamista. Jos kympin saisi helpolla, mekaanisella osaamisella, asioita toistamalla, sen arvo ei olisi sama kuin mikä se nyt on. Annan ilomielin kympin silloin kun on sen paikka, mutta tosiaan, omassa aineessani äikässä niitä kymppejä ei kauhean paljoa tule. Sama tilanne on kollegoilla.

Toivoisin, että huoltajatkin muistaisivat, ettei kouluarvosana ole kuin kouluarvosana. Se kertoo, mitä on sillä hetkellä annetuissa tehtävissä onnistunut osoittamaan osaamisestaan. Se ei kerro ihmisarvoa eikä edes sitä, kuinka hyvä voi olla kyseessä olevan kouluaineen asioissa jossain toisessa tilanteessa. Ja joku voi olla vaikkapa todella lahjakas kirjoittaja, mutta jokin muu äikän osa-alue ei ole kympin tasoa, eikä todistuksessa siksi ole kymppiä.  Mutta jos oppilas ei ymmärrä todistukseen saamaansa arvosanaa, siitä kannattaa kysäistä. Itselläni on vuoden aikana noin 10 numeroarvioitavaa tehtävää per oppilas. Lisäksi on työskentely, kaikki se, mitä ei arvioida numerolla. Todistuksen arvosanaan vaikuttaa todella moni asia, ja jos saisin heivata arvioinnin työstäni, olisin ikionnellinen. Arvosanat ovat tärkeitä oppilaille ja huoltajille, itselleni tärkeää on oppilaan työskentely ja sen kautta oppiminen, asioiden oivaltaminen ja oman ajattelun kehittäminen.

.

Kiitos, kollega! Olisin kirjoittanut aivan samoin. Vaatimustaso oppiaineessamme on kova - hyvin harva aikuinenkaan on tasolla, joka vaaditaan äidinkielessä peruskoulun päättötodistuksen arvosanaan 10. On aina hieno tunne, kun saa tuon arvosanan antaa. Tunnen silloin aitoa ihailua oppilaan taitoja ja osaamista kohtaan.

Tulevista kasi- ja ysiluokkalaisistani (yhteensä noin 70 oppilasta) yhdellä on arvosana 10. Tämän vuoden päättöluokkalaisistani (noin 40 oppilasta) kymppi oli sentään neljällä. Voi olla, että tulevista yseistäkin vielä muutama kasvaa ensi vuoden kuluessa kirjoittajana niihin mittoihin, että kymppi vielä irtoaa.

Mutta eikö ongelmaksi tuossa nouse se, että todellisuudessa arvioidaankin oppilaan persoonallisuutta. Puheviestinnän esim väittelyn hallitseminen vaatii rohkeutta, ujo ei voi millään pärjätä.

Itse toivoisin, että työtä tekemällä oppilaalla olisi mahdollisuus saada kymppi oman persoonallisuutensa puitteissa. Ei ole kovin kannustavaa tietää, ettei saa kymppiä millään ahkeruudella, koska puheviestinnän kohdalla kuitenkin vatsaan koskee ja puhe puuroutuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ekstroille kuulu muka etu tuntiaktiivisuudesta ja miksi introverttiys tarkoittaisi muka automaattisesti ujoutta? Itse olen introvertin puoleinen, mutta ei minulle tuottanut mitään vaikeuksia viitata ja osallistua. Ruotsi ja enkku 10, äidinkieli 9. Eli eiköhän siellä ole joku muukin selittäjä, äikässä opiskellaan omaa äidinkieltä aivan eri tasolla kuin muita vieraita kieliä.

Tämä on juuri se pahin ongelma. Epäreilu arvostelu tappaa todella tehokkaasti opiskelumotivaation.